Kyfi4518440
Vasta-alkaja
Odotan meidän yhdessä toivomaa iltatähteä rv27. Mieheni ilmoitti n. 2kuukautta sitten että haluaa lopullisesti erota. Suhteemme on ollut joskus hiukan hankalaa mutta uskoin ja luotin siihen että hän todella tarkoittaa mitä sanoi. Nyt tuntuu todella loukatulta ja petetyltä. Ennestään meillä on lapsia. Koko raskauden olen saannut olla yksin. Ei miestä ole kiinnostanut vaikka väittää muuta. Nyt sanoo että kantaa vastuunsa kyllä mutta muo se ei paljoa lämmitä. Hän haluaa olla ja elää kuulemma vapaana. Huomenna meinaa hakea eroa. Tuntuu että olen vankina omassa kehossa. Olen katkera ja täynnä vihaa. Jouduin aloittamaan nukahtamislääkkeet kun nukuttua ei saa. Kyyneleitä/raivoa riittää. Yhtään ystävää ei ole. Tuntuu että miksi jatkaa kun kaikki on mennyt. Pahalta tuntuu se että kaikki luulee että tämä oli vahinko mutta kun ei ollut. Hävettää kulkea yksin maha pystyssä. Itkettää kun katsoo onnellisia pareja.Onko joku joka on kokenut saman?