Raskaus/vauva ja opiskelu?!

[Bellaj]

Hei,
olen 27- vuotias sairaanhoitajaopiskelija ja olemme puolisoni kanssa päättäneet jättää ehkäisyn lähipäivinä pois. Opintoja minulla on vuosi takana ja vielä noin kaksi jäljellä (riippuen kuinka nopeasti jaksan/pystyn kursseja tekemään).
Olisin hyvin kiinnostunut kuulemaan muiden opiskelijoiden kokemuksia, kuinka opinnot raskaus- ja vauva-aikana onnistuivat. Hieman huolettaa opintojen viivästyminen ja oma jaksaminen, mutta pitkän pohdinnan jälkeen olemme päättäneet kuitenkin antaa mahdollisuuden vauvan tulla, jos on tullakseen. Takoituksena olisi opiskella niin pitkään, kuin mahdollista raskausaikana sekä synyttyksen jälkeen mahdollisimman pian jatkaa pänttäämistä.

Kiitos vastauksista jo etukäteen:)
-Bella

 

[ReginaVeritas]

En päässyt opiskelemaan raskausaikana, sillä 'vietin' sairaslomaa, joten siitä en osaa sanoa, miten rankkaa olisi ollut, mutta yleisesti ottaen varsinkin näillä naisvaltaisilla aloilla osataan hyvin jo koulun toimesta sumplia opintoja opiskelijan raskautuessa. Marssit vain opinto-ohjaajan tms puheille kun tärppää, niin laitatte opinnot järjestykseen. :) Nyt neiti 4kk, opintojen pariin palaan tammi-helmikuussa ensivuonna. :)

 

[elisah]

Moikka, alotin viime syksynä lähihoitaja opinnot, jolloin mentiin ilman ehkäisyä että tulee jos on tullakseen. Marraskuun lopulla testi näytti plussaa eli laskettu aika nyt 27.7.2014. Pystyin siis ensimmäisen vuoden opiskelut hoitamaan loppuun (koulu loppui toukokuussa). Opiskelut suju ihan hyvin, ei ollu mitää rankkoja pahoinvointeja tms. Huhti-toukokuussa alko vähän väsyttää se paljo istuminen mutta muuten ei ongelmaa. Nyt sitten tarkoituksena olla vuosi äippälomalla ja syksyllä 2015 jatkamaan opintoja, joita vielä 2v jälellä. :) saa nähdä menenkö sitten "täysillä takaisin kouluun" vai otanko vähemmän kursseja ettei pikkuisen tarvisi olla niin pienenä kauhean montaa tuntia hoidossa. Muakin kiinnostaa että miten muilla mennyt sitten opintoihin palaaminen ja koulutehtävät ja työharjoittelut pienen lapsen kanssa? :)

 

[-Papuliini-.]

27-v sairaanhoitajaopiskelija täälläkin. Kun aloitin opinnot, lapsia oli 2. Kolmatta aloin odottaa kun reilu vuosi oli opintoja takana. Toinen harjoittelu jäi kesken kun jäin supistelujen takia sairaslomalle, mutta teoriaopinnot tein ja koulua oli takana 1,5 v kun lapsi syntyi kesällä ja jäin vuodeksi kotiin, koulusta olin poissaolevana. Kun vuoden päästä palasin kouluun, oli edessä kaksi harjoittelua, joista jätin toisen pois, tuntui liian raskaalta jättää lapsi koko päiväksi, vaikka olikin isän kanssa kotona. Teoriaopintoja jatkoin normaalisti ja seuraavalla lukukaudella tein pari harjoittelua. Nyt opintoja takana 2,5 v ja neljäs lapsi tulossa loppuvuodesta. Aikomuksena saada teoriaopinnot kuntoon ja jäädä äitiyslomalle kun toiset lähtevät harjoitteluun loppuvuodeksi. Tämän jälkeen jää enää opinnäytetyön teko ja olen vakaasti päättänyt tehdä sen vauva kainalossa. Sen jälkeen aion olla kotona poissaolevana lukukauden ainakin ja suorittaa jäljelle jääneet harjoittelut sen jälkeen.

 

[Toukokuu]

Hei!

Olen 24-vuotias sairaanhoitajaopiskelija. Kolmas opiskeluvuoteni päättyi juuri ja sain esikoiseni viime toukokuussa. Koko viime lukuvuosi meni siis kokonaan raskaana ollessa. Opiskelun ja raskauden yhdistämisen helppous riippuu varmasti hyvin paljon omasta terveyden tilastasi. Joillakin raskausaikahan on melko rankkaa pahoinvointeineen, väsymyksineen, verenpaineineen ja supistuksineen. Jotkut pääsevät helpolla. Itse jaksoin varsin hyvin hoitaa kaikki teoriaopinnot luennoilla istuen ja tehtävät ajallaan tehden, mutta harjoittelusta jouduin jäämään sairaslomalle selkäkipujen takia. Hoitotyössä muutenkin joutuu usein tekemään fyysisesti raskaita nostoja, joten varsinkaan loppuraskaudessa harjoittelut eivät ehkä ole niin helppoja suorittaa.
Itseni olisi tarkoitus valmistua näillä näkymin tulevassa joulukuussa eli täysin ajallaan. Raskauteni ei siis viivästyttänyt opintojani. Toisaalta minua hirvittää syksyllä lähteä tekemään harjoitteluja ja jättää n. 4kk vauvani kotiin isän hoivaan! Ja rankkaa se varmasti tulee olemaan

Uskon kuitenkin että sinäkin selviät varsin hyvin opiskeluista vaikka välissä olisitkin raskaana ja sitten pienen lapsen kanssa. Ja tosiaan ne opinnothan ovat hyvin pitkälti järjestelykysymys.

 

[heinukka]

Täällä 24v, lastentarhanopettajaopiskelija :) Meidän esikoinen sai alkunsa kun olin käynyt noin puoli vuotta koulua. Hän syntyi juuri niihin aikoihin kun toka opiskeluvuosi olisi alkanut, mutten mennyt kouluun, vaan olin poissaolevana vuoden. Esikon odotusaika meni ihan kivasti, eikä se haitannut opiskeluja. Johtunee siitäkin, että viimeiset kuukaudet olin kesälomalla koulusta, vaikka töissä kävinkin äippälomaan asti.

Kun sitten opiskelun pariin palasin esikoisen ollessa vuoden, hänen isänsä eli mun mieheni oli vielä pari kuukautta hänen kanssaan kotona, joten saatiin hiukan lykättyä hoitoon menoa. Kun poika sitten aloitti hoidossa, hän pääsi perhepäivähoitajalle, joka mielestäni ehdottomasti paras vaihtoehto niin pienelle :) Opiskelut sujuivat yllättävän hyvin kun lapsi oli hoidossa. Sai keskittyä opiskeluun. Tosin tenttiin lukemiset ja muut kirjalliset tehtävät kotona vaativat hiukan aikataulutusta. Luin ja tein kouluhommia siis esikoisen mentyä nukkumaan. Mutta selvisin hyvin :)

Nyt olisi syksyllä alkamassa kolmas opiskeluvuosi ja odotan meille pikkukakkosta, jonka l.a. on 22.10. :) Opiskelua on enää n. vuosi jäljellä ja sekin sisältää melko vähän läsnäoloa yliopistolla, varsinkin kevätlukukausi. Silloin pääasiassa kandityön kirjoittamista. Olen siis päättänyt, etten enää pidä välivuotta vaan käyn sitten vauva kainalossa niillä harvoilla luennoilla :) Ehdin kuitenkin syksyllä melkein pari kuukauttaa opiskelemaan ennen lapsen syntymää niin saan siinä tehtyä kursseja :) Viimeinen harjoittelu on ainut joka tuottaa hiukan päänvaivaa. Se alkaisi 5pv lasketun ajan jälkeen, joten siihen en nyt voi oikein osallistua siitä täytyy opinto-ohjaajan tai harjoittelua ohjaavan lehtorin kanssa keskustella, että milloin sen sitten suoritan. Mutta toisaalta sekin harjoittelu tulee tosi hyvään aikaan, koska joka tapauksessa joudun sen skippaamaan, niin mulla on sitten muutama viikko siinä aikaa toipua synnytyksestä ja palata sitten kouluun kun muut palaa harjoittelusta :)

Oon kyllä muutamalta kuullu näistä mun ratkaisuista et meinaanko muka jaksaa ja olisiko koulu kannattanu hoitaa ensin jne. Paskanmarjat sanon mä järjestely- ja motivaatiokysymyksiä ainoastaan! Vauvaa ei kiinnosta onko koulusta valmistunut vai ei, kunhan saa rakkautta, ruokaa ja lämpimät vaatteet ja katon päänsä päälle :) Eikä niistä ole ongelmaa kun mies käy kuitenkin töissä.

TSEMPPIÄ muillekin opiskelijoille, kyllä me pystytään vaikka mihin!!

 

[satuvee]

sanoisin, että kaikki riippuu omista voimavaroista, hormonien vaikutuksesta mieleen ja vauvan vaativuudesta. mä tein ekalla äitiyslomalla gradun ja tokalla opetusharjottelun, mutta oli todella rankkaa, vaikka vauvat nukkui hyvin ja oli muutenkin "helppoja". mulla oli molemmissa synnytyksen jälkeinen masennus, ja myös raskausaika meni masistellessa. mutta toisaalta just siks oli helpotus päästä välillä omiin oloihin, että jakso paremmin kotona. mies hoiti siis lapsia kun ite opiskelin, vuorotyö mahdollisti tän järjestelyn. sitä ei ikinä tiedä mitä tapahtuu, mutta useimmiten selviää ja kaikki päättyy hyvin :) nimim. valmistunut ope ja kahden lapsen äiti

 

[hillevi]

Mä sain viime elokuussa lapsen. Tän edeltävän lukukauden opiskelin normaalisti. Ison mahan kanssa oli välillä raskasta istua pitkiä aikoja koneella, mut muuten kaikki meni ihan ok. Tässä välissä oon pitäny vuoden vapaata vauvan kanssa ja elokuussa jatkan taas opintoja täyspäiväisesti. Oli hyvä olla vuos ihan vapaalla, kun olikin aika vaativa vauva eikä oltais jaksettu elää niin, et mies on töissä päivät ja hoitaa vauvaa illat ja minä toisin päin paitsi mulla työn tilalla opiskelua. Niin ja oon nyt 24 ja pari vuotta opintoja jäljellä ja neljä takana.

 

[panda]

Mää oon ajatellu aina, että opinnot joustaa paljon paremmin kuin työelämä. Monissa kouluissa saa sovittua poissaoloaikoja tai muuten keventää tahtia, mikä itselle vain sopii. Tietenkin äitiysraha on silloin minimi, jos ei säännöllistä palkkaa ole, mutta opiskelijaetuja (kuten esim asunto) voi perheellisenäkin hyödyntää. En siis noita oo ymmärtänyt, että lapsen saanti estäisi opiskelun ja tuhoaisi loppuelämän ja niin edelleen. Mikä vain itselle tuntuu parhaimmalta ajankohdalta perheen perustamiseen, niin kyllä sitä selviää.

Itse valmistauduin siihen, että opintoni mahdollisesti hidastuvat. Suunnittelin venyttäväni gradua, vaikka sen aloitinkin syksyllä ollessani noin 2-3kk raskaana. Raskaus kuitenkin sujui niin kevyesti, että suoritin kursseja vielä jouluun asti ja istun tammikuussa graduseminaarit (la helmikuussa siis). Yhtään seminaaria ei edes jäänyt käymättä, kun helmi-maaliskuussa niitä ei ollut. Koska mieheni opiskelee myös, oli helppoa käydä seminaareissa vauvan syntymän jälkeenkin. Jos miehen piti olla jossain, äitini järjesti enemmän kuin mielellään aikaa tullaakseen hoitamaan poikaa. Vauva-arki asettui myös sen verran mukavasti uomiinsa, että tartuin ohjaajan tarjoukseen tehdä gradu juhannukseen mennessä valmiiksi ja sain sen tehtyä. Nyt olen sitten ansaitulla kesälomalla ja voin keskittyä vain perhe-elämään. Että näinkin voi joskus onnistua.

Se silti riippuu omasta jaksamisesta miten kannattaa puurtaa, eikä kannata liikaa ottaa niskaansa, kyllä sitä aikaa on opiskella pidempäänkin. Luulenpa että työnantajatkin ymmärtävät, jos opiskelut ovat viivästyneet tällaisesta syystä.