Synnyttäneet --40+++

Kyllä Ex-anoppi oli terve ja on yhä. Heidän luonaan asui myös anopin äiti jolla oli alzheimer, mutta ei hänkään saanut lapsia kiusata.
Vanhempien tehtävä on huolehtia, että lapsella on kaikki hyvin. Aikuiset, myös vanhat, eivät tilapäisistä muutoksista hetkahda mihinkään suuntaan.

Lasta voi myös valmentaa vierailua varten. Sanoa, että sielläkin mennään nukkumaan niin kuin kotonakin. Voi opettaa lasta nukahtamaan kuulosuojaimet korvilla, jos anoppi ei pyynnöistä huolimatta osaa olla hiljaa. Jos on niin herkkä valoille että oven alta tuleva valo häiritsee oven eteen voi laittaa peiton tms.

Tai vuokrata asuntoauton jossa nukkuu anopin pihassa.

Mielikuvitus käyttöön ja lapsen hyvinvointi ennenkaikkea.

Yölento :) On toki vaihtoehtoja.... :)

Me käydään niin harvoin, niin nämä isovanhemmat haluavat ottaa kaiken irti, silloin kun näkevät poikaa...eivät kyllä yhtään käsitä ja on tavallaan ymmärrettävää, että pitävät esim. sylissä, niin paljon kun vaan pystyvät. Usein isovanhemmat hössöttävät liikaa, kun on ensimmäinen lapsenlapsi tai sitten se viimeinen pienin lapsi... Meillä on pienin ja vielä poika, kun muut ovat tyttöjä.

Nämä ovat kuitenkin hyviä ihmisiä, eivätkä tarkoituksella kiusaa ketään. Välit oli paremmat ennen sairautta ja nythän mun pitäisi osata joustaa ja ymmärtää häntä, koska taudille ei kukaan voi itse mitään.
Kaikki asiat ei ole ihan musta-valkoisia.

.
 
Mun tuli mielikuvituksesta mieleeni, että ystäväpariskunta oli varautunut Välimeren risteilylle magneetein ja pimennysverhoin, jotta osan hytistä pystyi rauhoittamaan ja pimentämään 2-vuotiasta varten. Hytin katto on metallia, joten oman "kiskon" pystyi perustamaan tarpeeseen.
Kunhan nukahtaminen tapahtuu, voi hytissä kuitenkin liikuskella ja rauhallisesti jutella valoisalla puolella :)
 
Tähti, vanhempani ovat elossa, äiti varsin hyvässä kunnossakin vielä, isä sairastellee, mutta pärjää hyvin. Miehen vanhemmat ovat nuorempia ja molemmat hyvästä kunnossa. Isovanhempani ovat kaikki kuolleet. Äidin vanhemmat ja isänisä olisivat kaikki reilusti yli 100-vuotiaita, jos eläisivät. Isänäiti olisi 94-vuotias.
 
:greet025

Hehhee...anoppi samaa mieltä, että hyvä saada lapsi ajoissa nukkumaan.

Nyt hän tosin unohti, ettei parane kilistellä ja kolistella, kun alkoi vanhasta tottumuksesta tehdä tiskihommia näin yötä myöden...

Vinkkejä, miten saisi hänet ymmärtämään, kun hetken ymmärtää, mutta ilmeisesti tuo sairaus saa hänet unohtamaan kaiken sovitun.

Vinkkaan miehelle, asiasta.... :dance008
 
Vinkki: te autatte tiskasmisessa, joka tapahtuu aikaisemmin illalla? Jos ei oo tiskattavaa, niin ei voi tiskata :)
 
Vinkki: te autatte tiskasmisessa, joka tapahtuu aikaisemmin illalla? Jos ei oo tiskattavaa, niin ei voi tiskata :)

Satru :) Hyvä vinkki....aikoinaan tiskasin paljonkin hänelle ja siivosinkin, kun anopilla oli paljon töitä aamusta yöhön saakka. Laitoin ruokaakin isolle porukalle, kävin avustamassa navettatöissä ja kesäisin olin heinätöissä.

Ruokaa täällä syödään vasta yöllä klo22, niin tiskaus alkaa vasta yöllä. Joudun siihen aikaan jo laittamaan lasta nukkumaan, joten en ehdi tiskihommiin enää.... Ja vapaatakin kaipaisin, kun on omat työt ja viikonloput olisi tarkoitus saada vähän vapaata :)
 
Tähti ,osaa se mieskin tiskata ja varmaan muistaa äitiään paremmin, ettei saa kolistella. Tai mies laittaa lapsen nukkumaan ja sinä tiskaat.
 
Tähti ,osaa se mieskin tiskata ja varmaan muistaa äitiään paremmin, ettei saa kolistella. Tai mies laittaa lapsen nukkumaan ja sinä tiskaat.

Yölento :) Jos muutosta haluaa, ruokailu tulisi olla klo 18-20 välillä....sitten ehtisi tiskatakin ajoissa....
 
Kyllähän lapselle voi tarjota iltapalan silloin kun on sen aika ja aikuiset syövät myöhemmin, jos niin ovat tottuneet. Ei koko suvun tarvitse mennä lapsen aikataulussa, mutta voi silti antaa lapselle mahdollisuuden riittävään uneen ja terveelliseen ruokaan.
 
Kyllähän lapselle voi tarjota iltapalan silloin kun on sen aika ja aikuiset syövät myöhemmin, jos niin ovat tottuneet. Ei koko suvun tarvitse mennä lapsen aikataulussa, mutta voi silti antaa lapselle mahdollisuuden riittävään uneen ja terveelliseen ruokaan.

Näin ihannetilanteessa, kyläilyreissulla :)
 
Tähti, eikun aina. Lapsen ei tarvitse näin pienenä joustaa ja odottaa perustarpeita. Aikuiset huolehtivat.
 
Joo, toi on totta. Vaikka ois pressa kylässä, niin kyllä sen rytmin voi pitää ja muiden kunnioittaa sitä. Minusta se on helpottaa aikuisenkin elämää kun on tietty rytmi aina. Ei tarvi miettiä mitään kun tietää että mitä tapahtuu.
 
Jos ei ole tyytyväinen kyläpaikan ruokavalintoihin, niin näin pienelle voi hyvin ottaa omat eväät. Luulisi kyllä näitä perusruokia löytyvän suomalaisista kotitalouksista.
 
Jos ei ole tyytyväinen kyläpaikan ruokavalintoihin, niin näin pienelle voi hyvin ottaa omat eväät. Luulisi kyllä näitä perusruokia löytyvän suomalaisista kotitalouksista.

Yölento :) Omia on otettu mukaan, sillä Anopin pöperöt jää lapselta syömättä ja toki hän loukkaantuu, mutta ei sille mahda mitään...

Itselläni on myös eväät ja syön ne väliajalla, kun eivät huomaa mitään.

En voi syödä ruoaksi pelkkää perunaa ja leipää, (sekä tilkka lihakastiketta), koska olo tulee huonoksi ja nälkä on jatkuva. Energiaa, jaksamista ja voimia siitä pöperöstö ei saa.

Jatkuvasti anoppi valittaa, ettei jaksa mitään ja on huonovointinen. Toki Alzhaimer on, mutta ruoka on niin köyhää, että luulen jaksamattomuuden johtuvan jo pelkästään siitä...
 
Last edited by a moderator:
Joo, toi on totta. Vaikka ois pressa kylässä, niin kyllä sen rytmin voi pitää ja muiden kunnioittaa sitä. Minusta se on helpottaa aikuisenkin elämää kun on tietty rytmi aina. Ei tarvi miettiä mitään kun tietää että mitä tapahtuu.

Satru :) Tiedätkö minkälainen on Alzhaimerista kärsivä ihminen?:eek:

Itse yritän selviytyä kaiken keskellä ja tarjota lapselle mahdollisuuden tutustua mummoon, ennen kuin hän ei enää käsitä mitään....kukaan ei tiedä/tunne tämän sairauden etenemisprosessia ja ne on yksilöllisiä.

Itse koen, että haluaisin saada edes joskus lapsenhoito apua, kun käydään kylässä. En mene sinne tiskaamaan, olen niin paljon tehnyt heille ilmaista työtä jo nuorena. Koen, että olisi mun vuoro...?!

Meillä kotona on vaan erilaista ja olen erilainen ihminen, mutta en toivo Anopille mitään pahaa.

Pystytään keskustelemaan ja se on tärkeää lapsen kannalta. Pidän myös Anopistani, mutta sairauden myötä välillä tuntuu, etten tunne tätä ihmistä enää :confused004

Välillä en tiedä mikä on totta ja mikä ei - sekä hän kieltää oman tilansa. Ei muista mitään ja aloittaa uudestaan.
Muistaa vanhat asiat, mutta ei sitä mitä on sovittu esim. lapsen nukkumaanmenoajasta.

Niin siinä käy....enkä voi syyttää häntä oikeastaan mistään. Vierailut on laitettu minimiin ja juuri siksi, että käynnit on raskaita. Mutta halutaan, että lapsi voi olla oman mummun sylissä ja nähdä joskus. Siinä mummo ja poika hyötyy :)

Me ollaan kaikki inhimillisiä ihmisiä, virheineen....jopa iitse pressa!:happy8

.
 
Last edited by a moderator:
Kyllä mulla aika hyvä käsitys on mitä Alzheimeriä sairastava ihminen on, koska tälläkin hetkellä työpaikalla niitä on 11.

Mä kadotin jotenkin sun pointin tuosta viestistä, mutta ei se varmaan haittaa.

On hienoa, että käytte isovanhempia katsomassa sairaudesta huolimatta. On kuitenkin todennäköistä, että anoppisi ei kohta enää poikaanne muista, tai luulee että hän on hänen oma poika pienenä, mutta pojalle tärkeitä kokemuksia. Mun äiti on myös sairas (eri sairaus) ja nämä pienet lapset pelkäävät häntä, koska katsoo tuijottavasti ja puhuu oudosti (kuuluu sairauteen). Ja lastenhoitoapuun en luottaisi muistisairaan kanssa. Toki sylittelyä ym mutta muistisairaalle en jättäisi lasta hoitoon.

Ilmeisesti anoppisi pärjää kuitenkin kotona ilman apuja? Jossain vaiheessa sekin tulee eteen ja silloin on sun miehestä apua (omaisen roolissa) kun pitää taistella byrokratiaa vastaan että anoppisi saa apuja mitä tarvitsee, joka paikassa kun ei valitettavasti sitä saa automaattisesti, ellei ole rahaa.
 
Takaisin
Top