raha asiat mietityttää!!!

lucky87

lucky87

Päivystävä dosentti
Niin... kovasti olen omia tuloja ja menoja miettinyt että mitenkähän sitä pärjäisi... vauva kun tulee ja äitiysrahat ovat paaaaljon pienemmät kun palkka ja asunto lainaa on ja autokin on mutta pitäisi vaihtaa toisenlaiseen autoon että mitenkä tulot riittää... :/ mitenkä te muut olette ajatelleet pärjäävän jos teillä on asuntolainaa ja autolainaa ja muut pakolliset menot päälle... vai täytyneekö luopua autosta ja myydä asunto... kun muutenkin menot kasvaa vauvan tullessa taloon... vaipat ovat kalliita ja ruoka kustannusket lisääntyy... ja tulot pienenenee huh huh... ei sais ressata mutta ei mahda mitään kun mietityttää!!! vaikka kyllä asioilla on tapana järjestyä.. toivottavasti en ole niitä joilla ei järjesty..
 
Me yritimme hankkia kaiken vauvaa varten etukäteen eli silloin, kun olin vielä töissä. Ensimmäiseltä kolmelta kuukaudelta saa yleensä kuitenkin palkan ja senkin jälkeen äitiysraha ja vanhempainraha eivät ole hirmuisen paljon palkkaa pienempiä (näin ainakin meillä, riippuu varmaan työssäoloajasta tms.). Me vähän pienennettiin lainanlyhennyserää kuukautta kohti ja yritetään kuluttaa vähempi noin muuten. Minä käytän oman "tilipussini" yleensä ruokaostoksille ja vauvanvaatteisiin ja -tarvikkeisiin (kun en voi niitä vastustaa [:)])... ja sitten kun minun rahat on loppu, niin mies ostaa loppukuun ruuat ja muut menot. Mies maksaa muutenkin enemmän laskuja yms. Eli me ollaan kyllä pärjätty yllättävän hyvin.

Teimme muutenkin tällaisen järjestelyn: minun vanhempainvapaa päättyy tammikuussa, jonka jälkeen pidän pitämättömiä lomia eli saan palkkaa. Maaliskuussa mies pitää isäkuukauden, niin minä menen töihin. Sen jälkeen pidän vielä pari viikkoa lomia ja sitten vasta jään hoitovapaalle. Eli toivottavasti saamme tuossa tammi-maaliskuussa vähän rahaa säästöön hoitovapaata ajatellen. Hoitovapaan ajan emme lyhennä lainaa ollenkaan. Hoitovapaalla olen kuitenkin vain 3.5 kk sitten menen takaisin töihin elokuussa.

Asunnon myymistä en kyllä suosittele, kun lainaeriä menee sopia pienemmiksi. Joutuisittehan kuitenkin maksamaan vuokraa? Kuten sanoitkin, niin asioilla on tapana järjestyä. Jos tulee oikein tiukka paikka, niin sitten vain mietintään, mistä kaikesta pystyy luopumaan (parturi, ulkona syöminen, omat vaatteet; lastenvaatteita ja -tarvikkeita saa kirpputoreilta). Toivottavasti pääset yli stressaamisesta.
 
Hyvin pärjää kun miettii mihin ne vähät rahat laittaa. Meillä on ainakin pärjätty työssäkäyvä isä+ kotiäiti+ lapset+ asuntolaina -yhdistelmällä. Minimi äitiyspäivärahalla ei kyllä paljon ulkomailla reissata, mutta muuten ei mistään ole jääty paitsi.
 
Mekin on pärjätty melko hyvin äitiys- ja vanhempainvapaan ajan. Minulla loppui määräaikainen työsopimus raskausuutiseen, mutta sain kuitenkin täyden palkan äitiysloman alussa. Vanhempainrahat ovat kohtuulliset, minun tuloista maksetaan vuokra (meillä ei sitä asuntolainaa siis ole [:D]) sekä alkukuun laskut ja ruoka. Mies on työttömänä ja saa minimituet, joten minulla töihinpaluu on pakon sanelemaa tammikuussa. Kotihoidontuet + työttömyyskorvaukset ei yksinkertaisesti riitä. [:(]

Kannattaa tosiaan hankkia etukäteen mahdollisimman paljon, tosin kyllä niitä hankintoja on tehtävä vauvan synnyttyäkin. Kannattaa myös pyydellä sukulaisilta ja tuttavilta lastenvaatteita ja leluja ym. tarvikkeita, jos lähipiirissä on pieniä lapsia. Lahjavinkkejäkin voi antaa. [;)] Kirpputori on meillä ollut kovassa käytössä, sieltä löytää varsinkin pieniä lastenvaatteita tosi hyväkuntoisina. Kannattaa hyödyntää, mikäli ei välttämättä halua ostaa kaikkea uutena.

Vaipat on kalliita, ja kannattaakin harkita kestovaippailua. Siinä säästää pitkän pennin, vaikka ostaisikin kaikki vaipat uutena. Käytettynä ostetuilla pääsee yllättävän halvalla. Eikä kannata huolehtia siitä pyykinpesusta, lapsiperheessä kun sitä pyykkiä tuppaa muutenkin tulemaan paljon...

Mikäli vaan imetys onnistuu, niin täysimetykselläkin säästää paljon rahaa silloin alkukuukausina, kun ei tarvitse vielä silloin ostella vauvalle ruokaa/korviketta.
 
heips..
uskon että kaikki järjestyy.. meillä minä olin koulussa ja mies armeijassa kun sain lapsen että nyt kun miettii niin ihmettelen kyllä itsekki mistä sitä rahaa tuli..[:D] meillä kans asunto-laina ja auto. armeijan aikana ei kyllä tarvinu lyhentää lainaa ja kela kyllä avusti paljon hankinnoissa mutta jostain sitä aina rahaa tulee sen verran että elää..[:)] että huolet pois.. ja täälläkin mennään minimi äitiyspalkalla ja onneksi mies on päässy jo töihin..
 
Mä luen näitä juttuja useimmiten kademielellä... Meillä kun se rahan riittäminen menee aina ihan hirveeksi taiteiluksi jokaikinen kuukausi... Toistaiseksi ollaan jouduttu siis ottamaan lainaa jostain melkein joka kuussa. Se takaisin maksaminen onkin usein melko mahdotonta.

Mulla siis minimituet, hoitovapaa alkaa ensi viikolla... Mies maksaa vuokrat, omia lainoja, laskut, autot jne. Mun rahoilla lyhennetään mun velkataakkaa ja ostetaan ruuat ja mitä lapsi tarttee. Me asutaan siis vuokralla. Autoja on kaksi - kumpaakin lyhennetään vielä. Asutaan semmosessa paikassa missä on välttämätöntä että kummallakin on oma auto. Mulla on niskassani kolmannen osapuolen velat joita makselen muutaman vuoden vielä pois (nice). Nyt kun hoitovapaa alkaa se raha menee kokonaisuudessaan lainan lyhentämiseen. Miehen palkka ei riitä kaikkeen joten ollaan jouduttu ottamaan lisälainaa (onneksi siinä on saatu nivottua muita lainoja saman otsikon alle joten lyhennykset vähenee euromääräisesti). Toivottavasti sillä nyt tullaan hetki toimeen ennen seuraavaa rahapulaa... Hoitovapaan aikana mä pyrin tekemään keikkatyötä iltaisin aina kun suinkin kykenen jotta saisi edes parisataa ruokaan. Lasta en tahdo alta vuoden ikäisenä hoitoon joten nyt on vaan tultava toimeen jollain pyhällä hengellä muutama kuukausi.

Meillä on kestovaipat käytössä ja lasta imetän vielä (loppusuoralla ollaan sillä saralla). Soseet teen pääasiassa itse - siinäkin säästää - ja nyt ollaan pikkuhiljaa siirtymässä "normaaliruokaan". Vaatteita saa kirpparilta (itselleni en ostakaan kun ei ole huutavaa tarvetta) tai sitten pyytää lapsen isovanhemmilta avustusta jos jotain tärkeää puuttuu. Mitään kummempia tarvikkeitahan ei tässä vaiheessa tartte kun turvaistuin, pinnasänky jne. on jo hankittu (ne hommattiin ennen lapsen syntymää kun olin töissä vielä).

Mulla ainakin tipahti ensin tulot viidenneksellä kun ekat kolme kk sain minimipalkkaa (meidän alalla siis näin). Sitten äitiys- ja vanhempainpäiväraha oli vähän yli puolet siitä mitä työssäollessa sain. Hoitovapaalle siirtyessä tulot tippuu sitten siihen hurjaan n.300€/kk eli nyt mennään jo niin pieniin tuloihin etten minäkään mestaripenninvenyttäjänä saa niitä riittämään. Kuntalisää on haettu mutta siitä ei ole vielä tullu päätöstä. Hoitolisää ei tipu koska yhteenlasketut tulot on yli tulorajan.

MUTTA uskon silti että tästä selvitään. Hoitovapaalla olen siis 4kk minkä jälkeen alkaa sitten saada taas palkkaa. Sittenhän tulee kyllä päivähoitomaksu lisäksi mutta tulot kasvavat tähän kotonaoloon verrattuna kuitenkin joten eiköhän sitten ala taas pikkuhiljaa joku balanssi löytyä.

Jotenkin tuntuu että helpompaa olisi jos tosissaan olisi asuntolaina mitä lyhentää eikä vuokra kun sitä lainanmaksua saa aina sumplittua. Vuokrahan maksetaan täysimääräisenä vaikka mikä olisi...
 
Mä oon opiskelija vielä eli äitiysrahaa saa ihan minimisumman 440 e/kk + lapsilisä. Noilla rahoilla ei kyllä paljon juhlita.. Mies on vakityössä ja meillä on sekä asunto- että autolaina. Jos asuisimme vuokralla, meillä menisi jopa enemmän rahaa! Me ollaan nimittäin laitettu lainanlyhennykset ihan minimiin ja maksetaan vähemmän kuussa autosta ja asunnosta yhteensä, kun mitä maksettiin vuokrakämpässä yksin vuokraa!! Eli ei se lainakaan mikään ongelma ole. Saahan niitä lainanlyhennyksiä sitten myöhemmin taas nostettua.
Meillä tulee kierrossa niin paljon tavaraa, että se on auttanut, joten kehotan tosiaan kiertämään kirppareita ja jos on mahd. saada tuttujen lasten vanhoja vaatteita ja tavaroita [:)]
Mä oon sitä mieltä, että vähälläkin pärjää! Sitä rahaa menee tasan niin paljon, kun sitä on ja sillä pärjää mitä sitä tulee.
Mä ostan harvoin vaatetta itselle, mutta silti joskus pystyn ostaa ettei ihan samoilla joudu koko ajan kulkea [:D]
Ruokakaupassa käydään tekemässä joskus kerralla jopa kahden viikon ostokset ja nykyään teenkin aina ruokalistan minkä mukaan mennään [:)] Ei mee ylimääräistä rahaa, kun on pitemmälle ajalle ruokatarvikkeita, eikä tarvitse jatkuvasti käydä hakemassa kaupasta jotain.

edit. Kaikki lainat menee miehen tililtä ja ruokaostoksetkin tehdään tosi paljon miehen rahoista. Mä maksan omat laskuni eli esim. kännykkälaskun ja jos jotain ylimääräisiä muita. Lisäksi mä maksan auton vakuutuksen. Muuten maksan miehenkin laskuja joskus. Tottakai munkin rahoja käytetään ruokaostoksiinkin jos sitä rahaa mulla on.. Joskus mulla menee viikossa jo nuo rahat, kun yleensä mun rahoista tehdään esim. tytön hankinnat, jota onneksi aika harvoin on. Laskuihinkin tuosta summasta menee yleensä jo puolet.. Mulla onkin sitten lompakossa aina miehen visa electron jos tulee joku tarve, kun mies on poissa. Onhan tää jotenkin kurjaa, kun tuntuu, että mies elättää meidät, mutta mies sen ymmärtää. Mulla on lähipiirissä pariskuntia, jotka joskus puhuvat olevansa toiselle velkaa esim. pari euroa [:-] Sitä mä en ymmärrä, meillä ei yksinkertaisesti olisi mahdollista..... Toki toisille sopii toinen tapa, mutta ei tässä tilanteessa kyllä sopisi, kun tulot niin eritasoiset!! Enkä siis tuomitse jos jollain tuollainen käytössä, että tasan kaikii maksetaan!!
 
Pakko kanssa ihmetellä tota undulaatin mainitsemaa asiaa... Että jos perhe ollaan niin ei siinä mun mielestä olla toisilleen velkaa vaan pyritään maksamaan yhdessä kumpikin maksukykynsä mukaan. Meillä esim. kuviot on ollu aiemmin niin että mies maksoi vuokran ja kotivakuutuksen ja mä sitten mitä huushollin pyörittämiseen menee (muut laskut ja vakuutukset sitten kumpikin erikseen). Omista rahoista on maksettu sitten omia harrastuksia ja omat henkilökohtaiset hankinnat (esim. just vaatteet) mutta muuten ollaan kyllä ihan joukkueena toimittu - etenkin nyt kun on lapsikin.

Mullakin on näitä tuttavapariskuntia jotka esim. ruokaostoksista säästää kuitit ja kattoo mitä kumpikin on toiselle velkaa. Ei mene mulla jakeluun jos saman katon alla asutaan...
 
Meillä aikalailla tismalleen sama tilanne kuin undulaatilla eli kierrätys, opinnot, mies töissä (tosin oppisopimuksella eli paska palkka). Tosin tällä hetkellä asutaan vuokralla, mutta toiveissa olis oma asunto löytää. Kesästä asti ollaan kahteltu, mut vielä ei oo semmosta löytynyt joka kannattais ostaa. Ja ihan kohtuu hyvin pärjätään, vaikka vuosi sitten mies oli työtön ja meillä pukkas vielä näppärät sairaala ja lääkelaskut päälle ja täällä kans ollaan avustettu sukulaisia (niitä rahoja tuskin koskaan saadaan takas) kun ovat velkakierteessä. Kankkulan kaivoon menee kyllä ne rahat sanon minä, mutta toivon tosiaan että moon ja moni muukin sais avun tuohon velkakierteeseen. :/

edit: Minä oon kans ihmetellyt miten kihloissa oleva pariskunta tai perhe lasketvat velkojansa toisilleen. EI mee mun jakeluun. Kyllä meillä on rahat ollu yhteisiä siitä asti kun yhteen muutettiin. Ja välillä tosiaan minä elätin meijät, nyt vuorostaan mies ja tulevaisuudessa todennäköisesti taas toisin päin.

Niin ja siis en murehdi raha-asioita. (:
 
Minä meinaan nyt olla se uhkarohkea, joka ilmoittautuu siksi tökeröksi, joka laskee kuluja avomiehen kanssa (ei tosin olla kihloissakaan). Oon kyllä sen paljastanu jo aiemmin jossain palstoilla. Me siis jaetaan yhteisen talouden kulut niin, että kumpikin maksaa nettotuloistaan saman prosenttimäärän. Eli absoluuttisesti mä maksan vähemmän, koska mulla on pienemmät tulot. Kyllä minusta laskeminen on kannattanut, sillä monena kuukautena olen saanut mieheltä 100-200euroa "palautusta", koska mä teen niin paljon enemmän hankintoja. Olishan se epistä, että mies parempipalkkaisena ratsastais mun pienemmillä tuloilla, vai mitä? Mutta joo, jos rahat ovat tosi vähissä, niin silloin on tietysti epäinhimillisempää laskeskella tälleen kuin me. Olen totta kai todella kiitollinen, että pärjäämme ihan ok. Olemme luonnostaan tosi vähän kuluttavia tyyppejä (ei kalliita harrastuksia, kampaamoja, vaatteita, sisustusta, elämyksiä, vaan arkielämää, lähinnä ruoka maksaa ja (molempien omat) asuntolainat yhteiseen asuntoon).

Täytyy vielä sanoa, että tuntuu kyllä tosi pahalta teidän puolesta, että joudutte niin kovin miettimään raha-asioita, ei se kivaa ole. Jaksamisia ja pärjäämisiä kaikille!!!
 
Mie olen osittain kans tuota sakkia jotka on välillä velkaa toiselle... Meillä on jaettu asumismenot tasan vaikka tulot on erikokoiset. Miulla säännölliset kuukausitulot ja miehellä kertapompsina isompia tuloja. Mie maksan miehelle asumisesta ja autonlyhennyksistä ja mies sitten maksaa laskut. Ruoasta maksaa kumpikin ja sitä ei lasketa. Mie ostan itelle ja lapselle vaatteet ja muut "kulutustavarat" + kotiin "kaikkea kivaa ja tarpeellista", mies maksaa yleensä isommat ostokset. (Paitsi nyt mie aijon ostaa veronpalautuksista lapselle turvaistumen tasan niin hienon ja uuden, kun vaan sattuu haluttaan...[:D] Semmoisen joka menee loppuajan, kun istuinta tarvitaan.) Mies maksaa omistaan sitten omat menonsa.

Meillä on pärjätty ihan hyvin vaikka välillä tiukkaa onkin. Asumisesta ei mene nyt kuin sähkö/vesi/vakuutus. Autoja kaks, kun näillä etäisyyksillä ruokakaupassakaan ei käydä ilman autoa. Molempia vielä maksetaan, pääasiassa mie toista ja mies aina omansa. Miehellä työhommista lainaa ja miulla opintolainaa. Suunnittelua ja maksujen jakamista ja välillä sitä, että "onko siulla rahaa nyt käydä kaupassa loppu kuukaus, jos mie pistää vähän enempi menemään?" Vielä ei ole tullut ikävä edes lapsilisää joka menee suoraan lapsen tilille.
Mie olen ihan periaatteestakin ostanu suurimman osan lapsen vaatteista käytettynä, kestovaipat käytössä osittain. Omia vaatteita ostan vaan tarvittaessa ja miulla on tili muutamassa postimyyntikaupassa, että voin maksaa nekin tarvittaessa pienissä kuukausierissä.

Sanoisin, että suunnittelua se vaatii, toisinaan enempi, toisinaan vähempi, mutta kyllä sitä aina jotenkin pärjää!
 
Heh, sain tässä just kotihoidontukipäätöksen... Kuntalisän kanssa vajaa 530 euroa tulee olemaan mun bruttotulot joulukuusta. Me ollaan säästetty hulluna tästä hoitovapaan rahasta ja ollaan tosi hyvin onnistuttu, maksettiin eräidenkin velkoja näillä rahoilla ja saatiin mm. miehen opintolaina maksettua. Silti pelottaa... Meitä on täällä kumminkin seitsemän hengen talous jossa on kolme isoruokaista teinipoikaa, jostain se ruoka on revittävä. Meillä on yks auto, imetän ja kestoilen. Kaipa me pärjätään... Miehellä on senverta isot tulot että lisiä ei tipu, ja Kelahan laskee meidän perheen henkilöiksi vain minut, miehen ja vauvan. Noita neljää koululaista ei huomioida. Aion sinnitellä kotona siihen että tyttö on kaksi, katotaan onnistutaanko.
 
Minä ymmärrän hyvin sen, että perheessä ei olekaan raha yhteistä. Itse olin siinä tilanteessa vuosia sitten. Mies maksoi omat menonsa ja minä omani. Ruokalasku setvittiin kuitista, eli jos minä maksoin koko laskun niin mies maksoi minulle ruoat jotka itse söi. Onneksi järjestely sopi miehelle, sillä muuten olen varma että jos olisin suostunut maksamaan kaiken, niin siitä ei olisi loppua tullut. Olen tottunut pärjäämään omillani enkä katso hyvällä, jos aikuinen ihminen on vapaaehtoisesti toisen elättinä. Nyt (mies on siis vaihtunut) saan 440 e ja lapsilisän, siitä maksan perheen ruoat (välillä tuntuu että ostan vain miehen ja vauvan ruokia ja itselleni en mitään). Mies huolehtii omista ja talon laskuista. Minun laskuni rajottuvat omaan autoon liittyviin (auto on pakko olla täällä syrjässä). Omat menot olen laittanut jäihin. Silmälasit saavat kelvata kunnes pääsen töihin, kampaajalla en käy jos ei ole pakko ja 20 e:n kännykkälasku tulee noin 4 kk välein. Tärkeintä, että vauvalla on joka päivä vaatteet päällä ja leluja (yhtäkään lelua en ole itse hankkinut). Mutta täytyy myöntää, että pelkkä asuminen vie tuhottomasti rahaa, muuten vähällä rahalla pärjäisi kyllä.    
 
Ymmärrän, että lasketaan menot jos toinen muuten vaan eläisi siivellä ja tuhlaisi omat rahansa vaan omiin hömpötyksiinsä.
Meillä ei kuiteista laskeskella. Tulot on ihan eri luokkaa tällähetkellä kun mun mammaraha on osa-aikaisista töistä laskettu. Asunnon lainanlyhennyksen maksamme puoliksi kuitenkin, mikäli mä vaan pystyn. Muutama kk mies on maksanut kokonaan. Muuten mä käyn pääasiassa kaupassa ja mies taas hoitaa enemmän auton vakuutuksia tms. Ei tulisi mieleenkään laskeskella, että toinen on toiselle velkaa, tai paljonko kumpikin tuloistaan prosentuaalisesti maksaa menoja(se menee suurinpiirtein niin ihan automaattisesti, mies kysyy paljonko mulle laskujen jälkeen jää ja sit välillä ottaa mun laskuja maksettavakseen jos on huono kuu). Mutta näin siis meillä, tehköön toiset hyvälle tuntuvalla tavalla(voi varmaan verrata kertiksiin/kestoihin, voi voi arvostella toisia toisen päätöksistä!).
 
Meilläkään ei lasketa sen tarkemmin kumpi mitäkin laskuja makselee. Se maksaa jolla sillä hetkellä on rahaa paremmin tai lompakko mukana ym.[:)] Oon samaa mieltä kuin muutamat muutkin täällä, että kun kerran yhdessä asutaan ja eletään, niin ei miun mielestä rahoja ja maksuja pidä sen isommin eritellä. Mutta kukin toki tekee niinkuin itsestään parhaalle tuntuu..

Meillä oli aika,  joskus vuosi sitten, jolloin mie en saanu mistään mitään tukia muutamaan kuukauteen. Etsin kovasti töitä, mut mitään ei meinannu löytyä, ja elettiin sit miehen rahoilla täysin. Se oli rankkaa kyl, kun oon aina tottunu omat menoni maksamaan! Mut se opetti meille paljon! [:)] Jos mies joskus joutuis työttömäksi ja mie oisin töissä ni toki mie maksaisin isomman osuuden sit!

Kerrostalossa kun asuttiin niin lainat meni miun tililtä, mies maksoi autonsa menot ja asunnon vastikekulut, ja laskuja makseltiin milloin mitenkin. Samoin kauppakulut meni milloin mitenkin päin. Nyt kun muutettiin omakotitaloon niin lainakulut menee miehen tililtä ja mie makselen sit muita menoja. Mies kyl maksaa yhä laskuja ja kauppamenojakin, koska hänellä on paremmat tulot kuin miulla. Tää toimii meillä, eikä raha aiheuta kiistaa..

Kyl sitä tosiaan aika pienellä toimeen tulee, kun vaan pakko on! Aika vähillä rahoilla kun sitä on joutunut elämään, niin sitä oppii sit olemaan tuhlailematta sitä rahaa turhuuksiin. Kummallakaan meillä ei luottokortteja ole, kun halutaan elää niin, että sit ostetaan kun siihen varaa on.[:)]
 
niinku se meidän tilanne on se että mulla on oma omistusasunto joka on tällähetkellä vuokralla, koska emme vauvan kanssa mahtuisi siinä asumaan ja olemme itse vuokralla. Vuokralaisen maksamalla vuokralla saan lyhennettyä lainan ja maksettua yhtiövastikkeen. eli mun tilanne on +-0 kun minun osuus vuokrastani on melkein sama kuin lainan lyhennykseni. Meillä maksetaan avomieheni kanssa vuokra puoliksi ja jotenkuten ruokakustannukset puoleksi, mutta suurimman osan hankinnoista vauvalle olen joutunut hankkimaan itse omasta pussista. tuntuu ettei miestäni hirveästi kiinnosta ostella vauvalle mitään eikä se oikein taida ymmärtää edes mitä sille pitäisi hankkia. Ja jos yhdessä lähetään hankkimaan vaatteita niin kyllä hän osaa suoraan mainita että jos minä maksaisin ne ostokset.. en kyllä kehtaa kassalla enää ruveta tinkaamaan asiasta... no,... onneksi nyt veljen lapsilta tuli paljon vaatteita ym. ilmaiseksi... mutta omat vakuutukset ja auto kustannukset tietenkin maksan itse ja ne ovat kalliita eikä niistä oikein voi enempää tinkiä...
 
lucky87, tuon sun selvennyksen jälkeen tekisi mieleni ehdottaa, että myy asuntosi, kun ette siinä asu ettekä varmasti myöhemminkään sinne mahdu, jollette nytkään. Jos ei siitä edes nettoa mitään itselleen, niin miksi pitää sitä taakkanaan, kun muutenkin tekee tiukkaa. Nythän on ihan hyvä aika myydä pieni asunto. (Vaikka riippuu tietty sijainnista kans). Sijoitusmielessä ehdit hankkia ylimääräisen asunnon myöhemmin elämässä, kun se paremmin onnistuu taloudellisessa mielessä. Ja sittenhän teillä on periaatteessa paremmat mahikset ostaa oikean kokoinen omistusasunto, kun on vanha pois harmeista. Meillä pankki laittoi nykyiselle asunnolle ehdoksi sen, että mun on ENSIN myytävä yksiöni pois, ennen kuin saamme hankkia isomman asunnon. Eli siis mitään mahiksia mun ei olis ollu pitää ns. sijoituskämppää nykyisen lisäksi, VAIKKA vuokra olisi kattanut sen asunnon velan.
 
Hmph.. minusta noi vaipat ei nyt kamalan kalliita ole. Paketti maksaa jotain 13e ja kestää aika kauan, ainakin meillä [8|] Tuon 13e säästämme jo menoissa, kun ei tuu käytyä kaupungilla ja tupakan polttaminen loppui jo ennen raskautta. Vaatteita saamme paljon uusina ja käytettyinä, mm. tänään tyttömme sai kaksi uutta bodya mummolta. Tänään mm. ostettiin kokonainen pakkaus hedelmäsoseita, eikä maksanut kuin alle 2e paketti. Perunat, porkkanat jne saa halvalla, kun itse keittää ja soseuttaa. Toisaalta, ei yksi kasvissose purkkikaan paljon maksa...
Kun nuo menot jakaantuu tasaisesti kahdelle ihmiselle, niin ei se juurikaan vaikuta talouteen.

Me olemme naimisissa ja meillä on molemmilla omat tulot ja menot. Eli minä maksan oman auton kulut (bensat, huollot, katsastukset, vakuutukset jne) ja mies omansa. Molemmat maksaa omat puhelinlaskut+ minä maksan poikani puhelinlaskun. Talolaina maksetaan puokkiin, reilu tonni kuukaudessa. Koirien ruuat, madotukset ja rokotukset maksaa molemmat, minä taas maksan koirayhdistysten maksut+ koulutuksesta tulevat pienet menot.
 
Luckylle pakko sanoa, että musta tuntu kans koko odotusajan, ettei tuo mies juurikaan innostu/osallistu vauvan kustannuksiin... vaatteet ja pikkutarvikkeet tuli kyllä mun (reilusti pienemmästä) tilipussista maksettua. Isoihin hankintoihin mies osallistui tasan puoliks jo silloinkin... Nykyään sitten mies taitaa maksaa meidän menoista n. 80%, koska mulla ei yksinkertaisesti enää oo mitään säästöjä ja miniäitiysrahoilla + nyt kotihoidontuella, niin eipä säästöönkään jää.

Joskus joutuu vähän tarkemmin laskeskelemaan pennejä, mutta ihan hyvin tässä on tultu toimeen. Istukaa yhdessä alas ja jutelkaa raha-asioista, ei niistä kannata riitoja turhaan ottaa, jos niiltä voi välttyä! Ja tosiaan, lainat voi sopia nyt raskaus+äitiysajaksi minimiosuuksille, niin ei sureta. Suosittelisin minäkin sen sun omistusasunnon myymään...

Itseä ahisti ihan suunnattomasti (ja noh, ahistaa kyllä vieläkin!) olla miehen elättinä, mutta miehellä on jotenkin niin lungi suhtautuminen siihen, että iteki on tähän jo tottunut. Miehen mielestä siis on ihan ok ja luonnollista, että kun minä hänen lastaan kannoin ja nyt poikamme kanssa olen kotona, niin hän tekee sitten duunia koko meidän perheen yhteisen hyvän vuoksi :)
 
Hmmm, mistäköhän just luin/kuulin että raha on yleisin syy eroihin[8|] itellä yks pitkä parisuhde kariutu suurilta osin just siihen että mies oli täysin holtiton rahan kanssa, peliongelmainen ja lopulta menetti luottotietonsa. Varsinkin kun lapsia aletaan tehdä niin kyllä sitä tarvii jonkinlaisen turvan ja luottamuksen että osataan yhessä hoitaa raha-asiat niin että laskut saadaan maksettua ja ruokaa on kaapissa...

Ennen lasta katteltiin jonku verran laskut ja menot puoliks mutta kyllä toi lapsi jotenkin teki meistä "joukkueen" niinku joku täällä kans mainitsi. Yhessa asutaan ja yhteisestä lapsesta huolehditaan joten tuntuis hölmöltä halkoa hiuksia kumman rahat-meiningillä, varsinkin kun toinen on töissä ja toinen kotona jolloin tulot on väkisinkin ihan eri luokkaa...käytännössä mies maksaa vuokran ja suurimman osan laskuista, ja ite hoidan useimmiten kaupassa käynnin joten omat rahat menee oikeestaan ruokaan ja vauvan tarvikkeisiin(ei ne miehet tosiaan oikeen tajua niitten päälle[:D]) Samoin kun SannaKoota, mua kans ahisti tällasena tiukkana minä-itte-luonteena antaa periks sille että mies tavallaan elättää, mutta aika mahotonta se ois hoitaa lasta ja samalla tienata joten periks oli annettava[;)]

Mä en aina tajua et mihin sitä rahaa niin hirveesti tarvii[:-] meillä mies saa perus-duunarin palkkaa, mä minimi-tukea kun olin opiskelija ennen äitiyslomaa. Oon kai tottunu aina oleen köyhä koska nyt tunnen että meillä riittää ihan kivasti rahat. Mutta tää on myös elämäntapa-kysymys. Asutaan vuokralla, ei omisteta autoo, kierrätetään kaikessa mahdollisessa(omasta halusta, ei köyhäilyn takia), ei oo kalliita harrastuksia, en käy kampaajalla yms. ollaan periaatteessa melko kulutus-vastaisia luonteita, tai omataan maalaisjärkeä niinku ite tykkään aatella[:D]
 
Takaisin
Top