Raskaus ja koirat

Maikkoo94

Oman äänensä löytänyt
Hauaisin aloittaa jo keskustelun raskaudesta ja koirista. Onko teillä reagoinu koirat raskauteen jotenkin, ja kuinka? Ja niiden reagoiminen jo aijempiin lapsiin/vauvoihin :)
 
Tiedä häntä liittyykö raskauteen vai johonkin muuhun, mutta meillä koira on ennen ollut hyvinkin isäntään taipuvainen ja nukkunut hänen kainalossaan. Nyt viikon ajan koira onkin vaihtanut leiriä ja nukkuu minun vieressä, pää vatsani päällä :happy: En kyllä tosiaan tiedä, missä vaiheessa raskautta yleensä koirat alkaa aistia...
 
En huomannut mitään isompaa reagointia. Tuo nyt seuraa ja tarkkailee mua muutenkin koko ajan :rolleyes:
Kun vauva tuli kotiin, niin tuo oli niin kun häntä ei oliskaan. Tai esitti ainakin välinpitämätöntä, mutta salaa hakeutu vauvan läheisyyteen nukkumaan, kun vauva oli sohvalla tai lattialla.
Nyt kun täällä alkaa vauhti kiihtyyn, niin koira on lähinnä paossa sohvalla. Reppana ei tiedä, että kohta sekään ei riitä.
Kertaakaan ei ole hammasta näyttänyt eikä murahtanut eikä käyttäytynyt muutenkaan huonosti lasta kohtaan. Lapsi se huonommin käyttäytyy ja nyt kovasti opetellaan koiran rauhaan jättämistä. On vaan niin kiva napata kiinni pitkistä karvoista :shifty:
 
Meillä kaksi koiraa. Toinen on vielä pentu eikä ymmärrä mistään mitään. Mutta aikuinen koira on kyllä tosiaan isännän sijaan nykyään tunkenut sohvalle mun viereen :D ja muka totteleekin paremmin nykyään :'D kummatki vähä sellasia adhd koiria että toivottavasti rauhoittuvat vähän tässä odotus aikana :D
 
Aistivat ja etenkin haistavat että "mammassa on nyt jotain poikkeavaa" :wink
 
Koirat ja kissat hakeutuu lähelle. :) koirakin kun ehkä tiineenä niin olemme molemmat samassa veneessä. Yhtä hermostunut koiran raskauteen kun omaankin :D
 
Meillä ei enää koiraa mutta kaikissa aikaisemmissa raskauksissa selvästi vaistonnut raskauden jo lähes alusta asti. Hakeutunut normaalia enemmän mun lähelle. Paljon nukkui sohvalla pää mun mahassa kiinni. Yhtään ei myöhemminkään haitannut vaikka vauva potki mahassa että koko maha heilui. Heti otti lapset perheenjäseniksi ja selvästi yritti suojella niitä. Paljon oli lasten lähettyvillä. Esikoisen vauva-aikana sattuikin tapaus että hyökkäsi vanhempieni koiran kimppuun joka meni muka liian lähettyville meidän vauvaa. Sitä ennen koirat tuli toimeen keskenään.
 
Ed. raskaudessa koira nukku polvitaipeessa tai piti päätään massun päällä. Sittemmin ollaan hänet jouduttu lopettamaan ja nyt talossa on 2v narttu joka on isännän koira ollu henkeen ja vereen metsästysvietin myötä. Tänään hän ois halunnu sylivauvaksi heittäytyä, jota ei ole aikaisemmin tehny. Tiedä onko taikaa [emoji178]
 
meillä kolme koiraa joista ainut uros taas ottanut minut vahdittavaksi,nytkin makaa vieressä pää kyljen päällä. Lenkillä kukaan ei tule huomaamatta samalle kadulle kävelemään, ja vastaantuleville koirille rähistään taas normaalia enemmän (jäänyt trauma pentuajalta ja uudestaan ekan raskauteni aikana kun saksanpaimenkoira lähti omistajalta lapasesta)
Ekassa raskaudessa meni vähän jo yli tuo homma kun lenkillä rähjäsi postilaatikoille,roskapöntöille,varjoille yms. ja miestäni ei olisi päästänyt viereen sohvalle
 
Takaisin
Top