Saamaton mies..

[Kyfi8979140]

Ajattelin etten kyllä ikinä tänne kirjoita mitään etten höpsähdä itsekkin mutta nyt on sitten ja siis aivan pakko.

Saamaton mies.
Meillä mennään nyt viikolla 17 ja tuntuu että olen tämän raskauden kanssa ihan vain itsekseni eikä miestä juuri kiinnosta sen enempää. On toki innoissaan mutta siihen se sitten jääkin. Moneen kertaan tuntuu että joudun pyytämään asioita tai muistuttamaan tehtävistä asioista. Useimmat näistä ovat suht pieniä juttuja mutta juuri siksi se pienenkin jutun jättämättä tekeminen voikin ärsyttää niin paljon. Itse stressaan kovasti meidän raha-asioista, millä rahat riittää vauva hankintoihin kun nyt jo eletään kädestä suuhun, mitäs kun omat tuloni pienenevät jne..
Meillä on oma asunto ja näin päin asiat hyvin mutta ukon entisestä elämästä on taakkana reilusti ylimääräistä lainaa joka on kulunut ties mihin! Luottotiedot luojan kiitos kunnossa.
Vauvan huone pitäisi laittaa mutta ukon batman aiheinen krääsä jota on kerääntynyt 26 vuotta ovat aarteita joita ei voi heittää pois tai myydä eteenpäin. Vinyyleitä ja cd-levyjä löytyy kaikkiaan noin 3000kpl, näistäkään ei voi hankkiutua eroon sillä siinä on jo pieni omaisuus. Joo joukossa on harvinaisuuksia ja arvo on jäätävä mutta kuitenkin. Ei meidän kotona neliöt riitä kaikkeen ja luulin että meille on vasta nyt tulossa lapsi :D
Ennen kun edes aloimme yrittämään lasta sovittiin että mies on kanssani tipattomalla muuten vain ja odotetaan lasta yhdessä. Höpönhöpö, joka toinen viikonloppu on vähintään ollut jotain ja joka kerta se on päättynyt valtavaan riitaan kun ei olekkaan pidetty tietyistä pelisäännöistä kii. Usein nämä pelisäännöt ovat liittyneet rahan käyttöön noina kertoina.
Raha nyt on varmasti jokaisella murheena ainakin jossain kohtaa mutta pidän todella epäreiluna itse joudun lainaamaan isältäni rahaa jotta päästään ruokakauppaan ja samaan aikaan mieheltä yhtäkkiä löytyykin 150 laittaa poikien mökkiviikonloppuun... Mitä ihmettä?!
Meidän sauna on ollut nyt vahaamatta 3kuukautta, minä en sitä voi tehdä myrkkykaasujen takia joten homma jäi miehelle. Hankin kaikki tarvittavat välineet ym. mutta mitään ei ole tapahtunut.

Alkaa tuntumaan että jään pian yksin tämän lapsen kanssa eikä mies ajattele kuin omaa napaansa. Asioista keskusteleminen tuntuu olevan mahdotonta sillä kun näistä yrittää puhua mies vain istuu ja katsoo hiljaa sanomatta mitään vaikka esittäisi suoran kysymyksen. Tää on niin uskomatonta.

Ajatukset siitä että tämä lapsi tulee vain pilaamaan meidän parisuhteen ja olemaan taakka ja vaiva piinaavat nyt pääkoppaa ja se ahdistaa. Luulin että me halusimme tämän lapsen ja että se tehdään yhdessä.

 

[akj20]

Itse olen myös ajatellut etten ikinä jaksaisi tänne kirjoittaa mutta vastaanpa nyt kuitenkin.. :-)

Itselläni siinä mielessä eri tilanne, että mies auttaa kyllä kotona enemmänkin kuin pyydän, mutta siinä mielessä sama että tuntuu että mies ei jotenkin tajua mitä itse joutuu kokemaan raskausaikana. Minusta myös tuntuu kuin olisin yksin tämän raskauden kanssa. Odotan siis toista ja tiedän onneksi sen, että mies osallistuu lapsenhoitoon ja rakastaa/tulee rakastamaan lapsia paljon, mutta harmittaa joskus niin suunnattomasti kun ei saa mitään tukea raskausaikana. Monesti olen sanonutkin suoraan että kaipaisin enemmän tukea jne. mutta hän kokee että tukee minua niillä kotitöillä yms. mitä hän tekee. Tietenkin ne auttaa ja on ihanaa että saan paljon apua kotona mutta se, että ei koskaan kysy vointia tai ole kiinnostunut raskausasioista niin tuntuu kurjalta.

Olet varmasti kuullut/lukenut ennenkin mutta haluan silti sanoa, että monesti miehet eivät tajua sitä lapsen tuloa vasta kun se lapsi on konkreettisesti siinä. Itse koen kun olen raskaana, että meitä on jo yksi enemmän mutta tuntuu että mieheni kokee niin että meitä on yksi lisää vasta kun lapsi syntyy. Mutta ymmärtäähän sen toisaalta kun itse sitä saa kantaa 9kk sisällään ja tuntea liikkeet yms.

Pelkäät, että lapsi pilaisi teidän parisuhteen ja olisi taakka niin en usko että kenenkään oma lapsi on itselle taakka. :) Se, miten parisuhteen käy, on molemmista kiinni. Siihen tarvitaan molempien panostusta pienen lapsen kanssa, koska ei kukaan yksin jaksa. Toivon, että miehesi ymmärtäisi sinun avuntarpeen ja saisitte juteltua asioista kunnolla :).

Onnea tulevaan! :)

 

[Sohwia]

Komppaan akj20:ta tuon suhteen, että monesti miehet eivät tajua lapsen tuloa vasta, kun lapsi on syntynyt. Ja voin kertoa, että näin kävi meilläkin, että mies kylläkin kyseli vointia ja tuli ultriin ja neuvoloihin mukaan, mutta eipä hän sen enempää tehnyt. Minä hankin kaikki vauvan tarvikkeet, järkkäilin vauvan tavarat ja muutenkin huolehdin siitä, että kaikki oli valmiina vauvalle.


En usko juurikaan siihen, että pelkästään lapsi tulee pilaamaan teidän parisuhdetta, sillä siihen tarvitaan paljon muitakin asioita. Toivottavasti pystyisitte juttelemaan yhdessä avoimesti ja rehellisesti, myös niin, ettet sinä joutuisi aina aloittamaan keskustelua ja lypsämään mieheltäsi vastauksia. Ja vaikka raskausaika ei tosiaan miestä ehkä nyt kiinnostaisi, mutta olen melko varma, että kun vauva syntyy, niin hän kyllä haluaa olla vauvan elämässä mukana. :)

Ja vaikka vauva olisi miten haluttu, niin on tuo tilanne teille molemmille uusi, joten miehesi voi tarvita hetken aikaa totutella siihen ajatukseen,että teille on oikeasti tulossa lapsi. Mutta toivon kovasti tsemppiä sinulle ja ihanaa raskausaikaa!

 

[marsupilami]

Onhan se aika vaikea miehen tulla amukaan raskauteen kun sun sisälle se vauva kasvaa. Tai meillä kans oli se tilanne että musta välillä tuntui että olen aivan yksin raskauteni kanssa, eikä miestä kiinnosta tuleva vauva mutta kyllä miestä oikeasti kiinnosti ja oli innoissaan, sitä vaan voi olla hyvin vaikea miehen näyttää. Sitten taas kun vauva syntyi niin tuntui ettei mies enää huomaa minua vaan koko ajan hellittelee vauvaa
Toivottavasti saatte puhuttua asioista :)

 

[MariQ]

Aloittajalle.
Vaikuttaa, että olette aika nuoria, vaikka oma asunto teillä jo onkin. Tai ainakin miehesi käyttäytyy kovin lapsekkaasti koskien vastuunottoa elämästä kokonaisuutena
Rahankäytön ongelmat ja ryyppääminen, kodin laiminlyöminen, ei kuulosta kivalle.

Mä ymmärrän,tossa tilanteessa on hirveän vaikea alkaa vetämään rajoja, mutta voisitte keskustella näistä rajoista kumminkin,ja tehdä rauhassa selväksi miehesi käytöksen vaikutukset parisuhteellenne.
On tajuttoman epäreilua, että miehesi on raskautesi aikana alkanut epäkunnioittaa parisuhdettanne noin, toisaalta se on kuulemani mukaan joku juttu vallankin nuorilla miehillä keille esikko tulossa, sellaista ns. paniikkihillumista
Raskaana olevalla äidillä se paniikki tulevasta näyttäytyy erilailla, kannamme useimmiten kuitenkin vastuun elämästä ym.

Tiukkaa keskustelua ja paljon tsemppiä ja ymmärrystä tilanteen selvittelyyn!!!!!!!!!