Raskaudesta kertominen

Vaiana, täällä vähän sama tilanne. Kellään lähimmillä sydänystävillä ei oo lapsia ja tosiaan tuntuu, että osaa heistä ei niin kiinnostakaan lapsijutut ainakaan vielä. Ihan täysin ymmärrettävää, mutta vähän surullista kun ollaan niin eri elämäntilanteissa.
Tästä raskaudesta onkin kerrottu vasta vanhemmille ja esikoisen aikana saaduille mammakavereille. Koen, että heiltä saisin tukea jos jotain sattuiskin. Toivon ihan tosi paljon, että omat kaveritkin sais lapsia niin olis enemmän yhteisiä puheenaiheita :)
 
Me ei kuuluta kirkkoon, joten kummien pyytämis ongelma on sillä ratkaistu. Mun lapset kuuluu kirkkoon, joten sit sitä miettii että onko epäreilua ettei pikkusisaruksella ole kummeja. Tietääkö kukaan onko jokin toinen ’termi’ kirkkoon kuulumattomille kummiudesta?
 
Kamomilla* sanoi:
Milloin töissä täytyy viimeistään kertoa raskaudesta, onko teillä tarkempaa tietoa?
Click to expand...

2kk ennen äitiysloman alkamista on viimeistään kerrottava.

Muoks. Heh heh, tää olikin vähän vanha kysymys... puhelin pomppas ekalle sivulle. No, kaikille muistutukseksi... :smiley-ashamed008
 
Ihmekö77 sanoi:
Me ei kuuluta kirkkoon, joten kummien pyytämis ongelma on sillä ratkaistu. Mun lapset kuuluu kirkkoon, joten sit sitä miettii että onko epäreilua ettei pikkusisaruksella ole kummeja. Tietääkö kukaan onko jokin toinen ’termi’ kirkkoon kuulumattomille kummiudesta?
Click to expand...
No meillä kutsutaan silti ihan vaan kummeiksi, vaikkei kirkkoon kuuluta :D
Annoin nimiäisissä heille sellaiset ”kummitodistukset” :)
 
Olen kanssa miettinyt tuota kummijuttua. Lähinnä että kastetaanko vai ei. Molemmat kyllä kuulutaan edelleen kirkkoon, mutta ei olla kovin uskonnollisia. Naimisiin en voisi ikinä mennä kirkossa, mutta tuota kastamisjuttua vielä mietin. Kuulostaa varmaan oudolta. :) Jos päädytään nimiäisiin, haluaisin kuitenkin nimetä jonkinlaiset "kummit" heille. Henkilötkin jo valmiina mielessä, jos vaan suostuvat. :happy: En kyllä tiedä, onko nimiäis"kummeille" omaa nimitystä. Virallisesti kai kuitenkin lapselle voidaan nimetä kummi vain kirkollisessa kasteessa.
 
Meilläkin "kummi ongelma" sisarukset on käyty läpi ja toisella lapsella on kirkkoon kuulumaton kummi ja tälle tulevalle ei oikeen oo ehdokkaita. Miehelle ehdotin jo toisen kohdalla hänen siskoaan, mutta tämä vaan nyrpisteli, ovat puheväleissä, mutta eivät oikeen muuten väleissä. Mullaki kaverit asuu kaukana ja taitaa olla murto-osa jotka vielä kuuluu kirkkoon. Olis kiva saada lapselle kummi jonka kanssa lapsi olis tekemisissä.
Ite sain rippilahjan nimeltä eli en ollu koskaan nähny kyseistä ihmistä ja toisena kummina oli sukulainen joka ei koskaan puhunut mulle.
Eli haluaisin omille lapselleni vähän enemmän läheisemmät kummit.
Mutta eipä menny ihan nappiin nämä aikaisemmat kummi valinnat kaks lasten kummeista on muuttanut lähes toiselle puolelle Suomea opiskelemaan ja yksi ei oo oikeen lapsiin lämpenevä.
 
Minusta ei ole oikein enää nykypäivää ajatella että vain kirkollinen kummi voi olla kummi. Nykyään niin moni pitää ristiäisten sijaan nimiäiset, että kummiuden käsite on laajentunut ja itse ainakin nimitän itseäni kummiksi vaikka en kuulu kirkkoon eikä kummilastani ole kastettu. Kummi mikä kummi, eipä siihen mitään kasteita tai kirkkoja tarvita.
 
Mun mies ei kuulu kirkkoon mutta meillä on kolme yhteistä kummilasta. Yksi on täysin epävirallinen ja kastettu äidin uskontoon joten viralliset kummit on katolisia. Me kutsutaan itseämme sitten pakanakummeiksi. Kaksi on sit perusluterilaisia ja näissä tapauksissa papit on joustaneet sen verran että mies on saanut olla mukana kasteessa ja mainitaan myös kummikirjassa vaikka hän on näissäkin vähän epävirallinen kummi. Meillä ei tulla kastajaisia viettämään jos lapsi saadaan mutta kummit varmasti pyydetään, tuo haltijakummi olis kyllä kivempi nimi kun pakanakummi. :hilarious:
 
Embo sanoi:
Minusta ei ole oikein enää nykypäivää ajatella että vain kirkollinen kummi voi olla kummi. Nykyään niin moni pitää ristiäisten sijaan nimiäiset, että kummiuden käsite on laajentunut ja itse ainakin nimitän itseäni kummiksi vaikka en kuulu kirkkoon eikä kummilastani ole kastettu. Kummi mikä kummi, eipä siihen mitään kasteita tai kirkkoja tarvita.
Click to expand...
Samaa mieltä toki olen kanssasi, kummi on kummi oli sitten kirkon hyväksymä tai ei, jos sellainen on lapselle annettu. Ja kumpaan mekin sitten päädytäänkään, ristiäisiin tai nimiäisiin, saavat lapset molemmissa tapauksissa kummit.
 
Esikoistamme ei ole kastettu, hänellä on silti kaksi kummia. Nimiäisissä kummeille annettiin kummitodistukset, todella kiva pohja löytyy ihan netistä. Itse olen myös kummi, vaikka en kirkkoon kuulukaan.
Myös tämä uusi tulokas saa aikanaan kummin/ kummit.
 
tiania sanoi:
Esikoistamme ei ole kastettu, hänellä on silti kaksi kummia. Nimiäisissä kummeille annettiin kummitodistukset, todella kiva pohja löytyy ihan netistä. Itse olen myös kummi, vaikka en kirkkoon kuulukaan.
Myös tämä uusi tulokas saa aikanaan kummin/ kummit.
Click to expand...
Juurikin näin myös meillä :)
 
Omalle äidille kerroin samana päivänä, kun tein testin (joskus rv 4+). Läheisille ystäville kerrottiin aina sitä mukaa, kun kasvotusten nähtiin, osalle siis hyvinkin aikaisin. Töissä kerroin kouralliselle ihmisiä joskus rv 8 tienoilla, samoin anopille. Toissapäivänä oli np-ultra ja sen jälkeen kerroin avoimesti töissä ja on kerrottu myös muuten ”kaikille”. Kolmas raskaus niin ei tätä näin rv13 enää peitelläkään voi :)
 
Meillä tietää muutama lähin ystävä, äiti ja sisko. Lisäksi on ollu pakko kertoa töissä esimiehelle ja lähimmille työkavereille kemikaalialtistuksen takia. Nyt oon kyllä joutunu olemaan pitemmällä sairaslomalla pahoinvoinnin takia niin eiköhän kaikki muutki työpaikalla jo oo arvanneet. Tietävät kyllä keskenmenostakin ellei molemmista niin eipä se nyt hirveesti enää hetkauta.
 
Mua vähän harmittaa, kun tuntunut tää mun raskausuutinen leviävän ihan ilman, että ite on tehnyt asian eteen mitään. Eli esim. töissä olin puolihuolimattomasti sanonu mun työparille, että samapa tuo vaikka tästä nyt kohta jo muutkin tietäis, niin eikös se ollu heti sitten menny kertomaan yhelle kaikista uteliaimmista hölösuista tän asian. No, se hölösuu oli muutenkin koko kevään kytännyt, että onko mulla maha alkanut kasvaa, kun palasin alkuvuodesta hoitovapaalta ja olin sanonut, että haluaisin kyllä vielä toisen lapsen. No, tää hölösuu sitten meni kahvipöydässä möläyttämään tän asian käytännössä kaikille paitti kahdelle jotka ei ollu töissä. Oli kyl vähän ärsyyntynyt olo, että toiset ottaa asiakseen levitellä mun henkilökohtasta asiaa kysymättä mitä mä haluan. Tai olin mä siis sanonut aiemmin, että haluaisin kertoa tästä muille vasta kesäloman jälkeen kun nt-ultra tehty jne.. Tosin mun maha alkoi jo vähän kinnata työvaatteissa tässä juhannuksen alla, että olis se voinut paljastua muutenkin, mutta kummiski.

No, sitten sukulaisista: äiti oli kertonut isälle tai oikeestaan isä oli arvannut, kun äiti tuli hoitamaan meidän esikoista kun olin lapsettomuushoitojen takia pari päivää vähän huonommassa kunnossa "toimenpiteen" takia. Oltiin viikko sitten häissä ja olin vartavasten käynyt ostamassa uuden, vähän löysemmän mallisen mekon, ettei kaikki heti huomais mun pömppömahaa. Jossain vaiheessa kumminkin mun täti ja hänen miehensä tuli kysymään, että saako mua jo onnitella. Aattelin sitten vaan, että eipä näyttänyt hame sitten kuitenkaan pelastavan mitään. Myöhemmin kuitenkin mun mies sanoi, että oli kuullut mun isän siellä kertoneen pariinkin otteeseen muille, että mä oon raskaana. Että tälleen... Vähän harmittaa, kun olis tietty kivempi ite kertoa nää eikä kuulla miten muut levittelee näitä juttuja.
 
Voi miten inhottavaa Maiku2 :sad001
En ymmärrä yhtään ihmisiä, jotka julistaa toisten raskausuutisia ympäriinsä ellei oo erikseen pyydetty. Tai ylipäätään toisten henkilökohtaisia asioita. Eivät ehkä ymmärrä, että vievät toiselta sen kertomisen ilon.
Itse oon jättänyt vielä kertomatta kavereille joihin en voi 100% luottaa etteivät kerro muille. Voi tulla pettymyksiä jos huomaavat, että toiset on tienny aiemmin kun toiset, mutta ajattelen, että minun asia ja kerron ihan kenelle haluan tai oon kertomatta.
 
Auts.. Mun siskolle kävi kans vähän hassusti ku se kerto raskaudesta perhepiirille ja laitto ultrakuvan kännykkäviestinä. Setä oli sit esitelly sitä ultrakuvaa koko kotikylälle postilenkin yhteydes.
 
Me olemme kertoneet joillekin ystävillemme. Lisäksi olen kertonut äidilleni ja töissä muutamalle parhaimmalle työtoverille. Sisarukseni esimerkiksi eivät vielä tiedä, ehkä kerron heille vasta np-ultran jälkeen.
Mielestäni on erittäin tärkeää, että saan kertoa nämä uutiset itse.
 
On kyllä kurjaa että muut kertoo tuollaisia uutisia ennen kuin itse ehtii.
Kun siskoni odotti ensimmäistään niin tuleva isoäiti huuteli pitkin kyliä että miniä on raskaana, sen kuuli kaupan kassatyöntekijöistä bussikuskeihin ja kaikki siitä välistä.
Ja kun oli vauvan juuri synnyttänyt, laittoi miehen serkku heti facebookiin ilmoituksen että nyt se syntyi.
Poistui kyllä hyvin nopeasti, mutta siskolle tuli paha mieli kun ei saanut itse kertoa ensimmäisenä.

Töissä varoittelin että tulen ensi viikon perjantaina vähän myöhässä töihin kun on "lääkäriaika". Esimies kysyi heti että olenko raskaana. En ruvennu valehtelemaan ja tunnustin. Mies oli heti arvannut, ensimmäinen lääkärikäynti kuuteen vuoteen niin ei kuulemma ollut mitään muuta järkevää syytä :)
Hyvin otti. Huikea esimies, mutta ihan ei parhaimpia pitämään salaisuuksia eli voi olla että kohta tietää kaikki. :D uhkasi laittaa ilmoitustaululle viestiä :D :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top