Saikku / varhennettu äitiysloma

Metsätär

Oman äänensä löytänyt
Mulla on ollut liitoskipuja nyt jo pitkään ja tänään alkoivat sukkapuikot. Iltaisin en tahdo päästä kävelemään. Onko kohtalotovereita? Ekassa raskaudessa ei ollut tällaista liikuntakyvyttömyyttä. Huomenna lääkärille ja toiveissa ois saikku vikoille 10 päivälle.
 
Mä en ihan suoraan sanottuna ymmärrä, miten joku voi toivoa saikkua. Itse olen koko ajan ajatellut, että jään ennen äippärin alkamista pois töistä jos on PAKKO. Eli siis jos lääkäri aivan ehdottomasti työnteon kieltää esimerkiksi ennenaikaisen synnytyksen riskin vuoksi. Tällöin en haluaisi riskeerata missään nimessä vauvan turvallisuutta. Liitoskivut jne kuuluu asiaan ja ne kyllä kestää. Riittävästi taukoja ja verryttelevää liikuntaa .

Et varmaan jäisi ei raskaana saikulle liitoskipua vastaavan kivun vuoksi?

Selvää kuitenkin on, että raskaana ollessa kyllä saa sen saikun. Lääkärit on tosi herkillä kirjoittamaan sitä (mikä on tavallaan hyväkin). Ajatteletko asiaa ollenkaan työnantajan näkökulmasta?

Jos haluaa jäädä pois ennen aikojaan niin minusta reilu ratkaisu on varhennettu äippäri tai vuosiloma. Suomessa on muutenkin aivan älyttömän hyvät sosiaalietuudet ja elämää pidemmät vanhempainvapaat verrattuna moneen muuhun maahan. Kuukausi ennen laskettua aikaa alkava äippäri on LUKSUSTA.
 
Ei tiedetä, minkälaista työtä Kili tekee. Äitiysvapaata ei 10 päivää ennen sen alkua varmaan voi muuttaa varhennetuksi eikä vuosilomistakaan tiedä, jos sattuu olemaan vaikka määräaikainen. Tilanteiden mukaan mennään eikä kukaan voi ennustaa, missä kunnossa on ennen virallista äitiysvapaan alkamista. En minä ainakaan aloittaisi äitiysvapaata varhennettuna vain varmuuden vuoksi, koska se on pois loppupäästä vauvan kanssa.
 
Kili, samoja vaivoja ollut, eli ei tahdo päästä kävelemään esim. sängystä noustessa. Ja etenkin juuri makuuasennon jälkeen tekee tosi kipeää nivusissa. Kylkiasento vaan on ainoa, missä vatsa saa levätä, joten siinä on pakko olla paljon. Töitä teen tosin kotoa käsin tietokoneella osa-aikaisesti ja työt jo loppusuoralla ja vähenemään päin ennen äitiysloman alkua, niin pystynyt ne hyvin hoitamaan. Pääsen kuitenkin lepäämään ja pitämään taukoja aina tarvittaessa, kun voin itse määritellä milloin työskentelen. Lääkärit joka kerta kontrollissa käydessä kysyvät töistä ja sairasloman tarpeesta, mutta näillä järjestelyillä oon ihan hyvin pärjännyt. Ja nyt voikin jo sanoa, että ens viikolla alkaa äitiysvapaa :)
 
Muokattu viimeksi:
Jos on työkyvytön niin ehdottomasti sairaslomaa, eikä mitään varhennettua äitiyslomaa! :stop: Raskaana olevan ei tarvitse miettiä mitä työnantaja siitä tuumaa, se on aivan yks ja sama, pieni juttu työnantajalle eikä yhden ihmisen töissä tai poissaolo voi olla niin tärkeää :rolleyes: Varhennetulle äitiyslomalle sitten jos oikeasti haluaa sille jäädä eikä ole syytä saikkuun. On myös typerää vertailla olotiloja ja kipuja, kun jokaisen tilanne on aivan erilainen, myös työt on erilaisia. Ja tottakai lääkärit kirjoittavat saikkua jos äidin ja vauvan hyvinvointi sitä vaatii ja sillä voidaan ehkäistä esim. ennenaikainen synnytys tai muuta. Vähän eri tilanne kuin normaali saikku jossa ei riskeerata syntymätöntä lasta... :shifty:
 
Mä itseasiassa kysyin työnantajalta haluaako, että jään varhennetulle tai pidän lomat ennen äitiyslomaa, koska olen sairaslomalla. Ei kuulemma ollut heillä mitään sellaista tarvetta.

En ota kantaa liitoskipuihin, kun ei ole niistä kokemusta. On kuitenkin tässä jo neljän kuukauden kokemus päivittäisestä kivun kanssa elämisestä ja se on rankkaa. Jokaisella on tietenkin erilainen kipukynnys ja sietokyky, mutta en usko jatkuvan kivussa elämisen olevan hyväksi etenkään raskaana ollessa. Minäkin sinnittelin töissä muutaman viikon, vaikka jokainen työpäivä oli ihan painajainen. Sitten tuli aamu, joka pelästytti ja pysäytti kivuliailla supistuksilla. Siihen loppui työnteko ja alkoi nyt jo vähän yli kolme kuukautta kestänyt sairasloma. Olen kotonakin kivuissa, mutta sentään pystyn hiukan levolla vaikuttamaan ja pitämään kipua suurimmaksi osaksi kurissa. Supistuksistakin kärsin pitkään ennen kuin lopulta levolla helpottivat. Onneksi selvisin itse vain säikähdyksellä ja onneksi mietin omaa jaksamistani enkä esim. työnantajaa ja en jäänyt sinnittelemään töihin. Muutaman kerran on käynyt mielessä olisinko selvinnyt vähemmällä ja toipunut nopeammin, jos en olisi niitä muutamia viikkoja yrittänyt sinnitellä.
 
Muokattu viimeksi:
Embo, noin voi ajatella, jos ei ole kokenut liitoskipuja.

Tässä on kuitenkin kuukauden päivät ollut sitä, että joka päivä töistä tullessa itken, kun en pääse kulkemaan kunnolla ja välillä töissä ollessa myös käynyt itkemässä kipuja vessassa ja kasaillut itseäni ihmisten kohtaamista varten. Välillä olo on tosi hyvä, mutta kipu tuntuu silti 24/7, joten se on alkanut vaikuttaa myös mieleen ja stressinsietokykyyn. Teen ihmisläheistä työtä, jossa on puolet jatkuvaa esiintymistä ja puolet toimistotyötä. En pääse tuosta istumaosuudesta saikullakaan, vaan ne hommat täytyy tehdä urakkana loppuun asti, vaikka sainkin nyt sairaslomaa loppuajalle. Työt eivät siis lopu täysin kuin vasta sitten, kun saan kaiken tehtyä. En voi vielä sanoa, saanko kaikkea edes ensi viikon aikana valmiiksi. Jos kärsisin tällaisista kivuista ihan ilman raskautta, varmasti juoksisin lääkärissä selvittelmässä syytä ja täyttäisin itseni kipulääkkeillä. Nyt syy on selvä ja kipulääkkeenä pelkkä Panadol ei auta.

Varhennettua äitiyslomaa ei kannata ottaa, jos syy on kipu tai muu fyysinen vaiva. Sehän kannattaa ottaa vain tapauksessa, jossa haluaa vaikkapa enemmän aikaa valmisteluille, mutta olo on muuten hyvä. Kukaan ei ole töissään korvaamaton. Vauvat sen sijaan ovat korvaamattomia ja heidän hyvinvointinsa ykkössijalla. Jatkuva pitkäkestoinen kipu vaikuttaa varmasti myös stressiin ja kortisolitasoihin ja sitä kautta vauvaan haitallisesti.
 
JojoK, tuollainen asenne meilläkin on ollut työnantajalla, kannustavat menemään lääkäriin ja jäämään sairaslomalle jos siltä tuntuu. Eihän hän omasta pussistaan maksa palkkaani. Itse saan kapean ja pitkän leipäni valtiolta.


starlight, minullakin on edessä vielä koneen naputtelua, mutta nyt sentään omaan tahtiin. Tänään en ole enää itkenyt, joten huomaan, miten tuo päätös jäädä sairaslomalle vaikutti myös psyykkiseen olotilaani. Ei tarvitse enää arpoa sitä, tekeekö oikein ja millä ihmeellä jaksankaan loppuun. Tosiaan, voi nyt jo ajatella, että ensi viikolla alkaa oikea loma! Lääkäri vain oli hieman masentava, kun sanoi, etteivät kivut luultavasti helpota ennen kuin vauva on ulkona. Harmittaa, sillä edellisessä raskaudessa juoksin vielä laskettuna päivänä ja liikuin muutenkin paljon. Nyt tuntuu, että on oman kehonsa vanki.
 
Mulla kans alko liitoskivut viime viikolla, en meinannu kyetä kävellä kotiin 200m päästä vietyäni lapsen päiväkotiin niin oli pakko soittaa lääkäriaika. Mielelläni en olis töistä jääny pois mutta kun mun työstä iso osa on jaloilla oloa ni ei niillä kivuilla. No, kivut on menny ni pahempaan suuntaan ja jo esikoisesta vaivannut iskiasperäinen kipu on alkanu taas haitata.. En toki saanut vielä kuin 2vk sairaslomaa, kuulostelen tämän viikon vielä kotona ja tarvittaessa haen lisää sairaslomaa. Äitiysloma mulla alkaa virallisesti 13.12 mut mulla on pari lomapäivää siinä jotka pitää käyttää pois ennen äitiysloman alkua..
 
Minä olen ollut sairaslomalla 1.8 alkaen. Ensiksi selkäkivun, supistelujen ja sitten niiden liitoskipujen myötä.


En koskaan lähtisi vertailemaan toisen kipuja! Vai ruetaanko sitten siitä synnytyskivustakin vähättelemään muita? Että ei minua sattunut, etkös nyt selvinnyt ilman sitä ja tätä.
Kuuluhan sekin raskauteen. Me teemme kaikki erilaista työtä ja meillä on erilaiset kivunsietokyvyt.

Itselläni tällä kertaa liitoskivut olleet täysin lamaannuttavat! Kun itket jokaista liikettä ja joudut pahimmillaan konttaamaan jalkoja raahaten, niin totta hemmetissä saikkua.
Ja kyllä, minä todellakin jäisin tälläisen kivun takia sairaslomalle ihan ilman raskauttakin!

Aina ensiksi sairaslomaa, koska siihen on kaikilla oikeus. Jos sairaslomaa ei koeta tarpeelliseksi, mutta itsellä on olo ettei työhön pysty, niin sitten sitä varhennettua.

Itse aloitin varhennettuna, koska olen ollut jo niin kauan sairaslomalla. Saan äitiyslomalta paremmat rahat ja ne tulee nyt ennen vauvan syntymää todellakin tarpeen.
Ja silti suren, että näin teen..koska se on vanhempainvapaan loppupäästä pois. Olisin todellakin saanut sairaslomaa ihan sinne viralliseen äippäloman alkuun asti.
Valintoja, valintoja. Tällä kertaa taloudellinen sellainen.
 
Onpa niitä kahdenlaisia työnantajiakin. Niitä, keille työntekijät on vaan tekijöitä ja niitä, keille ne on ihmisiä, jotka tekevät arvokasta työtä yhtiön hyväksi. Jälkimmäisessä työyhteisössä olen itse töissä ja siellä pomo ehdotti itse ennen mitään vaivaa, että kun alkaa tuntumaan etten jaksa, niin ehdottomasti saikkua eikä mitään varhennettua tuhlaa siihen. Ei ole kenenkään tehtävänä ajatella oman hyvinvoinnin kustannuksella toisia ihmisiä, äly hoi siihenkin. En ainakaan itse ei raskaana olevana tee kivuissani töitä, vaan haen saikkua siinä missä raskaana ollessa.

Kovista liitoskivuista ei ole kokemusta, mutta pelkän kuulopuheen perusteella toivotan tsemppiä kipujen kanssa!
 
Eiköhän lääkäri arvioi sairasloman tarpeen eikä siinä vaiheessa tarvi tuntea huonoa omaatuntoa, jos joutuu jäämään sairaslomalle raskauteen liittyvien kipujen vuoksi. Toisilla liitoskivut on vaan voimakkaampia, kun toisilla. :) Ainakin itseni on yllättänyt, kuinka kivuliaita liitos- ja sukkapuikkokivut on.
 
Mä en ihan suoraan sanottuna ymmärrä, miten joku voi toivoa saikkua. Itse olen koko ajan ajatellut, että jään ennen äippärin alkamista pois töistä jos on PAKKO. Eli siis jos lääkäri aivan ehdottomasti työnteon kieltää esimerkiksi ennenaikaisen synnytyksen riskin vuoksi. Tällöin en haluaisi riskeerata missään nimessä vauvan turvallisuutta. Liitoskivut jne kuuluu asiaan ja ne kyllä kestää. Riittävästi taukoja ja verryttelevää liikuntaa .

Et varmaan jäisi ei raskaana saikulle liitoskipua vastaavan kivun vuoksi?

Selvää kuitenkin on, että raskaana ollessa kyllä saa sen saikun. Lääkärit on tosi herkillä kirjoittamaan sitä (mikä on tavallaan hyväkin). Ajatteletko asiaa ollenkaan työnantajan näkökulmasta?

Jos haluaa jäädä pois ennen aikojaan niin minusta reilu ratkaisu on varhennettu äippäri tai vuosiloma. Suomessa on muutenkin aivan älyttömän hyvät sosiaalietuudet ja elämää pidemmät vanhempainvapaat verrattuna moneen muuhun maahan. Kuukausi ennen laskettua aikaa alkava äippäri on LUKSUSTA.

Mä kyllä ymmärrän, miksi ihmiset jää sairaslomalle eikä vuosilomalle liitoskipujen takia. Itsehän juurikin niiden takia olen sairaslomalla, koska ne tekee todellakin kipeää.

Miksi mä jäisin varhennetulle tai vuosilomalle, kun kipujen takia en pysty kävelemään tai normaalisti toimimaan? Silloin juurikin on hyvä syy jäädä sairaslomalle ja kuuluukin jäädä.
 
Jokainen kokee raskauden ja synnytyksen erilailla. Vähän hönttiä mennä syyttelemään ketään siitä miten toimii.

Tää on mun kuudes raskaus tähän mennessä ollut kivuttomin odotusaika. Mä tiedän miten helvetillisiä liitoskivut voi olla mun kolmannessa raskaudessa kärsin niistä viikolta 20 lähtien juurikaan pystynnyt kävelee jne. Kipujen takia.

Mielestäni meidän tehtävä äiteinä/odottajina ei ole alkaa syylistää ja tuomitsee ei ole yhtä oikeaa tapaa toimia. Ennemminkin tuetaan ja kannustetaan toinen toisiamme hyvässä hengessä. ✌️
 
Jos haluaa jäädä pois ennen aikojaan niin minusta reilu ratkaisu on varhennettu äippäri tai vuosiloma. Suomessa on muutenkin aivan älyttömän hyvät sosiaalietuudet ja elämää pidemmät vanhempainvapaat verrattuna moneen muuhun maahan. Kuukausi ennen laskettua aikaa alkava äippäri on LUKSUSTA.

Sairausloma on tarkoitettu käytettäväksi aina silloin, kun olet sairas tai kyvytön tekemään töitä, kuten juuri näissä tapauksissa, jos vaikka olisi liikuntakyvyttömyyteen johtavia liitoskipuja. Itse kannatan toki korvaavia töitä, eli jos esimerkiksi pystyy etätyöskentelemään toimistolla olemisen sijaan, niin tällöinhän ei välttämättä tarvitse sairaslomaa. Omassa tapauksessa siis näin - teen vaativaa asiantuntijatyötä, jota pystyn varsin hyvin tekemään myös kotoa käsin. Työnantajalle tämä on täysin ok ja huomattavasti parempi vaihtoehto, kuin että jäisin saikulle. Mulla siis on aika ”lieviä” oireita liitoskipuilijoihin verrattuna, vain toistuvat supistelut ja paine vatsassa. Saan ne pidettyä kurissa etätyötä tekemällä, mutta pahentuvat jos raahaudun toimistolle. Kaikki luonnollisesti eivät voi etätyötä tehdä (esim. Myyntityö, esiintyminen, varastotyö you name it), joten tällöin ainoa vaihtoehto on saikku.

Varhennettu lienee oikea ratkaisu silloin, jos sairaslomalle ei ole tarvetta eli haluaa muuten vaan aloittaa äitiysloman aiemmin. Vuosilomaa en kyllä itse sotkisi näihin, en pitäisi vuosilomaa normaalitilanteessakaan, jos olisin vaikka influenssassa tai muuten sairaana. :D

Ja ihan loppukaneettina, että itselläni on viimeisen kolmen vuoden aikana ollut sairaslomapäiviä ihan muutama kappale (yleensä vuodessa 1-2:)) mutta pidän kyllä varmasti saikkua jos tarve vaatii!
 
Mulla on ollut sairaslomaa ja lapsen takia kotipäiviä viimeisen vuoden aikana aika paljon, koska töissä oli sisäilmaongelmia. Nyt ne on korjattu ja kappas, myös raskauduin heti kun ne saatiin kuntoon. Onpa teitä kohtalontovereita liitoskivuissa monta - tsemppiä kaikille! Sukkapuikot tulleet nyt opittua parin päivän aikana (32+4) ja yritän ajatella positiivisesti, että ehkä se keho valmistelee edellistä helpompaa synnytystä, jossa ponnistusvaihekin kesti toista tuntia ja koko synnytys vuorokauden.

Ja onhan tämä kipu pienen rakkauden aiheuttamaa, joten hänen vuokseen tässä irvistellään menemään vaikka väkisin, toivottavasti silti sentään ensi vuoden puolelle.
 
Meillä ainakin neuvolassa sanottiin suoraan että varhennettua ei kannata ottaa sen takia että pelkää ettei jaksa loppuun asti kipujen tai supistelujen takia että saikku on sit sitä varten kun harva sitä voi tietää mikä se vointi siellä lopussa on. Ja ne äitiysloman päiväthän on ilmoitettu jo aikaa sitten kelalle ja meillä työnantajan järjestelmiin että ei kai niitä voikaan noin vaan muuttaa siellä lopussa. Onhan tää äitiyslomajärjestelmä luksusta mutta kivut on kipuja oli syy mikä tahansa ja mun mielestä on kyllä ihan pätevä syy olla sairaslomalla kun on kuitenkin kahden ihmisen hyvinvointi kyseessä eikä kipua edes voi hoitaa lääkkeillä samaan tapaan kuin normaalisti. Fiksu työnantaja kyllä tajuaa että loppuaika just ennen äitiyslomaa on vähän epävarmaa ja että saikkua voi joutua hakemaan tai voihan se vauva päättää putkahtaa maailmaankin jo keskosena mutta se nyt vaan on elämää. Mä itse otin äitiysloman pari viikkoa varhennettuna varoiksi sen takia kun oon jo joutunut olemaan tänä vuonna niin paljon jo poissa (sain siis alkuvuodesta keskenmenon mutta vasta sitten kun olin jo joutunut olemaan viikkoja pahoinvoinnin takia saikulla ja sit sama mutta vielä pidempi yrjöshow tämän raskauden takia) että karenssit uhkaa mutta en kyllä olisi niin tehnyt jos sairaslomapäiviä olisi pidettäväksi kun se on tosiaan sit lopusta pois.
 
Meilläkin neuvola käski olla yhteydessä työterveyteen, jos symfyysikivut jatkuvat. Tämä viime viikon sairasloma meni kyllä täysin mönkään. Ehdin olla maanantain ja tiistain sairaslomalla ja oikeasti lepäsin, mutta tein myös jäljellä olevia töitä sen minkä ehdin. Keskiviikkona vanhemman lapsen päiväkodista tuli oksennustautivaroitus ja jäätiin kotiin. Samana iltana lapsi alkoi oksentaa ja loppuviikon hän on ollut kotona, itse olen pelännyt tartuntaa. Nyt alkaa näyttää, ettei sitä tulisikaan, mutta vielä ei voi olla varma, koska ilmeisesti tauti voi itää useamman päivän. Samalla jouduin perjantaina käymään vielä töissä paikan päällä ohjeistamassa sijaista, joka nyt vielä pyysi uusintakäyntiä, koska ei muistettu käydä kaikkia asioita läpi, eikä hän ole mikään digivelho, vaikka työ edellyttääkin aika paljon digiosaamista. Työt siis painavat päälle ja aiheuttavat miehenkin kanssa kireyttä. Oma olo sen sijaan on nyt kipujen puolesta parempi, mutta öisin ei tahdo saada nukuttua, stressi painaa ja hinku "todelliselle" äitiyslomalle on jo kova. Mutta nyt taas töiden pariin, eivät ne täällä roikkumalla lopu...:hungover:
 
Takaisin
Top