En tiedä enää mitä pitäisi ajatella... Avomieheni sanoi haluavansa lasta kanssani ja olimme siitä monesti puhuneet. sitten päätimme että jätän pillerit pois ja yrittäisimme lasta. Nyt kun olen raskaana (rv. 14+3) avomieheni patistaa minua kokoajan, että minun pitäisi keskeyttää raskaus että hän ei ole vielä valmis isäksi.. onko tämä reaktio häneltä normaalia vai pitäisikö minun vakavasti miettiä yksinhuoltajan elämää?
Raskaus ja isyys
- Ketjun aloittaja minttu.
- Aloituspäivämäärä
Emmy'
Sanaisen arkkunsa ammentaja
minttu. Kannattaa keskustella miehesi kanssa ennen kuin teette päätöstä suuntaan tai toiseen. On täysin normaalia tuntea epävarmuutta äitiydestä/isyydestä raskauden aikana, siksi raskaus kestää sen kymmenen kuukautta - jotta isä ja äiti kerkiäisivät valmistua ajatukseen isyydestä ja äitiydestä! Itselleni tulee myös aika ajoin epävarmuuden puuskia (odotan siis esikoistani) mieheni on tukenut minua tunnollisesti aina ja onneksi näin. Minä tarvitsen tukea raskaudessa ja varmasti myös lapsen kasvatuksessa. Se, että olitte lapsen saamisesta puhuneet yhteisesti ennen raskautumistasi todistaa, että miehesi on ajatellut asiaa ja pitänyt sitä mahdollisena. Jos hän on ilmaissut halukkuutensa isäksi silloin, niin epäilen, että nyt on kyseessä vain tällainen tilapäinen epävarmuus - tai ainakin toivon niin. Tsemppiä minttu. kyllä asiat selviävät varmasti! :)
Melancolique
Jostain jotain jo tietävä
Komppaan Emmy'ä tuossa asiasta keskustelemisessa, ja minustakin tuo vaikuttaa vain sellaiselta hetkittäiseltä epävarmuuden ja pelon valtaan joutumiselta. Mutta joka tapauksessa, mielestäni sinun ei missään tapauksessa pidä antaa miehesi painostaa sinua johonkin sellaiseen, mitä et itse halua. Toivon, että asiasi selviävät! :)
Margeliini
Puuhakas puhuja
Jotkut miehet ja naisetkin reagoivat tosi vahvasti uusiin ja pelottaviin tilanteisiin. Ymmärrän hyvin, jos sun miehestäsi tuntuu siltä, että hän haluaisi perua koko homman. Se on normaalia. Mulla oli heti lapsemme syntymän jälkeen sellainen olo (kun kaikki oli niin vaikeeta aluksi ja tosi raskasta), että olisin halunnut vaan lähteä mieheni kanssa kaksin kotiin sairaalasta ja jatkaa normaalia elämää. Toki hormonitkin varmaan vaikuttivat asiaan. Se tunne oli onneksi ohimenevä, enkä pidä itseäni huonona äitinä, vaikka sellaista aluksi tunsinkin.
Tärkeintä on, että niistä tunteista puhutaan avoimesti. Jos ette kaksin pysty puhumaan asiasta, niin voisiko neuvolassa joku kerta sanoa asiasta? Käykö sun mies neuvolassa mukana? Ymmärrän kyllä suakin ja pidemmän päälle miehesi ei ole reilu sua kohtaan, jos on kerta itse halunnut yrittää lasta sun kanssa ja nyt toimii noin. Toki häntä voi ihan oikeastikin kaduttaa, mutta silti painostaminen raskauden keskeytykseen ei ole oikeutettua eikä sun siihen tarvitse suostua, jos itse haluat pitää lapsen. Voimia teille asian selvittelyyn!
Tärkeintä on, että niistä tunteista puhutaan avoimesti. Jos ette kaksin pysty puhumaan asiasta, niin voisiko neuvolassa joku kerta sanoa asiasta? Käykö sun mies neuvolassa mukana? Ymmärrän kyllä suakin ja pidemmän päälle miehesi ei ole reilu sua kohtaan, jos on kerta itse halunnut yrittää lasta sun kanssa ja nyt toimii noin. Toki häntä voi ihan oikeastikin kaduttaa, mutta silti painostaminen raskauden keskeytykseen ei ole oikeutettua eikä sun siihen tarvitse suostua, jos itse haluat pitää lapsen. Voimia teille asian selvittelyyn!