Sukupuolistereotypiat kasvatuksessa

[ReginaVeritas]

Vaun etusivulla oli tänään juttua sukupuolistereotypioista kasvatuksessa ja uskaltauduin nyt sen kannustamana avaamaan keskustelun aiheesta.

Itse kasvoin perheessä, jossa tytöillä ja naisilla oli perinteinen rooli ja ulkonäön piti vastata sitä myös. Ainoa kotityö, joka isäni mielestä oli hänelle sopivaa, oli ruuanlaitto. Hänen isänsä ei tehnyt sitäkään. Isäni ei vieläkään lähes kyysikymppisenä siivoa, pese pyykkiä tai käy kaupassa.

En saanut lapsena pitää lyhyttä tukkaa, vaikka olisin halunnut. Edes polkkatukkaa isäni ei hyväksynyt. Harrastuksista minulle valittiin tanssia, huoneessani oli vaaleanpunaiset kalusteet, vaikka pyysin sinisiä, eikä isäni pitänyt siitä, että leikin toisinaan ainoana tyttönä poikien kanssa päiväkodissa. Loppujen lopuksi taisin päästä vähällä, sillä pidin tarpeeksi paljon nukeista ja prinsessaleikeistä...

Veljeni kuitenkin sai kärsiä miesroolin vaatimuksista paljon enemmän: kun hän taaperona halusi auttaa äitiäni astianpesussa, isäni kielsi häntä tiukasti. Veljeni myös oli melko paljon äidissä kiinni ja sai kuulla jatkuvasti olevansa mammanpoika, tyttö, nynny, homo. Pehmoleluja veljelläni ei olisi saanut isäni mielestä olla ollenkaan ja unilelut oli ehdottomasti kielletty liian 'neitimäisinä'. Näin siis jo tarhaikäiselle lapselle. Teini-iässä veljeni innostui rock- ja metallimusiikista ja kasvatti pitkän tukan, vaikka isämme haukkui häntä siitä jatkuvasti. Isäni uhkaili veljeäni väkivallalla, kunnes sai tahtonsa läpi ja veljeni leikkasi hiuksensa. Miehet eivät halaa, pussaa, tanssi tai varsinkaan itke. Itkevä mies on homo ja lienee sanomattakin selvää, että homot ovat tällaisessa 'kulttuurissa' pohjasakkaa.


Itselläni on nyt pieni esikoistyttö. Jo silloin, kun vasta suunnittelimme raskautta, minulle oli selvää, että minun kodissani on aivan toinen meno! Haluan ehdottomasti antaa tyttäremme ja mahdollisten tulevien lasten kasvavan vapaasti sukupuolesta riippumatta ja olla joko tyttömäisiä tai poikamaisia tai jotain siitä väliltä. Välillä puen tyttöämme kokosiniseen tai kokopinkkiin, rakastan voimakkaita värejä. Tytöllämme on niin mekkoja kuin housujakin. Inhoan värien, leikkien ja lelujen jaottelua kahteen kategoriaan, tytöille ja pojille. En varsinkaan ymmärrä miksi värit on niin tiukasti jaoteltu tytöille ja pojille!

En kannata äärimmäisyyksiin vietyä sukupuolineutraaliutta, tyttöni saa kyllä niin halutessaan pukeutua prinsessaksi ja olla niin tyttömäinen kuin haluaa, en vain todellakaa halua kasvattaa häntä siihen, että tytöille ja pojille on eri säännöt ja maailma.

Jo nyt tuntuu välillä hankalalta noudattaa tätä periaatetta, sillä osalle ihmisitä (varsinkin sukulaisilleni) tuntuu olevan kovin vaikeaa hyväksyä ajatuksiani. En edes koe olevani mitenkään kovin vallankumouksellinen mielipiteeni kanssa, mutta kovin vaikeaa tuntuu osalla ihmisitä olevan tämän asian kanssa.

Miten teillä muilla? Ajatteletteko edes asiaa?

 

[elmiina]

Sukupuoli on yksi tärkeimmistä elementeistä mikä tyypittelee kuinka kohtelemme kohtaamiamme ihmisiä. Joten varmasti se vaikuttaa enkä itse täysin sukupuolineutraaliin kasvatukseen pyri. Enemmän haluaisin kohdella lasta omana yksilönään? Että jos tyttö haluaa rassata mopoja (oi että äiti tykkäis :) ) tai poika leikkiä prinsessaa niin saa ihan vapaasti. Molemmilta odotan osallistumista kaikkiin kotitöihin, vaikka meillä onkin kotona "perinteinen" jako. Toisaalta huomaan itse kutsuvani tyttöäni kauniiksi, siroksi, keijukaismaiseksi jne. ja en takuulla käyttäisi kyseisiä termejä jos kyseessä olisi poikalapsi vaikka olisi tismalleen saman näköinen ja -kokoinen, eri värkit vaan alakerrassa.

Vaatteiden suhteen pitäköön mitä lystää eikä miulla oo tarvetta pukea tyttöä my little ponyyn tai hello kittyyn jotta kaikki varmasti tajuais että se on tyttö. On sekä tyttöjen että poikien vaatteita käytössä, jos perinteisiä rajoja haluaa pitää. Vaaleanpunaista ja -sinistä molempia. Vaatteet oon valinnu lähinnä käytännöllisyyden mukaan, en värin, ja olen saanut / ostanut paljon käytettyjä poikien vaatteita niin ihan ahkerassa käytössä on nekin. Paitsi kauluspaidat, kovaa kangasta olevat farkut jne. jotka kuvittelen vauvalle epämukavaksi. Nimiäisiin tytöllä on sininen pehmeä farkkumekko, jossa tosin on söpö kissa. Body ja sukkikset vaaleanpunaisia.

 

[ReginaVeritas]

Joskus kuulee ja lukee näitä juttuja tiukasta sukupuolineutraaliudesta, että lapsen nimikin valitaan tarkoituksella semmoiseksi, ettei sen perusteella tiedä kummasta on kyse. Olen jopa kuullut semmoisenkin villin huhun, että Suomessakin on perheitä, jotka kieltävät kutsumasta lastaan tytöksi/pojaksi missään tilanteessa, eli sukupuoleen ei saisi viitata mitenkään. Liekö sitten totta vai legendaa...

Olen kyllä huomannut tuon, mistä Elmiinakin puhui, eli tyttöjä ja poikia kuvaillaan hyvin eri tavoin, vaikka toiminta ja ulkonäkö olisi identtinen. Eihän vauvoista tai monesti isommistakaan lapsista edes erota sukupuolta (itse ainakaan vauvoista!) ellei sitä vaatteilla selvästi ole 'merkattu', tai nakkena tietysti. :) Paljon potkiva tyttövauva saa kuulla 'tuleekohan sinusta tanssija' ja poikavauva on luonnollisesti jalkapalloilija...

 

[Maiden_Of_Sleep]

Mulla on jo valmiiksi kammo leluosastojen, vaatteiden ja eri brändien värien sukupuolijaottelua kohtaan.
En aio pukea tyttölapselle prinsessavaatteita ja kaikkea pinkkiä sisustusta myöten ja laittaa nukkea syliin, pojalle tummat värit ja kaikkea miehekästä äijäilyä..
En kuitenkaan ole niin ehdoton, ettenkö tytölle vaaleanpunaista ja pojalle sinistä vois laittaa joskus muiden värien kanssa. Päästä varpaisiin koko garderoobin valtavärinä silti yäk semmosille.
Sukulaisille voisi välittää tiedon, että jos on tulossa vaatelahjoja, niin sellaisia, missä ei ole tekstiä (tyyliin "my princess", "pikku sankari" , kaihdan muutenkin vaatteita, joissa mitään tekstiä) ja angrybirdshellokittydisney-ym-kuvia.. Neutraalit eläinkuvat sopivat kummallekkin.

Muistui mieleen, kun toivoin lapsena aina joululahjaksi kauko-ohjattavaa autoa ja sellaista tukkirekkalelua (miksikä niitä kutsutaan :D, siinä paketissa oli se iso auto, kauha millä otetaan niitä tukkeja maasta ja läjä irtotukkeja), en ikinä saanut niitä, mutta toivelistassa myös mukana olevat nuket pääsivät kotiin, vähän tylsää sinänsä.

Kotityöt kans saa oppia lapsi tekemään kaiken, sukupuolesta riippumatta. Saapahan eväät itsenäiseen elämään sitten jatkossa, eikä olla sormi suussa omassa kämpässä, miten tehdään ruokaa tai missä asteessa pestään mitäkin ja irronneen napin saa ommeltua ite takaisin oli poika tai tyttö, eikä odota että mahdollinen seurustelukumppani tekee sen puolestaan.
Oma äitini ei laittanut meitä lapsia tekemään mitään kotitöitä, joskus harvoin saatiin leipoa. Isä oli aina poissa töissä, harvoin keitti aamupuuron ja paistoi kananmunia, muuten ei ole isäkään edes kotona ollessa osallistunut kotitöihin.


Lapsi saa harrastaa ja olla kiinnostunut mistä haluaa, hyvähän se on, kuin että ei olisi kiinnostunut mistään.

 

[kyfi]

Itsellä asia on vasta tulossa ajankohtaiseksi, mutta olen jo odotusvaiheessa huomannut sukupuolineutraalin ajattelun tai keskustelun vaikeuden :) Lähes kaikkia, joille olen pitkin matkaa raskaudesta maininnut tai ovat sen huomanneet, tuntuu lapsen sukupuoli kiinnostaneen ja monella se on ollut ensimmäisenä mielessä.

Nuorempana olisin saattanut hyvinkin kuulua siihen ääriporukkaan, joka ei halua lasta kutsuttavan sukupuolispesifeillä termeillä yms, mutta siihen aikaan en halunnut lapsia laisinkaan muutenkaan, joten ehdottomuutta oli ilmassa monessa muussakin asiassa

Nyt toivon ainoastaan, että onnistun edes jossain määrin kohtelemaan lasta yksilönä, sukupuolesta riippumatta. Vaatteissa en itse pitäisi röyhelöistä tytölläkään, joten pojallekaan en niitä ole hommamassa. Jos taas lapsi, jota tällä hetkellä pojaksi veikataan, joskus myöhemmin ilmaisee haluavansa jonkun vaaleanpunaisen pitsiunelman, niin hommataan sitte sellanen. Eihän mun sitä tartte käyttää Oletan myös, että vaikken aseleikeistä yms olekaan superinnostunut, jonain päivänä niitäkin leluja multa pyydetään. Katotaan sitte tilanteen mukaan, miten edetään sen kanssa...

Eli vaikken enää "hihhuloi" asiasta, saatan silti olla niinkin ärsyttävä, että kutsun näkemiäni tyttövauvoja 'potriksi tytöiksi' tai 'ponteviksi' söpön tai suloisen sijaan :) Siis jos ovat sitä oikeastikin. Poikavauvaa olen sanonut siroksi - mutta vain, koska tämä oli poikkeuksellisen siro. Jotkut äidit ja isät eivät silmää räpäytä, toisilla menee pulla väärään kurkkuun.

 

[ReginaVeritas]

Meillä on ainakin mielestäni ponteva tyttö. :D

Itse olen kiertänyt esimerkiksi sisustuksessa sukupuolijaottelun valitsemalla 'teemaksi' metsän. Mutta kuulemma pojan huoneelta näyttää... Kertakaikkiaan meinasin sanoa vähän pahasti, kun neiti oli aluksi käyttänyt poikapuolisten serkkujensa vatteita (olen ostanut itse tytölle alle 10 vaatekappaletta tähän mennessä, kaikki muu saatua), niin saimme sitten tarjoukset toiselta sukulaistelta vaatteista 'että saataisiin tyttövauvan vaatteita'. Lapsi oli tässä vaiheessa 2viikkoa vanha, Mitähän väliä sillä on, kenellä ne vaatteet on aiemmin olleet päällä? Noh, tottakai ne vaatteet silti otettiin vastaan ja paljon ihanaa kivaa vaatetta siinä, vaikka ensivaikutelma oli pelkkää vaaleanpunaista. (En siis pidä vaaleanpunaisesta juurikaan, pinkki on asia erikseen)

Joillain ihmisillä on myös hassu käsitys siitä, että yritän kasvattaa jotain poikatyttöä/tyttöpoikaa tai kuritonta lasta! :O Kumpaakaan päätelmää en kyllä ymmärrä, sillä nimenomaan haluan antaa lapselle mahdollisuuden valita siitä perinteisen tyttö-poika -spektrin välistä juuri sen itselle sopivan. Ja kurittomuus? En vain kertakaikkiaan ymmärrä miten se liittyy koko asiaan.

 

[Bumble Bee]

Itse en ole lapsena suostunut pukeutumaan minkäänlaisiin mekkoihin tai hameisiin. Noh, paitsi kerran, kun olimme mökillä ja ainut puhdas vaate sattui olemaan pikkusiskoni kangasmekko. Minä sitten laitoin mekon ja kumisaappaat jalkaan, eikä kukaan ainakaan repinyt päätäni irti. Vasta viime kesänä ostin itselleni ensimmäistä kertaa hameen, mutta en vieläkään omaksu niitä täysin omaan itseeni. Myöskin koulutus ja harrastukset menevät pitkälti "miesten aloilla", enkä osaa pitää sitä mitenkään ihmeellisenä asiana. Siksi en myöskään kasvatuksessa tee väkisin lapsesta pinkkiä prinsessaa tai puuha peteä. Lapsella saa ja pitää olla myös oma pää ja tahto :)

 

[Miu88]

Ite oon aina ollu sellainen tyttömäinen tyttö, ja nyt kun itselle on tulossa tyttövauva, niin luonnollisesti sitä on ihan _omasta_ mieltymyksestä kallistunut hiukan siihen vaaleanpunaiseen ja muihin tyttöväreihin vaatteissa ja sisustuksessa. Mutta mitäpä se vauva niistä ymmärtää, ihan omaa silmää miellyttämään ne on valittu. Vieraillekin sanon aina, että vauvahuoneeseen ei kannata katsoa jos ei halua tietää sukupuolta näin etukäteen, siitä ei kauheesti voi erehtyä kumman huone se tulee olemaan

En kuitenkaan myöhemmin aio lasta pakottaa miksikään pikkuprinsessaksi, saa leikkiä miten ja millä tykkää ja pukeutua miten tykkää. Lelujakin tulee olemaan varmasti laidasta laitaan, kun miehen pojalta meille jää kaikki traktorit, autot, dinosaurukset ym. Ja maalla kun asutaan/mummulassa on maatila niin varmaan tulee ne "miesten työt" ja koneetki tutuksi :>

 

[åke]

-

 

[Aamu]

Mä kuulun kans näihin poikatyttöihin. En ollu lapsena juurikaan kiinnostunu nukeista tai tyttöjen jutuista vaan leikin mieluusti legoilla ja pikkuautoilla. Meillä on kohta 2v esikoispoika jonka leikkejä ei erityisesti ole ohjattu mihinkään tiettyyn suuntaan. Poika itse kiinnostui jossain vaiheessa autoista. Ei ole siis päiväkodissa. Rakentelee mielellään Duploilla ja lisäksi tykkää katsella kirjoja. Vaatteita olen valinnut mahdollisimman sukupuolineutraalisti ajatellen mahdollista pikkukakkosta että jos se tyttö tulisi niin ainakin iso osa vaatteista kävisi myös hänelle. Osa on kyllä aika poikamaisia ja niistä sitten luovun. Tytöstä en myöskään halua tehdä liian prinsessaa. Jotain vaaleanpunaista saa toki olla mutta muuten tykkään että värimaailma saa olla vaihteleva ja tyttö tulee käyttämään myös sinisiä vaatteita.

 

[elmiina]

Mä olin myös poikatyttö. Mutta sit päälle kakskymppisenä miusta alkoi kehittyä prinsessa, korkokengät ja meikit alkoi kiinnostaa. Nykyään olen sellainen sekoitus molempia, siis karrikoidusti olen sormista ja varpaista kaulaan asti tatuoitu ja rassaan niitä mopojani pinkit glitterit rakennekynsissä kiiltäen ja vaaleanpunaiset vaatteet öljytahroissa. No ei nyt ihan noinkaan, mutta lähelle. Jokaisella on oikeus tehdä se omanlaisensa "sekoitus" :)

Meillä ei sukupuoli juuri vaikuttanut "lastenhuoneen" sisustukseen kun tyttö nukkuu meidän makuuhuoneessa. Ainoa että kun se makuuhuone on harmaa ja pinkki muutenkin niin sain syyn hommata sit vaaleanpunaista lisäks. En tiedä oisko tullu mitään muutoksia jos ois ollu poika. Ehkä ois silti tarvinnu pojan nurkkaukseen jotain selvästi poikamaista laittaa ihan että tuntuu että sillä lapsellakin on oma tila. Vaikkei se niistä juuri tuolla iällä ymmärrä.

 

[ReginaVeritas]

Itse toivoisin erityisesti, että mikäli koskaan saan vielä pojan, niin pystyn opettamaan pojankin näyttämään tunteensa ja hallitsemaan niitä. En todellakaan usko siihen, etteivätkö miehet ja pojat voisi oppia tunneälyä siinä missä tytöt ja naisetkin, vaan luulen tässä olevan enemmän kulttuurin luoma ero. Itseäni hävettää, sillä huomaan toisinaan ajattelevani 'herkkä mies on ok, kunhan minun mies ei vetistele', mikä on todella typerää ja kohtuutonta minulta. Eikä se sitten kyllä mistään ollut pois, kun mieheni itki kun tytär syntyi. :)

 

[kyfi]

Näin perheen 'äijänä' voin kompata, ettei miehen herkkyys ole mistään pois :) Eikä kyllä munkaan - äijänäkin osaan sentään välillä herkistellä

Ihmiset on mahtavan erilaisia keskenään, ja onneksi se ei enää nykyään ole ihan niin sukupuolisidoinnaista kuin joskus.

Musta ei saa tekemälläkään läpiherkkää hoivaviettistä silittäjää, eikä miestä voi estää puhumasta asioista ja tunteistaan (ja toki myös elektroniikasta ja autoista, ei täällä nyt täysin päinvastaisiin rooleihin olla jämähdetty täälläkään). Ja hyvä niin, toimii meillä. Toisaalta joku läpiherkkä Laura Ashley -nainen tuppisuisen kehonrakentajamiehen kanssa voi olla oikein onnellinen kombo.

Lapsesta tulee sitten jotain. Ehkä hoivaviettinen kehonrakentaja, joka puhuu herkästi autoista, muttei koskaan elektroniikasta silittäessään... Tai jotain :)

 

[m-annika]

Mielenkiintoinen keskustelu :) itseäni ärsyttää jostain syystä vaateliikkeiden värijaot, toisella puolen on niin hempeän vaaleanpunaista ja keskellä ikään kuin seinä, sen toisella puolen sinistä! Lindexin vauvanvaatteille propsit, oli ihania ja sopivat molemmille :) Aion kyllä ihan muita järkyttääkseni ostaa mahdolliselle pojalle jotain vaaleanpunaista röyhelöitä ja rimpsuja inhoan, en aio niitä pukea lapselleni. Mistähän tämä ajatus on tullut, itse rakastin rimpsuja ja mekkoja lapsena :) ja edelleen rakastan korkokenkiä ja muuta "tyttö"härpäkettä.

Raivostuttaa jatkuva mahan tutkailu ja arvailu "poika sieltä tulee" tai päinvastoin toiset ovat varmoja että se pikkuprinsessa siellä on. Ihan sama, hän on lapsi, oon ruukannu vastata :) lapsen isäki vastaa kaikille että "no kato nyt poika sieltä tulee". Jännittää että osaisko se sitten toimia tytön kans. Aion kuitenkin kertoa lapselleni että mitä tarkoittaa tyttö ja mitä poika, en kuitenkaan MISSÄÄN NIMESSÄ aio opettaa hänelle tiettyjä lokeroita esim. "Naiset tiskaa ja työskentelee lähihoitajana" tai "mies ei siivoa ja on töissä poliisina". En itse usko tuollaisiin oletuksiin.

 

[ReginaVeritas]

Vaateliikkeiden värijaot on todella ärsyttäviä! Ja olin melkein raivostunut, kun näin niitä uusia (Toven juhlavuoden kunniaksi tehtyjä?) Muumi-bodyja, joissa vaaleansininen on semmoinen ihan normi-body, mutta vaaleanpunaisessa on röyhelöitä rinnuksessa! Tykkään Muumeista paljon, mutta en suostu jääräpäisyyksissäni suostu ostamaan noita tuotteita!

Olen tästä puhunut aiemminkin tuola keskustelussa lastenvaatteiden jaosta tyttöjen ja poikien välille, mutta asia kyllä ärsyttää paljonkin! Tänään ostin 'poikien' puolelta neidille farkkushortsit. :) Muutenkaan en kyllä katsele sitä, kummalla 'puolella' vaate on, vaan enemmän käyttömukavuutta ja ulkonäköä ylipäänsä.

Ärsyttää myös leluhyllyt. Itse rakastin Barbie-nukkeja ja osittain toivon, että pääsen niitä tytöllekin ostamaan (tai ehkä haluaisin vaan syyn saada näprätä niitä itse?), mutta kyllä ärsyttää, kun poikien leluissa toiminnallisuutta on korostettu niin paljon enemmän. Tytöille tarjotaan paljon enemmän söpöjä leluja, joilla voidaan leikkiä söpöjä, vaaleanpunaisia leikkejä hiljaa nurkassa...

 

[Aamu]

Mulla on samat fiilikset noista lastenvaatehyllyistä kun kaikilla on niin selkeä tyttö-poikaerottelu. Ihan kun tekis syntiä jos ostaa tytölle jotain poikaosastolta. Erityisen selkeä se jako on musta henkkamaukalla. Lindexin vaatteet on parhaita ja sopii tosiaan molemmille. Meillä on pojalla aika paljon Lindexin vaatteita ja aion niitä käyttää tytöllekin.

 

[m-annika]

Hei taisin itseasiassa katsoa itse samoja bodeja, ja ostaisin paljon ennemmin sen ns. poikabodyn, siis sen harmaan. Oli muutenkin mielestäni paljon nätimpi. Yksi juttu minkä ehdottomasti haluan ostaa tytölleni, jos sieltä tyttö nyt sitten syntyy, on sellainen rusettipanta, tai mikä nauha se nyt lie! Olen kans ostanut paljon bodeja missä söpöjä kuvia, värille on ihan sama. Ruskeaa ja valkoista myös on jonkun verran.

Sen vielä tahdon sanoa että asiakaspalveluammatissa törmäsin joka_päivä keski-ikäisiin miehiin, jotka eivät minut nähdessään voinut tervehtiä, vaikka huomasivat oikein hyvin että tervehdin heitä, pysähdyn ja olen valmis auttamaan. Ensin päälyillään ympärille, ja kun huomataan ettei muita ole niin tuhahdellaan ja tiuskitaan. Sellaista en lapselleni opeta. Ja tervehtiminenkin on hankalaa, tämä valitettavaa myös naisilla.. Tahdon että lapseni oppii kunnioittamaan muita ihmisiä, en vaan tiedä mikä yhtälö tästä tulee koska olen tavannut (älkää nyt vaan suuttuko kun sanon) enimmäkseen sellaisia lapsia, jotka eivät kunnioita ketään tai mitään.

 

[Vargynja]

Muakin ärsyttää kun monet vaatteet on niin selvästi tyttöjen tai poikien. On vaaleansinistä ja pinkkiä ja muun värisissä on joko hellokittyä ja röyhelöä tai puuhapeteä. Onneksi löytyy sitten niitä söpöillä eläinkuvillakin varustettuja. Kirpputoreilta ollaan tähän mennessä enimmäkseen vaatteet hankittu ja juurikin mahdollisimman sukupuolineutraalia. Sukupuolta kun ei tiedetä eikä edes haluta tietää ennen syntymää. En halua pukea lastani pelkkään vaaleanpunaiseen tai -siniseen. Punaista ja sinistä on kyllä hankittuna, mutta kumpaakaan en kummallekaan sukupuolelle laittaisi pelkästään päälle. Muutenkin karsastan vähän pinkkiä. Saa sitten stereotypisoijat kauhistella kun lapsella on vaaleanpunaista ja -sinistä päällä samanaikaisesti. Vähän jopa naurattaa anoppi kun hän kertoi ostaneensa vauvanvaatteita, väreissä löytyy valkoinen, musta ja harmaa, kun ei sukupuolta vielä tiedä. Okei, sellaisia värejä kuin liila, keltainen, vihreä, oranssi ja ruskea ei siis ole olemassa? Tai sitten hän ajattelee nekin yksioikoisesti vain toiselle. :D

Kasvatuksessa sitten yritetään kohdella yksilönä. Jos lapsi haluaa leikkiä leluautoilla hän saa sen tehdä, samoin prinsessaleikit on sallittuja (joskin vähän toivon että jos tulee tyttö, ei olisi liian prinsessa). Kotityöt saa myös opetella sukupuolesta riippumatta ja jos poika haluaa opetella neulomaan, opetan mielelläni ja tyttö saa isompana räplätä mopojen kanssa jos haluaa (ja on varaa). Tytöksi ja pojaksi kutsumista en toki vastusta ja tyttö saa olla niin tyttömäinen kuin haluaa - tai olla olematta. Miehet ei saa itkeä jutut on mielestäni ihan kukkua ja aion opettaa mahdolliselle pojalle tunteita ja että ne saa näyttää.

Itse tykkäsin leikkiä pienenä niin nukeilla kuin veljieni leluautoilla ja dinosauruksillakin. Barbeilla leikin lähinnä vain kavereiden kanssa ja prinsessaleikit kiersin kaukaa. Suosikkileikit kavereidenkin kanssa oli eläinleikkejä. Meikkaus ja korkokengät eivät ole ikinä innostaneet, hameita saatan joskus pitääkin. Nykyisin taidan olla meidän suhteessa jätkä. :D Kumpikin meistä tekee kotitöitä ja mies on se joka ymmärtää koneista, mutta minä olen se joka menee tutkimaan formale kauppoja.

 

[ReginaVeritas]

Onko kukaan muu huomannut sitä, että tyttöjä myös suojellaan enemmän? Siis esim. rajoitetaan ulkona oloa enemmän kuin poikien, varjellaan namusediltä ja muilta edemmän, koska ajatellaan, että pojille ei satu nii herkästi mitään pahaa tai että pojat osaavat jotenki myötäsyntyisesti suojella itseään paremmin. Ei sitä, hyvä että suojellaa, mutta miksi pojat eivt muka sitä samaa suojelua tarvitse? Ja millä perusteella kumpikaan sukupuoli osaisi suojella itseään ilman vanhemman ohjeistusta?

 

[åke]

-