Rakentaminen lapsiperheessä

Nyt alkaa vihdoin näyttää tulevalta kodilta tuo meidänki urakan tulos :) Keittiö tuli viime viikolla, samaten kolme liukuovikaappia ja vessojen kalusteet. Maanantaina alkovat keittiötä sitte kasaamaan. Arvio oli, et menee noin pari-kolme päivää, noh, meneekin perjantaille nyt kuitenki. Ei siinä mitään, se on ihan ok, mutta sitte huomasivat tänään mies ja asentaja-ukko, että liesituulettimen reikä on liian alhaalla ja kaatoallas ei mahdu siihen mihin piti. Eli on otettava toinen kalliimpi allas tilalle. Kiva! Mä haluan sen minkä olen valinnu! Ja kun vielä suunnittelia kävi hyvissä ajoin mittaamassa, et kaikki mahtuu kohdilleen. Juu hyvin on tilaa kaikelle, sano vielä mulle. Sanoinki miehelle, että me ei aleta maksamaan ylimäärästä mistään kaatoaltaasta kun suunnittelia on väittäny, et se mahtuu ni ne saa kyllä meille myydä sen sen edullisemman hinnalla! Ja jos ei muu auta ni soitan sille ite. Pinna meinaa muutenki olla jo pikkusen kireellä ku maha painaa, selkä vaivaa ja kamalat liitoskivut kun pitäs 1-vuotiaan perässä juosta, ni kyllä tulis melkosta juttua myös sille suunnittelialle jos yhtään pistäis vastaan. Luulen kyllä, ettei mies anna mun soittaa :) Mut onneks toi kaikki on tosi pientä sit kuitenki, mulle vaan kaikki tuntuu nyt just niin suurelta ja ylitsepääsemättömältä :) Mut on se silti ihana uus keittiö, enkä malttais millään oottaa, et pääsee sinne kaappeja täyttelee ja kokkailee!
Nyt olis siis tarkotus, että päästäis tossa toukokuussa muuttaa. Ei siis enää kauheen kauaa. Vähän vaan hirvittää kun laskettu aika on huhtikuussa ni, et mitenköhän ite jaksan. Toivon mukaan ois siis yhtä helppo synnytys ku esikoisesta ni toipuiski nopeesti :)
Nyt puuttuu siis enää katot, sauna, keittiön lattian laatotus loppuun, tuulikaapin lattialaatat ja muualle laminaatti ja tietty listat. Nii ja pitäähän ne liukuovikaapit ja vessan kalusteetki laittaa paikalleen (ei siis kuulu siihen asennukseen). Alan jopa oikeesti uskoa, et päästään toukokuussa muuttaa, eikä vasta syksyllä :)
 
Löytyyköhän vielä meitä rakentavia lapsellisia perheitä  Saataisiin hieman eloa tähänkin aiheeseen.

Eli meillä on lähtenyt nyt urakka liikkeelle. Suunnittelutarve saatiin kaksiviikkoa sitten lainvoimaiseksi ja varsinainen rakennuslupa pitäisi kai tulla ensi viikolla.

Viemäri- ja vesiputkia vedettiin viimeviikolla naapurin pellon ali noin 400 metriä. Talon ja tallin paikka sekä piha alue on lähestulkoon raivattu puista. Vielä kun joku saisi ne tukit ja muut oksat kiskottua sieltä talon paikalta sivummalle ;). Tien linja on raivattu ja itse tie pitäisi saada tehtyä kai ensi viikolla. Sitten voitaisiinkin ajaa jo omalla autolla omaan pihaan asti 

Talon ja tallin perustusten pohjien tekijää pitäisi vielä kilpailuttaa uudelleen niin saataisiin nekin asiat valmiiksi ja päästäisiin sitten oikeisiin töihin kun saadaan rakennuslupa kunnasta.

Toivottavasti löytyisi myös muita samassa tilanteessa olevia ja saataisiin vertaistukea toisistamme.
 
me ei enää rakenneta, reilu vuosi on jo asuttu omassa, tosin on täällä vielä joitakin juttuja kesken. sanon vaan että harkitkaa tarkkaan mihin olette ryhtymässä, meillä ku talo tehtiin pitkästä tavarasta täysin itse olin yksinhuoltaja 10 kuukautta, siis sen ajan että talon sai muuttokuntoon. esikoinen oli reilu 2v ja nuorimmainen 4kk ku alotettiin ja koskaan ei ole ollut niin raskasta, mulle tuli ihan burn out, eikä neuvolassa ymmärretty asiaa eikä oma äitikään että todella yksin jäin, lähellä oli etten oikeesti seonnut. mies oli tosiaan raksalla kaiken vapaa aikansa, kotona kävi vain nukkumassa. ainoat poikkeuspäivät oli syntymäpäivät yms juhlat, eli ei niissäkään yhteistä aikaa oman perheen kesken. ja edelleen on mulla vaikeuksia sillä ku nyt olen raskaana ja kevät taas teki sen että mies tekee autotallia, sitt vielä terassi ja listoja puuttuu yms, tuntuu ettei koskaan tule valmista. Itse en osaa auttaa ku maalaamisessa ja onhan jonku pakko lapsetkin hoitaa... onneks ei kuitenkaan niin pakollista kun rakennusaikana oli että mun yksin piti jaksaa aamusta iltaan. onneks miehellä oli talon rakennusaikana isänsä apuna, muuten ois kestäny vieläkin pidempään. mutta sen enempää ei ollut ku ei ollut varaa palkkoja maksaa.
 
Ikävä kuulla että olet jäänyt yksin rakennusaikana. Onneksi nyt ilmeisesti kaikki on kuitenkin palaamassa normaaliksi. 

Meillehän tämä ei ole enään mikään uusi juttu tämä rakentamisen aloittaminen. Itse talo on tilattu jo 2010 mutta rakentaminen alkaa vasta nyt koska edellisen tontin myyjä päättikin yhtäkkiä olla myymättä tonttia meille joten kaikki alkoi alusta: uuden tontin etsintä, suunnittelutarveratkaisun ja rakennusluvan haku. Onneksi sama talo sopii uudelle tontillekin hyvin, hiukan vain muutimme talon ja tallin sijainti suhteessa toisiinsa.
Lisäksi olemme remontoineet täysin yhden rivitalokolmion jonka myimme vuosi sitten pois, että kokemusta on ja siitä oppi todella paljon, Ai että kun nyt pääseekin maalaamaan ja tapetoimaan suoria seiniä. 

Talo rakennetaan meillä myös pitkastä tavarasta paikan päällä mutta tämä tulee talofirman kautta. Itse teemme sitten ainoastaan sisäpinnat(katto, seinät ja lattiat) ja tosiaan, autotallin rakennamme perustusta lukuun ottamatta itse.

Mutta ensi maanantaina meillä pitäisi mennä jo tie tontille, urakoitsija aloittaa loppuviikosta sen tekemisen ja luultavasti sama tekee sitten myös talon pohjan (tätä vielä hieman kilpailutetaan). Kesäkuun puolivälissä pitäisikin sitten päästä jo perustuksia tekemään...
 
Omakotitalossa asuvien talouksien kiinteistä kuluista ja säästämisestä on ollut puhetta palstoilla mutta saadut säästöt on ollut aika pieniä. Lapsiperheissä on tarve säästää missä on vain mahdollista. Lasten kasvaessa menot myös lisääntyvät automaattisesti. Rahan ja säästöjen tarve lisääntyy. Yleinen hintataso tulee vielä nousemaan tuotteilla ja palveluilla joten erilaiset säästämismalleja kannattaa käydä perheessä läpi.

Ainakin tuolta sivulta saa tietoa säästöistä ja kiinteiden menojen pienentämisestä.

http://omakotiblogi.blogspot.fi/
 
pakko munkin nyt kertoo tänne meidän tilanne. me aloitettiin rakentaa tuos viime vuoden keväänä eli vuonna 2011. lapsi oli syntyny ku aloitettiin suunnittelu ja paperishow. sit olenkin ollut yksinhuoltaja tähän päivään asti ja loppua ei ole vielä tiedossa. minua niin väsyttää tää rojekti jo. kuvittelin, että oltaisiin jo viime kesänä (2012) päästy muuttaa, mut ei...ja siis nyt ongelma on raha! rahat loppui kesken ja pankki ei myönnä lisää. talo on ollut ihan loppusuoralla jo pitkään, mutta nyt ei pysty enää tekee mitään eikä ostamaan tavaraa. tosi kurja juttu! mies itse on rakentanut pitkästä tavarasta suurimman osan! itse olen auttanut välillä jossain siivouksessa. miten te muut, oletteko olleet rakennustyömaalla auttamassa miten paljon?? olen nimittäin miehen suvun puolelta saanut nyt lokaa niskaani, kun en kuulemma tee mitään vaan etsin vain virheitä! olen tarkka, sen myönnän, mutta tottakai loukkaannun ja sanon oman mielipiteeni, jos asioista ei ole minulta kysytty ennen päätösten tekoa! nyt on sit sellainen tilanne, että munkin on lähettävä töihin, jotta saahaan vähän helpotusta. mieli ei tekisi viedä vielä lasta hoitoon. miten teillä muilla menee taloudellisesti? onko talolaina teidän kummanki nimellä vai vaan miehen? 
 
Me ollaan tässä alottelemassa rakennusprojektia. Mies rakentaa pitkästä tavarasta, just saatiin meijän kämppä myytyä ja vuoden vaihteessa muutetaan mun porukoilla.
Mulla ois huhtikuun lopussa laskettuaika..
Olen henkisesti yrittänyt asennoitua siihen, että rankkaa tulee olemaan, mutta siihen tuskin täysin voi etukäteen valmistautua. Siitä olen iloinen, että asumme sitten vanhempieni luona. Minulla on siellä ihmisiä apuna ympärillä, enkä joudu olemaan täysin yksin vauvan kanssa. Tilanne tulee varmasti verottamaan meidän parisuhdetta ja paljon, mutta se on kuitenkin vain yksi ajanjakso elämässä. Ja yhdessä yritetään siitä selvitä. Katsotaan vuoden päästä kuinka hermoheikko olen asian suhteen. :)
 
Meillä rakennettiin talo 2010-2011. 
Tontti raivattiin sillon kun minä olin laitoksella esikoisen kanssa. Ja kun poika oli 2kk, tuli talopaketti. Aika yksinhän sitä sai olla sen rakennusajan mutta kun päästiin muuttamaan maaliskuussa 2011, meidän suhde lähti kovaan nousuun ja ollaan nyt onnellisempia kuin pitkiin aikoihin! :) Yhdessä tekeminen ja puuhastelu omassa kotona on parhainta ja niin yhdistävää kun molemmat tykkäävät puuhata! 

Tsemppiä kaikille rakentajille ja koittakaa jaksaa se rakennusaika, yleensä odotus palkitaan tässäkin asiassa! :) 

rrtytar: Kyselit raksalla auttamisesta. Mä olin kyllä aika vähän. Esikoinen oli silloin pieni kun talopaketti tuli ja olin kiinni lapsessa. Toki sit kun alettiin sisähommia tehdä, olin maalaamassa ja kasaamassa kalusteita kun ne tuli. Siivouksessa anoppi auttoi mua paljon ja hän myös toi yleensä kahvit raksaporukalle. Aika vähän siis osallistuin. Tarkka olin minäkin ja niin pitääkin, talo on kuitenkin sitten oma ja sen täytyy näyttää että se on huolella tehty ja jos alkaisi nyt talo myymään, siitä täytyisi saada hyvä hinta joten kaiken täytyy olla kunnossa. Kyllähän minun ja appiukonkin välit vähän kiristy raksa-aikana, hän kun oli päätimpuri meillä ja ehdotteli sit sitä sun tätä ja jos en tykänny, sain vihat niskoille. Nyt onneksi ollaan jo appiksenkin kanssa taas hyvissä väleissä. :) 
Minä olen hoitovapaalla kahden pienen lapsen kanssa. Hoitoraha riittää just mun osuuteen lainasta. Olen säästänyt jonkun verran ja tällä hetkellä lapsilisät menee laskuihin ja ruokaan. Aika tiukalla siis eletään mutta halutaan että lapset on kotona eikä hoidossa. Ja laina on meidän yhteinen, molempien nimissä siis. Inhoan muutenkin elää siivellä, siksi olen nyt tehnyt satunnaisia viikonlopputöitä että ei tarvitsis joka kuukausi säästöstä ottaa rahaa laskuihin eikä miehellä maksattaa! 
Meillä olis toiveissa vielä kolmas pikkuinen kun talossakin on tilaa, eli kotona jatketaan tovottavasti oleskelua :) 
 

tällä hetkellä meidän tilanne on se, että saadaan varmaan talo siihen kuntoon noilla rahoilla, mitä vielä on jäljellä, jotta päästään muuttamaan. onhan siellä sitä hommaa sitten vielä! oma suhteeni miehen vanhempiin ei ole muuttunut eli siis, heidän kanssaan ei tulla toimeen enkä viiti pyytää edes apua lapsen kanssa. onneksi on oma äiti! ihan naurettavaa tää tällainen vihanpito, mutta omalta osaltani olen sentään pyytäny anteeksi. meidän pitäisi kyllä ensi jouluksi päästä uuteen kotiin. tähän, mis nyt asutaan, on tulossa uudet vuokralaiset ja heille pitäisi tietää jo tarkkaa sanoo, milloin muutetaan. toivottavasti nyt vaan saataisiin asiat rullaamaan! on vaan  niin paljon stressii ja kaikkee muutosta tiedossa, että pelkään, miten se vaikuttaa tähän raskauteen! 

miten muilla on lapset tottuneet uuteen kotiin? vähän jännittää nimittäin lapsen reaktio. nyt kun käydään talolla, mis kaikki on kylläki sekaisin, lapsi ei viihdy pitkään vaan haluu pois. kyllähän sillä varmaan on merkitystä sitten, kun on tavarat paikallaan ja omat lelut ympärillä. 

 
Meillä poika oli 7kk kun muutettiin. Eka ilta ja yö ja seuraava päivä meni niin että hän halusi olla vain sylissä. Sit kun alko omat tavarat ja tutut tavarat löytämään paikoilleen niin poikakin tottu paikkaan ja sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia. :) Ei lapsi varmasti viihdy rakennuksen keskellä jossa on vain rakennusvälineitä yms... että sinuna en olisi huolissaan. 
 
Eihän se talon rakentaminen varmasti koskaan helppoa ole, ei ollut meilläkään. Muutaman kerran pyydettiin apua suurempiin hommiin, mutta suuri osa "haluttiin" tehdä itse. Yksi pieni lapsi oli rakentamisen aikaan. Kärsivällisyyttä se vaatii, mutta kyllä se oli sitten lopulta mukava muuttaa omaan taloon.
 
Last edited by a moderator:
Takaisin
Top