Synnyttäneet --40+++

Todellakin elämän onnellisinta ja työstä stressittömintä vaikka vauva-arjessakin omat huolensa on. Paljon oon myös vuoden aikana oppinut lasten hoidosta ja oman söpöliinin tarpeista. Aatelkaa miten onnekkaita me kaikki ollaan [emoji177]

MS74 :) Hienosti ilmaiset, aivan äärettömän onnekkaita ollaan :) Koin valtavan onnentunteen hetki sitten, kun olimme vaunulenkillä. Aurinko paistoi ja linnut visersivät, stoppasin vaunut ja menin kyykkyyn vaunujen eteen...poika loi leveän hymyn, yhtä ison ja lämpöisen, kuin aurinko:Heartred Sanoinkuvaamattoman onnellinen hetki:love7

Paino ei ole vain lukema, toivon, etten ole antanut täällä sellaista käsitystä kenellekään. Vaan ennemminkin olen saanut oman "elämän takaisin", my life back:happy: On ihanaa olla jälleen onnellinen ja nyt superonnellinen, kun maailman ihanin poika mennä touhuaa tuossa vieressä:Heartred
Hän on aivan valtavan aurinkoinen persoona, lämminhenkinen ja kiltti:love017
 
Heippa!

Aika vaan kuluu niin nopeasti, ettei täällä kerkeä käymään enää ollenkaan, en taida viitsiä lukea taaksepäin viestejä kun niitä on monia :D Sen verran kurkkasin kuitenkin, että Sirpakin oli linjoilla:hello2

Meidän poika täyttää perjantaina jo 11kk! Hurjaa! Osaa nyt sitten jo kontata ja nousee joka paikkaan seisomaan :smiley-ashamed004 Viimeksi taisin sitä tuskailla kun ei liikkumisessa tapahdu muuta kuin peruuttamista..no nyt tuskailen kun tapahtuu koko ajan seisomista, hänellä kun ei ole käsitystä yhtään miten pidetään kiinni :grin Ja tanssimaankin rupeaa siinä, vaikka seisomistakin ois hyvä vielä harjoitella :dance011

Vaikka ikää on jo noin paljon, on hän vielä äidin tissimaakari. Imetystä jatketaan kaiketi niin pitkään kun maitoa tulee, yhden tissin varassa tässä on oltu viimeiset puoli vuotta, hyvin näyttää pelittävän yhdelläkin :love017

Noista anopin vaatevalinnoista. Mä olisin onnellinen jos anoppi tois violetin värisiä vaatteita muksuille. Tykkään itsekin väristä, mutta mua ärsyttää kun hänen mielestään tuon meidän poikatytön pitäis kulkea rimpsumekoissa ja leikkiä nukeilla, vaikka sitä kiinnostaa enempi autot ja puissa kiipeäminen..pidä siinä sitten mekkoa päällä :hilarious: Ja pojalla voisin pinkin paidan päälle pistää ihan jo protestiksi tätä tytölle pinkkiä, pojalle sinistä -periaatetta vastaan, mutta ei kyllä taida yhtään pinkkiä hänellä olla, kaikesta huolimatta :) Mutta löytyy paljon oranssia ja vihreää, ruskeaa, keltaista ja sinistäkin, mutta vähemmän.

Mun oma elämänmuutos sai viime viikolla takapakkia kun oltiin mökillä, anopin antimien äärellä. Ei kehdannut olla syömättä, joten söin kiltisti ja sit kun palattiin mökiltä alkoi taas kuntoilu ja terveellisesti syöminen. En siis laihduta, mutta pyrin syömään terveellisemmin kuin aikaisemmin. Makeat vähentää minimiin jne jne. Pelkästään imetyksen takia en pysty/halua laihduttamaan, mutta ajattelen että laihduttaminen tuo kilot takaisin kun en enää laihduta, mutta elämänmuutos on pidemmälle tähtäävä. Vyötärö ja lantio onkin kaventuneet kivasti, vaikka vielä sitä makkaraa löytyy, mutta nyt on jo pienempi makkara :grin
 
Meidän ylihuomenna 8 kk täyttävä neiti nousee tarmokkaasti kontilleen ja "hytkyttelee" siinä suu korvissa (tai pää punaisena karjuen), mutta ei vaan pääse mihinkään. Tätä on tapahtunut jo ainakin 3 viikkoa - ja koko ajan olen hokenut että ihan kohta se konttaa, valmiudet on jo, mutta ei - ei vieläkään :D

Juhannuksena mökillä tyttö teki "punnerrusharjoituksia" eli keksi että varpailla saa paremmin "kiinni" lattiasta ja nousi sellaiseen punnerrus-/karhukävelyasentoon, mutta ei lähtenyt siitäkään mihinkään suuntaan liikkumaan. Hyvä näin - kyllä vauvan perässä kerkiää sitten juosta jahka se tuosta liikkumaan oivaltaa...

Esikoinen ryömi, mutta tämä tyttö ei yritäkään sellaista. Jos tämä haluaa tavoitella jotakin kiinnostavaa, se pyörii tai kierii haluamansa luokse, mutta ei varsinaisesti ryömi tai konttaa. Jokainen tyylillään :D


Potalla oon yrittänyt muistaa istuttaa tyttöä silloin tällöin, josko sinne saataisiin sattumia. Hän ei kuitenkaan edelleenkään osaa istua kovin tukevasti, joten aika vaivalloista harjoittelu on.


Minkälaisia kertamääriä teidän ipanat on muuten syöneet 8 kk iässä? Musta tuntuu, että nää tirpusen määrät ei kasva yhtään, vaikka nykyisin tarjotaan jo 3-5 ateriaa päivässä. Jos ruoka "näyttää maistuvan", määrä on parhaimmillaankin varmaan yhteensä max 2 ruokalusikallista... Toki tissi maistuu edelleen kovasti ja yölläkin syö ainakin 1-2 kertaa tosi "nälkäisesti" maitoa, useamminkin haluaa maistiaisia...
 
Noista anopin vaatevalinnoista. Mä olisin onnellinen jos anoppi tois violetin värisiä vaatteita muksuille. Tykkään itsekin väristä, mutta mua ärsyttää kun hänen mielestään tuon meidän poikatytön pitäis kulkea rimpsumekoissa ja leikkiä nukeilla, vaikka sitä kiinnostaa enempi autot ja puissa kiipeäminen..pidä siinä sitten mekkoa päällä :hilarious: Ja pojalla voisin pinkin paidan päälle pistää ihan jo protestiksi tätä tytölle pinkkiä, pojalle sinistä -periaatetta vastaan, mutta ei kyllä taida yhtään pinkkiä hänellä olla, kaikesta huolimatta :) Mutta löytyy paljon oranssia ja vihreää, ruskeaa, keltaista ja sinistäkin, mutta vähemmän.

Mun oma elämänmuutos sai viime viikolla takapakkia kun oltiin mökillä, anopin antimien äärellä. Ei kehdannut olla syömättä, joten söin kiltisti ja sit kun palattiin mökiltä alkoi taas kuntoilu ja terveellisesti syöminen. En siis laihduta, mutta pyrin syömään terveellisemmin kuin aikaisemmin. Makeat vähentää minimiin jne jne. Pelkästään imetyksen takia en pysty/halua laihduttamaan, mutta ajattelen että laihduttaminen tuo kilot takaisin kun en enää laihduta, mutta elämänmuutos on pidemmälle tähtäävä. Vyötärö ja lantio onkin kaventuneet kivasti, vaikka vielä sitä makkaraa löytyy, mutta nyt on jo pienempi makkara :grin

Satru :) Tuo on hauska, hame päällä puuhun:laughing021 Ei mutta...joo, ihan tiukkaa rajaa ei voi vetää, tyyliin tyttöjen väri punainen, hameet ja nuket. Makuja on monia. Mulla raja menee siinä, etten pojalla käytä mistään hinnasta anopin antamaa pinkkiä pitsihattua:laughing001 Laittaisitko sinä?:rolleyes:

Siis vaan tuumaan, että esim. jos näinkin erikoinen asuste hankitaan, niin on ennemmin vanhempien asia hankkia sellainen ja anopin/(kenen tahansa) ihan pysytellä enemmän tavallisissa lahjoissa. En ymmärrä miksi pitää olla tämän tyylistä erikoisuuden tavoittelua:cat:

Pinkki paita joskus voi olla ihan jees, jos sen saa sovitettua muuhun asusteeseen, mutta ei näitä pinkkejä ties mitä vaatekappaleita tarvi ihan jatkuvasti ostella pojalle.

Tsemppiä elämänmuutokseen, kyllä ne kilot vähitellen häviää:) Toi kylässä ruokailu on haasteellista. Mulla on nykyään omat eväät mukana, en vaan enää kiltisti syö mitä tarjotaan, koska lähes 30vuotta saa riittää, enää ei jaksa miellyttää muita. Anoppi on muuten lakannut kommentoimasta painoa, vähänkö yllätti:joyful:

 
Kimaira, meillä se 8 kk tulee täyteen vain muutama päivä teidän jälkeen. Poika ei liiku eteenpäin. Istuu tukevasti ja vatsallaan pyörii ympyrää ja peruuttaa. Ehkä näin vanhalle äidille on annettu vähän armonaikaa perässä juoksemisesta.
Pottailu meillä kyllä sujuu. Vauva pyytää kakalle joka kerran, ei halua tehdä housuun. Muutaman kerran on pyytänyt myös pissalle, mutta aina en ymmärrä niitä viestejä.
Poika syö viidesti päivässä kiinteitä ja aika isoja on annokset, erityisesti puurot
Lisäksi imetän päivällä viidesti ja yöllä 2-4 kertaa
 
Satru, minun molemmat tyttöni ovat painelleet mekko päällä puuhun. Vähän huonosti hame soveltuu siihen käyttöön, erityisesti omenapuussa repeää todella näyttävästi. Molemmat myös leikkivät paljon autoilla. Toinen harrasti jääkiekkoa ja toinen jalkapalloa.
 
Täällä 1v1kk taapero ei vielä kävele itsekseen. Sujuvasti kyllä kävelee tukea vasten. Omaa tahtoa alkaa myös löytyä kiitettävästi. Syö sormin näppärästi. Lusikkaa en vielä oo antanu käteen. Potalla on istuskeltu vaatteet päällä lukemassa kirjaa. Enää ei tuu parkua joten vois alkaa vähitellen pottailla. Lähinnä mua laiskottaa ja mies on lomalla joten voi olla et alotan loman jälkeen et siitä saadaan heti säännöllistä.
Ruokailussa saa jo välillä aikuisten ruokaa. Esim tuli laitettua laatikollinen pinaattia kasvamaan tänä vuonna ja oon tänään pakastanu sitä ja oon tekemässä isoa kasaa lättyjä. Saa syödä niitä ja raejuustoa tänään. :)
 
Meidän ylihuomenna 8 kk täyttävä neiti nousee tarmokkaasti kontilleen ja "hytkyttelee" siinä suu korvissa (tai pää punaisena karjuen), mutta ei vaan pääse mihinkään. Tätä on tapahtunut jo ainakin 3 viikkoa - ja koko ajan olen hokenut että ihan kohta se konttaa, valmiudet on jo, mutta ei - ei vieläkään :D

Juhannuksena mökillä tyttö teki "punnerrusharjoituksia" eli keksi että varpailla saa paremmin "kiinni" lattiasta ja nousi sellaiseen punnerrus-/karhukävelyasentoon, mutta ei lähtenyt siitäkään mihinkään suuntaan liikkumaan. Hyvä näin - kyllä vauvan perässä kerkiää sitten juosta jahka se tuosta liikkumaan oivaltaa...

Esikoinen ryömi, mutta tämä tyttö ei yritäkään sellaista. Jos tämä haluaa tavoitella jotakin kiinnostavaa, se pyörii tai kierii haluamansa luokse, mutta ei varsinaisesti ryömi tai konttaa. Jokainen tyylillään :D


Potalla oon yrittänyt muistaa istuttaa tyttöä silloin tällöin, josko sinne saataisiin sattumia. Hän ei kuitenkaan edelleenkään osaa istua kovin tukevasti, joten aika vaivalloista harjoittelu on.


Minkälaisia kertamääriä teidän ipanat on muuten syöneet 8 kk iässä? Musta tuntuu, että nää tirpusen määrät ei kasva yhtään, vaikka nykyisin tarjotaan jo 3-5 ateriaa päivässä. Jos ruoka "näyttää maistuvan", määrä on parhaimmillaankin varmaan yhteensä max 2 ruokalusikallista... Toki tissi maistuu edelleen kovasti ja yölläkin syö ainakin 1-2 kertaa tosi "nälkäisesti" maitoa, useamminkin haluaa maistiaisia...
Kyllä meillä syötiin tuossa vaiheessa sellanen pieni pilttipurkki kerrallaan. Tosin mä jouduin lopettamaan imettämisen 8,5kk kohdalla kun likka sai hampaat ja päätti purra mun tissit sohjoksi.
 
Kimaira, tyttö on vasta 7 kk, mutta tällä hetkellä menee noin 3/4 purkillista Pilttiä tai jotain kaupantädin+omatekemää sekoitusta kerralla. Tarjoan yleensä 5 ateriaa päivässä, kukin annos 0,5-1 dl(+).
Meillä on konttaukseen pieni askel, on ottanut konttausasennon ja liikuttanut kutakin raajaa kerran ja sitte mätkähtää taas ryömimään. Tukea vasten haluaa polviseisontaan. Istumaan pääsee ja pois, eli jatkamaan matkaa.
 
Kyllä meillä syötiin tuossa vaiheessa sellanen pieni pilttipurkki kerrallaan. Tosin mä jouduin lopettamaan imettämisen 8,5kk kohdalla kun likka sai hampaat ja päätti purra mun tissit sohjoksi.

Tai siis en tykänny tissien puremisesta vaan syömisestä :p
 
Aika isoja satseja kyllä teillä menee! Mä en kyllä syötä soseita kaikilla aterioilla, en edes joka päivä (paitsi puuroa) - ja sormiruokailuaterioista on kyllä hankala sanoa paljonko menee mahaan ja paljonko murusina ja mössönä pitkin vaatteita/pöytää/lattiaa... musta näyttää, ettei tyttö vaan kerta kaikkiaan halua syödä enempää, kääntää päätään pois lusikalta jne. Eikä kyse ole vain siitä, etten mä jotenkin osaa syöttää / tulkita tytön ruokailuhalukkuutta, vaan sekä anoppi että mutsi ovat todenneet saman...

Tänään suorastaan tyrkytin ruokaa, ja ehkä sitä meni enemmän kuin "yleensä" joka aterialla (aamupuuro, lounaalla broileripasta soseena sekä sormiruokana leipä, välipalalla leipää, päivällisellä lihapullia ja perunaa, iltapuuro), mutta ei kyllä varmasti yli puolta desiä yhdelläkään aterialla. Lisäksi imetyskertoja oli päivän mittaan ehkä 6-7 (en kyllä laskenut, ruokailujen yhteydessä sekä pari muuta).

No, ensi viikolla on neuvola, jossa nähdään onko kasvu kuitenkin ihan OK.
 
Kimaira, niinhän se on. Kasvu paras mittari. Nyt vaan tuntuu kovin harvoilta nuo kontrollit, kun ei joka kuukausi enää. Kotimittauksen mukaan menee omalla käyrällä (n 7,6 kiloa). Sormiruokailua mun pitäis lisätä, usein annan vaan kurkkua ja hedelmiä omiin käsiin. Pitäis alkaa tuunata omaa sormiruokaa. Eilen ei kelvannut höyrytetty parsakaali eikä bataatti, vaikka muuten menee kuin häkä sosemuodossa. Mulla oli sellainen ruokkimisote viime viikot, koska halusin pois lukuisista yösyötöistä ja varmistua, ettei päivältä jää nälkä.
 
Meillä poika täyttää tänään 8 kk. Syö 5 kertaa päivässä, ja paljon. Puuroa semmoinen aikuisen annos aamuin illoin (1 dl hiutaleita + sosetta/marjoja), 2 lämmintä ruokaa (menee heittämällä jo se isompikin purkillinen, pääsääntöisesti kotitekoista tarjoan) ja lisäksi välipalaa. Imetän myös 5-7 kertaa vuorokaudessa. Kasvukin on sen mukaista. 72,3 cm ja 9850 g saatiin lukemiksi eilen lääkärineuvolassa. Kaikki mainiosti.

Tässä parin viikon sisällä on tapahtunut isoja muutoksia liikkumisessa ja motoriikassa. Poika on pyörinyt navan ympäri jo pidempään. Sitten alkoi nousta konttausasentoon ja silloin tällöin karhunkävelyasentoon. Vatsallaan peruuttaen ja pyörien liikkuu paikasta toiseen. Maanantaina alkoi ryömimään. Eilen konttaamaan - takaperin tosin. Pinsettiote on hallussa. Ei oo enää äidin pikku vauva tuo...
 
Ruokailussa saa jo välillä aikuisten ruokaa. Esim tuli laitettua laatikollinen pinaattia kasvamaan tänä vuonna ja oon tänään pakastanu sitä ja oon tekemässä isoa kasaa lättyjä. Saa syödä niitä ja raejuustoa tänään. :)

Onko joku antanut varhaisperunoita? Epäilen, että niissä on "jotain" erilaista, kun poika söi niitä parina päivänä ja sai sen jälkeen selvästi vatsanväänteitä...

Yhdistäisin näihin uusiin perunoihin:rolleyes:
 

Kuukassius :) Kiitokset! Oot näppärä:notworthy

Perunat oli sormenpäitä vähän isompia ja onneksi poika on jo 1v. 1kk.... Tuossa varoitetaan nimenomaan, ettei alle 6-7kk ikäiselle tule näitä antaa.

Mutta joo, osui oikeaan. Epäilin, että vatsakivut tuli näistä. Kun tajusin asian, heitin loput roskiin. Ovat siis myrkyllisiä, ei olisi uskonut, vaikkei ne viherrä.
 
Tässä se mitä nopeesti löysin aiheesta.

Vaikka kaikki ravinto-oppaat lukeneena, en vaan muistanut mitään siitä, että varhaisperunat ei sovi ihan pienelle lapselle ruoaksi.

Myös se, että ei ole vielä muita lapsia, vaan tämä on ensimmäinen, niin miten sitä sanotaan...harjoituskappale!:wideyed: Ei voi tietää:dontknow

Kukaan ei ole neuvomassa, ei edes anoppi, joka nämä perunat antoi...itse en olis mitään perunoita ikinä ostanut:singing:


http://m.iltasanomat.fi/ruokala/art-2000000936392.html?nomobile=2

 
Kauhistuttaako ketään töihin paluu?:rolleyes:

Oon jo ihan vähän "kauhistunut", koska vaaditaan paljon. Ensinnäkään en muista monistakaan firman ohjelmistoista, että miten niitä käytettiinkään ja on satavarmasti tullut päivityksiä tässä välissä. Vaativinta on meidän asiakkaiden mm. Wärtsilä, Metso, Neste, Kone, Andritz.. näiden omat ohjelmistot, joita mun pitää osata handlata. Näitäkin aina päivitetään. Siis siirtää meidän myynti -ostoksi asiakkaiden omiin järjestelmiin, sekä lukuisat tekniset dokumentoinnit.

Eniten "kauhistuttaa", että 3kk kuluttua oon jo takas töissä, eikä poika osaa vielä oikein mitään:sad001

Luultavasti joudun heti alkuunsa ainakin viikoksi ulkomaille, ehkä Ranskaan, omistajan tehtaalle. Poika ei ole ollut ilman Äitiä ikinä vielä edes yhtä tuntia. Sitten pojan pitäisi pärjätä Isän kanssa monta yötä ja olla päivät hoidossa, koska isi on päivät töissä.

Ajatuksia/kokemuksia?:rolleyes:
 
Last edited by a moderator:
Kauhistuttaako ketään töihin paluu?:rolleyes:

Oon jo ihan vähän "kauhistunut", koska vaaditaan paljon. Ensinnäkään en muista monistakaan firman ohjelmistoista, että miten niitä käytettiinkään ja on satavarmasti tullut päivityksiä tässä välissä. Vaativinta on meidän asiakkaiden mm. Wärtsilä, Metso, Neste, Kone, Andritz.. näiden omat ohjelmistot, joita mun pitää osata handlata. Näitäkin aina päivitetään. Siis siirtää meidän myynti -ostoksi asiakkaiden omiin järjestelmiin, sekä lukuisat tekniset dokumentoinnit.

Eniten "kauhistuttaa", että 3kk kuluttua oon jo takas töissä, eikä poika osaa vielä oikein mitään:sad001

Luultavasti joudun heti alkuunsa ainakin viikoksi ulkomaille, ehkä Ranskaan, omistajan tehtaalle. Poika ei ole ollut ilman Äitiä ikinä vielä edes yhtä tuntia. Sitten pojan pitäisi pärjätä Isän kanssa monta yötä ja olla päivät hoidossa, koska isi on päivät töissä.

Ajatuksia/kokemuksia?:rolleyes:
Saanko kysyä ihan mielenkiinnosta miksi (ilmeisesti yli vuoden ikäinen) lapsesi ei ole koskaan ollut sinusta erossa? Etkö ole tehnyt mitään yksin, ystäviesi tai miehesi kanssa yli vuoteen? Ja jos et, miksi et?
 
Toistaiseksi ei kauhistuta. Ihan hyvillä mielin vien tytön hoitoon reilun vuoden ikäisenä. Tulee uskoakseni viihtymään hoidossa hyvin. Olen alusta asti käynyt asioillani kerran viikossa muutaman tunnin, eikä miehelläni ole ollut mitään vaikeuksia tytön kanssa.
Luulisin pääseväni hyvin messiin töissä. Olen valinnut paluuajankohdan työpaikan kalenterin perusteella. Minulla on melko tuore työsuhde alla, joten paljon oppimista on joka tapauksessa. Mies jää kotiin loppuvuodeksi. Tyttö tulee siis oppimaan muidenkin kuin äidin kainalossa oloa ennen kodin ulkopuolelle hoitoon menoa.
Siskoni tuli miehineen viikonlopuksi, ja tyttö jää huomisillaksi tänne hoitajille, kun lähdemme konserttiin.
 
Takaisin
Top