Raskaana ja kuin puullapäähänlyötynä

P

Pirpana89

Vasta-alkaja
Hei

kolmen raskaustestin perusteella raskaana. Ajatukset asiasta erittäin sekavat. Siitä johtuen huonosti nukutut yöt.

Seurustelemme mieheni kanssa kyllä vakavasti ja olemme puhuneet vauvoista aikaisemminkin, mutta sillä seurauksella, että molemmat ovat todenneet, että myöhemmin vasta! Sitten kun olemme ostaneet omakotitalon ja koiran jne.. :)

Olemmehan vasta kaksikymppisiä. (Vauvan syntyessä 21)

Henkisesti itsellini tämä uutinen on shokki. Niin paljon ja kokoajan pyörii kysymyksiä mielessäni. Miten tulla toimeen, miten töitten käy, olenko valmis ihan oikeasti jo äidiksi ja huolehtimaan lapsesta. Tuntuu että olen itsekkin vielä ihan lapsi.

Tuntuu helpottavalta tulla kertomaan tänne ajatuksia, jos sais vaikka oma kohtaisia kokemuksia teiltä tai vaan tsemppausta, tuntuu että puhuminen ehkä enemmän tietävien ihmisten kanssa auttaus.
 
Heippis Pirpana!

Voi, älä huoli! Et suinkaan ole ainoa, joka kokee tuollaista tunteiden myllerrystä plussattuaan! Itsellä oli aika sama tilanne, jännitti ja pelotti ja itketti ja ahdistikin... ei mulla oo ku neljä vuotta enemmän ikää kuin sulla, aattelin kanssa, että oonkohan valmis tähän! Kaikenlisäksi kun koulutkin vielä kesken (mulla ja miehelläkin), ei vakkariduunia ja kattona pään päällä ainoastaan pienenpieni kaksionpläntti ja tässäkin jo ihan riittävän kova vuokra... Meilläkin perhe ollut puheissa, mutta suunnitelma oli, että vasta vähän myöhemmin, että ainakin koulut nyt ensin loppuun!

Nyt viikkoja myöhemmin.... no, pelottaa tietty edelleen. Kuitenkin miehen kanssa asia keskusteltiin täysin läpi, ja itseasiassa meillä ei missään vaiheessa ollut mielessäkään, että tästä luopuminen missään vaiheessa olisi meillä vaihtoehto! Kyllä tästä selvitään, pienelläkin budjetilla. Ja valmiita äitejä ei olekaan, jokainen lapsi kasvattaa kyllä vanhempansa :)

Joten, mitä ikinä päätättekään tehdä, niin päätös on teidän ja sen kanssa elettävä loppuelämä. Ikää vanhemmiksi teillä on varmasti ihan riittävästi, ja neuvoja ja apuja kaikkeen saa - uskoakseni useimmiten jo vähän liikaakin sitten, kun lapsi on syntynyt!

Täällä on hyvä avautua, varmasti saat tukea ja ainakin pääset purkautumaan :)
 
Asioilla on tapana järjestyä :) Ja samaa mieltä olen siitä että äidiksi kasvetaan lapsen myötä. Itse olin 22 vuotias vasta kun esikoisen saimme,ja ihan samalla tavalla olin vähän peloissani. Olin viimisilläni raskaana kun valmistuin ammattiini,joten koulustressikin painoi siinä samalla päälle. Apua ja neuvoja saa kun vaan osaa pyytää :) ja asioista on aina hyvä puhua,se helpottaa kummasti :) Tsemppiä ja jaksamista! 
 
Moi pirpana.

Itse olin juuri täyttänyt 19 vuotta kun aloin ensimmäistäni odottamaan. Seurustelukaan ollut niin vakavaa, vasta vajaa 6 kk takana ja opiskelut kesken ja vailla omaaa asuntoa, austelin oppilaitoksen asuntolassa.
 Ainoo minkä tiesin oli, että vauva on tulossa ja saa tulla. Siitä lähdettiin, että opiskelut päätökseen (onneksi oli viiminen vuosi) sitten kesäksi töihin, ehkä sen jälkeenkin vielä. Muutto ja asunto. Ja näin toimin. Kumppanikin tuli mukana uuteen kaupunkiin jne Talvella sitten juuri ennen joulua synnytin kauniin terveen tytön ja nyt tämä tyttö on melkein 10 vuotias.
 Olo silloin alussa oli kuin puulla olis päähän lyöty ja pää sanoi että olen nuori ja enkä ole valmis tähän.. Mutta kuten toisaalla olen todennutkin, että vanhemmuus on sellainen joka opitaan. Siihen ei voi valmistua etukäteen. Kes

Hyvää kesää ja onnea+ jaksamista teille.
 
Kiitos kaikille. Isompi shokki alkaa mennä  jo ohitte, nyt kun on saanu enemmän päiviä aikaa miettiä ja totutella ajatukseen. Uskon kyllä, että niitä shokkeja sieltä vielä tulee lisääkin, mutta tällä hetkellä ei "pelota" niiiin hirveesti..

Huojentavaa kuulla, että "valmiita äitejä ei olekkaan, jokainen vauva kasvattaa vanhempansa"! Tuossa kuulosti olevan niin paljon järkeä, että pakkohan siihen on luottaa.

Nyt kun juhannus pyhät ovat ohitte pitäisikö minun maanantaina soittaa ja tilata aika suoraan omalle lääkärille, että saisin lähetteen labraan vai hmm.. miten tästä nyt eteenpäin asiat rullaantuu..?
 
Voit soittaa suoraan oman alueen neuvolaan ja varailla aikaa, jos epäselvyyttä tuloksesta (en tiedä mitä, ehkä vaikka et menkat vasta muutaman päivän myöhässä tai jotain?) niin kyllä ne testit sieltäkin kautta saa. Sitten vaan nauttimaan odottelusta ja oottelemaan pahoinvointeja, jotka toivottavasti sulla on lievemmät kuin mitä esimerkiksi itsellä oli [:)] Ja nekin onneksi loppuu aikanaan!

Sulla on kyllä vielä monta kuukautta aikaa ajatella ja pohtia, pian tuntuu ehkä jo siltä, että voi kun aika menisi nopeammin ja se pieni olisi jo sylissä! Raskaudenaikana varmaan kaikilla naisilla tunteet heittelee laidasta laitaan, millon ollaan onnenkukkuloilla, toiste taas epäilyttää ihan kaikki. Niistä puhuminen auttaa, ja täällä saa vertaistukea [:)]

Tuolla on muuten nuo omat foorumit kunkin kuun odottajille, sä varmaan tuonne helmikuulle kuulut? Sieltä saat myös hyvin ajankohtaista vertaistukea, vaikka saahan täällä muuallakin paljon vinkkejä. Ja ennenkaikkea, onnea, raskaus on IHANA asia! <3
 
Hmm.. Soitin äskön ja sain lähetteen labraan, mutta käskivät odottaa että menkat olisivat myöhässä kaksi viikkoa. Nyt siis kutakuinkin tasan viikon.

Kummallista, niillähän ne pitäis tarkemmat laittehet olla kuin aptekin testit... Ja sitten taas ens viikolla painetaan duuniiduuniiduunii niin en kerkiä käydä sielä labrassa sen takia :(
 
Sit ei auta, kuin olla rauhassa ja odotella. Voithan toki itse vielä tehdä toisen kotitestin tässä muutaman päivän päästä, ja jos sekin näyttää raskaushormoneita, niin kyllä se aika vahvaa näyttöä sitten jo on! (itse olisin varma jo ekan jälkeen, vaikka oiski tehny jo ihan heti menkkojen poisjäännin jälkeen!)

Keskity rauhassa töihin ja muuhun, yritä olla ajattelematta asiaa (tietysti alkoholista ja muusta vahingollisesta on hyvä luopua jo nyt). Kyllä asiat selviää aikanaan, mutta jos jostain syystä et olisikaan raskaana, niin et ehdi innostua ja sitten pettyä pahasti. Tsemppiä! [:)]
 
Moi!
 
Mulle sanottiin aikanaan neuvolasta, et apteekin testit näyttää tosi harvoin väärää positiivista. Eli jos kotitesti virheen tekee, niin se on yleensä sit väärä negatiivinen. Positiivisia ei tän takia edes yleensä varmisteta, ellei oo jotain muuta syytä epäillä tulosta.
 
Tsemppiä odotteluun. Aika kuluu yllättävän nopeesti.
 
Hei!

Itse tein raskaustestin tammikuun alussa ja plussaa näytti, olihan siihen vaikea uskominen ja neuvolassa käytiin, mutta ei ne tarkistanut millään testillä että raskaana oikeasti olisimme. Lähetteen saimme ultraan ja sitä sit odoteltiin. Rv 7 ultrassa näkyi ihana pikkuinen ja nyt rv27 käynnissä ja edelleen ihan ekstaasissa nähdystä plussasta:)

Nyt pitäisi alkaa vain ymmärtämään että synnytys lähestyy ja mitä kaikkea siihen liittyykään. Asustellaan Tampereella ja meillä ei ole synnytysvalmennusta, joten uusi jännitys voipi alkaa mitä vähemmiksi jäljellä olevat rv:t käyvät!!

Apteekin testeihin aikasemmin ollut tutustunut, mutta ymmärsin myös että jos ne virheellisesti näyttävät niin sitten väärän negatiivisen. Nyt vain uskoa ja onnellisuutta peliin, elämän ihanin matka on alkanut!!! :D Onneksi olkoon!!!
 
Takaisin
Top