Saako kysyä 'oletko raskaana'?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Mitä mieltä olette heistä jotka kysyy naiselta, onko hän raskaana? Tehtyään tämän päätelmän siis vatsan kasvusta.

Itsestäni se on törkeää. Jos nainen ei ole raskaana hän voi loukkaantua ja kokea että hänen ajatellaan lihoneen paljonkin. Jos nainen on raskaana hän kyllä kertoo sen itse kun haluaa. Ja sitten kun vatsa on sen kokoinen että nainen on ilmiselvästi raskaana ei taida olla enää mitään syytä kysyä, kun se on kysymättäkin selvää.
 
Mun mummu kysy että odotanko vai oonko muuten vaan pyöristyny. Jos mun raskaus olis edennyt, niin olisin ollu ihan viimeisilläni raskaana sillon kun kysyi. Se tuntu tosi pahalta, itkettää rupes ja si viel sano mun pyöristyneenkin. Ja häätunnelma vähän lopahti kun kysyi juhlissa. Pöljää oli. Eli ei tartte kysyä. :(
 
Ei saa kysyä. Tosi törkeetä minun mielestäni. Kuuluu asioihin, joita ei kysytä keneltäkään ja tää pitäs kaikkien tietää. Itse vastaan tähän joka kerta, ei kuulu sinulle.
 
Kyllä saa, kunhan ei ihan ventovierailta kysellä. Millä muulla tavalla sen saa selville, jos ei kysymällä?

Minulla on aika ajoin ollut ihan läskistä tehty maha, joka on näyttänyt raskausmahalta, ja ikävintä on se, kun oletetaan olevan raskaana eikä edes kysytä. Mieluummin sanon heti, että tämä on silkkaa läskiä kuin joudun korjaamaan oletuksia myöhemmin.

Sen verran sujut olen kroppani kanssa, että uskallan todeta siinä olevan läskiäkin.
 
Riippuu niin tilanteesta ja siitä et onko kyseessä joku ventovieras ja sellanen henkilö kenelle asia ei yhtään kuulu, sillon en menisi kyselemään.. Samoin vaikuttaa mahan koko; jos kyseessä on varsin selkeä tapaus niin mun mielestä on ok ottaa asia kohteliaalla tavalla puheeksi, ei mitään typeriä töksäytyksiä :D Ja ylipäätään tosiaan se tapa asian puheeksi ottamisessa ratkasee paljo myös..

Joskus sekin tuntuu tosi oudolta, jos on totaallisen selkeesti raskaana ja näkee jotain tuttua piiitkästä aikaa ja iso vauvamaha on niinku joku tabu, jota ei uskalla ottaa puheeksi :D
 
No ihan kokemuksesta, kaksi kertaa miettisin ennen kuin kysyisin, koska siinä on aina se vaara, että loukkaat toista tällä kysymyksellä. Ihan sama kuinka sujut itse olis itsensä kanssa, mutta koskaan ei voi tietää mitä toinen ajattelee tai kokee juuri sillä hetkellä.
Kerran meinasin möläyttää vanhalle opiskelu toverille, jota näin pitkästä aikaa ruokakaupalla "oikein paljon onnea" kun katsoin ihastuneena hänen pyöristynyttä vatsaa. Mutta voi luojan kiitos pidin suuni kiinni kun puhuimme minun lapsista ja hän avautui siinä, että hänkin on toivonut lasta jo pitkään, mutta ensin pitäisi olla se sopiva mies kenen kanssa hankkia :laughing021että olis hävettänyt jos oisin menny onnittelee..

Toinen kiva muisto on kun olin synnyttänyt mun esikoisen 3viikkoa sitten ja olin ensimmäistä kertaa kaupassa yksin. Kassalla myyjä sitten kovin iloisesti onnitteli "raskaudestani" ja kysyi leveästi hymyillen että millon mahtaa olla laskettuaika. Siinä hormoonihuuruissani tuo tuntui todella pöyristyttävältä ja töksäytin vaa takas et laskettuaika oli ja meni et nyt vauva tuhisee kotona isin kanssa.. Myyjä kovin pahoitteli asiaa, ei se siinä tilanteessa vaa lohduttanut kun itsekin koin hirveitä paineita kertyneistä raskauskiloista. Jälkeenpäin kyllä oon nauranut koko jutulle, voi myyjä parka laughing7
 
En kyllä itse kysyisi. Asia on muutenkin henkilökohtainen ja on iso riski että loukkaa toista. Itsestäkin tuntuisi todella pahalta jos joku moista kysyisi, kun en ole raskaana.

Kaveripiirissä hiljattain todistin tilannetta, jossa yksi kaveri kysyi tätä toiselta. Ja tuli tosi paha mieli sen kysymyksen kohteen puolesta. Huomasin, että hänestäkään kysymys ei tuntunut ollenkaan mukavalta. Kysyjä sitten vielä pahoitellessaan totesi, että hänelle oli käynyt samalla tavalla juuri vähän aikaa sitten jonkun toisen kaverin kanssa. Mietin siinä vain, että miten ihmeessä et ota opiksesi, jos juuri hiljattain olet mennyt kysymään samaa asiaa. :facepalm:
 
Lähinnä mietin sitä, miksi kukaan pitää tuota asiaa loukkaavana? Miksi raskaus on niin negatiivinen asia, ettei siitä saa puhua? Joku tabuhan tässä on, kun ei siihen suhtauduta luonnollisesti, vaan sitä salaillaan ja ahdistutaan muiden tietämisestä, jne, tai ahdistutaan siitä että joku ajatteleen jonkun olevan raskaana vaikka ei olekaan.

Entisaikoina oli toki häpeällistä, jos ei oltu naimisissa ennen raskautta, mutta ne ajat ovat toivottavasti kaukana takanapäin. Ja tosiasiassa silloinkin iso osa lapsista syntyi puolen vuoden päästä häistä. Vähän naurettavaa siis, että paheksuttiin sellaista, jota kuitenkin katsottiin sormien läpi kun se riittävän läheisille tapahtui.
 
No onhan se kurjaa kun jos oikeesti on vaikka vaikea tulla raskaaks ja se jo valmiiks harmittaa ja sitten vielä kysellään ja käännetään veistä haavassa. Tai just sillai niinko mun kohdalla että pitäis olla raskaana muttei si valitettavasti oo. Kun toisen tilanteesta ei tie niin kannattaako sitä kysyä? Kyllä se sitten kertoo jos on tarvetta. :)
 
Minäkin loukkaannun raskausuteluista, koska en voi saada biologista lasta. MItä siihen voi sanoa, mene kysymään muilta? Ei siitä halua kuulla, että näyttää jonkun mielestä raskaana olevalta, vaikka kaikkensa tekee (syö terveellisesti ja liikkuu), että ihmiset antais olla rauhassa uteluilta.
 
Osa suolistosairauksista oireilee niin, että vatsa turpoaa vauvavatsan näköiseksi. Jos ei ole vielä hyväksynyt sairauttaan, niin kyllä varmasti tuntuu kurjalta olla pömppövatsa ilman vauvaa.
 
No minä olen yleensä sanonut senkin ihan suoraan, että minun kropallani raskaus on lähes mahdotonta. Keskenmenostakin kerron jos tulee puhetta mistään tämän suuntaisestakaan, koska näistä asioista puhutaan liian vähän. Puhumattomuus vain suurentaa omaa surua, eikä salailusta ja puhumattomuudesta hyödy kukaan.
 
Suski75, olen ollut myöskin melko avoin, mutta se ei auta ollenkaan siihen pahaan mieleen, jonka kysymyksestä tai utelusta sai. Siksi en suosittele. Siitä seuraa vain erittäin kiusaantunut tilanne kaikille.
 
Se onkin juuri se kysymys... miksi siitä tulee paha mieli, kun asiassa itsessään ei ole mitään pahaa? Jos joku tahtoo loukata, niin toki silloin on ok tuntea pahaa mieltä, mutta jos ei ole pahat aikeet eikä asiakaan ole negatiivinen, niin jokin käsittelemätön asia siinä on oltava esteenä. Aihetta terapiaan?
 
No esim. Se muistutus siitä että ei jostain syystä olekaan raskaana. Pakko heittää vähän suolaa haavoihin? Ei se itse kysymys mut se tilanne. Vähän sama jos kysyt että mites isäs voi ja si se onkin juuri kuollut sydänkohtaukseen. Ajatus on hyvä mutta saa varmasti surua aikaan kun kysyy sellaista. Raskaudessa vaan sattuu olemaan aika paljon asioita jotka voi mennä pieleen ja on keskenmenoja yms. Tai että yrittäminen on venähtänyt. Siel vaan voi taustalla olla niin paljon asioita jotka toista satuttaa.
 
Lähestulkoon kaikissa asioissa voi olla käsittelemättömiä asioita. Käytännössä keneltäkään ei sitten voi kysyä mitään, koska aina on mahdollista, että sisko/veli/äiti/isä/tytär/poika/puoliso/koira/kissa/hamsteri on kuollut, töistä ei voi myöskään kysyä, koska on mahdollista, että on saanut kenkää, harrastuksista ei voi kysyä, koska on mahdollista, että niissäkin on sattunut jotain ikävää, jne.

Ilmoja on pidellyt. Ei kun myrsky on voinut kaataa puun talon päälle, ei ollut tuokaan hyvä lause.
 
Monesti minullekin on tullut työasioita hoitaessa näitä asioita eteen, ne ei kuulu tämmöisiin yhteyksiin yhtään. Ihmisellä on oikeus yksityisyyteen ja perhetilanne on perheen asia.
Alan karttamaan ihmisiä, jotka eivät ole tahdikkaita ja keskustelen intiimeistä asioistani toisen yksityisyyttä kunnioittavien ja huomaavaisten kanssa.
 
Mielestäni raskaudesta uteleminen on vähän sama kuin lisääntymisaikeista kyseleminen. Ne ovat yksityisiä ja mahdollisesti hyvinkin kipeitä asioita, joista puhumiseen aloitteen saa tehdä se, jota asia koskee. Hyvin monella on myös jos jonkinlaisia komplekseja oman kehonsa suhteen. Omakaan itsetuntoni ei ole niin vahva, että se kestäisi raskauskyselyn (tilanteessa jossa en ole raskaana) kolhuitta.
 
Mun mielestä ei todellakaan saa kysyä. Multakin yksi tuttu kysyi jokin aika sitten ja en ole raskaana. Kiva sitten vaan selitellä kesäkiloja ja turvotusta. Miksei vaan voi pitää turpaansa kiinni?!
 
Takaisin
Top