Ajattelin tännekin kopsata synnytyakertomuksen, jonka eilen illalla kirjottelin tuoreesta muistista :)
Keskiviikon 15.8. vastaisena yönä klo 4 heräsin vessahätään ja kiirehdin sit vessaan. Sillon huomasin verenvuodon, joka oli ihan vähän runsaampaa kun missä menee huolen raja, joten päätin soittaa osastolle jossa muutenkin olin potilaana, mutta kotilomilla. Pyydettiin lähtemään sairaalaan tutkittavaks. Samanaikaisesti mua alkoi supistaa kovemmin, jotenkin tiesin siitä että nyt on se h-hetki.
Miehen kanssa otettiin vielä pikasuihkut ja lähdettiin kohti sairaalaa, Tampereen ratikkatyömaiden täyteinen reitti tuntui epämukavalta suppareiden takia, mutta kyllä sen kesti.
Päästiin sairaalalle n. klo 5 ja hississä huomasin, että vuoto tulee jo läpi siteestä ja housuista ja valuu reisille. Osastolla soitettiin heti lääkärille, mut otettiin käyrälle ja laitettiin kanyyli. Vauvan käyrä oli hyvä, sit oli lääkärin vuoro ja hän katsoi ultralla, että vauvalla oli kaikki hyvin. Vuodon lähdettä ei ultrassa nähty, mutta lääkäri katsoi että oli niin runsasta että nyt siirretään synnytyssaliin, kun supistelutkin oli jo kipeitä ja säännöllisiä. Itse sanoisin, että kuvittelin sen kivun olevan sietämättömämpää. Kortisonipiikki laitettiin vielä tehostamaan edellisiä annoksia, jotta vauvan keuhkot kypsyisivät tarpeeksi.
Noh, mut kärrättiin saliin ja laitettiin käyrälle, siihen piirtyi parin minuutin välein supistuksia ja vauva kesti ne hyvin. Lääkäri tutki mut uudestaan joskus klo 7 aikaan. Kohdunkaulaa oli vielä yli 2cm jäljellä, olin kahdelle sormelle auki, joten vaikka vauvan vointi oli vielä hyvä, päätettiin verenvuodon takia raivotarjonnasta huolimatta että suoritetaan kiireellinen sektio.
Kesti vielä 10 asti, ennen kun pääsin leikkaussaliin, mutta siellä alkoi sit heti tapahtua. Mulla oli jo toinenkin kanyyli ja muhun meni varmaan kahdeksan eri tippaa parhaimmillaan ja sali oli täynnä porukkaa. Mulle laitettiin spinaalipuudutus ja kaikki eteni sen jälkeen rytinällä. Kaunis viilto alamahalle ja klo 10:45 meille syntyi pieni poika, joka heti synnyttyään päästi maailman ihanimman äänen
Se ääni helpotti mua kovasti, kun tiesin että se tulee siitä, kun keuhkot täyttyy ensimmäisen kerran. Kun lapsivedet olivat menneet viikolla 20+, oli keuhkojen toiminnasta suuri huoli.
Poika vietiin teholle ja mies lähti hetken kuluttua mukaan. Pian tän jälkeen mulla alkoi spinaalin vaikutus pikkuhiljaa lakata ja aloin tuntee kipua. Sulkeminen lopetettiin siks aikaa, että mut saatiin nukutettua ja hetken päästä heräsin sit. Sain kuulla että loppu oli menny hyvin ja mut oltiin intuboitu, mutta siitä oli muistona enää pienenpieni kurkkukipu, joka helpotti melkein heti.
Tunnin makoilin heräämössä, sieltä mut kärrättiin osastolle toipumaan. Täällä nyt vieläkin makoilen, poikaa en oo vielä nähny muuta kun kuvista, mutta hän voi hyvin tilanteeseen nähden ja on vakaa, hengittelee itse ja saa vaan lisähappea :) Odotan kovasti hänen tapaamistaan!
Synnytyksestä jäi kaikenkaikkiaan positiivinen kuva, kaikki meni sujuvasti eikä mitään isompaa komplikaatioo tullut. Sektiosta paraneminen toki mietityttää, mutta ei onneks kipuile kovinkaan paljoo :)