Kun olin 20h synnytyksen suorittanut loppuun (imukupin avustuksella), sain kauniin tyttäreni syliin! Silloin ymmärsin, ettei hurja kärsimys tapahtunut turhaan, mutta olisin toki mieluusti suoriutunut tehtävästä sektiolla. Sitten alkoi yhteinen taipaleemme ja äitinä olemisen harjoittelu. Äitiys on niin upeaa ja rakkaus pientä tyttöä kohtaan jotain ihan mieletöntä. Kolmantena päivänä meidän piti päästä synnäriltä kotiin. Tytön sydänäänissä kuului kuitenkin sivuääni, ja jouduimme jäämään lisätutkimuksiin. Kammioiden välissä oli pieni reikä, joka,todennäköisesti kasvaa umpeen...pahimmassa tapauksessa se aiheuttaa vajaatoimintaa.
Kun vatsavaivojen kanssa kärvistellessä pikkuisellemme tulee ihan sellainen tuskanhiki-olo ja hän on ihan nihkeä, päätin soittaa ja kysyä lasten sydänpolilta, ettei kai se ole merkki vajaatoiminnasta. Lääkäri halusi varmistaa asian. Soitin siis polille eilen ja sieltä soitettiin eilen takas ja oltiin tänään polikäynnillä. Pikkuisen sydän ultrattiin, otettiin ekg-käyrä ja mitattiin paineet. Reikä on pienentynyt, muutoinkin kaikki hyvin. Ei vajaatoimintaa ja lääkäri oli sitä mieltä, ettei mitään tulekaan, vaan reikä kasvaa umpeen
olipa hyviä uutisia!!!
Ikävää on, kun pikkuinen kärsii todellisista vatsavaivoista
on kamalaa, kun ei pysty pikkuistaan mitenkään auttamaan...viime yönäkin se väänsi ja ähki monta tuntia vatsanväänteiden kanssa. Lopulta onneksi tuli paukkuja, mutta eivät ne auttaneet kuin hetken oloon. Kunpa niistä päästäisi eroon pian! Tyttö pitkälti itkee ja huutaa ne ajat, kun on hereillä eikä syö...ei kiva:arghh:
Muutoin tyttö on alkanut katselemaan kovasti ja kommunikoi katseellaan. Hän hymyilee jo kovasti takaisin ja on jäntevä. Hän on jo kahdesti kääntynyt selältä vatsalleen....kasvua ja kehitystä tapahtuu hurjaa vauhtia!! Tänää ikää 26 vrk.