"Saako" toisen raskaus-/vauvauutiset tuntua pahalta?

[Vargynja]

Toisinaan varsinkin jos on pitkään yrittänyt voi tutun raskaus- ja vauvauutiset tuntua ikävältä. Moni pitkään odottanut varmasti tunnistaa tämän tunteen? Mitä ajatuksia aihe herättää? "Saako" niin tuntea? "Saako" kaverille kertoa tunteista?

Oma kantani on, että kaikkiin tunteisiin on oikeus ja ne kuuluvat asiaan. Niistä saa myös puhua, mutta se sitten eri asia, miten asian esittää. Ei kannata pilata kaverin iloa, mutta varsinkin läheiselle voi mielestäni kertoa että vaikka on iloinen hänen puolestaan raskaus/vauva muistuttaa siitä ettei itsellä ole onnistanut.

 

[sissu90]

saa tuntua pahalta, minusta ainakin tuntuu.
käytiin miehen kummipojan syntymäpäillä jossa yllättäen olikin paljon vauvoja, nuorin taisi olla kolme viikkoinen. en jotenkin ollut varautunut siihen ollenkaan koska en ollut kuullut että niin moni oli saanut vauvan.. ahdistuin ja esitin normaalia.. kunnes kaverin isä, yli 65v mies alkoi yhtä äkkiä tivata minulta miksi meillä ei ole lapsia että katsokaapa mallia näistä muista kun ovat niin hienosti perheet perustaneet, sitten vielä tokaisi että ei ne lapset itsestään saa alkua että niitä pitää tehdä.
olin niin raivona että piti lähteä pois. aina kun tämä tulee mieleen niin saan kyyneleet silmiin..
mulla kuitenkin endo ja yritystä takana jonkin aikaa, ei niitä lapsia tehdä niitä saadaan.
en enää mene tämän ihmisen kanssa samaan kahvipöytään..

 

[Larra]

saa tuntua pahalta, minusta ainakin tuntuu.
käytiin miehen kummipojan syntymäpäillä jossa yllättäen olikin paljon vauvoja, nuorin taisi olla kolme viikkoinen. en jotenkin ollut varautunut siihen ollenkaan koska en ollut kuullut että niin moni oli saanut vauvan.. ahdistuin ja esitin normaalia.. kunnes kaverin isä, yli 65v mies alkoi yhtä äkkiä tivata minulta miksi meillä ei ole lapsia että katsokaapa mallia näistä muista kun ovat niin hienosti perheet perustaneet, sitten vielä tokaisi että ei ne lapset itsestään saa alkua että niitä pitää tehdä.
olin niin raivona että piti lähteä pois. aina kun tämä tulee mieleen niin saan kyyneleet silmiin..
mulla kuitenkin endo ja yritystä takana jonkin aikaa, ei niitä lapsia tehdä niitä saadaan.
en enää mene tämän ihmisen kanssa samaan kahvipöytään..

Olipa törkeää käytöstä! Miten se on aina noi vanhemmat miespuoliset henkilöt, jotka sortuu tuohon. Siskolle kävi sama kaverin lapsen synttäreillä. Huvittavinta oli, että kyselijällä itselläänkään ei ole omia lapsia. Tullut kuvioihin vasta, kun vaimonsa lapset olleet jo aikuisia.

 

[Vieras2020]

En usko, että vanhemmat miehet ymmärtää lapsettomuutta tai että se ei vaan kaikilla ole niin helppoa. Ennen vanhaan lapsia vaan tupsahti vähän väliä ja yhdessä tuvassa niitä saattoi helposti olla tusina. Sit ku nykyään puhutaan että ensi synnyttäjien keski-ikä on noussut ja jotkut jopa haluaa kokonaan elämän ilman lapsia, niin jotkut vanhemmat miehet kai yrittää vaan hoputella tekemään niitä lapsia... vaikka eivät ymmärrä että se satuttaa.

 

[Vargynja]

saa tuntua pahalta, minusta ainakin tuntuu.
käytiin miehen kummipojan syntymäpäillä jossa yllättäen olikin paljon vauvoja, nuorin taisi olla kolme viikkoinen. en jotenkin ollut varautunut siihen ollenkaan koska en ollut kuullut että niin moni oli saanut vauvan.. ahdistuin ja esitin normaalia.. kunnes kaverin isä, yli 65v mies alkoi yhtä äkkiä tivata minulta miksi meillä ei ole lapsia että katsokaapa mallia näistä muista kun ovat niin hienosti perheet perustaneet, sitten vielä tokaisi että ei ne lapset itsestään saa alkua että niitä pitää tehdä.
olin niin raivona että piti lähteä pois. aina kun tämä tulee mieleen niin saan kyyneleet silmiin..
mulla kuitenkin endo ja yritystä takana jonkin aikaa, ei niitä lapsia tehdä niitä saadaan.
en enää mene tämän ihmisen kanssa samaan kahvipöytään..

Tuo on todella törkeää. Ylipäätään kenenkään lasten tekeminen tai tekemättä jättäminen ei kuulu toisille eikä siitä ainakaan tuohon sävyyn tivata. Ei mikään ihme jos sen jälkeen kiehui. Itseltäkin on sukulaiset kyselleet, joko on lapsia suunnitelmissa. Juuri sellaiseen jokojo sävyyn. Siinä vaiheessa kirpaisi, kun oli ollut ensimmäisen yritys päällä pidempään. Jos olisi silloin ollut pokkaa olisi voinut vastata että kyllähän se on ollut pidemmän aikaa vaan kun niiden teko ei ole aina niin helppoa.

 

[zar_]

Kyllä minustakin saa olla pahoillaan, mutta tosiaan on ymmärrettävä toisen ilo uutisesta ja sitä ei pidä latistaa. Tunteethan ei kuitenkaan voi olla mielestäni "vääriä", jokainen saa tuntea juuri niin, kuin sillä hetkellä tuntuu - ja jos joku sanoo, ettet voi tuntea noin, on se toisen mitätöimistä. Tunteet ovat kuitenkin aina oikeita ja meidän omia.
Se, että tosilta kuulee vinkkejä lasten tekemiseen tai asiattomia kommentteja yrityksen aloittamisesta aiemmin tai mallin ottamisesta muilta on oikeasti satuttavaa, etenkin silloin kun yritystä on takana jo jonkin aikaa.
Itse olen törmännyt myös asiattomiin kommentteihin naisten taholta, enkä voi ymmärtää kuinka ihmiset eivät ajattele lainkaan, mitä suustaan päästävät. Kyllä tuollainen käytös on ikävää, varsinkin kun meilläkin on yritystä ollut pidempään ja vielä nyt tuli tämä keskenmennyt, jonka osalta olen saanut toisinaan ihmeellisiä lausahduksia - kuten uutta putkeen heti vaan, ei se niin pahalta tunnu kuin elävän lapsen menettäminen tai pahimmillaan työkaveri lohkaisi, ettei tuo tuntunut itsellä juuri missään. Kyllä sitä joskus ajattelee, että miksi ihmisten on vaikea samaistua toisiin - jos jokin ei ole koskettanut minua samoin, se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se koskettaisi muita.
Niin ja jos on kestävä ihmissuhde, minusta voi sanoa aiheen herättämät tunteet esimerkiksi ystävälle, mutta on mietittävä tietenkin, miten asian esittää. :)

 

[Ginger]

Saahan se tietysti tuntua pahalta. Ja mielestäni pettymyksen voi odottajalle kertoakin, kunhan sanoo kauniisti. Itse menetin esikoista odottaessani ystävän, jolle oli hieman ennen raskauttani tehty abortti. Kävi ilmi, ettei hän olisi keskeytystä halunnut, mutta painostettuna sen teki. Ei sitten pystynyt seuraamaan raskauttani ja vauva-aikaa. Nykyään olemme kyllä taas jonkin verran tekemisissä. Tämänkin raskauden takia pari kaveria on kaikonnut, mutta heistä en tiedä, missä syy on, ei ole kerrottu. Kummatkin lapsettomia. Mieluusti toki olisin kuullut heiltäkin, miksi yhteydenpito valahti yhtäkkiä nolliin, kun kävi ilmi että odotan.

Tuosta "älä puhu lapsenteosta" on mielestäni tehty vähän tabu. Asia on varmasti herkkä joillekin, on ollut itsellekin, kun melkein vuoden ajan lasta esikoisen kohdalla toivottiin. Mutta jotkut ovat turhankin herkkänahkaisia. Erään tuttavan kanssa keskusteltiin pari vuotta sitten, hän kysyi miten pojallani menee. Kerroin ja kysyin (hän oli tuolloin juuri avioitunut) että ovatko he pohtineet perheen perustamista. Ihan kauniisti ja asiallisesti kysytty. Hän alkoi lähes huutaa, ettei tuollaista saa kysyä ja miten ajattelematon olen. Olin hyvin hämmentynyt, mielestäni törkeä reaktio. Kyllähän minultakin monesti kysyttiin asiasta ja muutenkin oltiin uteliaita kun en tullut raskaaksi, kerroin siis avoimesti yrityksestä ja siitäkin, etten raskautunut. Koin tungettelevina tai loukkaavina lähinnä sellaiset, missä alettiin spekuloida kummassa on vika, jos ei tule raskaaksi tai "mikä teitä vaivaa kun olette noin nuoriakin" jne. Asialliset kysymykset asiallisina kysymyksinä.

 

[dimou]

Saahan se tietysti tuntua pahalta. Ja mielestäni pettymyksen voi odottajalle kertoakin, kunhan sanoo kauniisti. Itse menetin esikoista odottaessani ystävän, jolle oli hieman ennen raskauttani tehty abortti. Kävi ilmi, ettei hän olisi keskeytystä halunnut, mutta painostettuna sen teki. Ei sitten pystynyt seuraamaan raskauttani ja vauva-aikaa. Nykyään olemme kyllä taas jonkin verran tekemisissä. Tämänkin raskauden takia pari kaveria on kaikonnut, mutta heistä en tiedä, missä syy on, ei ole kerrottu. Kummatkin lapsettomia. Mieluusti toki olisin kuullut heiltäkin, miksi yhteydenpito valahti yhtäkkiä nolliin, kun kävi ilmi että odotan.

Tuosta "älä puhu lapsenteosta" on mielestäni tehty vähän tabu. Asia on varmasti herkkä joillekin, on ollut itsellekin, kun melkein vuoden ajan lasta esikoisen kohdalla toivottiin. Mutta jotkut ovat turhankin herkkänahkaisia. Erään tuttavan kanssa keskusteltiin pari vuotta sitten, hän kysyi miten pojallani menee. Kerroin ja kysyin (hän oli tuolloin juuri avioitunut) että ovatko he pohtineet perheen perustamista. Ihan kauniisti ja asiallisesti kysytty. Hän alkoi lähes huutaa, ettei tuollaista saa kysyä ja miten ajattelematon olen. Olin hyvin hämmentynyt, mielestäni törkeä reaktio. Kyllähän minultakin monesti kysyttiin asiasta ja muutenkin oltiin uteliaita kun en tullut raskaaksi, kerroin siis avoimesti yrityksestä ja siitäkin, etten raskautunut. Koin tungettelevina tai loukkaavina lähinnä sellaiset, missä alettiin spekuloida kummassa on vika, jos ei tule raskaaksi tai "mikä teitä vaivaa kun olette noin nuoriakin" jne. Asialliset kysymykset asiallisina kysymyksinä.

Tässä nyt mun mielestä pitää todellakin muistaa se, että omiin tunteisiinsa on aina oikeutus, eikä toiset saa siihen tulla sanomaan että miten tunnetaan "oikein". Vaikka susta asialliset utelut eivät olleet kamalia, tuosta tuttavastasti on voinut asia tuntua ihan eriltä. Kun et edes tiedä mitä siellä on taustalla. Entä jos onkin yrittänyt vuosia, entä jos on saanut useamman keskenmenon, entä jos on juuri saanut kuulla ettei omilla soluilla lapsenteko onnistu? Kyllä siinä todellakin saa kilahtaa vaikka kuinka asiallisesti menisit kyselemään.

Siitä olen samaa mieltä että lapsettomuudesta ja lapsenteon vaikeudesta pitäisi puhua nykyistä avoimemmin, koska kyseessä on kuitenkin niin yleinen ilmiö. Ehkä tunteitakin pystyisi paremmin käsittelemään, kun niistä avoimesti puhuisi.

 

[Ginger]

Tässä nyt mun mielestä pitää todellakin muistaa se, että omiin tunteisiinsa on aina oikeutus, eikä toiset saa siihen tulla sanomaan että miten tunnetaan "oikein". Vaikka susta asialliset utelut eivät olleet kamalia, tuosta tuttavastasti on voinut asia tuntua ihan eriltä. Kun et edes tiedä mitä siellä on taustalla. Entä jos onkin yrittänyt vuosia, entä jos on saanut useamman keskenmenon, entä jos on juuri saanut kuulla ettei omilla soluilla lapsenteko onnistu? Kyllä siinä todellakin saa kilahtaa vaikka kuinka asiallisesti menisit kyselemään.

Siitä olen samaa mieltä että lapsettomuudesta ja lapsenteon vaikeudesta pitäisi puhua nykyistä avoimemmin, koska kyseessä on kuitenkin niin yleinen ilmiö. Ehkä tunteitakin pystyisi paremmin käsittelemään, kun niistä avoimesti puhuisi.

Toki, mutta se ei aiheuta olemaan toiselle, joka on täysin asiallinen, niin törkeä. Vaikka onkin vaikea aihe, mutta silti pitää muistaa käytöstavat. Ymmärrän, että olisi suututtu, jos olisin ollut töykeä tai tahditon. Ja kyllä itseasiassa taustaa vähän tiesinkin tässä tapauksessa, kummallakin heistä lapsi erikseen, niin ehkä ei ensimmäisenä ole ajatusta, ettei niitä saataisi, vaikka sekundäärinen lapsettomuuskin on ongelma.

Myös toisin päin tämä tuntuu menevän, itsellä on useampaan otteeseen ollut syyllistetty olo siitä, että minulla on lapsi ja toinen tulossa. Minullekaan asia ei silti ole ollut itsestäänselvä ja nyt osaan jo suhtautua niin, että minulla on oikeus olla äiti. Juurikin tämän abortin läpi käynyt ystäväni syyllisteli paljonkin, että miten en ollut lapsestani tarpeeksi ylpeä, miten puin hänet väärin jne. Tämä hänen tulkintaansa, suutahdin silloin hormonihöyryissäni ja sanoin, että vaikkei sinulla olekaan, ei ole oikeutta arvostella minun lastani tai tapojani. Välit katkesivat tuolloin hetkeksi täysin. Hän tuli myöhemmin sanomaan, että hyvä kun sanoit, hänellä oli vain vaikeuksia hyväksyä tilanne, mutta yrittää elää asian kanssa. Nykyään tullaan taas hyvin toimeen kun hänkin on käsitellyt asioitaan. Toisena esimerkkinä koulukaverini, joka arvosteli, että onko nyt muka oikea aika olla raskaana, kun en ole vielä valmistunut. Niin no, hän on avoimesti puhunut, etteivät ole miehensä kanssa saaneet lasta, varmaan olisi itsekin innoissaan tullut raskaaksi koulustaan huolimatta. Itsekin olin läpikäynyt ennen uuden raskauden yrittämistä sen mahdollisuuden, että taas joutuu yrittämään pidempään. Niin ei käynyt, mutta alkuraskautta kyllä varjosti jännitys siitä, että kun nopeasti tärppäsi, onko kaikki oikeasti hyvin, eikä ollut järin kiva kuunnella toisen epäilyjä oikeasta ajankohdasta.

 

[dimou]

Toki, mutta se ei aiheuta olemaan toiselle, joka on täysin asiallinen, niin törkeä. Vaikka onkin vaikea aihe, mutta silti pitää muistaa käytöstavat. Ymmärrän, että olisi suututtu, jos olisin ollut töykeä tai tahditon. Ja kyllä itseasiassa taustaa vähän tiesinkin tässä tapauksessa, kummallakin heistä lapsi erikseen, niin ehkä ei ensimmäisenä ole ajatusta, ettei niitä saataisi, vaikka sekundäärinen lapsettomuuskin on ongelma.

Myös toisin päin tämä tuntuu menevän, itsellä on useampaan otteeseen ollut syyllistetty olo siitä, että minulla on lapsi ja toinen tulossa. Minullekaan asia ei silti ole ollut itsestäänselvä ja nyt osaan jo suhtautua niin, että minulla on oikeus olla äiti. Juurikin tämän abortin läpi käynyt ystäväni syyllisteli paljonkin, että miten en ollut lapsestani tarpeeksi ylpeä, miten puin hänet väärin jne. Tämä hänen tulkintaansa, suutahdin silloin hormonihöyryissäni ja sanoin, että vaikkei sinulla olekaan, ei ole oikeutta arvostella minun lastani tai tapojani. Välit katkesivat tuolloin hetkeksi täysin. Hän tuli myöhemmin sanomaan, että hyvä kun sanoit, hänellä oli vain vaikeuksia hyväksyä tilanne, mutta yrittää elää asian kanssa. Nykyään tullaan taas hyvin toimeen kun hänkin on käsitellyt asioitaan. Toisena esimerkkinä koulukaverini, joka arvosteli, että onko nyt muka oikea aika olla raskaana, kun en ole vielä valmistunut. Niin no, hän on avoimesti puhunut, etteivät ole miehensä kanssa saaneet lasta, varmaan olisi itsekin innoissaan tullut raskaaksi koulustaan huolimatta. Itsekin olin läpikäynyt ennen uuden raskauden yrittämistä sen mahdollisuuden, että taas joutuu yrittämään pidempään. Niin ei käynyt, mutta alkuraskautta kyllä varjosti jännitys siitä, että kun nopeasti tärppäsi, onko kaikki oikeasti hyvin, eikä ollut järin kiva kuunnella toisen epäilyjä oikeasta ajankohdasta.

Pointti oli, ettet voi koskaan tietää mitä siellä on taustalla. Sekundaarinen lapsettomuus on ihan oikea kriisi, samaten keskenmeno, kohtukuolema, tai vaikka se että itse haluaisi lapsen mutta puoliso ei. Et voi tietää mitä joku joutuu henkisesti ja fyysisesti käymään sillä hetkellä läpi, joten miksi tahallaan aiheuttaa lisää tuskaa? Edes mukamas asiallisella kysymyksellä. Vaikka sua ei haittais, joku toinen voi kokea asian hyvin eri tavalla.

 

[sissu90]

Toki, mutta se ei aiheuta olemaan toiselle, joka on täysin asiallinen, niin törkeä. Vaikka onkin vaikea aihe, mutta silti pitää muistaa käytöstavat. Ymmärrän, että olisi suututtu, jos olisin ollut töykeä tai tahditon. Ja kyllä itseasiassa taustaa vähän tiesinkin tässä tapauksessa, kummallakin heistä lapsi erikseen, niin ehkä ei ensimmäisenä ole ajatusta, ettei niitä saataisi, vaikka sekundäärinen lapsettomuuskin on ongelma.

Myös toisin päin tämä tuntuu menevän, itsellä on useampaan otteeseen ollut syyllistetty olo siitä, että minulla on lapsi ja toinen tulossa. Minullekaan asia ei silti ole ollut itsestäänselvä ja nyt osaan jo suhtautua niin, että minulla on oikeus olla äiti. Juurikin tämän abortin läpi käynyt ystäväni syyllisteli paljonkin, että miten en ollut lapsestani tarpeeksi ylpeä, miten puin hänet väärin jne. Tämä hänen tulkintaansa, suutahdin silloin hormonihöyryissäni ja sanoin, että vaikkei sinulla olekaan, ei ole oikeutta arvostella minun lastani tai tapojani. Välit katkesivat tuolloin hetkeksi täysin. Hän tuli myöhemmin sanomaan, että hyvä kun sanoit, hänellä oli vain vaikeuksia hyväksyä tilanne, mutta yrittää elää asian kanssa. Nykyään tullaan taas hyvin toimeen kun hänkin on käsitellyt asioitaan. Toisena esimerkkinä koulukaverini, joka arvosteli, että onko nyt muka oikea aika olla raskaana, kun en ole vielä valmistunut. Niin no, hän on avoimesti puhunut, etteivät ole miehensä kanssa saaneet lasta, varmaan olisi itsekin innoissaan tullut raskaaksi koulustaan huolimatta. Itsekin olin läpikäynyt ennen uuden raskauden yrittämistä sen mahdollisuuden, että taas joutuu yrittämään pidempään. Niin ei käynyt, mutta alkuraskautta kyllä varjosti jännitys siitä, että kun nopeasti tärppäsi, onko kaikki oikeasti hyvin, eikä ollut järin kiva kuunnella toisen epäilyjä oikeasta ajankohdasta.

Miten kukin luokittelee onko joku tahditon tai liian utelias. Riippuu myös siitä kuinka läheinen ihminen kyseessä. Itse en siedä mitään uteluita aiheesta kuin ehkä kahdelta läheiseltä ystävältä, muut voi pitää suunsa kiinni . Ja tahditonta on myös udella jos on muita kuulemassa. Kuten itse aikaisemmin kirjoitin kokemuksesta lapsen synttäreillä niin siinä tietysti oli kylän akat kuuntelemassa, miks minun pitäisi sellaisille alkaa mitään selittää? Puhuuvat sitten pitkin kyliä