Mielenkiinnosta, millä tavalla rahastusta?
Ostin kaikenmaailman pöytään liimautuvia lautasia (jotka lapsi sai pöydästä irti 10 kertaa nopeammin kuin minä), ainakin ezpz oli ihan törkeän hintainen, 19 € yhdestä lautasesta, joka oli lopulta ihan yhtä tyhjän kanssa, ja tosiaan nuo maistelupussit, jotka myös olivat yhtä tyhjän kanssa. Sosetta syövä lapsi ei omaa lautasta tarvitse, koska se on aikuisen kädessä.
Minusta se oli kätevää, kun sai laittaa lautasen nenän eteen ja ruveta syömään omaa ruokaa syöttämisen sijaan. :) Toki siinä sotkuakin syntyi, mutta niin toisaalta sitä syntyy joka tapauksessa jossain vaiheessa kun lapsi alkaa opetella syömään itse. Eikä tarvinnut soseuttaa ruokia tai ostaa soseita kun saattoi antaa paloina/raasteena/yms.
Paitsi että kun lapsi ei suostu ensimmäistäkään palasta syömään, ei edes puremaan, niin sen sotkun jälkeen on pakko antaa lapselle sosetta, koska ei voi pelkällä maidollakaan lasta pitää. Omaa ruokaa ei todellakaan voinut syödä, koska joko lapsen jokaista liikettä kyttäsi käärmeen reflekseillä, jotta lapsi ei saa vedettyä lautasta pöydältä lattialle, tai sitten lapsi veti lautasen lattialle, ja ruokailun kokonaispituudeksi tuli kaksi sekuntia. Sormiruokailu siis aiheutti tuplatyön, sormiruokailun sotku ja sen lisäksi soseiden syöttö, tuplaruoat lapselle ja tosiaan itse ei ehtinyt syödä lainkaan.
Tilanne helpottui heti kun tajusi jättää pois sormiruokailun, jäi paljon enemmän aikaa tehdä muuta, vaikka sitten syödä itse heti sen jälkeen kun lapsen mahaan oli latonut sosepurkin ja lapsi oli tyytyväinen.
Edes sosepusseja ei lapsi oppinut itse imemään ennen kuin noin kaksivuotiaana, siihen asti odotti suu auki vaikka maailman tappiin asti, että joku puristaisi pussista jotain suuhun.
