Synnyttäneet --40+++

[Tähti ★]

Tähti, jos miehesi on ollut pitkään samassa työpaikassa niin tuo on työnantajalta erittäin arveluttavaa toimintaa. Mä ottaisin yhteyttä liittoon jotta muistuttaisivat ko työnantajaa tämän maan työ lakipykälistä. Jokaisen työnantajan nyt on vaan annettava mukisematta perhevapaat.

Eclipse :)Totta.

Mies kävi aikamoiset keskustelut asiasta pomonsa kanssa. Välit kiristyivät, mutta sen jälkeen tilanne muuttui kuitenkin :) En tiedä saako hän pitää uutta isyyslomaa helposti, mutta laki sen takaa :) Sitten vaan kuuntelee vittuilut päälle, mutta asia kuitti.

Me ei oikein mistään Liitoista perusteta, koska niistä ei ole apua, kuin tosi harvoin ja silloin yleensä kyseessä on joukkokanne. Yksittäisistä tilanteista on järkevintä yrittää selviytyä ihan itse.

 

[Yölento]

Eclipse puhuu asiaa. Sen lisäksi että perhevapaisiin on lakisääteinen oikeus, myös työntekijän tuottavuuteen vaikuttaa se, miten työn ja perhe-elämän saa sovitettua yhteen. Meillä miehen työnantaja kannustaa pitämään kaikki isyysvapaat. Firmassa on myös miehiä jotka ovat olleet hoitovapaalla.

Jos luulee olevansa korvaamaton töissä, kannattaa tunkea sormi vesilasiin ja ottaa se pois. Jos veteen jää kolo sormen kohdalle, on työntekijä täysin korvaamaton.

En ehkä kannustaisi miestäni työskentelemään työnantajalle, joka rikkoo lakia.

 

[Tähti ★]

Eclipse puhuu asiaa. Sen lisäksi että perhevapaisiin on lakisääteinen oikeus, myös työntekijän tuottavuuteen vaikuttaa se, miten työn ja perhe-elämän saa sovitettua yhteen. Meillä miehen työnantaja kannustaa pitämään kaikki isyysvapaat. Firmassa on myös miehiä jotka ovat olleet hoitovapaalla.

Jos luulee olevansa korvaamaton töissä, kannattaa tunkea sormi vesilasiin ja ottaa se pois. Jos veteen jää kolo sormen kohdalle, on työntekijä täysin korvaamaton.

En ehkä kannustaisi miestäni työskentelemään työnantajalle, joka rikkoo lakia.

Yölento :) Näin kävi. Mies ei koe itseään korvaamattomaksi, vaan työnantaja sen hänestä (=työntekijä) kokee.

Ongelma on siis siellä!

Nyt asia ratkaistu, mutta yhä pohdittavaa on paljon jatkoa ajatellen.

Myös tästä syystä mies ajattelee omaa firmaa, koska häntä ei edes kunnioiteteta yhtään 20-v. työnteon päälle....

Poissakaan ei saa olla, eikä juuri lomalla. Mitään ei saa koskaan vaatia. Vaikka vaatisi, niin tyrmätään heti.

 

[Yölento]

Tähti, teille on kyllä osunut omituiset työnantajat.

 

[Tähti ★]

Tähti, teille on kyllä osunut omituiset työnantajat.

Yölento :)

Totta! Meinasin painaa "hauska", mutta valitsin "samaa mieltä".

Sanaton sitä on aina vuosi toisensa jälkeen vaan....

Ainoa hyvä vaihtoehto ehkä "molemmille" on oma yritys...(mutta ei heti, vaan jonkun ajan kuluttua)

Omituiset työnantajat, kun vaan osuu niin kohdalle, vaikka ihan tavallista haluaisi!

Mulle niitä on osunut enemmänkin, koska olen vaihtanut työpaikkaa aika monta kertaa tähän ikään mennessä. Aina ollut ties mitä ja erilaisia stooreja riittää ihan muille jaettavaksi saakka

Nykyinen työ on hirmu erikoinen (=hyvässä), ja kaikkein normaalimmasta päästä, mitä on tullut koettua..

 

[Kimaira]

Mä luulen, että suht pienissä ja etenkin perhefirmoissa meininki voi olla tosi "omituista" noiden ns. työntekijän oikeuksien osalta kun puhutaan vaikka niistä isien oikeuksista hoitovapaaseen. Voi olla, että jos lähtisi käräjöimään, perhevapaat tosiaan saisi pitää, mutta pikkufirmoissa se on aika pitkä (usein mahdoton, jos muuten tykkää työstään) tie.

Kun itse kerroin omalle tiimille ekasta raskaudestani joskus yli 5 vuotta sitten, mun yhden pidempään talossa olleen alaisen eka kysymys oli, että mitä omistaja sanoi. Siis what, mitä omistaja sanoi?! No, hän oletti automaattisesti, että tuli satikutia - perkele perhevapaalle, ihan kuin se olisi joku synti tai vähintään firman "hyväksikäyttöä" (= sanoitin itse asenteen, ei mulle noin kukaan ole ääneen sanonut). Totta puhuen firman omistaja onnitteli ensimmäisenä raskausuutisesta :) ...ehkä se oli vaan hyvä lovi, kun hänelle myös syntyi samoihin aikoihin eka lapsenlapsi, tai sitten mun vanhemmilla kollegoilla oli väärä käsitys asiasta.

Kun mun toinen raskaus oli kaikkien tiedossa, jotkut vittuilivat "vitsin" varjolla ihan avoimesti, mm. kaikenlaisia perhesuunnittelun epäonnistumis-sutkautuksia sun muuta. Mä en ikinä kokenut että työnantaja, omat esimiehet tai omistaja olisi suhtautunut mun perhevapaisiin negatiivisesti, vaan paskamainen kommentointi tuli aina kollegoilta. Ihan kuin he olisivat olleet jotenkin kateellisia tai katkeria siitä, että "lomailen firman piikkiin". Kun kulttuuri on tuollainen, voi olla miehenä ja isänä aika hemmetin vaikea lähteä niille perhevapaille, koska loppujen lopuksi monet tuntevat vastuuntuntoa ja veljeyttä myös kollegoita ja työnantajaa kohtaan, eivätkä halua "lomailla firman piikkiin". Eikä kaikilla vaan kantti riitä alkaa tapella tai keskustella asiasta sen jälkeen, kun eka vastaus on että no eipä kuule ole ennenkään ollut tapana, sua tarvitaan täällä.

Mun mies väläytti ekan muksun jälkeen ajatusta, että hän voisi jäädä kotiin hoitamaan tyttöä. Kun hän oli tsekannut mikä on hoitovapaakorvaus, mieli muuttui välittömästi. Ei siksi, etteikö tyttö olisi ollut tärkeä, mutta se nyt vaan oli taloudellisesti täysin mahdotonta siinä kohtaa hänelle (aika iso asuntolaina). Onneksi meille järjestyi heti tosi hyvä perhepäivähoitaja. Toisen muksun kanssa olin kotona vähän pidempään (muutaman kuukauden hoitovapaallakin), mutta elin sen ajan täysin säästöillä. Ei olisi onnistunut ilman niitä ollenkaan.

 

[Tähti ★]

Kun itse kerroin omalle tiimille ekasta raskaudestani joskus yli 5 vuotta sitten, mun yhden pidempään talossa olleen alaisen eka kysymys oli, että mitä omistaja sanoi. Siis what, mitä omistaja sanoi?! No, hän oletti automaattisesti, että tuli satikutia - perkele perhevapaalle, ihan kuin se olisi joku synti tai vähintään firman "hyväksikäyttöä" (= sanoitin itse asenteen, ei mulle noin kukaan ole ääneen sanonut). Totta puhuen firman omistaja onnitteli ensimmäisenä raskausuutisesta :) ...ehkä se oli vaan hyvä lovi, kun hänelle myös syntyi samoihin aikoihin eka lapsenlapsi, tai sitten mun vanhemmilla kollegoilla oli väärä käsitys asiasta.

Kun mun toinen raskaus oli kaikkien tiedossa, jotkut vittuilivat "vitsin" varjolla ihan avoimesti, mm. kaikenlaisia perhesuunnittelun epäonnistumis-sutkautuksia sun muuta. Mä en ikinä kokenut että työnantaja, omat esimiehet tai omistaja olisi suhtautunut mun perhevapaisiin negatiivisesti, vaan paskamainen kommentointi tuli aina kollegoilta. Ihan kuin he olisivat olleet jotenkin kateellisia tai katkeria siitä, että "lomailen firman piikkiin". Kun kulttuuri on tuollainen, voi olla miehenä ja isänä aika hemmetin vaikea lähteä niille perhevapaille, koska loppujen lopuksi monet tuntevat vastuuntuntoa ja veljeyttä myös kollegoita ja työnantajaa kohtaan, eivätkä halua "lomailla firman piikkiin". Eikä kaikilla vaan kantti riitä alkaa tapella tai keskustella asiasta sen jälkeen, kun eka vastaus on että no eipä kuule ole ennenkään ollut tapana, sua tarvitaan täällä.

Mun mies väläytti ekan muksun jälkeen ajatusta, että hän voisi jäädä kotiin hoitamaan tyttöä. Kun hän oli tsekannut mikä on hoitovapaakorvaus, mieli muuttui välittömästi. Ei siksi, etteikö tyttö olisi ollut tärkeä, mutta se nyt vaan oli taloudellisesti täysin mahdotonta siinä kohtaa hänelle (aika iso asuntolaina). Onneksi meille järjestyi heti tosi hyvä perhepäivähoitaja. Toisen muksun kanssa olin kotona vähän pidempään (muutaman kuukauden hoitovapaallakin), mutta elin sen ajan täysin säästöillä. Ei olisi onnistunut ilman niitä ollenkaan.

Kimaira :) Tulipa sinulta perusteellinen selvennys! :)

Samaan törmännyt, että "lomailee firman piikkiin " ja muiden kustannuksella! Että milläköhän tavalla, kunnei palkkaakaan saa?

Mutta joo, asennehan on tuo. Itse yllätyin, kun raskaudesta onniteltiin, mutta jälkeenpäin kuulin, että asia oli pahempi, kuin sydänkohtaus! Ja päälle muuta naljailua nimenomaan työkavereiden suunnalta.

Jopa yhdessä myyntipalaverissa ehdotettiin, että firmassa pitäisi olla ehkäisyvalistusta, jotta ei tulisi turhia Äitiyslomia. Taidan olla ainoa tuolla Äitiyslomalla ollut nainen ja sekin oli siis liikaa Eniten mielipiteitä tuntuu olevan lapsetromilla.

Joo ja miehen ei yleensä tosiaan ole järkevä jäädä kotiin hoitovapaalle, koska siitä ei saa mitään ja miehen tulot on yleensä naisia ainakin sen pari satkua paremmat.
Myös voi olla vaikea pitää isyyslomia, eikä aina ole järkevä taistella, työnantajaa vastaan, koska asia on silloin hävitty jo valmiiksi, eikä työn jatkuminenkaan sitten ole enää itsestään selvyys....

 

[Katjusha]

Ihan järkkyä, "turhia äitiyslomia"... just, jokainen meistä ja kommentoijista on kuitenkin ihan tarpeelliseksi syntynyt tähän maailmaan (vai onko joku omasta elämästään sitä mieltä, että turha?).
Isyysvapailta sai minun mielestä ansiosidonnaista, joten siinä mielessä se on ainakin siltä lyhyeltä osin parempi vaihtoehto, kuin minun kotihoidontuki. Pidemmäksi aikaa ei kai meistä kumpikaan halunnut jäädä kotiin, että omalla kohdalla valintaa vanhempien kesken ei tarvinnut tehdä.

 

[Tähti ★]

Kesäloma alkaa ensi viikolla. Töistä vaaditaan huomenna pitämään 3tunnin osastopalaveri kaikista kesken keskenjäävistä töistä.

Koskaan en joutunut pitämään mitään palaveria mistään. Ensinnäkään en ole virallisesti edes kenenkään suora esimies!! Ns. alaisia on paljon. Niin, mutta mahdanko ees selvitä?


Enkä ole edes esiintyjä luonne (erakko), joten en osaa vaatia keneltäkään mitään..
..

Työt on silti hyvällä mallilla, vaikka niitä onkin hurjan paljon

Ehkä en halua enää räjäyttää työpöytää, koska asioista on muutkin kiinnostuneita.

 

[Tähti ★]

!!!
Hyvää kesää kaikille!

Jihaa....kesäloma alkoi.

Työpalaveri meni nappiin. Tj lähetti kiitokset koko henkilöstölle, koska 6kk:ssa on ylitetty koko vuoden budjetti jo 230%.... Kaikki tehneet hyvää työtä ja kiitokset kaikille!! Saatuin myös kesäiset lahjakassit, kesäjoululahjat! :)

Ei ihme, että teki mieli jo räjäyttää työpöytä, kun töitä todella on...ja nyt sitten työt jaettiin osastolla kesälomani ajaksi! :)

DpIUI -3 ja alavatsaa juilii edelleen kivasti

 

[Yölento]

Tähti, hyvää lomaa!

 

[Tähti ★]

Tähti, hyvää lomaa!

Yölento :) KIITOS!

Hyvää kesää myös Sinulle!! Ja koko perheelle.

 

[Tähti ★]

.

 

[Tähti ★]

Heissan!!

Jostain syystä epäilen olevani raskaana, koska olo on erilainen...

Nyt siis ala-mahaa polttaa.... ja lisäksi viluttaa..

Ilmeisesti on kuume nousemassa
Vai onko jokin tarttuva tauti... Väsyttää

Olo on kyllä varsin outo..

DpIUI 7/8

 

[Tähti ★]

Napu75 :)

Mitä sinulle kuuluu? Käyttekö te edelleen siellä kivalla lehmupuisella ja jyrkkärinteisellä kesämökillä näin kesäisin?

Tosi kiva, että olet mukana keskusteluissa :)

Tosin itsekin olen täällä vaan "keskustelijana"...

Tämähän on Maria75:n vetämä palsta. Mariasta olisi mukava kuulla ja Sirpasta, sekä muista :)

.

 

[•Napu•]

Napu75 :)

Mitä sinulle kuuluu? Käyttekö te edelleen siellä kivalla lehmupuisella ja jyrkkärinteisellä kesämökillä näin kesäisin?

Tosi kiva, että olet mukana keskusteluissa :)

Tosin itsekin olen täällä vaan "keskustelijana"...

Tämähän on Maria75:n vetämä palsta. Mariasta olisi mukava kuulla ja Sirpasta, sekä muista :)

.

Moikka, kiva kun kysyit! Käyn täällä toisinaan lueskelemassa, mutta tuntuu ettei ehdi kirjoittelemaan ollenkaan...

Poika on nyt 1v 8kk ja rapiat päälle, touhua on kovasti eikä jalat tunnu pysyvän paikallaan yhtään. Sanoja on aktiivikäytössä vain 6, mutta niistäkin saa muodostettua lauseen: "Anna kirja." Tutista luovuttiin eilen (ollut käytössä vain unilla) ja nukkumiset on mennyt ihmeen hienosti. Pari kertaa on etsinyt tuttia, mutta äidin rauhoittelu on riittänyt.

Töihin paluu on edessä kuukauden päästä, samoin pojalla päiväkodin aloitus. Mun oli tarkoitus etsiä uutta suuntaa työkuvioihin perhevapaiden aikana, mutta olin kai laiska tai kuitenkin liian tyytyväinen nykyiseen, kun en saanut muutosta aikaiseksi. Mikään uusi ala ei vetänyt erityisesti puoleensa ja työpaikkahaussakin kokeilin onneani vain paristi. Päätin siis vain täydentää substanssiosaamistani entisen eli nykyisen työni parissa. Vähän jännittää, millainen motivaatio sitten syksyn alettua lopulta on ja miten alkaa sujumaan tunnin työmatka autolla/junalla per suunta entisen 10 minuutin kävelyn sijasta. Muuttivat toimistoni toiselle paikkakunnalle perhevapaani aikana...

Kesään on mahtunut jo nyt paljon kaikkea kivaa, mutta vain pari mökkireissua. Vain juhannuksena ollaan oltu siellä yötä. Ei vaan oo ehtinyt! Eikä se mökki totta puhuen ole mulle ollenkaan rentouttava paikka, paitsi ehkä ilman lapsia. Varsinkin taaperon kanssa siellä.on vähän turhan paljon vaaranpaikkoja ja muutenkin elämä hankalampaa ilman sähköä ja vettä. Mies ei oo vielä lomaillut eikä edes päättänyt milloin lomailee, joten mun kesänvietto sujuu lasten kanssa jollain combolla. Isommat yleensä tosin menee omien kavereidensa kanssa.

Miehen kanssa käytiin viettämässä pitkä viikonloppu Pariisissa. Ei oltukaan oltu kahdestaan niin pitkään aikaan kuin viimeksi ennen lapsia! Mun vanhemmat oli meillä hoitamassa lapset, koiran ja huushollin. Ihana, että tuollainen järjestely oli vielä mahdollinen. Yhteinen pikkuloma oli mukava ja Pariisi aivan upea. Meillä on ollut ongelmia parisuhteessa jo vuosia ja viime talvena olin jo ihan kypsä. Tämä loma oli kiva, mutta ei ratkaissut mitään enkä tavoittanut sielläkään rakkaudellista romantiikkaa tai yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Elämä on kuitenkin nyt riittävän hyvää eikä mulla ole välitöntä tarvetta tehdä mitään radikaalia ratkaisua minkään asian suhteen. Asiat kyllä löytävät uomansa.

 

[Tähti ★]

Moikka, kiva kun kysyit! Käyn täällä toisinaan lueskelemassa, mutta tuntuu ettei ehdi kirjoittelemaan ollenkaan...

Poika on nyt 1v 8kk ja rapiat päälle, touhua on kovasti eikä jalat tunnu pysyvän paikallaan yhtään. Sanoja on aktiivikäytössä vain 6, mutta niistäkin saa muodostettua lauseen: "Anna kirja." Tutista luovuttiin eilen (ollut käytössä vain unilla) ja nukkumiset on mennyt ihmeen hienosti. Pari kertaa on etsinyt tuttia, mutta äidin rauhoittelu on riittänyt.

Töihin paluu on edessä kuukauden päästä, samoin pojalla päiväkodin aloitus. Mun oli tarkoitus etsiä uutta suuntaa työkuvioihin perhevapaiden aikana, mutta olin kai laiska tai kuitenkin liian tyytyväinen nykyiseen, kun en saanut muutosta aikaiseksi. Mikään uusi ala ei vetänyt erityisesti puoleensa ja työpaikkahaussakin kokeilin onneani vain paristi. Päätin siis vain täydentää substanssiosaamistani entisen eli nykyisen työni parissa. Vähän jännittää, millainen motivaatio sitten syksyn alettua lopulta on ja miten alkaa sujumaan tunnin työmatka autolla/junalla per suunta entisen 10 minuutin kävelyn sijasta. Muuttivat toimistoni toiselle paikkakunnalle perhevapaani aikana...

Kesään on mahtunut jo nyt paljon kaikkea kivaa, mutta vain pari mökkireissua. Vain juhannuksena ollaan oltu siellä yötä. Ei vaan oo ehtinyt! Eikä se mökki totta puhuen ole mulle ollenkaan rentouttava paikka, paitsi ehkä ilman lapsia. Varsinkin taaperon kanssa siellä.on vähän turhan paljon vaaranpaikkoja ja muutenkin elämä hankalampaa ilman sähköä ja vettä. Mies ei oo vielä lomaillut eikä edes päättänyt milloin lomailee, joten mun kesänvietto sujuu lasten kanssa jollain combolla. Isommat yleensä tosin menee omien kavereidensa kanssa.

Miehen kanssa käytiin viettämässä pitkä viikonloppu Pariisissa. Ei oltukaan oltu kahdestaan niin pitkään aikaan kuin viimeksi ennen lapsia! Mun vanhemmat oli meillä hoitamassa lapset, koiran ja huushollin. Ihana, että tuollainen järjestely oli vielä mahdollinen. Yhteinen pikkuloma oli mukava ja Pariisi aivan upea. Meillä on ollut ongelmia parisuhteessa jo vuosia ja viime talvena olin jo ihan kypsä. Tämä loma oli kiva, mutta ei ratkaissut mitään enkä tavoittanut sielläkään rakkaudellista romantiikkaa tai yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Elämä on kuitenkin nyt riittävän hyvää eikä mulla ole välitöntä tarvetta tehdä mitään radikaalia ratkaisua minkään asian suhteen. Asiat kyllä löytävät uomansa.

Napu75 :) Kiitos kuulumisista! Olet aina ihailtavan tyyni ja järkevä! :) Varnasti olet nauttinut pitkästä hoitovapaasta. Töihin paluu on aina vähän haaste, koska kaikki muuttuu ja etenkin kun nuo työmatkat tulee kuvioon mukaan.

Onko teillä hoitopaikka jo tiedossa? Tuleeko lapselle harjoittelujakso alkuun?
On hän kuitenkin jo ollut vähän erossa vanhemmista, kun olitte Pariisissakin! :) Se on kyllä tunnelmallinen kaupunki, etenkin öisin ja Eiffelin alueella
Oi..se valaistus! Olin joku vuosi sitten työn puolesta Pariisissa viikon. Siinä ehti tutustua aika kivasti kaikkeen, etenkin, kun ei tarvinnut itse maksaa mistään mitään.

Teidän suhde on varmasti täysin hyvä, sillä mikään pitkä suhde ei ole vain ruusuilla tanssimista. Lapset muuttaa suhdetta aina kuitenkin jollain tavalla. Ennen poikaa olin satavarma, että oma pitkä suhde ei tosiaan muutu....mutta kyllä se MUUTTUI!
Olin väärässä.

Onko teillä lisää lapsihaaveita?

Hyvää kesänjatkoa!

.

 

[•Napu•]

Päivähoitopaikka on meitä lähinnä olevassa kunnallisessa päiväkodissa. Ollaan käyty siellä jo pihalla leikkimässä ja sisälläkin muutaman kerran vähän hääräilemässä. Poika on tosi reipas, ei oo vierastanut ikinä ketään. Ei oo ollenkaan huolta siitä, etteikö pärjäisi päivähoidossa. Eniten joutuu opettelemaan muiden lasten kanssa sosiaalisia suhteita, leikkien sääntöjä ja asioiden jakamista. Miehen kanssa oli puhetta, että eka hoitoviikko olisi vajaampi ja vain lyhyempiä päiviä.

Mun ja miehen välit on olleet pitkään aika välinpitämättömät. Ollaan kuin kämppiksiä tai vähän etäisempiä työtovereita, hyvääpäivääkirvesvartta. Ei keskustella, riidellä eikä halailla tms. Hoidetaan sovussa päivittäiset juoksevat asiat. Mutta varsinaisesti yhteistä meillä on vain talolaina ja lapset. Ja se ei oikein riittäisi mulle enää (mies sairasti vuosia selkänsä takia, jolloin kärsivällisesti tyydyin), mutta nyt haluaisin saada positiivista huomiota itsenäni, en vain äitinä tai teoistani. Suhde alkoi eriytyä ensimmäisen lapsen syntymän aikoihin 13 vuotta sitten, alettiin silloin rakentaa taloakin. Ainakin 7-8 vuotta oon käynyt pohtimassa tilannetta jonkun ammattilaisen kanssa.

Lapsihaaveita ei enää ole, nämä kolme riittää. Piuhat pistettiin poikki pojan syntymän jälkeen.

 

[Tähti ★]

Mun ja miehen välit on olleet pitkään aika välinpitämättömät. Ollaan kuin kämppiksiä tai vähän etäisempiä työtovereita, hyvääpäivääkirvesvartta. Ei keskustella, riidellä eikä halailla tms. Hoidetaan sovussa päivittäiset juoksevat asiat. Mutta varsinaisesti yhteistä meillä on vain talolaina ja lapset. Ja se ei oikein riittäisi mulle enää (mies sairasti vuosia selkänsä takia, jolloin kärsivällisesti tyydyin), mutta nyt haluaisin saada positiivista huomiota itsenäni, en vain äitinä tai teoistani. Suhde alkoi eriytyä ensimmäisen lapsen syntymän aikoihin 13 vuotta sitten, alettiin silloin rakentaa taloakin. Ainakin 7-8 vuotta oon käynyt pohtimassa tilannetta jonkun ammattilaisen kanssa.

Lapsihaaveita ei enää ole, nämä kolme riittää. Piuhat pistettiin poikki pojan syntymän jälkeen.

Napu75 :)

Kiitos vastauksesta! Olette kyllä tehneet radikaadim ratkaisun "piuhojen poikki pistämisen" suhteen. Yhteispäätös? Erikoista.

Oliko teidän välit aiemmin paremmat? Lämpimämmät?

Huomaan nyt samaa, että vaan suoritetaan asioita, eikä toista pysty huomioimaan, kun on pieni lapsi.

Jospa aikaa löytyy, kun tilanne helpottaa :)

 

[Yölento]

Tähti, kolme lasta on nykyisin aika paljon ja kun ikää on yli 40v, niin piuhojen katkaisu ei kovin radikaalia ole.