Somaa: Mulla sama periaate facebookin suhteen. Eli ei raskauspäivityksiä sinne, ihan jo oman mielenterveyteni kannalta. Mitä lähempänä loppua ollaan, sen röyhkeämmiksi käy ihmisten utelut joko vauva on syntynyt... Ikään kun se jäisi kertomatta! Ja kun kumpikin aikasempi lapsi on mennyt kirkkaasti päälle lasketun ajan niin varmaan tulee tämäkin menemään. Siinä vaiheessa keikkuu niin järjetön mela otsassa ettei yhtään ylimäärästä vauvajännitystä kestä ;)
Raskaudesta kertominen
- Ketjun aloittaja neppis-
- Aloituspäivämäärä
SannaKoo
Sanavalmis juttuseppä
Hei miten te, joilla on jo lapsia ennestään, niin ootteko kertoneet lapsillenne?
Meillä siis vajaa 3v hölösuu, jolle ei oo kerrottu.. se kuitenkin juoruais sen heti kaikille, ja meillä ei siis perheet tiedä. Ystävät tietää, mutta se on ihan riittävä määrä tietäjiä jo nyt. Perheen kanssa en todennäköisesti osais/haluis keskenmenostakaan ainakaan tuoreeltaan puhua, joten siks ei olla kerrottu...
Meillä siis vajaa 3v hölösuu, jolle ei oo kerrottu.. se kuitenkin juoruais sen heti kaikille, ja meillä ei siis perheet tiedä. Ystävät tietää, mutta se on ihan riittävä määrä tietäjiä jo nyt. Perheen kanssa en todennäköisesti osais/haluis keskenmenostakaan ainakaan tuoreeltaan puhua, joten siks ei olla kerrottu...
Huike
Jostain jotain jo tietävä
Me ei olla kerrottu kenellekään vielä. Toisaalta alla on yksi km viikolla 8, joten omatkin odotukset on yritetty pitää hillittyinä, kyseessä tosiaan ensimmäinen lapsi meille molemmille.
Mietityttää vaan milloin töissä kerron tilanteesta kun siellä on muutoksia omaan rooliin tiedossa ja olisi ehkä reilua tietää että mä en mahdollisesti ole kuvioissa ihan kovin pitään enää ennen taukoa.. Luulen että odotan nyt ainakin ton ekan ultran ja sitten keskustelen esimiehen kanssa ennen kuin muutoksista olisi tarkoitus laajemmin infota yrityksen sisällä.
Vanhemmillemme ajattelimme kertoa joulun tienoilla kun menemme seuraavan kerran heitä tervehtimään. Olkoon vaikka yksi joululahja siinä heille :) Omille vanhemmilleni tämä on varmasti suurempi homma kun kyseessä on ensimmäinen lastenlapsi, mieheni vanhemmilla on jo ennestään tätä jälkikasvua, mutta toki varmasti oikein iloinen asia heillekin.
Yksi ystävä kysyi multa asiasta kun soiteltiin muiden asioiden takia. Oli kuulema herännyt keskellä yötä pari päivää sen jälkeen kun olimme tavanneet eikä ollut saanut nukuttua pariin tuntiin kun oli saanut päähänsä että mä oon raskaana. Hänelle toki sitten myönsin aavistuksen oikeaksi kun kyseessä hyvin läheinen ystävä. Muut eivät ole ainakaan kysyneet mitään aiheesta ja tästä kerrotaan sitten ystäville vasta sen jälkeen kun omille vanhemmille on kerrottu. Mitään isoa julkistusta ei ole tarkoitus tehdä, enemmänkin sitä mukaa kun tuttuja nähdään ja jos/kun tajuavat kysyä :)
Mietityttää vaan milloin töissä kerron tilanteesta kun siellä on muutoksia omaan rooliin tiedossa ja olisi ehkä reilua tietää että mä en mahdollisesti ole kuvioissa ihan kovin pitään enää ennen taukoa.. Luulen että odotan nyt ainakin ton ekan ultran ja sitten keskustelen esimiehen kanssa ennen kuin muutoksista olisi tarkoitus laajemmin infota yrityksen sisällä.
Vanhemmillemme ajattelimme kertoa joulun tienoilla kun menemme seuraavan kerran heitä tervehtimään. Olkoon vaikka yksi joululahja siinä heille :) Omille vanhemmilleni tämä on varmasti suurempi homma kun kyseessä on ensimmäinen lastenlapsi, mieheni vanhemmilla on jo ennestään tätä jälkikasvua, mutta toki varmasti oikein iloinen asia heillekin.
Yksi ystävä kysyi multa asiasta kun soiteltiin muiden asioiden takia. Oli kuulema herännyt keskellä yötä pari päivää sen jälkeen kun olimme tavanneet eikä ollut saanut nukuttua pariin tuntiin kun oli saanut päähänsä että mä oon raskaana. Hänelle toki sitten myönsin aavistuksen oikeaksi kun kyseessä hyvin läheinen ystävä. Muut eivät ole ainakaan kysyneet mitään aiheesta ja tästä kerrotaan sitten ystäville vasta sen jälkeen kun omille vanhemmille on kerrottu. Mitään isoa julkistusta ei ole tarkoitus tehdä, enemmänkin sitä mukaa kun tuttuja nähdään ja jos/kun tajuavat kysyä :)
Töissähän mun oli pakko kertoa heti ku sain tietää, koska miten mä muuten selitän pienessä työyhteisössä jatkuvat lääkärikäynnit? Vähän pelotti miten suhtaudutaan ku just alottanu ja koeajalla, mut hyvin suhtauduttiin ja kun projekti päättyy ennen ku äippäloma alkais ni ei sen puoleen ole ongelmaa. Esimiehellä itselläänkin on parivuotias joten ymmärsi kyllä. Se jo luuli että mä irtisanoudun ku lähestyin kierrellen ja kaarrellen..:D
Muutamille kavereille olen kertonut, varsinkin sellasille joille oon tosta yrittämisestä puhunu (esim. tanssiporukan kanssa oli siitä keväällä puhe kun varattiin matka Turkkiin, että mitä jos mä oon raskaana, miten vaikuttaa matkaan jne).
Perjantaina ku saatiin ultrakuva kätösiin, mentiin sitten anopin luona käymään. Isäntä löi kuvan anopin naaman eteen ja sanoi että arvaas mikä toi on. Anoppi sitä pari minuuttia tuijotteli kulmat kurtussa ja sitte tiuskas kiukkusesti että kerroksää mikä se on, mikä sua vaivaa? Anoppi luuli että kuvassa on joku syöpäkasvain tms... :D Ei ollu koskaan nähny ultrakuvaa ja kun kuvassa näkyi lähinnä vaan kohtu (ei se 8 mm katkarapu kovin selkee oo), ni eihän se tajunnu. Toisaalta on myös peruspessimisti ja läheisten menetyksiä muutenkin elämässä.
Lauantaina lähdin sitten ylitöiden jälkeen käymään kotosalla ja näytin iskälle kuvaa. Ei se suostunu arvuuttelemaan mitä kuvassa näkyy vaikka varmasti arvasikin. Kiitti sitten. :D Toivoin sitten sukukehtoa meille, se on nyt isän puoleisella suvulla lainassa (on äitini peruja). Tottakai tää sitten paljastu isän suvulle kun kyseli kehdon perään ja ehtivät jo onnittelemaan mun velipoikaa (oli siellä käymässä) ennenku olin itte ehtiny kertomaan... :D
Mut esim. naamakirjassa en oo mitään kirjotellu, korkeintaan tyyliin elokuvateatterissa nukkumisesta olen jotain laittanu.
Muutamille kavereille olen kertonut, varsinkin sellasille joille oon tosta yrittämisestä puhunu (esim. tanssiporukan kanssa oli siitä keväällä puhe kun varattiin matka Turkkiin, että mitä jos mä oon raskaana, miten vaikuttaa matkaan jne).
Perjantaina ku saatiin ultrakuva kätösiin, mentiin sitten anopin luona käymään. Isäntä löi kuvan anopin naaman eteen ja sanoi että arvaas mikä toi on. Anoppi sitä pari minuuttia tuijotteli kulmat kurtussa ja sitte tiuskas kiukkusesti että kerroksää mikä se on, mikä sua vaivaa? Anoppi luuli että kuvassa on joku syöpäkasvain tms... :D Ei ollu koskaan nähny ultrakuvaa ja kun kuvassa näkyi lähinnä vaan kohtu (ei se 8 mm katkarapu kovin selkee oo), ni eihän se tajunnu. Toisaalta on myös peruspessimisti ja läheisten menetyksiä muutenkin elämässä.
Lauantaina lähdin sitten ylitöiden jälkeen käymään kotosalla ja näytin iskälle kuvaa. Ei se suostunu arvuuttelemaan mitä kuvassa näkyy vaikka varmasti arvasikin. Kiitti sitten. :D Toivoin sitten sukukehtoa meille, se on nyt isän puoleisella suvulla lainassa (on äitini peruja). Tottakai tää sitten paljastu isän suvulle kun kyseli kehdon perään ja ehtivät jo onnittelemaan mun velipoikaa (oli siellä käymässä) ennenku olin itte ehtiny kertomaan... :D
Mut esim. naamakirjassa en oo mitään kirjotellu, korkeintaan tyyliin elokuvateatterissa nukkumisesta olen jotain laittanu.
SannaKoo, meillä myös vajaa 3v lörpöttelijä, jolle kerrottiin ensin vähän epähuomiossa sen enempää miettimättä.. Mutta se on onneksi monta kuukautta jo muutenkin höpöttänyt, että meille tulee pikkukisko, joten tuskin siitä kukaan mitään ajattelee. (Tai ainakaan sen enempää kun ennenkään, mistäpä tiedän vaikka ois hoitajat päiväkodista hakiessa jo alkusyksyn vahdanneet merkkejä.. :D) Kertomisen jälkeen ei olla asiasta paljon puhuttu, varmaan sitten puhutaan, kun tulee tärkeämmäksi että äitin masun päällä ei enää voi hyppiä ja rymytä.
Me kerrottiin viime viikolla varhaisultran jalkeen porukoille, isani alkoi itkemaan ja aiti nauroi. Anoppi meni samantien ylikierroksille ja keksi etten ma saa nyt tehda enaa mitaan (hurjat reilu 6 vk silloin kasassa kun kerrottiin), en mm. vieda koiraa tai kayda kaupassa. Taidanpa koittaa nahda anoppia niin vahan kuin mahdollista tai sen aiheuttaman stressi kay terveyden paalle. Sisarukset oli kaikki iloisesti yllattyneita, vaikkei kauhea yllatys ollutkaan kun 3 kk sitten mentiin naimisiin ja taisin olla aiheesta jo puhunut.
Nyt mennään siis 9+1 viikolla ja kaksi päivää sitten kerroin kaverille, jota myös pyysin samalla kummiksi. Oli iloisesti yllättynyt. Muille ei vielä olla kerrottu, vaikka viime raskaudessa kerrottiin heti plussatestin jälkeen osalle ja sitten varhaisultran jälkeen lopuille läheisille. Nyt meillä tulevana lauantaina on esikoisen 2 v. synttärit ja pojalle puetaan tuolloin paita jossa lukee isoveli ja siitä saavat vieraat sitten yhtä aikaa kaikki tietää asiasta! Katsotaan millaisia reaktioita tulee.
Pojalle ollaan asiasta puhuttu mutta hän tosiaan vajaa 2 v eikä vielä puhu paljoa, eikä asiaa ollenkaan ymmärräkään :D. Ajattelin että voisi joululahjaksi toivoa pojalle nukkea, jotta olisi vauva itsellä hoidettavana ja sitä kautta ymmärtäisi asian paremmin.
Töissä kerron varmaankin np ultran jälkeen joka siis jo vajaan kahden viikon päästä maanantaina. En myöskään tiedä mitä reaktioita saan kun olen toisesta toimipisteestä kolme viikkoa sitten tänne vaihtanut. Mutta vaihto tapahtui minusta johtumattomista syistä, joten yritän olla potematta huonoa omaatuntoa. Ja yrityskin kun on kestänyt 9kk ennen kuin nappasi...
Pojalle ollaan asiasta puhuttu mutta hän tosiaan vajaa 2 v eikä vielä puhu paljoa, eikä asiaa ollenkaan ymmärräkään :D. Ajattelin että voisi joululahjaksi toivoa pojalle nukkea, jotta olisi vauva itsellä hoidettavana ja sitä kautta ymmärtäisi asian paremmin.
Töissä kerron varmaankin np ultran jälkeen joka siis jo vajaan kahden viikon päästä maanantaina. En myöskään tiedä mitä reaktioita saan kun olen toisesta toimipisteestä kolme viikkoa sitten tänne vaihtanut. Mutta vaihto tapahtui minusta johtumattomista syistä, joten yritän olla potematta huonoa omaatuntoa. Ja yrityskin kun on kestänyt 9kk ennen kuin nappasi...
käyttäjä45wi
Silmät suurina ihmettelijä
Täällä menossa 6+4 ja kavereista tietää läheisimmät, ne keille voin puhua myös jos tulee km. Isovanhemmille kerrotaan vatsa aikaisintaan np-ultran jälkeen ja sitten muillekin. Elleivät arvaa aiemmin oksentelun perusteella. Esikoiselle kerrottiin heti mutta siihen voi vielä luottaa. Ikää on 10kk niin sanoa ei ole kuin muutama :D Viimeeksi taisin fb:ssa julkistaa äitiyspakkauksen hakemisen aikoihin, nyt julkistan joko samoihin aikoihin tainen ollenkaan.
siskolintu
Oman äänensä löytänyt
Me ollaan kerrottu molempien vanhemmille (jotka enemmän ja vähemmän ilahtui) ja muutamalle mun kaverille.
Nyt tässä kovasti pohdin, että pitäisikö töissä kertoa, kun juuri olin ultrassa mutta siellä käskivät tulla ensi viikolla uudelleen. Olikin ollut lyhyemmällä kun neuvolassa oletettiin. Nyt mulla menee tosi paljon ensi viikolla töiden päälle nämä käynnit. Ne kaiketi pitäisi saada ihan ilman palkanmenetystä käydä työajalla jos ei muuten onnistu - mikäli siis on töihin kertonut?
Muitakin menoja on tulossa että vaikeaa voi olla tehdä ihan kaikkea sisäänkään.
Oma monimutkaisuutensa on siinä, että olen vuokratyössä ja vaikka sopparia jatkuukin yli lasketun ajan niin jotenkaan ei haluaisi sinne vuokrafirmalle vielä kertoa...
Nyt tässä kovasti pohdin, että pitäisikö töissä kertoa, kun juuri olin ultrassa mutta siellä käskivät tulla ensi viikolla uudelleen. Olikin ollut lyhyemmällä kun neuvolassa oletettiin. Nyt mulla menee tosi paljon ensi viikolla töiden päälle nämä käynnit. Ne kaiketi pitäisi saada ihan ilman palkanmenetystä käydä työajalla jos ei muuten onnistu - mikäli siis on töihin kertonut?
Muitakin menoja on tulossa että vaikeaa voi olla tehdä ihan kaikkea sisäänkään.
Oma monimutkaisuutensa on siinä, että olen vuokratyössä ja vaikka sopparia jatkuukin yli lasketun ajan niin jotenkaan ei haluaisi sinne vuokrafirmalle vielä kertoa...
siskolintu: Riippuu TES:sta ovatko neuvolakäynnit palkallisia. Monella alalla niitä on kyllä mahdollista hoitaa työajalla mutta ovat palkattomia. Mulla kävi esikoista odottaessa niin hyvin että sain neuvola-ajat pääsääntöisesti työajan ulkopuolelle mutta kaikki labrat piti käydä tekemässä työajalla. Silloin tein ne tunnit sisään ennakkoon ja sain siis sillä lailla palkan. Ei olis ollu pakko mutta en halunnu jäädä ilman palkkaa :)
Mun oli muuten pakko ilmoittaa päivätöihin (josta olen siis ollut poissa jo joulusta 2009) tästä uudesta raskaudesta kun sieltä soitti esimies numero 387 (vaihtunu siis ihan älyttömän monta kertaa tän äitiyslomamaratonin aikana esimies) että mun hoitovapaani on kuulemma päättynyt. Tiedä sitten mistä ovat sellaista saaneet päähänsä kun en ole missään vaiheessa niin sopinut. Mutta siellä työpaikalla ne ovat kyllä hukanneet kaikki mun sopimukset jo moneen kertaan, raskaustodistus on pitänyt lähettää useaan otteeseen ja kukaan ei ole koskaan perillä siitä mitä mun kanssa on sovittu kun se asioita hoitava ihminen vaihtuu varmaan kuukauden välein. Rasittavaa.
Mun oli muuten pakko ilmoittaa päivätöihin (josta olen siis ollut poissa jo joulusta 2009) tästä uudesta raskaudesta kun sieltä soitti esimies numero 387 (vaihtunu siis ihan älyttömän monta kertaa tän äitiyslomamaratonin aikana esimies) että mun hoitovapaani on kuulemma päättynyt. Tiedä sitten mistä ovat sellaista saaneet päähänsä kun en ole missään vaiheessa niin sopinut. Mutta siellä työpaikalla ne ovat kyllä hukanneet kaikki mun sopimukset jo moneen kertaan, raskaustodistus on pitänyt lähettää useaan otteeseen ja kukaan ei ole koskaan perillä siitä mitä mun kanssa on sovittu kun se asioita hoitava ihminen vaihtuu varmaan kuukauden välein. Rasittavaa.
siskolintu
Oman äänensä löytänyt
Kuulostaa kyllä vaivalloiselta tuo esimiesten vaihtumiskuvio. Millaistahan on mahtanut olla siellä töissäolijoille... Luulisi kyllä, että tuollaisista papereista pitäisi pitää vähän parempaa huolta, ettei jokainen esimies aloita aina alusta selvittelemään.
Ehkä mäkin sitten vaan yritän tehdä sisään kaiken, saa niitä onneksi tehdä jälkikäteenkin. Pitäisiköhän vaan olla jotain syytä sanoa kun menee nyt ensi viikolla ihan keskelle päivää, vai sanonko vaan meneväni lääkäriin. Nyt nämä tähänastiset olen saanut liukuman puitteissa käytyä.
Ehkä mäkin sitten vaan yritän tehdä sisään kaiken, saa niitä onneksi tehdä jälkikäteenkin. Pitäisiköhän vaan olla jotain syytä sanoa kun menee nyt ensi viikolla ihan keskelle päivää, vai sanonko vaan meneväni lääkäriin. Nyt nämä tähänastiset olen saanut liukuman puitteissa käytyä.
Itse kerroin jo esimiehelle töissä, koska neuvolakäynnit saa hoitaa työajalla. Lisäksi olen joutunut olemaan järkyttävän pahoinvoinnin takia paljon pois joten ajattelin ettei huono omatunto iske, että on hyvä kertoa miksi oon ollut pois. Esimies sanokin, että hyvä että kerroin. Oon päässy just eri hommiin töissä, niin en halua antaa kuvaa etteikö työt kiinnostaisi.
Lisäksi ollaan miehen että omille vanhemmille kerrottu, omille sisaruksille myös. Muutama lähin kaveri tietää myös.
Meidän 3 vee höpölle ollaan ohi mennen sanottu kun on kuullutkin puhetta vauvasta, mutta ei ole ilmeisesti oikein ymmärtänyt asiaa kun ei sen kummemmin kommentoinut ;)
Ei sinänsä salailla asiaa, mutta ei mainostetakkaan. Kuitenkin aina pieni huoli siitä, että meneehän kaikki hyvin <3
Lisäksi ollaan miehen että omille vanhemmille kerrottu, omille sisaruksille myös. Muutama lähin kaveri tietää myös.
Meidän 3 vee höpölle ollaan ohi mennen sanottu kun on kuullutkin puhetta vauvasta, mutta ei ole ilmeisesti oikein ymmärtänyt asiaa kun ei sen kummemmin kommentoinut ;)
Ei sinänsä salailla asiaa, mutta ei mainostetakkaan. Kuitenkin aina pieni huoli siitä, että meneehän kaikki hyvin <3
SannaKoo
Sanavalmis juttuseppä
Mulla esimies oli muuten ehkä neljäs tyyppi, jolle kerroin :D Olin sen vkon keskiviikkona kirjoittanut just uuden sopparin 2/2014 saakka, kun perjantaina tein sitten positiivisen testin... Siinä itkien sitten selitin, että en mä tätä näin suunnitellut ja apua, mitä me nyt tehdään. Mä siis itse olen äitiyslomasijaisena tuolla... Onneksi esimies suhtautui ihanasti, ei ollut yhtään järkyttyneen tai pöyristyneen oloinen. Mut se onki ihana! <3
Ylihuomenna on isänpäivä ja kerrotaan miehen vanhemmille, jännää! Ihanaa toki myös, kun esikoisesta kerrottiin äitienpäivänä :)) (Eli nyt me ei todellakaan voida hankkia kolmatta lasta, kun eihän sille oo sit päivää, jolloin kertoa ;)) Mun oma äiti tietää, mutta muuten ollaan edelleen oltu suvulle suut supussa. Appiset menee varmasti aivan sekaisin (taas!), ne on sellasia hössöttäjiä! Oma isäni ei ehdi meidän kanssa isänpäivää nyt vielä tänä vkl juhlia, joten hänpä saa odottaa tätä uutista sitten pidempän ;) Mutta tiiän, et se menee kans aiiiivan pähkinöiks!
Ja samoin muuten mun oma äiti meni kans ihan sekaisin. Esikoisesta kertoessa se oli ehkä vähän järkyttynytkin, ja lopulta sai vaan tokaistua kait ne onnittelutkin ja tuumauksen "No niinhän te nyt jo ootte sen ikäisiä" :D Sitten kyllä myöhemmin laittoi illalla vielä tekstaria perään, että itkee nyt onnesta ja on pahoillaan, ettei osannut heti sitä kertoa, kuinka onnellinen ja ihana uutinen onkaan :)
Ylihuomenna on isänpäivä ja kerrotaan miehen vanhemmille, jännää! Ihanaa toki myös, kun esikoisesta kerrottiin äitienpäivänä :)) (Eli nyt me ei todellakaan voida hankkia kolmatta lasta, kun eihän sille oo sit päivää, jolloin kertoa ;)) Mun oma äiti tietää, mutta muuten ollaan edelleen oltu suvulle suut supussa. Appiset menee varmasti aivan sekaisin (taas!), ne on sellasia hössöttäjiä! Oma isäni ei ehdi meidän kanssa isänpäivää nyt vielä tänä vkl juhlia, joten hänpä saa odottaa tätä uutista sitten pidempän ;) Mutta tiiän, et se menee kans aiiiivan pähkinöiks!
Ja samoin muuten mun oma äiti meni kans ihan sekaisin. Esikoisesta kertoessa se oli ehkä vähän järkyttynytkin, ja lopulta sai vaan tokaistua kait ne onnittelutkin ja tuumauksen "No niinhän te nyt jo ootte sen ikäisiä" :D Sitten kyllä myöhemmin laittoi illalla vielä tekstaria perään, että itkee nyt onnesta ja on pahoillaan, ettei osannut heti sitä kertoa, kuinka onnellinen ja ihana uutinen onkaan :)
Tosiaan suomalaiskollegoille kerroin heti pari päivää plussatestin jälkeen, koska kyllähän ne muuten ihmettelis minkä takia mä juoksen vähän välilä jossain lääkärissä/hoitajalla/labrassa ja vielä osin työajalla.
Tällä viikolla siirryin tilapäispysyvästi kahden ulkomaalaiskollegan huoneeseen. Kyllä ne on ihmetelly et kui mä olen aina väsynyt (vaikka menen niin aikasin nukkumaan), naureskelee ku mä syön vähän väliä jotain ja ihmetteli miksi en tämäniltaisissa pikkujoulukekkereissä juo alkoholia jne. Jotenkin mä en osaa kertoo asiasta niille vaikka maha pömpöttääkin niin että pakko kohta hakee äippähousut ku farkut painaa ilman vyötäkin (vaikka olen laihtunut). Varmasti olisivat iloisia, toinen on vanhempi herrasmies jolla aikuiset lapset ja toisella on parivuotias lapsi kotimaassaan joten lapsirakkaista ihmisistä kyse, eikä tää raskaus ny työtä juurikaan haittaa muuta ku kontrollikäyntien muodossa (ainakaan tässä vaiheessa), työprojektin ku pitäis päättyä ennen äippäloman alkua.
Tällä viikolla siirryin tilapäispysyvästi kahden ulkomaalaiskollegan huoneeseen. Kyllä ne on ihmetelly et kui mä olen aina väsynyt (vaikka menen niin aikasin nukkumaan), naureskelee ku mä syön vähän väliä jotain ja ihmetteli miksi en tämäniltaisissa pikkujoulukekkereissä juo alkoholia jne. Jotenkin mä en osaa kertoo asiasta niille vaikka maha pömpöttääkin niin että pakko kohta hakee äippähousut ku farkut painaa ilman vyötäkin (vaikka olen laihtunut). Varmasti olisivat iloisia, toinen on vanhempi herrasmies jolla aikuiset lapset ja toisella on parivuotias lapsi kotimaassaan joten lapsirakkaista ihmisistä kyse, eikä tää raskaus ny työtä juurikaan haittaa muuta ku kontrollikäyntien muodossa (ainakaan tässä vaiheessa), työprojektin ku pitäis päättyä ennen äippäloman alkua.
Noniin nyt on sitte kerrottu kummanki vanhemmille ja kaikki oli ilosia. Onneanme tosin varjostaa yhden sukulaisen keskenmeno ja kun kyseinen henkilö kuuli raskaudestamme, hän poisti minut facebookissa kavereista.. Yritimme jo silloin kun he alkoivat odottaa ja nyt ilmeisesti luulevat että ollaan jotenkin kiusallaan hankkiuduttu raskaaksi. On kyllä paha mieli... On vaikea iloita omasta odotuksesta kun joku on siitä noin pahoillaan :(
Tinttaralla
Vasta-alkaja
Kerroin ihan heti alusta kahdelle lapsuudenystävälle, joilla vauva-asiat myös ajankohtaisia. Ollut kovin helpottavaa, kun on voinut alusta asti jakaa näitä fiiliksiä jonkun vertaisen kanssa.
Töissä kerroin np-ultran jälkeen kahdelle luottotyökaverille, ja viime viikonloppuna ilouutisen saivat vanhempani, joille tämä tirppana on ensimmäinen lapsenlapsi.
Ens viikolla sitten anopille uutiset, kun tulee kyläilemään. Eli pikkuhiljaa näitä ilouutisia jaetaan...
Töissä kerroin np-ultran jälkeen kahdelle luottotyökaverille, ja viime viikonloppuna ilouutisen saivat vanhempani, joille tämä tirppana on ensimmäinen lapsenlapsi.
Ens viikolla sitten anopille uutiset, kun tulee kyläilemään. Eli pikkuhiljaa näitä ilouutisia jaetaan...
odottava91
Silmät suurina ihmettelijä
Mä itse kerroin miehen äidille noin viikko plussauksen jälkeen joka oli aivan mielissään tulevasta lapsenlapsestaan =) ja parhaalle ystävälle muutama päivä plussauksen jälkeen ku se huomas et mua joku hymyilyttää ja jotain tekisi mieli kertoa :) omalle äidilleni kerroin n. kuukausi sitten :) kaikki ketkä tietävät olivat onnessaan meidän puolesta :)