En mä työtäni stressaa. Se on mitä on. Mulla on oikeasti käsittelemätön synnytystrauma, joka nyt sattuneista syistä kriisiytyi. Löysin jo netistä vertaistukea ja sain tilanteen purettua. Mutta ei se vielä poista kokonaan moninkertaistunutta vihaa ja trauma reaktioita. Ehkä nyt pääsen itseni kanssa työstämään asian siedettävälle tasolle. Muille siitä on turha puhua, koska vaan lyttäisivät ja vähättelisivät mun ajatukset niinkuin tähänkin asti. Ja lääkäriin en suostuisi menemään tässä kaupungissa vaikka millä uhattaisiin. Ne on saaneet tän aikaiseksi ja valittamalla tässä kaupungissa joutuu vielä isomman hyökkäyksen kohteeksi.
Synnyttäneet --40+++
- Ketjun aloittaja maria75
- Aloituspäivämäärä
T
Tähti ★
Vieras
Kemiallista epäilen täälläkin, koska ei vaan vahvistu!Tein siis RFSU:n One Stepin testin ja Pregcheckin....molemmissa on tasan samanlainen harmaa haamu
Moneskohan päivä tämä jo on, kun edelleen samanlainen?!
Alavatsaa jomottelee menkkamaisesti. Voiko enää vahvistuakaan, kun menkat kurvaa paikalle....
DpIUI 13
T
Tähti ★
Vieras
heissan!Menkkoja ei ole näkynyt, dpo16.
R-testiin tullut jo useana päivänä "jokin" outo hailura.... Hailurahan ei ole plussa... Clearbluen oon saanut hailakan plussan, mutta siihen testiin ei ole mitään luottamista.
Eiköhän menkat sieltä kurvaa paikalle, mutta yhtään ei tunnu siltä...
DpIUI 16
Virallinen testipäivä
Yk 6.
T
Tähti ★
Vieras
Vähän eri tunnelmissa kirjoitan tätä, koska on vielä vähän järkyttynyt olotila.
Kesäjuhlissa eräs "kaukainen" sukulainen halusi väenväkisin ottaa poikaa syliin, vaikka hän oli humalassa! Tuosta tuli vähän riitaa, koska sanoin, etten anna lasta humalaiselle...hän ei vaan uskonut ja yritti ottaa lasta väkisin!
Sanoin, ettethän edes pysy itse pystyssä, saati lapsen kanssa. Tiikeriemo nosti päätään ja luultavasti välit meni poikki.
Olen ns. kiukkuinen ja tolaltani
T
Tähti ★
Vieras
Kiitos Napu :)
KP 1
....ja uutta inssiä putkeen
Ja no siis sen humalaisen "sukulaisen" kanssa en ole keskustellut aiheesta, koska hän oli aamulla kahvipöydässä, kuin ei olisi edes muistanut illan tapahtumista yhtään mitään
Olen vieläkin tosi "vihainen" hänelle, koska vanhemmilla on oikeus ja jopa VELVOLLISUUS päättää siitä kenelle lapsi annetaan. Eikö??
Tilanne oli sen verran paha, etten anna tapahtumia anteeksi koskaan!!
Tämän "sukulaisen" kanssa ollaan valmiiksi jo niin etäisiä, ettei ole väliä, vaikka välit olisikin täysin poikki.No, hitusen verran lisävalaistusta, että tämä voimakkaasti humaltunut henkilö vei lapsen jo ennen tätä tilannetta. Hän vei sen isän sylistä, täysin ominpäin!
En tiennyt mitään, koska olin silloin wc:ssä.Kuulin heti isältä ja lähdin huolestuneena etsimään lasta. Isä sanoi, ettei voinut taistella hlöä vastaan, vaan lapsi vietiin hänen sylistä
No, löysin lapsen tämän henkilön sylistä ulkoa puutarhasta, eikä hän ollut mitenkään halukas antamaan lasta minulle (=Äidille!).
Otin lapsen häneltä väkisin ja jo siinä vaiheessa mun käpy meni, sekä meidän lopullisetkin vähäiset välit.
Voi autuas mikä kesäjuhlat!:banghead:
Oli niin mukavaa ja ihanaa, mutta tuli yksi törppö ja pilasi kaiken - kirjaimellisesti.Tilanne siis paheni vielä illan myötä ja jouduin itse puolustamaan omaa lasta, koska häntä revittiin väkisin sylistäni pois.... ja tämä henkilö oli niin kännissä, ettei omatkaan jalat pitäneet. Silloin tuli ISO Tiikeriäiti esiin!!
Kuuntelin oikein kiltisti tämän henkilön umpihumalaiset haukut siitä, etten osaa hoitaa lastani, koska en anna sitä hänelle.
Hän syyllisti ja haukkui molempia vanhempia, vaikka pyysin häntä siirtymään sivummalle, koska lapsi itkee.
Sen jälkeen hän vielä yritti ottaa lasta sylistäni ja siinä tuli pieni käsirysykin tilanteessa. Hän kuitenkin luovutti, koska oli jo lähes keskiyö ja ilmeisesti sammui
...luojan kiitos, huhh
Itse en nukkunut koko yönä.
En vaan pysty antamaan koskaan anteeksi. Entä jos olisin luovuttanut lapseni tälle henkilölle ja hän olisi umpikännissä kaatunut lapsen päälle, mitä kamalaa olisi tapahtunut??
Lapsi olisi varmaan murskana jo pelkästä putoamisesta saati siitä, että joku rojahtaa päälle. Ei kukaan olisi vastuussa ja olisi elämää suurempi suru (=ei löydy hymiöitä tähän).Ikinä en anna anteeksi tapahtumia, vaikka tämä henkilö rukoilisi.
En voi luottaa häneen IKINÄ/EN KOSKAAN
Onneksi lähisukulaisissa ei ole muita hänen kaltaisiaan henkilöitä.
.
Last edited by a moderator:
T
Tähti ★
Vieras
Yölento :) ehdin vielä muokata aiempaa viestiä. Mutta kyllä! Olin tosi vihainen hänelle!
Isä sanoi, ettei voinut tilanteelle mitään...
Se tapahtui niin nopeasti, että lapsi vaan yllättäin napattiin sylistä. Hän pelkäsi, että saa haukut päälle, ellei anna lasta.
Isä sanoi, ettei tiennyt silloin, että kyseinen henkilö on niin humalassa, koska hän oli selvänoloinen 1t. aiemmin.
T
Tähti ★
Vieras
Yölento :)
Tapahtumaa on miehen kanssa puitu ja onneksihan mitään ei sattunut
Ollaan tultu siihen johtopäätökseen, että lähinnä säälittää tämä henkilö, koska hän ei varsinaisesti ole paha, vaan vähän kuin olosuhteiden uhri, jonka vuoksi hän toimi typerästi. Selvinpäin ei olisi näin käyttäytynyt.
Yritetään ymmärtää, vaikkei tapahtumaa anteeksi annetakkaan, eikä yövytä toistamiseen saman katon alla.
Yritän ja haluan suojella omaa lasta viimeiseen saakka kaikelta epäasialliselta, sekä kiistoilta. Poika ei ole nähnyt ennen tätä mitään riitaa tai kiistaa :) Hänellä on valtavan hyvä itsetunto, koska on saanut kasvaa myönteisessä, kannustavassa ja positiivisessa lmapiirissä.
Jos aikuisilla on keskenään jotain ongelmia, niin lapsihan on syytön niihin, eikä hän saisi koskaan joutua kiistakapulaksi. Saati sitten joku humalainen, joka ei muista seuraavana päivänä mitä on tehnyt tai sanonut ja haukkunut, tai sitten vielä pahempaa
Viina on viisasten juoma, sivistyneesti, ei ämpärikaupalla. Varmaan on olemasaa lapsia, jotka joutuvat kärsimään aikuisten sekoilusta viinan vuoksi ja se on todella väärin ja järkyttävää. Kukaan tuskin suojelee näitä lapsia
.
Satru
Sukkela juttelija
Olihan tämä palsta vielä paikallaan :) En muistanut enää salasanaa tänne, varmaan aurinko sulattanut aivot
Meidän poika on n. 3 viikon päästä 2v. Käytiin jo neuvolassa hyvissä ajoin kun elokuussa alkaa päiväkoti. Poika oli 91cm ja 12.6kg on hoikistunut, mutta se ei ollut yllätys. Hoikistuminen alkoi kun lähti kävelemään. Kovin puhelias ja laulavainen lapsi. Uhmaakin tullut, mutta ei ole yhtä räiskyvä kun isompi siskonsa. Kaikki hyvin hänellä
Samaa ei voi sanoa äidistä, joka stressaa nyt jo alkavasta työstä ja päiväkodista. En tiedä kumpi jännittää enemmän lasten päiväkodin aloitus vai mun uusi työpaikka. Sain töitä naapurikaupungista ja paikka on ihan outo. Mutta eiköhän se suju, kun alkuun pääsee. Täytyy vaan toivoa, että lapset viihtyy hyvin :) Alkaa uusi elämänvaihe ja se vähän pelottaa, vaikka enhän mä tässä tilanteessa ole ensimmäistä kertaa, mutta silti tuntuu vaikealta, että miten pystyn jättämään lapset..enkä nää heitä koko päivää, ja silti välillä oon tosi helpottunut että pääsen neljän seinän sisältä pois ja pääsen tekemään sitä työtä mistä tykkään Ristiriitaista.
Meidän poika on n. 3 viikon päästä 2v. Käytiin jo neuvolassa hyvissä ajoin kun elokuussa alkaa päiväkoti. Poika oli 91cm ja 12.6kg on hoikistunut, mutta se ei ollut yllätys. Hoikistuminen alkoi kun lähti kävelemään. Kovin puhelias ja laulavainen lapsi. Uhmaakin tullut, mutta ei ole yhtä räiskyvä kun isompi siskonsa. Kaikki hyvin hänellä
Samaa ei voi sanoa äidistä, joka stressaa nyt jo alkavasta työstä ja päiväkodista. En tiedä kumpi jännittää enemmän lasten päiväkodin aloitus vai mun uusi työpaikka. Sain töitä naapurikaupungista ja paikka on ihan outo. Mutta eiköhän se suju, kun alkuun pääsee. Täytyy vaan toivoa, että lapset viihtyy hyvin :) Alkaa uusi elämänvaihe ja se vähän pelottaa, vaikka enhän mä tässä tilanteessa ole ensimmäistä kertaa, mutta silti tuntuu vaikealta, että miten pystyn jättämään lapset..enkä nää heitä koko päivää, ja silti välillä oon tosi helpottunut että pääsen neljän seinän sisältä pois ja pääsen tekemään sitä työtä mistä tykkään
Ristiriitaista.
T
Tähti ★
Vieras
Sain töitä naapurikaupungista ja paikka on ihan outo. Mutta eiköhän se suju, kun alkuun pääsee. Täytyy vaan toivoa, että lapset viihtyy hyvin :) Alkaa uusi elämänvaihe ja se vähän pelottaa, vaikka enhän mä tässä tilanteessa ole ensimmäistä kertaa, mutta silti tuntuu vaikealta, että miten pystyn jättämään lapset..enkä nää heitä koko päivää, ja silti välillä oon tosi helpottunut että pääsen neljän seinän sisältä pois ja pääsen tekemään sitä työtä mistä tykkään
Satru :) Onneksi olkoon uudesta työpaikasta! Ompa sinulla jännä mennä uuteen työpaikkaan :) On täysin uusi elämänvaihe ja lapsen päiväkoti edessä.
Jos sulla on vauvakuume, niin tule tuonne kuumeiset ----45++++ puolelle! :)
Ilmankin saa tulla :)
Hyvää kesänjatkoa! :)
Satru
Sukkela juttelija
Tähti, kiitos! Kun jäin 2014 äitiyslomalle, niin työsopimus päättyi 2015 keväällä, olin koulussa töissä ja työsopimukset määräaikaisia. En halunnut enää palata sinne vaan hain muita lähihoitajan töitä. Siksi vaihtuu kaupunki ja työpaikka.
Vauvakuumetta ei kyllä onneksi enää ole, siitä pitää huolen kaksi uhmaikäistä ja kiukutteleva teini Nostan hattua kaikille äideille, joilla on monta pientä lasta, mä olen ajoittain todella väsynyt ja loppu kun nämä energiapuput juoksee koko päivän. Touhua riittää, paljon riitoja, paljon uhmaamaan, paljon hermoromahduksia (äidillä) ja paljon ihania, hyviä hetkiä 
, mutta ei enää lisää vauvoja :)
Vauvakuumetta ei kyllä onneksi enää ole, siitä pitää huolen kaksi uhmaikäistä ja kiukutteleva teini
Nostan hattua kaikille äideille, joilla on monta pientä lasta, mä olen ajoittain todella väsynyt ja loppu kun nämä energiapuput juoksee koko päivän. Touhua riittää, paljon riitoja, paljon uhmaamaan, paljon hermoromahduksia (äidillä) ja paljon ihania, hyviä hetkiä , mutta ei enää lisää vauvoja :)
T
Tähti ★
Vieras
Tähti, kiitos! Kun jäin 2014 äitiyslomalle, niin työsopimus päättyi 2015 keväällä, olin koulussa töissä ja työsopimukset määräaikaisia. En halunnut enää palata sinne vaan hain muita lähihoitajan töitä. Siksi vaihtuu kaupunki ja työpaikka.
Vauvakuumetta ei kyllä onneksi enää ole, siitä pitää huolen kaksi uhmaikäistä ja kiukutteleva teini
Satru :) Hienoa, että sait uuden työpaikan, vaikka on pieni lapsi. Harvoin pienen lapsen Äitiä valitaan työhaastattelussa. Vaihdoitko siis samalla alaa? Asuinpaikkaa?
Oliko paikkakunnan vaihto helppo myös miehellesi?Voi olla vaikea vaihtaa työpaikkaa, jos työmatka muuttuu kohtuuttomaksi tai esim. pitäisi myydä itserakennettu omakotitalo pois ja hankkia toinen koti muualta.
Me myös ollaan katseltu uusia omakotitaloja, sekä uudisrakennuksia, että talopaketteja -isolla tontilla. Mutta suurin haaste on se, etten osaa päättää mihin oman omakotitalon laittaisi, koska jostain syystä omakotitalossa on minusta tunnearvoa enemmän, kuin muussa omistusasunnossa. Syytä en tiedä?! Jotain pöhköä naisen logiikkaa
Työmatkat on kuitenkin aika kivat ruuhkista huolimatta, etten koe vielä kovaa kiirettä asian kanssa.Ehkä haluaisin asua maatilalla, vaikka en ole kotoisin maalta. Olen lähiöstä, luonnon keskeltä. Mies on maatilalta isoine peltoineen, mutta hän ei halua palata maalle enää. Lapselle haluan enemmän ulkopihaa, kuin nykyinen oma takapiha. Poika haluaa juosta pelloilla ja itselleni hankkisin lisäksi ainakin kanoja :)
.
Last edited by a moderator:
T
Tähti ★
Vieras
Yölento :) Tuo olisi ihanne! En usko, että helposti toteutuu.
Ainakin kaikilla kokemillani aloilla 25v.ajan (lähinnä kaupallinen), on asiat niin, ei ole sinnepäinkään! Nykyinen työnantaja on ihan eka, joka ei uhkaa irtisanoa raskauden/ perhevapaiden takia.... Saati pikkulapsien!
Ei niitä tosiaan helposti hyväksytä, vaikka rahasta ainakaan meidän ryönantajalla ei tosiaan ole pulaa.
T
Tähti ★
Vieras
Olihan tämä palsta vielä paikallaan :) En muistanut enää salasanaa tänne, varmaan aurinko sulattanut aivot
Satru :) Aika harva on paikalla ja palstan vetäjästä, ei ole kuulunut kohta vuoteen tms...
Mutta onhan täällä vielä jokusia :)
Last edited by a moderator:
T
Tähti ★
Vieras
Yölento :) Tähän vielä palaten, Äideille on kehittynyt paljon kykyjä -lasten kautta, mutta ihan pienten lasten Äitejä ei oikein palkata, koska poissaoloja heillä on enemmän.
Tietysti riippuu alasta.
Työhaastattelussa kun on vaan puhuttava lapsista, jos niistä kysytään. Minulta on aina kysytty, vaikkei lapsia ole ollutkaan!
Työhaastatteluja takana lähemmäs sata, jollei enemmän, koska työpaikkojakin ollut jotain 20 tähän ikään mennessä. Tietysti olen yrittänyt vältellä lapsi aihetta, mutta on vaikea väistellä, kun sitä kysytään....ja perheenperustamisaikeita.
Työnantajat arvostavat oman näkemykseni mukaan siltikin enemmän sinkkunaisia - uranaisia.
Esim. yhdessä työpaikassa ollessani 25v. niin omistaja tuli oikein erikseen sanomaan, että täällä ei voi alkaa hankkia lapsia, vaan pitää olla muutama vuosi palveluksessa ennen sitä! On jäänyt mieleen tämä tilanne. Hän tuli luokseni kesken päivän ja puhui ystävällisellä tavalla, mutta ylitti silti ne rajat, joista työntekijän elämään saa puuttua.
Silloin en vielä ollut perustamassa perhettä, joten kummaksuin hänen puheitaan.
Tässä kyseessä ei kuitenkaan ollut pikkufirma, vaan kansainvälinen suuryritys, johon pääsin melkeinpä suoraan koulunpenkiltä ja palkkakin köyhälle rahattomalle tytölle oli upea :)
Siellä olisi ollut vaikka mitä urakehitysmahdollisuuksia, mutta ne eivät sitten lopulta kiinnostaneet, koska työ oli liian hektistä ja tressaavaa.
Liian nuorena liian isoihin saappaisiin. Otin loparit parin vuoden kuluttua ja tietty pääsin sitäkin isompiin saappaisiin...
No, sitä rataa on menty vuosi toisensa jälkeen....joskus en edes hakenut minnekkään, vaan työtarjouksia sateli kaikista kilpailevista alan yrityksistä.
Oli toki myös alamäkiä, ei vain ylämäkiä.
Alanvaihto tapahtui salaman nopeasti, kun pyydettiin täysin eri alalle ja suoraan johtotehtäviin - myynnin puolelle. Olin joskus täyttänyt hakemuksen sinne, mutta tämä työtarjous tuli kahden vuoden päästä, enkä ollut käynyt edes työhaastattelussa, enkä muistanut mistä yrityksestä voi olla kyse, koska menin sinne suoraan jo tekemään työsopimusta....
Näitä on useampi!
Nykyinen työ on taas näistä täysin eri alalta ja tämä työ tuli kuin kirkkaalta taivaalta! Olin käynyt YHDEN kerran työhaastattelussa ja työtarjous tuli reilun vuoden päästä haastattelusta - en silloin edes etsinyt työtä, koska yritettiin lasta ja päätin rauhoittua, jotta raskautumiselle olisi parhaimmat mahdollisuudet.
En voinut kuitenkaan kieltäytyä, koska tuli salama kirkkaalta taivaalta niin hyvä työtarjous! Ilman ennakkovaroitusta! Kun aloitin tässä uudessa eri alan työpaikkassa niin huomasin olevani raskaana.
Sillä tiellä nyt vielä olen ja sain palkankorotuksen ennen kesälomaa....
En välitä nyt muulla, paitsi toista lasta toivotaan :)
Last edited by a moderator:
Tähti, on sinun osaksesi osunut kyllä omituisia paikkoja. Itse olen kyllä siitä hankala ihminen, että nostan mekkalan heti jos kohtaan epäasiallista käytöstä. Ei ole silti työpaikkoja mennyt sen vuoksi sivu suun. Tähän nykyiseen työhön asetin itse ehtoja ja kerroin mikä minulle ei sovi. Onneksi tämä työnantaja on osannut arvostaa tinkimätöntä asennetta, joka toki pätee työssäkin, ei vain työehdoissa.
Edellisen työpaikan haastatteluun menin kaksi pientä lasta mukanani, todennäköisesti sain paikan juuri siksi, että lapset olivat mukana ja haastattelu meni silti hyvin.
Jos työnantaja ei ota täysin kokematonta eikä pienten lasten vanhempia ja viisikymppiset on jo liian vanhoja, niin kuka niitä töitä tekee?
Edellisen työpaikan haastatteluun menin kaksi pientä lasta mukanani, todennäköisesti sain paikan juuri siksi, että lapset olivat mukana ja haastattelu meni silti hyvin.
Jos työnantaja ei ota täysin kokematonta eikä pienten lasten vanhempia ja viisikymppiset on jo liian vanhoja, niin kuka niitä töitä tekee?
Satru
Sukkela juttelija
Satru :) Hienoa, että sait uuden työpaikan, vaikka on pieni lapsi. Harvoin pienen lapsen Äitiä valitaan työhaastattelussa. Vaihdoitko siis samalla alaa? Asuinpaikkaa?
Voi olla vaikea vaihtaa työpaikkaa, jos työmatka muuttuu kohtuuttomaksi tai esim. pitäisi myydä itserakennettu omakotitalo pois ja hankkia toinen koti muualta.
Me myös ollaan katseltu uusia omakotitaloja, sekä uudisrakennuksia, että talopaketteja -isolla tontilla. Mutta suurin haaste on se, etten osaa päättää mihin oman omakotitalon laittaisi, koska jostain syystä omakotitalossa on minusta tunnearvoa enemmän, kuin muussa omistusasunnossa. Syytä en tiedä?! Jotain pöhköä naisen logiikkaa
Ehkä haluaisin asua maatilalla, vaikka en ole kotoisin maalta. Olen lähiöstä, luonnon keskeltä. Mies on maatilalta isoine peltoineen, mutta hän ei halua palata maalle enää. Lapselle haluan enemmän ulkopihaa, kuin nykyinen oma takapiha. Poika haluaa juosta pelloilla ja itselleni hankkisin lisäksi ainakin kanoja :)
.
Lähihoitajia on paljon äitejä ja nimenomaan vanhempainvapaalta palaava, ja työnantaja usein joustaa siinä, että aloittaa työt osa-aikaisesti. Ei mua ees haastateltu, vaan itse laitoin s.postia ja sain töitä sen perusteella. Työt on naapurikaupungissa ja junalla menee n. 8min joten ei tarvi muuttaa eikä muutu ammatti, vanhuksia hoidan nyt ja aina