syömishäiriö ja raskaus

cinnamon

Vasta-alkaja
Hei vaan kaikille!

Olen 22- vuotias, ensimmäistä lasta odottava nainen helsingistä.
Tämä pikkuinen on todella toivottu, ja ehdin jo pelätä, ettei unelmasta tulisi totta.

Olen sairastanut syömish. 10 vuotta, ja mietin, että onko täällä ketään kohtalotovereita?

Itselläni raskaus on sujunut hyvin, mutta pahoinvointi on ollut jotain aivan kamalaa.
Viikosta 8-11 oksensin joka päivä vähintään kerran, pahimpana päivänä lähemmäs 10 kertaa.
Nyt olen viikolla 17, ja enää vaivana on ällötys hajuja ja keittiötä kohtaan :D

Olen edelleen minun henk.kohtaisen "hyvinvointi- painoni" alapuolella, mutta kyllä tämä tästä,
nyt kun pääsen pikkuhiljaa syömään paremmin.

Syöminen ei edelleenkään ole helppoa, mutta teen mitä vaan pikkuiseni puolesta!

Laskettu aika on 7.8, enkä malta odottaa että saan pitää pikkuista sylissäni <3
 
Hei!
 
Täällä on yksi kohtalotoveri. Olen 33-vuotias, odotan myös ensimmäistä lastani, laskettu aika on heinäkuun alussa. Itse olen sairastanut syömishäiriöitä 15-vuotiaasta saakka, viimeiset 5 vuotta ovat olleet jo parempia. En ole potenut lainkaan pahoinvointia koko raskauden aikana, mutta historiastani johtuen olen kyllä oksennellut muutoin satunnaisesti, yleensä viikoittain. Olen normaalipainoinen, enkä enää seuraa syömisiäni samalla lailla kuin nuorempana, mutta sairaus on kuitenkin edelleen kuvioissa mukana. On varmasti lopun elämääni... Sairastin vakavan anoreksian teininä, minkä jälkeen podin bulimiaa seuraavat 15 vuotta. Yhtä helvettiä, suoraan sanottuna...
 
Olen ollut tietoinen syömishäiriön vaikutuksista syntyvään lapseeni, ja sen vuoksi yrittänyt kovasti pitää huolta säännöllisestä ruokavaliosta ja muutenkin "syömishäiriöttömästä" elämästä, en halua missään tapauksessa vahingoittaa lastani. Satunnainen oksentelu ei haitanne sikiön kasvua, mutta jatkuva oksentelu sen sijaan pistää sekä äidin että lapsen elimistön koville ja voi hyvinkin vahingoittaa sikiön kehitystä. Tärkeää on pitää huolta vitamiinien ja kalsiumin saannista, jo ihan itsenikin takia.
 
Raskaus on kuitenkin ollut minulle hyväksi :) Hyväksyn nyt ylimääräiset kilot paljon paremmin, kun tiedän, että niillä on "tarkoituksensa" :) Uskon (ja toivon), että lapsi syntyy terveenä, ja että syntymän jälkeen minulla on syy keskittyä kokonaan lapseeni ja päästä paremmin eroon omasta sairaudestani.
 
Jaksamista ja onnea odotukseen! :)
 
Takaisin
Top