Saako toista äitiä neuvoa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Saako teistä toista äitiä neuvoa vai onko se aina loukkaavaa? Jos siis vaikka näkee että toinen toimii lapselle haitallisesti. Tai näkee että jokin asia tuottaa vaikeuksia ja tietäisi miten se voisi tehdä helpommin.

Minusta asiassa kannattaa ainakin olla todella varovainen ja muistaa ettei todennäköisesti tiedä koko totuutta. Jos siis on aikeissa moittia äitiä jostain kannattaa miettiä kolmesti olisiko hänen toiminnalle jokin hyvä syy. Jos sitten kokee että on aiheellista puuttua asia kannattaa tehdä kohteliaasti eikä ryhtyä suoranaisesti moittimaan. Samoin muussa neuvomisessa ennemmin "minä teen tämän asian näin" kuin "tee näin" sävyllä.
 
Saa neuvoa, jos toinen kysyy neuvoa. Muuten ei.

Yleensä jokainen neuvoja kuvittelee olevansa se ensimmäinen valaistunut maailmassa, eikä tajua, että yleensä kaikki samat neuvot on jo kuultu ja kokeiltu moneen kertaan. Se neuvonnan kohde on jopa saattanut itsekin tyrkyttää tismalleen samaa neuvoa muille, kunnes on hämmästyksekseen todennut, ettei se toimikaan juuri tämän oman lapsen kohdalla. Yleensä voi ajatella, että jos toinen ei kysy neuvoa, hän on jo kuullut kaikki neuvot siitä asiasta ja tietää todennäköisesti asiasta enemmän kuin se neuvomisintoinen ventovieras, koska kyse on kuitenkin sen toisen jokapäiväisestä elämästä, eikä sen neuvomisintoisen ventovieraan elämästä.
 
Jos joku kohtelee lastaan kaltoin, aiheuttaa tälle henkistä tai fyysistä kärsimystä tai lapsi kohtaa väkivaltaa, tulee asiaan tietenkin puuttua välittömästi.

Mutta puhtaasti neuvominen.. hmm.. jos äiti itse tuo jonkin ongelman esiin, oletan, että äiti siitä mahdollisesti haluaisi keskustella enemmän. Silloin saatan varovasti tunnustella, mitä ratkaisuja äiti on jo kokeillut ja tarjoan mahdollisesti omaa ideaani hänelle, voisiko siitä olla apua. Mielelläni muutenkin kerron ennemmin, mikä meillä on auttanut kuin että jakaisin omia kokemuksia siten, että ne toimisivat kaikilla. Kaikkea kannattaa minusta kuitenkin aina kokeilla, jos ongelma on merkittävä ja äiti jo epätoivoinen.

Eli saa neuvoa, jos toinen neuvoja tuntuu kaipaavan. :)
 
Erityisesti silloin ei tarvitse neuvoa, jos äiti toteaa jonkin asian olevan vaikeaa tai se ei onnistu. Hän todennäköisesti haluaa vain purkaa sydäntään, ja jos hän haluaa neuvoja, kyllä hän niitä kysyy.

Moni äiti on huomannut, että aina pitää esittää, ettei missään asiassa ole ongelmia, koska jos erehtyy lainkaan sanomaan, että jokin ei suju, alkaa välittömästi idioottimaisten neuvojen kaatosade ja tenttaus oletko tehnyt sitä tai tätä, ikään kuin äiti itse ei olisi itse vaivautunut ottamaan asiasta selvää ja olisi tilivelvollinen neuvojalle.
 
Täytyypä pitää mielessä! :D

Minä olen ajatellut asian olevan keskustelua, enkä neuvomista. Neuvominen vaatii minusta jotenkin erilaisen sosiaalisen asetelman, vrt opettaja-oppilas. Jos kaksi täysin tasavertaista äitiä pohtii ongelmaa yhteistuumin, ei se ole neuvomista minun mielestäni, vaan keskustelua ongelman ympärillä. Meillä on onneksi äitituttujen kanssa tällainen lempeä ja ymmärtävä keskustelu kulttuuri.

Kenekään vieraan äidin tekemisiin en ole koskaan puuttunut, enkä todennäköisesti puutukaan, vaikka olisinkin mahdollisesti osannut auttaa.
 
Saa neuvoa, mutta itsekritiikin kanssa. Pitää tiedostaa, että lapset ovat todella erilaisia. Jotkut lapset ovat rauhallisia ja vastaanottavaisia, toiset jääriä ja tulisia, ynnä kaiken tämän kirjon välistä. Yleisnuorana pitäisin, jos äiti ääneen itseihmettelee/miettii jotain asiaa ja juttu lähtee liikkeelle keskustelunomaisesti. Jos toinen möksähtää, loukkaantuu yms. pitää lopettaa ja vaihtaa puheenaihetta. Turhaantuneena/suuttuneena ei vastaanota mitään ja homma menee epämiellyttäväksi, lisäksi kukaan meistä ei ole se 100% tiedon lähettiläs (itsekritiikki!) Asia erikseen, jos on jotain oikeasti henkeen ja terveyteen haitallista esiintymässä.
 
Minä keskustelen mielelläni lapsista ja kasvatuksesta. Neuvon vain jos suoraan kysytään, mutta joskus tekisi mieli olla neuvomatta silloinkin. Useasti on käynyt niin että minulta on kysytty neuvoa johonkin tiettyyn pulmaan ja sitten ne neuvot on jätetty kokeilematta ja ongelma on pysynyt ennallaan jopa vuosia. En siis tarkoita, että olisi pitänyt tehdä heti juuri niin kuin sanoin mutta yleensä annan monia vaihtoehtoja, joita voi kokeilla, koska jokaiselle lapselle ei sovi samat menetelmät. En siis mitenkään jaksaisi märehtiä samoja pulmia moneen kertaan ja olen niin ratkaisukeskeinen että jos on ongelma, joka on tiedostettu, se pyritään myös ratkaisemaan. Eikä heilutella huulia turhanpäiten.
 
Ratkaisukeskeinen olen minäkin, mutta noin kymmenisen vuotta sitten opin, ettei kaikkeen ole korjausta tai ratkaisua, joka muuttaisi epätavallisen tavalliseksi.

Ystäväni sai lapsen, ja lapsi oli todella vaikea saada nukkumaan ja itki puolen vuoden ikään asti todella paljon. Ystäväni otti asioista todella paljon selvää ja kokeili kaiken mahdollisen, ja silti jokainen joka asiasta kuuli, tarjosi loputtomasti neuvoja asiaan, yksikään ei auttanut, ystäväni jopa kutsui innokkaimmat besserwisserit kotiinsa näyttämään, miten neuvot toimivat (eivät siis toimineet), ja besserwisseritkin joutuivat hämmästyksekseen toteamaan, että ei, tähän ei auta mikään.

Kun toinen ystäväni sai lapsen, ja heillä oli sama tilanne, olin jo oppinut sanomaan, että tsemppiä, kertokaa jos tarvitsette jaksamiseen apua, tuo on raskasta kun lapsi itkee eikä mikään auta. Enkä ruvennut tenttaamaan oletteko tehneet sitä ja tätä ja tuota ja teettekö oikein vai väärin ja miksi niin eikä näin, jne. He ovat aivan takuuvarmasti kuulleet tenttausta ja toiminnan kyseenalaistamista ihan riittävästi. Suomalaiset osaavat sen taidon loistavan hyvin.

Erityisen hyvin tämä näkyy niissä tilanteissa, kun joku kertoo yrittäneensä kaikkea mahdollista imetyksen onnistumiseen ja lopulta piti vain luovuttaa, niin eikös siihen ilmesty joku taukki kysymään, että mahdoitko juoda riittävasti vettä. Ikään kuin tämä ei olisi ollut kokeiltavien asioiden listalla aika alkupäässä. :wacky: Neuvojat eivät yleensä osaa ajatella yhtään, onko heidän neuvoissaan yhtään mitään järkeä tai onko niitä ehkä kuultu jo aikaisemmin.
 
Suski, en noissa tilanteissa neuvo vaan vasta jos kysytään neuvoa. Ja tietenkään kaikkea ei voi ratkaista mutta kannattaa kokeilla kaikki keinot
 
Hmm hyvä kysymys, riippuu niin tilanteesta, et onko joku ehkä neuvojen tarpeessa vai ei. Yleensä jaan kyllä innokkaasti neuvojani, enkä tiedä vielä kenenkään suuttuneen, päinvastoin. Voi kyllä johtua tämä myös siitä, et työturvallisuusihmisenä minut on koulutettu kyselemään ja johdattelemaan ihmisiä ennemmin kuin suoraan kertomaan omia neuvojani.
 
Olen pitkälti samoilla linjoilla kuin Suski. Pääpiirteissään mäkin sanoisin, että jos neuvoja ei kysytä, niitä ei kannata antaa. Olen omienkin lasteni kautta huomannut, että samankin perheen lapset voivat olla todella erilaisia, eikä yhteen tehonneet jutut toimi välttämättä alkuunkaan toisen kanssa. Siksi oma kokemus on aina vähän huono lähtökohta neuvoille.

Imetyksen epäonnistuminen on kyllä tosiaankin yksi aihe, josta neuvoja saa loputtomiin, halusi niitä tai ei. Itsekin joskus Facebookiin kirjoitin aiheesta ja vielä mainitsin kokeilleeni kaikkea mahdollista imetysohjaajan avusta lähtien, mutta imetys ei rakenteellisen seikan vuoksi vain onnistu. No, silti sain siihen lukuisia kommentteja mm. riittävästä veden juomisesta, tarpeeksi tiheistä imetyksistä ja ihokontaktista. Osa neuvoista oli vieläpä varustettu loppukaneetilla "kyllä se siitä lähtee sujumaan". Varmasti niillä tarkoitettiin hyvää, mutta herkässä mielentilassa imetyksen epäonnistumisen kanssa oleva ei tällaisista hyödy mitenkään - päinvastoin, tulee vain kurjempi mieli, kun tuntuu, että toiset eivät vain usko, että on jo kokeillut kaiken mahdollisen.

Se on sitten kokonaan eri asia, jos näkee jonkun oikeasti vahingoittavan lastaan. Sellaisessa tilanteessa kannattaa olla virkavaltaan yhteydessä. Mutta se ei ole automaattisesti vahingoittamista, jos näkee jonkun vaikka tarttuvan lapsensa käsivarteen kiivaasti. Taustalla voi olla vaikka mitä, ja olenpa itsekin joutunut tekemään näin useaan otteeseen, kun isompi on yrittänyt vaikka murjoa pikkusisartaan.
 
Takaisin
Top