Raskausajan oireet, vaivat ja tunteet

Menin itse yksi yö lukemaan yhen synnytyskertomuksen (btw), jossa joku joutui vauvan synnyttämään kuolleena (vauva oli kuollut päivää ennen synnytystä .. :s) .. nyt jatkuvasti vahtinut, että masukki liikkuu varmasti ..
Huhhuh .. pitikin mennä lukemaan ...... :D

Viime yö oli ihan outo .. tuntui kuin se olisi kääntynyt nyt jotenkin eri suuntaan, kun en jalkojen potkuja tunne enää tuossa vasemmassa kyljessäni .. ja möyryää joka suunnasta niin kovasti etten enää tunnista missä peba, jalat, yms menee .. (mahd. kääntyi kasvot selkää kohden .. ?)
Kovasti liikkui miltein koko yön .. vatsakin tuntuu koko ajan ihan kovalta, häiritseväää .. Rakon kohdalla muljahtelee mukavasti .. tuntuu että lirahtaisi aina housuun !

Onkos muuten teilläkin ollut rinnat millään tavalla herkän tai aran oloiset näin loppua kohden ? :O
 
Mulla ois taas semmonen tyhmä kysymys, voiko uupumuksen ja jokapäiväisten kipeiden supistusten takia saada käynnistysapua? Mä en oo kohta kuukauteen nukkunu öisin ku ehkä parikolme tuntia ja lonkat särkee ihan koko ajan, ja vessassa käydessä ja muutenki istuessa tuntuu siltä ku olis paikat auki... Ensimmäinen vasta tulossa ni en tiedä näistä yhtään mitään....


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Hyi helkkari, kivettynyt sikiö. :confused:

Mä näin muutama yö sitten unta, että synnytin kuolleen vauvan, ja asia kerrottiin mulle vasta useita tunteja synnytyksen jälkeen. Se oli aika karmiva uni.

Mitä tuohon ruokahaluun tulee, niin pärjään kyllä välillä yllättävän monta tuntia syömättä ilman, että tulee mitään olotiloja. Ei vaan meinaa maistua. Tuo ei kylläkään ole tarkoituksenmukaista, vaan pyrin kyllä syömään säännöllisesti. Joskus vaan venähtää, jos on liikenteessä ilman eväitä. Ruokahalun heikkouteen vaikuttaa kyllä varmasti myös se, että sorrun lähes joka päivä iltaherkutteluun... Jotain makeaa menee päivittäin. :smiley-ashamed008 Paino on kumma kyllä pysynyt vielä kurissa, ehkä se vauva kuluttaa sen verran energiaa tuolla, ettei herkuttelu tunnu niin herkästi. Mutta huono homma silti, eihän vauva sokeria tarvitse...

Rintojen olomuoto vaihtelee vähän väliä, joskus ovat arat ja kihelmöivät, joskus taas niin normaalin tuntuiset, että alkaa epäillyttää osaako ne tuottaa maitoa ollenkaan... Mulla ei omaan silmään ainakaan rinnat ole mitenkään merkittävästi kasvaneet tai muuttuneet raskauden aikana. Rasvaa on tullut niihin samassa suhteessa kuin muualle vartaloon.
 
Voi ei.. Niin kovin surullista..:sad001
Elämä on välillä vaan niin ilkeä, jos niin voi sanoa...

Mulla on tuon vauvan liikkumisen suhteen aikalailla samoja fiiliksiä. Nämä viime päivät olleet ihan älytöntä pyörimistä ja tälläkin hetkellä (taas) muljahtelee oikein kunnolla.
Oli tuossa aikaisemmin sellainen hiljaisempi vaihe, mutta se vaihe meni selkeästi ohi ja nyt ollaan taas normaalissa rutiineissa :p

Mä haluun ajatella niin, että vauva etsii kovasti oikeaa asentoa syntymistä varten :grin

Mun rinnat ei ole mitenkään sen herkemmät. Vähän ehkä kasvaneet, mutta omat liivit menee edelleen.
Jotain nestettä kyllä on tullut välillä rinnoista.

Taistosi, ei ole tyhmä kysymys :)
Aika painavat syyt pitää luultavasti olla, että käynnistämään alkaisivat.
Pitäisi varmaan olla jotain sulle tai vauvalle terveydellisesti vaarallisia tai haitallisia syitä, että alkaisivat käynnistämään. Luulen näin ainakin.

Mutta ota ihmeessä vaikka aluksi neuvolaan yhteyttä.
Mulle ainakin sanottiin, että jos jotain tulee tässä loppuraskaudessa niin sinne soittoa.
 
Päänsärky on nyt kolmatta päivää ja torstaina neuvolassa todettiin et oli viikossa tullu 2 kiloo lisää painoa. Supistuksia tulee joka päivä ja on kipeitä, mut loppuu tunnin jälkeen...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mitkä viikot sulla taistosi on?

Mulla rinnat aika normaalit. Oon tosin ruvennu jo rasvaamaan lanoliinilla ja muilla rasvoilla, etteivät olis niin herkät, kun joutuvat töihin. :)

Mä yks kerta erehtyin lukemaan ennen neuvolaa aulassa jostain vauvalehdestä sen räppäri kanan esikoisen kohtukuolemasta. Oli kuollu ihan viimesillä viikoilla ja joutu synnyttään kuolleen lapsen. Siis tässä tilassa ei sais ees olla tollasta luettavaa tarjolla. :/ Vahingosta viisastuneena en meinaa lukia enää mitään kamalia synnytyskertomuksia ennen omaa synjytystä.
 
Mieki luin sen saman jutun ja kaikenlaisia tullu vastaan. Ei niitä pitäs lukkee, ku heti rupeaa miettimmään miten itellä mennee loppuraskaus.

Taistosi, ainaki täällä päin ei vaikuta vaikka kuinka on pääkipua ollu se pari päivää putkella ja turvotuksen myötä paino noussu.. Jos muut "kriteerit" raskausmyrkytykselle ei täyty, ni eivät käynnistä. Miulla nimittäin jatkuvaa pääkipua ollu nyt sen melkeen 3kk, ni mie sain ens viikolle käynnistysajan. Enkä saa niiltä kivuilta nukuttuu ees öitä.. Sammaa supistuskipua ja supistelua miullaki. Kannattaa puhua neuvolassa, siellä mieki valittanu kaikesta nuista.

Miulla on ollu rinnat aika arat jo tässä parisen viikkoo. Ja tuntuu että ovat turvoksissaki ja pinkeet. :eek:

Sent from my SM-C105 using Vau Foorumi mobile app
 
Mulla on nyt tänään 39+4, kyllä mä muuten mielelläni odottaisin laskettuun ja vaikka ylikin, mutta tää uupumus alkaa olla jotain ihan kamalaa. Ja maanantaina kokoarviossa poju jo 3,5 kilonen. Tiedän et se arvio voi heittää paljonkin mutta hirvittää silti :sad001


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Miulla oli kokoarvio 2viikkoo sitte 3100g. Eli eihän tuo sitte oo vielä isokkaa. :eek: jaksamisia sinne!! Uskon että usko loppuu koko touhuun. Kannattaa pyytää käynnistystä, jos et oo saanu öitä nukuttua tms. Osaa ne neuvolassa neuvoa mitä tehä.

Sent from my SM-C105 using Vau Foorumi mobile app
 
Joo päätinki jo että jossei tänään lähe tulemaan nii sitten soittelen huomenna neuvolaan.. :) tuntuu vaan aina kun tyksiin joutuu soittamaan ettei ne ota ollenkaan tosissaan :/


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Niin se kannattaa :)samalta tunttuu täälläki ku soittaa tuonne kemiin synnärille. Suurinpiirtein vaan kätilöt nauraa puhelimeen. Ihan ruppee ärsyttämmään ees synnyttää siellä...

Sent from my SM-C105 using Vau Foorumi mobile app
 
Minäkin luin sen kanan kohtukuolematarinan, oli kyllä kamala ja kaduin että menin lukemaan. :sad001 Samaten anopin esikoinen kuoli aivan loppuraskaudessa ilman tietoa syystä, ja hän joutui sen alakautta synnyttämään. En yhtään ihmettele, että anoppi on nyt kysynyt mun tuntemista liikkeistä aika tarkkaan ja tuntuu olevan helposti huolissansa (se on pikkasen tarttunut muhunkin, kun tää kaveri on selkeästi kyllä liikkunut vähemmän nyt viime aikoina - hyvä jos ollenkaan välillä tuntunut liikkeitä, tosin aina liikelaskentaa tehdessä on sitten kuitenkin tullut 10 täyteen). Mutta mun mielestä vähän kyllä tarpeetonta ruveta tuollaistakin pelkäämään.

Sain muuten selville, että mun mies oli ollut jo rv38+0 yli 4-kiloinen rotale, joka oli pitänyt sitten kokonsa takia synnyttää sektiolla. Mietin nyt kuinka tarkka se mun aiempi ultra sitten oli, kun poju kyllä tuntuu (mun mielestä) ihan valtavalta. Päät vaan käntyy kadullakin, kun minä tallustelen tän valtavan pallon jatkeena. Lantiosta pitäisi kuulemma mahtua isompikin vauva, mutta kudosten repeäminen kyllä pelottaa. Ja kun ei tää vaan meinaa syntyä, niin ehtii varmaan kasvaa ihan jättiläiseksi.
 
Mulla oli vauvan painoarvio 3000g kolme viikkoa sitten.
Jännittää kyllä, että minkä kokoinen nyytti on oikein tulossa.
Sais vaan jo oikeasti tulla...
Mä en vaan enää jaksa olla raskaana.

Yhdellä tutulla kuoli vauva kohtuun kuukausi ennen laskettua aikaa.
Surullisinta oli se, että jos äitiä olisi kuunneltu, niin se olisi voitu pelastaa.. :sad001

Mä yritän olla nyt tässä vaiheessa lukematta noita synnytyskertomuksia. Ihan turhaa stressiä saa aikaiseksi.

Tänään on supistellut, mutta ei niin ei...
 
Itse olen välttänyt kaiken kamalan lukemista nyt raskausaikana.
Esikoisen kummitädin/äitipuolen vauva kun kuoli vajaa vuosi sitten kun synnytys oli jo käynnissä, mutta matkalla synnärille oli kuollut ja joutui kuolleen vauvan synnyttämään.
 
Mä en koe keuheiden synnytyskokemusten lukemisella olevan selllaista henkilökohtaista vaikutusta - mulla on jotenkin vahva luotto siihen että asiat menee just niinkun on tarkoitus, riippumatta siitä miten paljon mä pelkään tai asioita mietin etukäteen.
eli siis jos meille se kohtukuolema osuu kohdalle niin silläkin sitten tarkoituksensa- ja voimavarat asian käsittelemiseen kyllä annetaan jostain. ei sitä etukäteen murehtimalla voi noihin juttuihin varautua.
Synnytys on niissäkin tapauksissa erittäin suuri ja tärkeä tapahtuma, kyllähän se oman lapsen syntymä aina on. näin mä oon löytänyt henkkoht rauhan sen aiheen kanssa.
 
Ei muhunkaan niillä silleen vaikutusta ole, sen takia vain jätän lukemiset väliin, kun jo söpön koiranpennun näkeminen saa kyyneleet silmiin, niin tommosen jutun ajatteleminen jo tekee saman reaktion. Minä myös luotan että asiat menee omalla painollaan ja vastaan otetaan mitä annetaan. Tottakai sitä toivoo että kaikki menee hyvin :)
 
Se on totta kyllä, että asiat menee niin kuin menee eikä niille voi mitään.
On se elämä ehtinyt opettaa ainakin mua jo sen verran ettei etukäteen murehtiminen kannata, vaan itketään sitten, kun on itkemisen aihetta.
Ne on vain ne sympatiat, mitkä tulee välillä niin voimakkaasti, jonka takia itse koitan olla just esim. lukematta noita surullisia tarinoita

Voidaan vain toivoa, että meidät tarinat päättyy hyvin :Heartred
 
Jep, sama täällä. Kaikesta selvitään kyllä mitä elämä vastaan tuo! :) Ja myöskään mulle ei siksi juuri nyt passaa nuo surullisemmat/hellyyttävämmät/tunteellisemmat tarinat, kun muutenki kokoajan tippa linssissä. :D
 
Tietäiskö joku? Voisko neuvolan kautta päästä lääkärille joka operois peräpukamia? Kyseessä ulkoiset pukamat.. Rasvat ym. Kokeiltu eikä niistä apua ollut. :sad001 harvinaisen kivulias ja ärsyttävä vaiva.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mun mielestä pitäisi kait varata ihan vaan suoraan aika lääkärille terveyskeskukseen, joka tutkii paikat ja lähettää tarvittaessa sitten eteenpäin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top