Raskaudesta kertominen

Haha, eihän päälle 30v oo mikään ihme ensisynnyttäjänä nykyään :). Saahan sitä päälle nelikymppisetkin lapsia, eikä siinäkään ole enää mitään outoa. Itse sain esikoiseni 31 vuotiaana, ja tämä oli aivain tietoinen valinta. Haluttiin miehen kanssa opiskelujen jälkeen viettää hetki "huoletonta elämää" ennen perheen perustamista. Olikin muuten huoletonta aikaa, ja tuntui että rahaakin riitti vaikka mihin. Olen tyytyväinen, että tehtiin tällainen ratkaisu.

Tiitu90, itse kysyisin varovasti suoraan siskolta, onko lapsettomuus heidän oma valinta. Voit myös kertoa tunteistasi, siitä miten olet arkaillut asiasta puhumista. Myös sille lapsettomalle asiasta puhumaan ryhtyminen voi olla kova paikka, ja hän saattaa olla jopa onnellinen, jos otat itse asian puheeksi. Oma ystäväni yritti vuosia lasta, eikä koskaan puhunut mitään hoidoistaan tai tunteistaan. Nyt vasta lapsen saatuaan on kertonut asioista. Hän ei kuulemma ollut halunnut kuormittaa läheisiään, mikä tuntuu omasta mielestä ihan hölmöltä ajatusmallilta. Sitähän varten ne läheiset on, että jaetaan ilot ja surut, ja ollaan tukena :).
 
Tässäkin ryhmässä varmaan puolet on yli 30v, itseni mukaan lukien. Tosin ehkä Tiitulla on muitakin syitä epäillä asiaa. :)
 
Ensinnäkin nykyään ei ole todellakaan harvinaista että ”jo” yli kolmekymppiset ei vielä omia lapsia suunnittelekaan, vaikka lapsirakkaita olisivatkin. Jos meinaa hankkia itselleen kunnollisen koulutuksen, työpaikan ja edes hitusen työ- ja elämänkokemusta ennen lapsia, on ikää helposti se 30+ ennen kuin moinen tulee edes mieleen. Itse olin 34 ennen kuin ajatus omasta lapsesta tuli ensimmäistä kertaa edes etäisesti mieleen. Esikoisen syntyessä tulen olemaan JO 36-vuotias (parhaassa iässä omasta mielestäni) ja todella tyytyväinen siihen, että olen ehtinyt puhaltaa pahimmat työelämähöyryt ulos :D

Kertomisessa olen myös avoimuuden kannalla. Jokaisella on varmasti lähipiirissä myös tahattomasti lapsettomia mutta eipä heille kertomista kannata tai edes voi loputtomiin lykätä. ”Lastenvihaajat” ovat sitten mun kokemuksen mukaan tietyn ikäisiä naisia, jotka tietävät, että lapsiasiaa pitäisi miettiä vakavasti, mutta eivät sitä syystä tai toisesta halua tai uskalla tehdä. Ja tällä en tarkoita, että kaikkien pitäisi haluta lapsia - todellakaan ei tarvitse - mutta mietittävä se asia jossain vaiheessa kuitenkin on.
 
Joo en niinkään iän puolesta ihmettele (hän 36v)Epäilen siksi asiaa koska siskoni on niin megalapsirakas.. omii melkein toisen siskoni lapset itselleen ja menee niin vaikeaksi kun joskus olen kysynyt että koska on hänen vuoronsa. Nyt en ole vuosiin kysellyt enää mitään. Hänellä on jo ollut kauan koulutus ja vakiduuni (jota vihaa)ettei senkään puoleen "hidastele".
 
Muokattu viimeksi:
Meillä kaikki otti uutisen vastaan iha hyvin kun esikoista aloin odottaa.. tosin kaikki veljet sano että odotti tätä siskolta enempi kun multa. Nyt kun 4tulossa niin ei olla puhuttu kun siskolle joka kyllä ottais itteensä jos ei kerrottas kun puhutaan ihan kaikesta vaikka nähdään harvoin. Veljet on tosiaan jo kuopuksen synnyttyä kyselly et eikö 2 olis riittäny.? (Melun määrä kun kasvo ja paljon) oon heille todennu et jonkun se pitää seuraavaa sukupolvea tehdä.. yhdellä veljistä on kyllä 2 lasta ja vuos sitten riitaisa ero josta johtuen ei olla juurikaan väleissä. (kasvatus erot) mut eipä paljoa muiden sanomiset paina... jos ei halua olla yhteyksissä niin pärjään ilman heitä. :)

Sukulaisista muista kun omat sisarukset ja vanhemmat ei tarvii miettii. Isän puoli käytännössä potki ulos suvusta kun sain esikoisen naimattomana. (. Lopetti puhumisen) :D äidin puoli on ollu aina etäinen.

Meillä ystävä pariskunta yritti vuoden lasta tuloksetta. Nyt he on laittanut ”lapsenteon” jäihin kun menevät 09/2018 naimisiin ja katsovat sitten uusiks lapsihaaveensa. :) heille jännitti kertoa kun tiesin kuumeen olevan kova. Mutta ihanasti ottivat uutisen ja onkin nähty aina kun voitu. Välimatkaa kun on.

Tuleva kummitäti on täpinöissään.. sehän itki ( ei itke herkästi) kun kysyin et olisko halukas kummiksi jos kesällä tulee tarvetta:D nyt tulee ensviikolla ultraan mukaan tueks kun isäntä ei pääse. Ja sano jo et tekis mieli ostel jo vaattei vauval:) mut onneks sain sen takas maanpinnalle ja rauhottumaa.:D
 
Meikäläinen on kertonut jo melkeen kaikille, joille oon katsonut "tarpeelliseks". En olis kyllä viel halunnu, mut sokerit heittelee tosi epämääräsesti ni oon kasvanu toho mittariin melkeen kiinni eilen pikkujouluissa kerroin työkavereille.
 
Me ollaan kans kerrottu jo niille joille tarvii. Muut kuulee sit pikku hiljaa. Kiva kun ei tarvi salailla enää. Kerrottiin myös sukupuoli kun sen salassapito oli viimeks työlästä.
 
Mies oli eilen kertonut kavereilleen, että hänestä tulee isä. Yksi heistä oli tokaissut: "Onnea, kuka on lapsen äiti?" :hilarious: Oli kuulemma mennyt kokikset väärän kurkkuun. Toki kyse oli vain läpästä, olihan kyseinen kaveri elokuussa häissämmekin.
 
Nt -ultran jälkeen kerron läheisille joka on ensi viikolla! :smiley-bounce012
 
Mekin ollaan ajateltu kertoa nt-ultran jälkeen mm. anopille ja niille joille en oo joutunut vielä kertoon. Töissä en kyllä meinaa kertoa vielä tämän vuoden puolella. Nt-ultraan vielä 12 päivää.
 
Mä kans laitan joulukorteissa tiedon! Voiku jännää!!!!! iik!!:)
 
Me ollaan kerrottu mun äidille sekä mun kahelle hyvälle ystävälle joita kummiksikin myöhemmin pyyetään. :-) miehen vanhemmille kerrotaan varmaan vasta jouluna tai sen jälkeen :)
 
5v poikani ilmotti eilen anopille:sad001

Miehen piti kertoo sit kun halus mut toki oli tiedos et näin voi käydä kun lapsille puhuttu mut ollaan kumminkin selvillä vesillä ultran mukaan:)
 
Me ollaan kerrottu mun vanhemmille ja siskoille perheineen isänpäivänä, sekä töissä lähimmälle esimiehelle. Anoppi ei vielä tiedä, sillä välit häneen hieman monimutkaiset... Pakko kyllä kohta töissä asia muillekin kertoa, sillä tänään 15+1 ja vatsa on jo omasta mielestä tosi iso :)
 
Nyt on kerrottu minun vanhemmilleni sekä miehen äidille ja siskolle. Tulevat isovanhemmat olivat todella innoissaan uutisista. :) Omille vanhemmilleni, jotka tulivat meille muutamaksi päiväksi kylään, tein tervetulokortin minulta, mieheltä ja "pikku alivuokralaiselta". Kesti hetken ennen kuin vanhempani tajusivat, mistä on kyse. :grin
 
Apua oonko ainut joka pihtaa tietoo vielä :D Mun vanhemmat eikä miehen vanhemmat tiedä.. miks se tuntuu niin vaikeelta kertoa :eek:
 
marjahei sanoi:
Apua oonko ainut joka pihtaa tietoo vielä :D Mun vanhemmat eikä miehen vanhemmat tiedä.. miks se tuntuu niin vaikeelta kertoa :eek:
Click to expand...

Munkin teki mieli olla kertomatta, mutta vanhemmille oli pakko jo kertoa kun nähdään niin viikottain/päivittäin..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top