Saako äiti sanoa "Ei, en ota syliin"?

[Uusperhesatu]

Saako äiti (tai isä) kieltäytyä lapsensa kosketuksesta? Vai pitääkö olla aina valmis läheisyyteen lastensa kanssa? Mitä mieltä olette? Onko teillä ollut tilanteita, jolloin olette syystä tai toisesta kieltäytyneet fyysisestä kontaktista lastenne kanssa?

Meillä on paljon läheisyyttä ja harvoin kieltäydyn siitä, mutta joskus on niitäkin tilanteita, kun kerta kaikkiaan tarvitsen hetken ilman, että yksikään lapsi koskee minuun. Silloin saatan sanoa, että ei juuri nyt. Selitän asian kyllä lapsille - että äidin täytyy saada nyt hengähtää hetki, ja että kohta voidaan taas halia. Kun näin käy, takana on yleensä ollut todella raskas päivä ja sellainen, että lapset ovat olleet iholla koko ajan.

Tietysti otan itkevän lapsen aina syliin (jos tämä vain haluaa tulla) ja lohdutan tilanteissa, joissa lasta sattuu jne, mutta jos on ihan sellainen "normaali" tilanne, jossa lapsi vaatii syliä, mutta itsellä on olo että on pakko saada olla muutama minuutti ilman fyysistä kontaktia, niin silloin saatan kyllä sanoa sen ein.

 

[Pingu94]

Joskus saattaa tuntua siltä että tarvitsee sen hetken tauon. Tyttö tarvitsee vielä paljon syliä. Silloin yleensä annan puolison hoitaa ja menen itse hetkeksi toiseen huoneeseen. Yleensä nämä olot kuitenkin tulee illalla jolloin kumppani on jo tullut töistä kotiin.

 

[Enni]

Kyllä saa. Meidän lapsi haluaa olla paljon sylissä ja halailla ja suukotella. Pidän sylissä aina kun voin. Jos esim. laitan ruokaa, jossa menossa joku roiskuva vaihe, tai tarvitsen molemmat kädet hommaan, en ota syliin. Silloin saa tulla tuolilla viereen katsomaan. Tai jos istun vessassa, pyydän odottamaan hetken vieressä, kunnes olen valmis. Eli ei mitään tilanteita, etten haluaisi tai jaksaisi sylitellä, olen jo niin tottunut tähän jatkuvaan symbioosiin.

Meillä se on mies, joka haluaa levätä ja hengähtää eikä saa häiritä. Vaikka hän ei lapsen kanssa paljoa ole muutenkaan. Eikä se onnistu, vaikka sanoisin että saanko olla yksin 15 min. Miehelle ei koskaan käy ja lapsi vinkuu äitiä.

 

[Suski75]

Kyllä saa sanoa, mutta vain jos tilanne vaatii sitä. Esim. en ota vessassa syliin, jos istun pöntöllä ja minun pitäisi pestä takapuoleni. Tai jos olen oksentamassa, en silloinkaan ota syliin. Enkä silloin, jos käteni ovat täynnä tavaraa, jota en voi laskea juuri sillä sekunnilla alas. Hetken päästä sitten pääsee kyllä syliin.

 

[elaffy]

Minä usein haluan syödä ruokani ilman lapsia sylissä. Vauvaa usein imetin samaan aikaan kuin söin ja lohdutan tietysti, jos lapsella on joku hätä, mutta muuten ruokaillessa mielummin kieltäydyn ja perustelen asian ruokarauhalla, sekä kerron lapselle, milloin syli on vapaana häntä varten eli ruokailun jälkeen.

Periaatteessa en halua lasta kieltää syliin tulemasta, mutta itselleni on tärkeää ruokailu ja wc hoitaa ilman lasta sylissä, sekä tietysti hetket ja tilanteet, joissa voi olla lapselle jotain vaarallista esim vaikka ruuanlaitto ja kuumat roiskeet.

 

[Towanda]

Sama juttu, eli silloin en ota, kun tarvitsen välttämättä kaksi kättä johonkin muuhun. Muulloin aina. Jopa silloin kun syön, koska sitä huutoa ei jaksa kukaan - yritämme toki useimmiten syödä samaan aikaan.

Iltaisin onkin sitten kova oman tilan tarve, jota taas mies ei ymmärrä. Eihän hänessä ole koko päivää pikku apinanpoikanen roikkumassa.

 

[Enni]

Sama juttu, eli silloin en ota, kun tarvitsen välttämättä kaksi kättä johonkin muuhun. Muulloin aina. Jopa silloin kun syön, koska sitä huutoa ei jaksa kukaan - yritämme toki useimmiten syödä samaan aikaan.

Iltaisin onkin sitten kova oman tilan tarve, jota taas mies ei ymmärrä. Eihän hänessä ole koko päivää pikku apinanpoikanen roikkumassa.

Hassua, meillä just toisinpäin! Koska minä annan koko päivän, haluaisin illalla itse saada läheisyyttä ja haleja. Mies taas haluaa olla rauhassa ja pelata kännykällä.

 

[Zeni]

Saa. Melkein päivittäin tulee kiellettyä tulemasta syliin. Usein teen juuri jotain työjuttua koneella tai muuta keskittymistä vaativaa, tai ruoanlaitto kesken tai muuten vaan jotain molemmat kädet vaativaa hommaa. Aina en myöskään jaksa jatkuvaa läheisyyttä, vaan tarvitsen tilaa hengittää. Meillä etenkin kuopus olisi koko ajan iholla, myös yöllä. Ihanaahan se on olla lasten lähellä ja pidän läheisyydestä, mutta liika on liikaa. Halaillaan ja sylitellään kuitenkin paljon päivittäin. Nopealle halaukselle ja silitykselle on aina aikaa, vaikka juuri silloin ei syliin pääsisikään.

 

[lambi]

Kyllä täälläkin kieltäydyn jossain tilanteissa lapsen fyysisestä läheisyydestä. Itsellä se hetki on illalla ennen lasten nukkumaan menoa, muutama lapsista haluaisi aina maata kainalossa. Mutta mä tarvitsen hetken tilaa ympärilleni. Koko päivän kuitenkin yhdessä oltu.. Yleensä kuittaan sen hallilla ja "tilaa" käskyllä. Lapset kyllä ymmärtää äidinkin rajoja. Paljon mä venyn, mutta omasta tilasta pitää myös voida pitää kiinni.

 

[Bella Swan]

Joskus on pakko sanoa ei, esim. kun paistinpannulla palaa jotain pohjaan Lapsi on oikea sylivauva! Oikestaan ollaan symbioosissa koko ajan.

 

[Sohwia]

Saa sanoa. Itse sanon mm. Silloin, kun teen ruokaa johon tarvitsen kaksi kättä tai myös silloin, jos haluan hengähtää hetkeksi. Meidän molemmat lapset ovat kovasti minun perääni, haluavat usein syliin ja useimmiten heidät otankin, mutta välillä täytyy sanoa, että en ota juuri nyt, mutta hetken päästä voin ottaa.

 

[Aile]

Saa sanoa, mun mielestä lasten on hyvä oppia että kaikilla on omat rajansa eikä ole pakko olla lähellä jos ei halua. Mulla on kova oman tilan tarve ja kaikki 4 lasta haluavat minusta osansa kun olen kotona heidän kanssa. Mut jos oikeasti tuntuu ettei jaksaisi sylissä pitää (meillä kun ei kukaan osaa vain istua, aina jotenkin hytkytään ja pyöritään) niin sanon että tule viereen. Toki siirrän hätätapauksessa lapsen tarpeen omani edelle, mutta se on sit asia erikseen. Läheisyyttä on kyllä sen verran että en usko olevan haittaa jos joskus kieltäytyy.

 

[Vargynja]

Saa sanoa. Itse pääasiassa otan syliin, jos ei ole kesken jotain mitä ei voi keskeyttää. Koska meillä on jo ~4,5v poika häntä ei juuri pidä sylissä yhdellä kädellä. Istuessa saa kyllä tulla syliin, vaikka tekisin jotain. Joskus saatan pitää hetken sylissä ja laskea sitten maahan sillä jos vaikka bussia pitää odottaa 10min se reilu 15kg on turhan painava. Omaa tilaakin tarvitsen, mutta yleensä se ilmenee enemmän niin että jätän lapsen miehen kanssa ja vedän henkeä (tai en huoli häntä esim vessaan mukaan) eikä niin ettei voi ottaa syliin.

 

[kirahvi36]

Hetken mietin mut kun luin muita kommentteja ni yhdyn niihin. Joka hetki just vessassa ollessa, ruokaa laittaessa yms ei oo sylihetkiä varten. Tosin oma tyttö on vasta 8kk eikä hirveesti sellasia tilanteita oo tullu vastasn ettei vois ottaa syliin kun haluaa. Tai sitten on ollu isin syli vapaana :)

 

[Kaarin]

Kyllä kieltäydyn joskus ottamasta poikaa syliin, vaikka se tuntuukin syvällä sydämessä aina pahalta.

Välillä vaan on niitä tilanteita, että tarvitsen molemmat kädet johonkin muuhun. Tarvitsen myös iltaisin omaa tilaa ja aikaa edes pienen hetken välillä, vaikka työpäivien ajat olenkin erossa pojasta. Myös silloin, jos poika sylissä ollessaan rupeaa riehumaan liikaa, lyö tai puree minua (näitäkin tilanteita on ollut), niin nostan pois sylistä lattialle ja hetken aikaa kiellän poikaa palaamasta syliin.

Myös minä haluan syödä rauhassa, enkä ota silloin poikaa syliin.

Pojalla nyt nyt ollut jonkin aikaa sellainen vaihe, ettei minulla ole minkäänlaista rauhaa muualla kuin töissä, vessassa suljetun oven takana (jolloin poika huutaa kurkku suorana oven takana, kun tajuaa, että laitoin oven kiinni), tai toisessa huoneessa. Poika on jatkuvasti tulossa syliin, mutta ei välttämättä viihdy siinä kuin hetken, mutta kun on käynyt jossakin, esim. hakemassa toisen kirjan, niin palaa heti syliin.

Isin sylikin pojalle joskus kelpaa, mutta ei niin useasti, minä taidan jostain syystä olla se ykkönen tällä hetkellä.