raskaus/lapsi ja koira/t

Mamiliini

Silmät suurina ihmettelijä
Omia kokemuksia,ja henk.kohtasia huolia :)
Itsellä 1v.ja 2v. saksanpaimenkoirat molemmat siis nekin aivan kakaroita viälä.
Itseä jännittää koirien suht.lapseen odotan siis esikoista,
ja miten jaksan raskaana hoitaa koirani,
entä synnyksen jälkeen.
Koirani ovat rotunsa/ikänsä puolesta energisiä,ja tarvitsevat paljon liikuntaa päivittäin,
sekä koulutusta.
Raskaus ei ollut suunniteltu vaan on seurausta,
niin sanotusta "kesä-romanssista"
Itse olen 20v.ja miäs 23v.
Lapsen tulo oli kummallekkin järkytys,
ja tällä hetkellä seurustelemme.
En kuitenkaan laske mtn hänen varaansa,
ja koirien hoito on aina ollut minun vastuullani.

Kokemuksia,tarinoita,ja neuvoja siis ;D puhetta!
 
Onko sinulla sukulaisia ja ystäviä joiden apuun turvautua mikäli mies ei rinnalla pysy? Jos on, niin varmasti jaksat pienen vauvan kanssa ja koirien. Tietysti koirat jäävät vähemmälle huomiolle kun vauva on syntynyt, ja silloin tarvitset eniten ystävien tukea. Oletko kokeillut, miten koirat suhtautuvat pieniin lapsiin? Itselläni on myös ihan vauvakoira, 10kk:tta vanha. Serkkuni asui meillä viikon 8kk:tta vanhan tyttärensä kanssa ja Nelli käyttäytyi kuin olisi aina ollut lasten kanssa :)
Ja uskon että lenkit onnistuvat rattaiden kanssa, vaikka koulutusta sekin vaatii. Ja jos ei aina jaksa lenkkejä, voithan mennä koiriesi ja vauvan kanssa koirapuistoon. (Jos kunnalla missä asut on sellainen ja koirasi hyväksyvät muut koirat)
Itselläni on kyllä tuo mies rinnalla ihan 100 varmasti, mutta talossa asuu koiran lisäksi 4 sisäkissaa. Kissathan ovat itsenäisempiä kuin koirat, mutta uskon että pärjäät, jos vain itse haluat! Ja osaat pyytää apua, jos et meinaa jaksaa. Itse ajattelen, että ovathan nämäkin mun lapsia. Ajattele että koirasi sattuvat olemaan vaan todella vilkkaita lapsia, ja nyt on tulossa pikkusisaruksia :) Sillä pärjää jo pitkälle :)
 
No siis tämä minun ukkoni on lähdössä toiseen kaupunkiin vuodeksi pelaamaan sählyä uuteen joukkueeseen,ja ajankohta on tämän asian kannalta mitä kamalin.Tiedän kuitenkin kuinka tärkeää pelaaminen on hänelle,ja kyse on kuitenkin "vain"vuodesta.Itse en muuta toiselle paikkakunnalle mukaan, vaan nimenomaan jään kotikaupunkiini juuri vahvemman tukiverkoston takia äiti,äidin äiti jne.
Koirani suhtautuvat lapsiin varoen,suojelevasti,ja hyvin paimenkoiramaisesti :)
Eniten olen nimenomaan huolissani jaksamisesta koirien kanssa,ja organisoinnista kun pitää saada se pikku-nyytti mukaan lenkeille yms.
 
Itse en laskettuun aikaan 2012 kuulu mutta paistoi otsikko silmään! Meillä kaksi koiraa pitbull ja bulldoggi, lapsen syntyessä pitti oli reilu 2 v ja bulldoggi reilu 3, eli nuoria nekin. Mutta pitti rauhottui lapsen myötä hurjasti. Itse ajattelin myös aluksi koska lapsen laskettu aika oli helmikuussa jolloin yleensä on vielä liukasta ja lunta.
Paranin synnytyksestä hyvin joten pääsin arkeen samantien kiinni, onneksi miehen lisäksi molempien vanhemmat tarjoutuivat avuksi.

Jos itse haluat pärjäät, koiria on jo nyt hyvä yrittää ns. totuttaa lapsiin, vaikkakin vieras lapsi on kuitenkin eriasia kuin oman perheen lapsi. Myös tiettyjä sääntöjä tulee tehdä jo nyt, koska jos sääntöjä ym rupeaa lapsen synnyttyä muuttamaan niin se voi tietää ongelmia.. 
 Lapsi ei kuitenkaan tarvitse sinun syliä jatkuvasti, vaan nukkuu ja pärjää omillaa mm sitterissä jolloin sinulla on paremmin aikaa koirille, pelkät rapsutuksetkin riittävät.
Lasta on hyvä ottaa koirien koulutukseen mukaan esim rintarepussa, ja esim koirapuistoon jos mahdollista.
Nyt ennen vauvan syntymää pystyt koiria hieman totuttaa kävelemään rattaidenkanssa, vaikka onhan se hassua kävellä tyhjien rattaiden kanssa.
 Meillä on rivitalo joten lapsen käydessä yöunille käytämme koirat iltatarpeilla, joko toinen kotona mutta on myös joskus miehen ollessa esim töissä käyttää koirat pikaisesti ulkona ja lapsi nukkuu sisällä. Tällöin käynti on pikainen ja itkuhälytin mukana. (Jonkun mielestä kuulostaa kamalalta mutta kyseessä on pikainen pissa/kakka jonka tekemiseen ei mene montaa minuuttia, eli lapsi nukkuu omassa sängyssä n. 5min ilman valvontaa), mutta harvoin. 

Tietysti miehenkin tulee miettiä mikä on tärkeintä sähly vai oma lapsi... Mutta koska ilmeisesti suhde on syntynyt raskauden myötä en itsekkään laskisi sen varaan mutta on niitä ihmisiä jotka kasvattavat lapsen yksin ja omistavat koiran. 

Jos mahdollista paras asunto olisi omakotitalo tai rivitalo, jossa hieman pihaa. Kerrostalo voi olla hyvinkin hankala lapsen ja kahden koirankanssa asua yksin. 
 Mutta tämäkin on koekynnys sinulle ja isälle kasvaa aikuisiksi ja ottaa vastuuta kolmesta elävästä olennosta :) 
Ja kyllä ihminen pärjää vaikka 5 koiran ja 3 lapsenkanssa jos haluaa ja laittaa ne etusijalle, eli sinulle itsellesi ei aikaa jää kovinkaan paljoa koska jaat aikasi sitten kolmen kanssa jotka sitä kaipaavat. Koiria on onneksi helppo hoitaa ja huomioda myös lasta ruokkiessa/hoidettaessa. 
Hyvä että asiaa mietit jo nyt, mutta stressaaminen ei kannata koska sehän kuitenkin vaikuttaa koiriin ja tietysti jo syntymättömään lapseen. Kannattaa rohkeasti pyytää apua vanhemmilta , etenkin aluksi jos ei ole miestä tukena ja apuna synnytyksen jälkeen. Vuosi on kuitenkin pitkä aika jonka aikana kehittyy lapsi-vanhempi suhteet. Lapsi kehittyy ja kasvaa. Onko mies lähdössä miten laskettuun aikaan nähden?  
 
Mulla ei ole vielä kokemusta lapsesta ja koirista näin, mutta nyt oon 33+4 rv raskaana ja mulla on kans kaks koiraa. rottweiler 9kk ja sekarotuinen(puoliksi sakemanni ja puoliksi rotikka) 2½v. Eli tosi energisii kavereita ja koulutusta vaativia. Eli raskauden aikaisesta koiran hoidosta on kokemusta ja hyvin jaksaa! Käyn tän pennun kanssa 2 viikossa tottelevaisuustreeneissä ja kerran viikossa jälkitreeneissä, samoin joka ilta käyn koirien kaa koirapuistossa ja joka aamu vien pitkille lenkeille. Mies vie sitte päivällä. Mä niiden kanssa touhotan vaikka iso mahasena tässä ollaan. :) eli varmasti jaksat nidienkaa raskausaikana touhottaa ;)
 
Täällä myös perheenlisäystä tulossa ja perheessä 3 suomenlapinkoiraa. Toistaiseksi on hyvin mennyt kun vielä itekseen/poikaystävän kanssa pääsee kävelemään, mutta eniten näin esikoista odottaessa mietityttää jo etukäteen että kuinkas tuo kävely onnistuu sitten vaunujen ja kolmen koiran kanssa? :D Tai suosiolla jättää yksin koittamasta ja käydään sitten koko perhe yhdessä? Koirilla ikää 10v, 6v ja 3v. Nuorin vielä aika vilkas, kaksi vanhempaa jo melko rauhallisia. Onneksi olemme muuttamassa rivitaloon, eli koirat on mahdollista päästää ulkoilemaan vaikka takapihalle isukin ollessa töissä ja käydä sitten illemmalla koirien kanssa lenkillä vasta. Aika näyttää miten se parhaiten lähtee sujumaan. Pitää treenata tyhjien vaunujen kanssa jo ennakkoon miten nuo menevät niiden vierellä :D Yleensä eivät hirmuisesti vedä, mutta jokin voi saada toki aikaan hepulin (linnut, toiset koirat, ym yllättävät) ja tuota ei olisi suotavaa tapahtua kun vauva vaunuissa mukana.

Suuri muutos tuo tuleva vauva on koirillekin varmasti, mutta uskon että ottavat hyvin kyllä vastaan. Kertaakaan ei ole mielessä käynyt että jos tekevät vauvalle jotain, nuo kun rakastavat kaikkia ja kaikkea. Toki eläin on aina eläin eli liian luottavainen ei silti pidä olla.

Paljon siis opittavaa ja ihmeteltävää koko perheen voimin :)
 
Moikka!

Meiläkin on kaks koiraa, tosin pientä yorkkejä. Mutta välillä huolestuttaa että miten sitku vauva syntyy niin meidän Lily suhtautuu, on kovin mustasukkainen. esim. jos mulla on siskon lapsi sylissä niin hän on heti tunkemassa itseään myös syliin tai jos rapsutan toista koiraa niin Lily on heti paikalla ja välillä jopa ärissyt vieraille koirille. Toisaalta Lily on todella tottelevainen ja uskoo heti kun komentaa.

Silti jotenkin jännittää et miten kaikki sitten sujuu ja kun on kuullut kauhukertomuksia mustasukkasista koirista. Onko kellään kokemuksia mustasukkasista koirista ja vauvasta?

mamiliinille paljon voimia ja kyllä kaikki aina järjestyy ja  lutviutuu aina tavalla tai toisella :)

itsellä    ainaki koirien kans touhuaminen on antanut lisäenergiaa raskauden aikana, ainaki sillon ku väsymys oli pahimmillaan ja tuntu ettei jaksanu ku nukkua eikä sekään auttanu vaik nukku kui paljon. mut sillon ku pakotti itsensä lähtee koirien kaa ulos niin tuli paljon parempi olo.

 
hei minulla on 3 tytöntylleröä kaikki alle 4v8kk ja seuraavan vaavin laskettuaika olisi huhtikuussa meillä on 2 saksanpaimenkoiraa ja 1 labratorin noutaja uskon pärjääväni hienosti niinkun olen tähänkin asti pärjänny.. väkisin äiteille tulee aina oloja kun vain voisi nukkua koko päivän sehän on normaalia :D
 
Hei,

Meille syntyy esikoinen tammikuussa ja talossa asuu 1½ vuotias saksanpaimenkoira ja 7 vuotias sekarotuinen saksanpaimenkoira/labbis, muuten en tiedä miten suhtautuu lapsiin (vanhempi vasta tullut meille ei tunneta taustaa eli en tiedä miten on lasten kanssa, mutta tähän asti ihmisiä "kunnioittava" on ollut) mutta nuorimmaisen kanssa olen käynyt totuttamassa 5-10 vuotiaisiin lapsiin ja kovasti tykkää lapsista ei vaa voi olla paikoillaan kun pitää seurata 4 lasta samaa aikaa :)
(kuhan muistaa sanoa lapsille etteivät juokse hirveästi, meillä innostuu juoksu leikeistä ja lähtee mukaan.) Eli pikkasen olen ollut tarkkana ettei haukku ole liian raju leikeissään.
 
Pidän blogia aiheesta vauva ja koira! Blogissa annan vinkkejä mitä kannattaa tehdä koiran kanssa ennen ja jälkeen vauvan kotiutumisen! Käykää tutustumassa mikäli aihe kiinnostaa tai vinkatkaa kaverille! Lisää kirjoituksia tulossa jatkuvasti!
http://vauvajakoira.blogspot.com/
 
Mahtava blogi! Hyviä vinkkejä olet kertonut. Minulla vasta rv4+6 mutta neuvot tulevat varmasti käyttöön. Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin... ;)
 
Meillä odotetaan esikoista ja laumaan kuuluu 9 koiraa, muutamasta eri rodusta. Mainittakoon, että olen kasvattaja eli nuo ovat harrastuskoiria meille, niin jalostus kuin muussa mielessä.
Kun aikanaan mieheni kanssa yhteen menimme molemmilla oli jo koiria ja niin se lauma muodostui, onneksi koirat tulivat alusta asti keskenään erinomaisesti toimeen ja niillä on selvä arvojärjestys. Lauma on melko nuoria yksilöitä täynnä, vanhimmat ovat 4- ja 5-vuotiaat nartut, jotka yhdessä johtavat laumaa. Näiden kahden välillä on ollut pari välienselvittelyä aikoinaan mutta niin hullulta kuin se kuulostaakin niin ne ovat täysin tasavertaisia. Molemmat väistävät toisiaan jos toinen tulee ruokakupille tai luulle. Mutta muut saavat kyytiä jos uskaltautuvat. Suurin osa koirista ovat alta 50cm säkäkorkeudeltaan, vain yksi iso mörkö talosta löytyy. Se on yhteinen kanakoiramme, narttu, joka pyrkii johtoon ja siksi se on jouduttu eristämään muusta laumasta. Emme halua haavereita, kokoerot ovat niin suuret. Tämä narttu on se, josta olemme miettineet, että saapa nähdä kuinka käy. Se on erittäin vahtiva, ei tosin agressiivinen mutta selvästi varuillaan vieraiden kanssa. Tutut ihmiset ja koirat saavat tulla pihaan ja sisälle ilman mitään ongelmia mutta jos ei ole tuttu niin kyllä kylänraitti sen myös kuulee. Eipähän tule kutsumattomia vieraita. Juuri viime kesänä ajoi känniläisen ukon pihastamme örveltämästä 

Meillä ei tehdä suurta numeroa lapsen tulosta, vaikka koirat eivät olekaan sinällään kauhean tottuneita lapsiin ( vain muutama alle kouluikäinen tuttavapiirissä ) ja osa on todella riehakkaita, pentuja kun vielä ovat itsekin niin uskon, että vanhimmat nartut pitävät kurin kyllä talossa. Vauva esitellään kyllä koko porukalle heti, ensin noille kahdelle vanhimmalle ja sitten loppulaumalle, viimeiseksi "vahtikoirallemme" ( se kun on nuorimmasta päästä ja sille pitää tehdä edelleen selväksi ettei se ole muita ylempänä ). Jännittää tavallaan vähän ilmeneekö mustasukkaisuutta mutta en jaksa uskoa, että ongelmia syntyisi. Lauma ottaa uudet jäsenet ( tähän mennessä olleet tosin karvaisia nelijalkaisia ) vastaan erinomaisesti.

Oma mielipiteeni on, että vauva joutuu väkisinkin jo kohtuaikana tottumaan koirien ääniin ja bakteereihin, vaikka koirat eivät 24/7 samassa tilassa meidän kanssamme olekaan niin väistämättä ne ovat osa jokapäiväistä elämää. Enkä sitä muuten haluaisiakaan.
Uskon myös, että koiraperheessä elävät lapset oppivat kunnioittamaan eri tavalla elämää ja eläimiä. Ainakin niissä perheissä, missä kasvatetaan, lapset joutuvat näkemään koko elämän kirjon jo hyvin pienestä saakka, kohtaamaan syntymän ja kuoleman ja kaiken siitä väliltä.

Ja paljonhan on myös kiinni siitä, miten lapsi opetetaan käyttäytymään koirien kanssa. Vaikka se kuinka suloista olisi kun toinen roikkuu hännässä niin pidemmän päälle siinä voi tulla ongelmia. Ei tarvitse katsoa kuin koiranpentuja aikuisten koirien kanssa - jossain kohtaa aikuinen koira yleensä ilmoittaa pennun tekevän väärin. Siksi minusta vanhempien tulee opettaa lapselle ne rajat koirien kanssa. Silloin koiran ei tarvitse komentaa.
Jostain luin juuri tästä, että kun koiria kielletään varoittamasta tulee niitä " se puri ihan yhtäkkiä" tapauksia. Surullista ja minusta siinä kohtaa vika on todellakin siellä hihnan toisessa päässä... Koira ei osaa puhua ja kertoa, että ei saa. Sen se tekee murahtamalla tai vinkaisemalla tai pakoon yrittämällä. Silloin pitäisi vanhempien ymmrätää kieltää myös sitä lasta.
Kait ne samat perusperiaatteet kasvattamisessa toimii niin koiralla kuin lapsella
Ja nyt ei kannata vetää herneitä nenään kenenkään, ei tietenkään lapsi ja koira ole samanlaisia tai samanarvoisia mutta periaatteet kieltämisessä koiranpennulla ja lapsella vain on hyvin samanlaisia...
Ja lapsi on aina koiran yläpuolella. Mutta se pitää tehdä selväksi, että kiusata ei saa.

Tästäkin voisin kirjoittaa varmaan romaanin, kiitos eräiden naapurin niin ihanien muksujen..... Siinä on yksi syy, miksi osa koiristamme ei oikein sulata lapsien riekkumista... Tarhaan kiusalla heitellyt risut ja kivet ja lelut ja juokseminen tarhan vierta kirkuen... Voitte arvata, että jutustelua riitti niin näiden pikkupilttien kuin heidän vanhempiensa kanssa. Vanhemmille riitti onneksi vain kerta tarpeeksi tiukkaan sävyyn ja vastauskin oli, että kometakaa ihmeessä jos heidän lapsensa tuollaista tekevät.. Mutta eihän se auta jos kotona ei tarpeeksi selväksi asiaa kuitenkaan tehdä.
Mutta ei siitä enempiä

Iloista odotusta kaikille ja näin Joulun alla rauhallista mieltä !
 
mulla on 3 huskya ja ne vasta liikunta atravistevatkin ja syksyllä taas istten treeniä :D vielä ainakin jaksaa hyvin, tosin murehdin kyllä enemmän sitä miten tottuvat sitten lapseen.. nuo kun on olleet mun lapsosia niin voi olla pientä mustasaukkaisuutta ilmassa.. pitäis varmaan alkaa pikkuhiljaa tekemään jo sotasuunnitelmaa miten tästä selvitään.. nuiden lenkitykseenkin menee aikaa 2-3h päivässä(paitsi kesäisin kuumalla kelillä) ja nuorin mullakin vasta vuoden ikänen pentu.. en kyl tiiä oikeen miten lenkitykset teen sit vaunujen kanssa, mut onneks niillä on tarha ja aidattu piha että kyllä ne nyt pärjää siihen saakka ihan pihallakin kunnes mies tulee sitten töistä..

mites teillä on hoidettu/aiotaan hoitaa nukkumajärjestelyt? meillä nukkuu kaikki tällä hetkellä samassa sängyssä välillä :D ja koirat tosiaan makkarissa ovi kiinni, en voi nukkua jos ne käppäilee ympäri kämppää yöllä.. että oiskohan turvallisempaa sitten laittaa lapsi omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen? vai koirat pois makkarista, mut sitten ne herää joka kerta ku herään imettämään ja tuun pois makkarista et mies saa nukuttua, niin sittenhän ne tahtoo pihalle ja nuorin leikkiä yms ei ne varmaan ainakaan ihan heti tajua et noustaan keskellä yötä ylös ja pitäiskin vaan jatkaa unia.. ku että jos lapsi on omassa huoneessa niin voin ite häippästä makkarista ilman että muut herää, käydä syöttään ja mennä takasin nukkumaan ilman mtn härdelliä.. hmmn..  + että en kyllä uskalla nukkua jos koirat ja vauva on makkarissa, pelkään sit kokoajan et joku hyppää vaikka sen pinnikseen nukkuun tai kaata sen vahingossa tai jos otan sänkyyn et vierin ite sen päälle.. argghh.. jos jos laitan koirat pois makkarista niin se pitäöis tehdä jo nyt että ei tuu sit sitä mustasukkaisuus ongelmaa ku ovat jo tottuneet että makkari ei ole enään koko porukan nukkuma paikka..
 
Takaisin
Top