Saako tästä edes puhua..

Bluemoon

Bluemoon

Näppärä viestien naputtelija
Onko kellään ollut sellaista tunnetta että toivoisi todella kovasti tyttöä tai sitten poikaa niin että ei ole varma miltä tuntuu jos odotukset ei sitten vastaakaan lopputulosta? Jokainen varmaan rakastuu siihen nyyttiin kun se maailmaan pullahtaa oli se sitten kumpi tahansa mutta miten näitä tunteita tulisi sitä ennen käsitellä? Itse haluaisin saada sekä tytön että pojan mutta jotenkin minulla on vaan pieni fiksaatio siitä että kumman haluaisin ensin. Ehkä siitä syystä kun ei lapsia vielä ole enkä tiedä tulenko koskaan enää raskaaksi.

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Mulle on aina hoettu että teen vaan pikku prinsessoja, joten oli vaikea riemuita poika uutisesta. Ei sillä että olisi ollut pettynyt, mutta tyttö uutinen olisi varmasti nostanut suuremman riemun pintaan.
Kyllä otan vastaan terveen lapsen edusti se kumpaa sukupuolta tahansa, mutta kyllä mä silti mietin että saankohan edes koskaan sitä pikku prinsessaa.
 
Täällä sama juttu.. Lopulta tahdon molemmat, mutta ensimmäiseksi olen toivonut tiettyä sukupuolta.. Mutta nyt olen saanut ajatuksia toisenkin sukupuolen suuntaan ja ajatukset siihen, että oli se on aina se oma lapsi ja aivan yhtä rakastettava oli kumpi vain.. :) Silloin tällöin kun katselee vauvan vaatteita yms niin saattaa ajatella, että kumpa se olisikin se jota ensimmäiseksi toivoi ja sitten iskee syyllisyydentunto omista ajatuksistaan ja pelko siitä, että jos osoittautuu toiseksi niin ettei vain tulisi pettymyksen tunnetta, sitä en omasta pienestä lapsesta tahdo tuntea :oops:
 
Minulla on myös toiveet ollu jo monta vuotta!! Odotan kovasti tyttöä, mikä oisi vaan jotenkin luonnollista tähän meidän tyttöperheeseen ja yhden tytön kasvattaneena jotenkin "helpompi" vaihtoehto. Perjantaina on rakenneultra ja toivottavasti selviää pikkuisen sukupuoli niin pääsen tästä odotuksen piinasta. Jos siellä onkin pieni pojanalku, uskon että raskauden toinen puolisko kypsyttää minut sillekin ajatukselle :) Ja pojalle minulla on itseasiassa nimikin valmiina toisinkuin tytölle... Inhottavinta tässä odottamisesta on ollut se, että kun olen kavereille sanonut tyttöhaaveestani, lähes kaikki ovat sanoneet että poika sieltä tulee. Eräskin ystäväni joka myöskin odottaa, sanoi että hän saa varmasti tytön ja minä pojan, jouduin kilahtamaan ja sanomaan mikä oikeus vaan hänellä on haaveilla tytöstä!! Mut jokatapauksessa, raskaus on ollut muutenkin yllätys, niin antaa yllätyksien jatkua :D
 
Olihan tuo aika jännä, kun koko raskauden on ollut niin tyttö olo ja kaikki testit ym. on tyttöä näyttäneet. Sukulaiset veikkas tyttöä ym. Sitten kun lääkäri sanoi, että pippeli täällä on, niin meinasin pyörtyä! Olin niin varma tytöstä ja mulle oli ostettu jo vaaleanpunaisia tyttöjen vaatteita! Kuitenkin, mun kohdalla tieto siitä, että vauva olisi terve, ei ollut täysin varmaa ja se sai mielen kohoamaan. Ja heti aloin miettimää positiivisesti, että kyllä se poika on aivan yhtä rakas varmasti! Silti pieni pettymys takaraivossa vielä hetken varmasti on.. Heti kävin ostamassa parit pojan jutut, että pääsen fiilikseen :) Kyllä se tästä! Rakas pieni silti on!
 
Esikoisen kohdalla toivoin enempi tyttöä ja mies poikaa. Molemmille oli ihan sama oikeasti, kumpi tulee, mutta pieni odotus/tunne oli. Mulla on nyt se pieni prinsessa, jota hemmotella. Vaikka molemmille on oikeasti aivan yhdentekevää, kumpi sieltä nyt tulee (niin kuin oikeasti esikoisenki kohdalla), luulen tuon isukin silti salaa iloitsevan poikalupauksesta. Ei sillä, ihana suhde isällä ja tytöllä eli on kyllä niin isin prinsessa. Molemmat ollaan silti hieman epäileviä vielä, ku oli niin vahva tyttöfiilis tästäki. Hieman haikein mielin varmaan tuun laittaan tytön vaatteet kiertoon, ku tän jälkeen todennäköisesti lapsilukumäärä täynnä. Toisaalta siksi ois kiva, jos tämä toinen tosiaanki on poika. :)
 
Muokattu viimeksi:
Mulla muuttui halu jompaan kumpaan sukupuoleen kun koin tammikuussa keskeytyneen keskenmenon. Ennemmin terve kuin jompaa kumpaa sukupuolta. Esikko oli tyttö joten pieni toive pojasta olikin. Ja edelleen puhun hänestä meijän tytölle masussa isostaveljestä joka suojelee taivaassa, isosiskoa ja pikkusiskoa. Keskenmenon jälkeen se terveys tuli enemmän sydämen asiaksi kuin jompaa kumpaa sukupuolta hän olisi. Minun mieheni usein toisti yritysvaiheessa lapsia ei tehä niitä saadaan :Heartpink Nii se vaan on ne on ainutlaatuisia meidän omia pienokaisia
 
Toi on just se syy miks tällaisesta asiasta on vaikea puhua kun toisilla on haaveet murskautunut. Ei sitä pysty ymmärtämään vaikka myötätuntoa löytyy. Tuntee syyllisyyttä omista tunteistaan joille ei kuitenkaan mitään voi.

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Bluemoon: Mä en halunnut mitenkään tuolla minun mielipiteellä sortaa kenenkään omaa mielipidettä tai saada hänelle pahaa mieltä. Kaikilla meillä on oikeus toivoa ja tahtoa mitä haluamme. Me ollaan kaikki erinlaisia ja saadaan tuntea kuinka haluamme :Heartred

Ainoastaan ihmettelen ulkopuolisten ihmisten pettymykset esimerkiksi meillä mieheni isä pettyi kun kuuli että meille tulee tyttö. Siis mieheni jutteli puhelimessa hänen kanssaan ja kuuli selkeästi äänestä kun hänelle mieheni sanoi että tyttö tulee. Öö mitä se niille kuuluu vaikka tuleva ukki onkin kumpi on tulossa.
 
Meillä esikoista odottaessa miehellä oli tosi vahva olo, että tyttö tulee ja sai puheillaan myös minut odottamaan tyttöä. Puhuttiin yleisesti kaikille, että eiköhän se ole tyttö joka tulee..

Rakenneultran lopulla selvisi erittäin selvästi, että poika tulossa kun ruudulla näkyi pelkästään kivekset ja pippeli :) ( hän pyllisti ruudulle). Molemmat mentiin ihan hiljaiseksi ja oli järkyttävä huomata kun pettymyksen aalto kävi läpi koko kropan... Automatka kotiin oltiin ihan hiljaisia.. Mies totesi, että pitää alkaa orjentoitumaan eri tavalla kun tulokas onkin poika. Minä purskahdin itkuun ( itku tulee vieläkin silmään) että olen maailman huonoin äiti jo nyt kun en osannut iloita samantien tulevasta pojasta.. Ajattelin kaikkea, että nyt minua rankaistaan jollain kummallisuudella näistä tuntemuksista.. ( ettei rakkaalla pikkuiselta olisi kaikki hyvin tms...)

Muutamia päiviä painin näiden ajatusten kanssa! Kävin ostamassa mini-poikalasten-ihanuuksia, että asia konkretisoituisi.. Ja itkeskelin omaa huonoa äitiyttäni ( ihana hormoonit.. )

Sen jälkeen ajatus omasta pojasta alkoi tuntua ihanalta! Mies suunnitteli kalastus ja pelireissuja pojan kanssa. Nyt meillä on ihanin,suloisin,komein ja sosiaalisin 1vuotias mitä voi olla! :love7 Rakastetaan häntä enemmän kuin mitään eikä voitaisiin edes kuvitella,että hän olisi tyttö!


Mielestäni kaikki ajatukset ja toiveet on sallittuja, vaikka niistä "ei saisi" puhua ääneen. Uskon silti,että jokaiselle tärkeintä loppujen lopuksi on se, että lapsella on kaikki hyvin! :Heartred Viimeistään siinä vaiheessa kun sen pienen, tahmaisen nyytin saa syliinsä! :flower
 
Lissu, en ottanut pahalla. :-) ja lämmin osanotto suruusi. ♡

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Olen aina haaveillut, että saisin pojan ja tytön. Ja jos saisin vain toista sukupuolta, niin tyttöjä. Sen vuoksi kuitenkin nyt vähän haaveilin tytöstä, sitten ainakin yksi sellainen jo olisi jos toisesta tulisikin samaa sukupuolta.

Olen jo monta kertaa selittänyt ihmisille, miten ekassa neuvolassa ei saatu mitään ääniä kuuluviin, ei istukkaa saati vauvan sykkeitä. Hiukan ultrallakin yritettiin jotain löytää, mutta mustaa siellä vaan näkyi.

Menin yksityiselle, jossa kokenut gynekologi sai heti näytölle pienen tanssivan alkion. Sillä hetkellä olin pakattua ilosta, ja mietin että sukupuolella ei todellakaan ole väliä. Luultavasti siitä lähtien alkoi myös pikkuhiljaa poikaolo vahvistua.

Kummassakaan virallisessa ultrassa en tuon jälkeen ole samanlaista pakahduttavaa rakkautta kokenut, vaikka kohdussa on nyt jo selkeästi vauvan näköinen ja oloinen asukas. Sitä jotenkin osaa jo odottaa ja nyt kun liikkeitäkin on, niin haluaa uskoa vain parasta.

Toivon (itsekkäästi), että se prinsessakin myöhemmin tulisi. Luulen, että myös molemmat isoäidit toivoisivat prinsessaa.. Muokkaus: ovat kuitenkin iloisia kummasta tahansa.
 
Piti vielä lisätä.. Kaverini oli humalassa juhlissa, joissa kaikki eivät tienneet raskaudesta, ja oltiin sovittu että siellä ei asiaa paljasteta. Humalassa hän sitten toisti koko ajan, että toivoo että saan pojan. Olin hänelle poikaolostani puhunut, ja hänellä itsellään on poika.

Pahastuin kieltämättä tästä möläyttelystä, erityisesti siksi, ettei sukupuolella enää ole niin väliä itselle (olin siis poikaan ehtinyt jo orientoitua), joten ystävälleni pitäisi olla vielä vähemmän. No, humalatila selittää tätä, mutta harmittaa silti.

Pessimisti ei pety koskaan... Jälkikäteen miettien kannattaisikin miettiä kumpaa enemmän toivoo ja kehittää sitten itselleen toisen sukupuolen olo. Siten lapsi on joko sitä mitä ajatteli, tai sitä mitä salaa toivoi...

Itse halusin tietää sukupuolen siksi, että voin luoda tulevaan lapseni läheisempää suhdetta. Kaipa sitä jonkinlaista käsitystä muodostaa tulevasta lapsestaan.
 
Oon koko ajan ollut ihan satavarma että odotetaan poikaa, mies samoin. Ollaan tästä puhuttukin useesti just, että mitä jos onkin tyttö. Molemmat vakuutetaan että ihan yhtä tervetullut on tyttö ja toki molemmille on tärkeintä että nyytti saadaan terveenä kotiin. Silti oon itsekseni tuskaillut että mitä jos tosiaan koenkin pettymystä jos lapsi onkin tyttö. Miten oma lapsi vois olla pettymys! Hävettää sikana että edes sekunnin murto-osan miettii tuollaista. Tosissaan yllätyn jos ru:ssa viikon päästä veikataan tyttöä, en vaan osaa edes kuvitella sellaista tilannetta. Täälläkin on sorruttu ostamaan joitakin vaatteita, jotka selkeesti olis enemmän pojalle. Varmasti ajatukseen prinsessasta tottuisi nopeasti mutta jotenkin toistaiseksi mielikuva meidän vauvasta on poika.

Kaikkien supervarmojen ja tarkkojen testien mukaan :wink olis poika todennäköisempi ja mun neuvolantäti-äiti oli sydänääniä kuunneltuaan sitä mieltä että olisi poika. Saa nyt nähdä sitten!

Kiva ettei oo yksin näiden ajatusten kanssa, huonomutsi-tunnetta podettu muutamaan otteeseen vaikkei äidiksi ole vielä edes ehtiny.
 
Meidän esikoinen on poika ja saatiin vasta synnytyksessä tietää sukupuoli. Sillon sukupuolella ei oikeestaan ollu mulle mitään väliä ja kun olen asiaa oikein kovasti tämän toisen kohdalla pohtinut, niin nytkään en toivo kumpaakaan sukupuolta enempää kuin toista. Mä iloitsen ihan kummasta tahansa yhtä paljon ja molemmille on ne omat spesiaalijutut, joita hankin, jos ultrassa saadaan sukupuoli selville. Mut ymmärrän myös niitä, jotka toivoo jompaa kumpaa. Eikä se mua mitenkään suututa tai ärsytä.
 
En itse koe toisen sukupuolen toivomista pahana, kunhan lapsen syntymän jälkeen oppii rakastamaan lastaan (kaikilla se kai ei tule heti), ja jos lapsina on molempia sukupuolia, ei suosi toista koska sattuu tykkäämään tytöistä tai pojista. Käsittääkseni se onkin erittäin harvinaista, ja ehkä yleisempää on, että äidit syyllistävät itseään erilaisista tunteista ja toiveista.
 
Mulla on koko ajan tunne että meille tulee poika. Samoin mies ja koko miehen suku. Töissä on pari asiakasta ollu myös sitä mieltä että se on poika. Kuitenkin mua vähän kaivelee, että mitäs jos se onkin tyttö. Tyttö olis ihan yhtä rakas, mutta toivoisin itse poikaa, koska meidän perheessä ei ole yhtään poikaa. Lähimmät pojat on mun serkut ja serkun pojat. Miehen siskolla taas on poika, joten toisaalta olis kiva appivanhemmille jos tuliskin tyttö.. vielä pari viikkoa pitää jännittää ja sitten ehkä selviää. Yhtään tyttömäistä vaatetta en oo katsellut eikä ne edes nyt sykähdytä.. saa nähdä. Pääasia kuitenkin se, että ylipäätään saamme oman lapsen! Maailman paras lahja olisi, että hän on terve. Kaikki muu on vain plussaa :)

Sent from my GT-I8190 using Vau Foorumi mobile app
 
Minulla on tuttava joka kovasti halusi lapsen, mies ei. "Pienen" painostuksen jälkeen lapsi sai alkunsa ja tuttava toivoi kovasti poikaa, jotta tulevan isän olisi ehkä helpompi ottaa isän rooli. Noh, tyttö tuli.. Isän ja tytön suhde ei ole ainakaan vielä mitenkään erityinen ( tyttö alle 2v.) ja äiti pukee tyttöä omien sanojensa mukaan " sukupuoli neutraaleihin" vaatteisiin. Sitten häntä ärsyttää kun melkein kerran viikossa joku luulee tyttöä pojaksi... Toki molemmat lastaan rakastavat, mutta ehkä yksi ääri esimerkki siitä mitä voi pahimmillaan olla jos haluaa kovasti jompaa kumpaa. Tytöllä on silti hyvä elämä luvassa! Mutta sisaruksia ei ole tulossa.
 
Tätä raskautta tarkkaillaan paljon mahdollisten epämuodostumien vuoksi, joten tuntuu itsekkäälle miettiä edes, että on pettynyt poikaan. Eilen mietin sängyssä, että ei se voi olla poika. Jokainen sukulainen veikkaa tyttöä, kaikki "oireet" viittaa tyttöön, näen unia tytöstä ja näin ennen raskautta jo vuosia sitten.. Sydämmen syke meni tyttö sykkeissä..Nimi valmiina ja kaikki. Moni ystävä on saanut pienen tytön viime kuukausina, sukulainen odottaa tyttöä.. Poika uutinen veti maton alta. Tyttöön oli niin tottunut ajatuksena! Oli lempinimi ja kasvot mielessä, sisustus ja kaikki.. Poikakin on vuoden yrityksen ja sen tiedon jälkeen, ettei ainakaan nyt epämuodostumia ole, todella toivottu.
Mies on ihan rakastunut ajatukseen pojasta! Kotona tuli heti tappelu nimestä, mikään ei kelpaa miehelle..

Mies tietää, että petyin ja sanoi, että kyllä meille vielä tyttö tulee.. Mutta ei se oikeasti ole tärkeää! Itsellä oli joku haavemaailma, jonka loi kai kavereiden kautta?? Ja unohtui siihen.. Se on tärkeää, että kaikki menee hyvin ja pääsee kiinni nyt tähän todellisuuteen :)
 
Äm, kyllä niitä toiveita saa olla pienemmissäkin asioissa kuin terveyteen ym. liittyvissä Joskus vaan tuntuu siltä, että jos haluaa liikaa ja jokin menee pieleen, me ihmiset syytetään itseämme siitä, että toivottiin liikoja ja sitten siitä rangaistaan. Tai jotain sinnepäin.
Mun mielestä on ihan luonnollista, että kun on luonut tunnesiteen tulevaan tyttöön ja sitten tyttö vaihtuukin poikaan, niin hetki menee asian sulatteluun. Varmaan itsekin pyrkisin konkretisoimaan sen tulevan muuttuneen sukupuolen poikatavaroilla.

Ja itse mietin välillä poikaa vanhempana lapsena, minkälainen on 5-vuotiaana tai ekaluokkalaisena.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top