Sokerirasituskoe – "hirveintä ikinä" vai "paljon melua tyhjästä"?

Siis ei siinä rasituksessa sinänsä mitään vikaa ollut, mutta jälkeenpäin mulla iski ihan hirveä päänsärky ja se kesti koko päivän. En tiiä sit, että johtuiko rasituksesta vai iski vaan sattumalta. Ja olihan se nyt makeaa se litku ja närästyksen takia sitä oli vaikea saada alas, mut en mä ymmärrä sitä hössötystä ja kauhistelua..
 
Litku oli pahaa ja koko loppupäivä meni väsymyksen ja pahoinvoinnin takia ohi. Ei voi sanoa, että hirveintä ikinä, mutta ei nyt ihan läpihuutojuttukaan.
 
Olen käynyt molemmissa raskauksissa ikäni vuoksi. Ekassa juoma oli kolan makuista ja meni alas ok, tokalla tunnilla vähän huippasi mutta siitä selvittiin. Tokalla kerralla oli jotain sitrusmönjää jota en muutenkaan voi sietää niin siitä jäi ällö maku suuhun. Muuten meni hyvin, paasto ei tuottanut ongelmia, juomattomuus lähinnä ahdisti kun on tapana litkiä vettä pitkin yötä.
 
Sukurasitteen vuoksi kävin rasituksessa pari kertaa ja kumpikin meni helpolla, litku oli juotavaa eikä tullut huono olo, ainoo "ongelma" oli millä saada aika kulumaan täpötäydessä labrassa :rolleyes:
 
Minä tavallaan jopa vähän nautin siitä. Juotava neste oli kieltämättä aika epämiellyttävän makuista, mutta sen sijaan se että sai istuskella pari tuntia ilman kiirettä mihinkään lukemassa kesken työpäivän oli aika ihanaa. :)

Olisi tietysti ollut aika mahdotonta nauttia lepohetkestä jos olisi tullut pahaolo.
 
Juotava sokeriliuos ei ollut kyllä hyvää, mutta suurempia miettimättä tai maistelematta sai sen kyllä juotua ihan hyvin. Ikävämpää oli odottelu labrassa tosiaan. Epämukavat tuolit, väsymys ja huono olo tekivät siitä rankkaa. Mulla tuli siis alkuraskaudessa tosi huono olo jos ruokailuvälit venyivät ja liikkeelle lähtö ilman aamupalaa sain yököttävän olon aikaan. Eli ei mukava kokemus, mutta kyllä sen kärsii vauvan vuoksi.

Eka paastoarvo oli koholla (5.5), joten rd diagnoosi napsahti. Nyt seuraillaan sokereita siis. Mutta terveellisempiin tapoihinhan tämä kannustaa, joten ei tämä nyt ihan kauhea juttu ole. Nyt arvot ovat olleet suositusten mukaiset, mutta pienetkin piikit arvoissa stressaavat. Sain eilen kerran ekaa kertaa 7.4 joka on jo aika lähellä sitä 7.8 (vähän masensi tätä neitoa). Eli pienikin herkuttelu nostaa arvoja.
 
Ei se ollut ollenkaan niin paha kuin etukäteen ajattelin. Heikko olo kyllä sen jälkeen, kun olin niin pitkään syömättä, ja radi-diagnoosi se sieltä sitten napsahti, 2h arvo oli yli sallitun, paastoarvo taas hyvin alle sallitun.
 
Ei läheskään niin hirveä kokemus kuin olin kuvitellut, mutta eihän se silti kivaa ollut. Itse olen kärsinyt alkuraskauden rankasta hyperemeesistä ja rasituskoe tehtiin muutama viikko töihin palaamiseni jälkeen (olin siis ensimmäiset 4 ja puoli kuukautta kotona, pää pöntössä). Vieläkin koen erittäin vaikeana sen jos vatsalaukku jää tyhjäksi, heti alkaa tulemaan paha olo. Tämän takia osasin tosin jo varautua testiin hyvin.

Ilmoitin töihin jo etukäteen että olen poissa päivän ja mieheni otti päivän vapaaksi voidakseen ajaa minut labraan. Varasimme ajan heti aamuksi ja nousin suoraan sängystä autoon, ihan ettei kauhean pitkään tarvitsisi valvoa tyhjällä vatsalla. Labrassa oli ihana hoitaja joka antoi sen litkun jonka sitten sain yllättävän hyvin juotua. Onneksi pidän makeasta. :rolleyes: Se olisi toki voinut olla kylmää eikä huoneenlämpöistä... Minä sain kyllä myös mukillisen vettä, jotta sain sen tahmaisen esanssikerroksen suustani pois mahdollisimman pian.

Oli ihanaa kun oma mies oli mukana vartioimassa etten nukahtaisi odotustilaan (kaikki sokerirasitusmammat istuivat siis erillisessä käytävässä odottamassa). En olisi itse ratin taakse edes aamulla olisi uskaltanut istua, eli kyytikin järjestyi hyvin näin. Mieheni myös hieroi selkääni kun loppua kohden oloni alkoi jo olemaan aika tukala. Kotiin mentiin sitten ravintolan kautta, heti kunnon aamupalaa poskeen vaan. Kotiin päästyäni nukahdin heti ja herättyäni päikkäreiltäni oksensin kerran, mutta siihen se sitten jäikin. Jos en olisi hyperemeesistä kärsinyt olisi koe varmasti mennyt ihan hyvin yksinkin. Diabetesta ei minulla onneksi ole ollut. :joyful:
 
Takaisin
Top