puolison ja läheisten suhtautuminen

Jotenkin ihana saada vähän vertaistukea täällä kun tuntuu et meidän taloudessa puoliso ei myöskään oikein osaa huomioida mun tilannetta. Ollaan yhdessä haluttu ja toivottu lasta ja ollaan siitä iloisia mut arjessa huomioiminen on jotenkin ihan nollassa. Olis kiva kun on raskaana et toinen kyselis vointia ja auttais eri tavalla kotitöissä. Se ei yhtään helpota tilannetta et toinen suunnittelee kaikkia reissuja just siihen ajankohtaan kun vauva on syntymässä ja sen jälkeen.. muut kyllä jaksaa töissä ja muualla kysellä kuulumisia ja huomioida mut oma mies ei lainkaan. Vähän vetää kyllä mielen matalaksi..

Ehkä raskaus ei ole vielä puolisosi mielessä oikein konkretisoitunut? Millä viikoilla olet? Joko on ollut neuvolakäyntiä/ultraa, jossa hän voisi olla mukana? Ehkä siten odotuksesta tulisi todellisempaa? Toki kannattaa myös yrittää puhua ja kertoa omista tunteista puolisolle. Tsemppiä!
 
Mä luulen et moni mies pyrkii olemaan "pessimisti ei pety"-asenteella. Ja just toi, ettei se raskaus oo miehelle kovin konkreettinen. Mut jos mies on kuitenkin ollu mukana lapsenteossa, ni uskoisin ettei hän halua tahallaan loukata. Kannattaa puhua että se tuntuu pahalta itsestä.
Mä oon huomannu monesti sen, et kuvittelen miehen ymmärtävän ja osaavan ajatella samoin ku minä, ja tottakai, kun pidän häntä fiksuna. Mut ei, mies on hyvin putkiaivoinen. Sit ku oon ottanu puheeksi, ni mies onkin ihan hämmentynyt eikä ole tarkoittanut loukata.

Ite oon nyt tosi helpottunu ku jännitin oman miehen suhtautumista koko raskausasiaan edellisten pettymysten jälkeen, ja kun hän just ehti todeta ettei halua enää lasta. Mut nyt on kyllä ollu niin huomioonottava kuin pystyy tässä vaiheessa olemaan. Vähän se kyllä vaati keskusteluja ja muutaman kerran on ollu aika paha mieli ku oon märehtiny yksin.
 
Graavilohi käräytti eilen, niin ku pahoin pelkäsin. :rolleyes: Veljenvaimo ja tämän äiti on niin tarkkasilmäisiä ihmisiä, että ei jäänyt huomaamatta. Onneksi oma perhe ei takertunut asiaan, kun kielsin kaiken, että ehkä vielä päästään läheiset yllättämään.
Harmittaa vaan niin vietävästi, kun piti vielä isoon ääneen alkaa uteleen, että millon meille on lisäystä tulossa. Sitten kun kielsin asian, niin päälle vaan todetaan, että oot sitte tainnu muuten vaan pyöristyä :rolleyes: Minkäs teet ku turvottaa..
 
Meillä onneksi kukaan ei joko huomannut tai sitten viitsinyt huomauttaa, kun en ottanut graavilohta :cool: Miehen serkku ilmoitti viestillä omasta raskaudestaan aattona, joten se saattoi myös viedä huomion anoppilassa :grin

Apiaani, mulla on myös miehen kanssa tuota, että luulen sen totta kai ajattelevan samoin kun minä ja sit se onkin ihan pihalla ja jompikumpi tai molemmat hermostuu :rolleyes: Välillä tuntuu, että luetaan toistemme ajatuksia, niin ei ehkä tuu sanottua kaikkea niin selvästi kuin pitäisi :facepalm:
 
Meillä arvasi mun vanhemmat siitä kun aaton aattona en saanut makaronilaatikkoa uppoamaan alas.. :D olivat kyllä aivan innoissaan :)
 
Mäkään en saa sitä moskaa uppoomaan kurkusta alas, mut sitä ei kyl ihmettele enää kukaan :hilarious: Mä oon niin kyllästyny miehen himoitsemiin makarooniruokiin et voisin elää koko loppuelämäni ilman niitä. Peruna on pop :wacky:
 
Meillä taas käytännössä eletään pastaruuilla niin aika paha :D
 
Olipas ihana kun uutenavuotena "paljastui" parhaalle ystävälle meidän odotus :Heartred Toki hän tiesi meidän yrityksestä, mutta ei siinä kauaa mennyt, kun hoksasi, että minä pidättäydyn alkoholista. :cool:

Aivan ihana kun sai illan höpötellä vauvajuttuja hyvän ystävän kanssa. Illan mittaan myös mies toitotti yhä tiiviimmin raskaudesta, milloin missäkin yhteydessä. :D On niin ihanaa, kun näin tärkeän asian saa jakaa rakkaiden ihmisten kanssa :Heartred
 
Me oltiin jouluna miehen veljen ja hänen puolisonsa luona. Jossain vaiheessa sit menin kertomaan salaa tälle puolisolle.
No nyt oltiin taas kylässä heillä uusivuosi. Tää miehen veli vihjaili että mun miehen pitäis harjoitella kakkavaippojen vaihtoa (samaa härnäsi jo jouluna) ja multa ei kertaakaan edes kysynyt haluanko alkoholia vaikka aina kysyy.

Kysyin mieheltä onko hän kertonut veljelleen ja hän oli miettinyt samaa musta ja meinannut kysyä olenko minä kertonut.
Vähän epäilen että joko veli aavistaa muuten tai sit tää puoliso on lörpötellyt... Harmi jos on, ku tiedän kuinka iso juttu tää miehelle on ja että haluaa sen pitää vielä salassa, ja minäkin lörppösuu menin paljastamaan sille puolisolle. Mies ei sitä tiedä, ja aattelin et mulla on helpompi ku se ei painosta syömään tai juomaan mitään kiellettyä.

Äääh...
 
Mun mies on aina halunnu lapsia. Ja edelleen toiveena hänellä kolme! Mutta ei siltikään ollu (ulkoisesti) innoissaan tai huomaavainen edellisessä eikä tässä raskaudessa!

Vasta ku poika synty, hänestä tuli isä! on ylpeä ja kehuu usein poikaa! Ja osannu jopa muaki kehua

Että ei vaan kaikki vaan oo sellaisia puolisoja raskauden aikana ku ite haluais! Mutta silti hyviä isimiehiä :)
 
Mulla vähän samoja kokemuksia kuin maiksulilla. Raskausaikana ei jotenkin huomioi raskautta melkein ollenkaan, mutta sitten kun meidän poika syntyi niin oli tosi innoissaan ja on paras mahdollinen isä :Heartred ja ekaksi halusi vain yhden lapsen mutta ihan itse ehdotti toista kun poika oli reilun vuoden vanha, itse en sillon vielä ollut edes valmis toiseen :hilarious:
 
Meillä on kyllä miehen suhtautuminen muuttunu tosi hyvään suuntaan. Tänään saatiin tosiaan ultrassa varmistus ja nähtiin sydämen syke, ni mieheltä tuli semmonen helpottuneen kuuloinen spontaani nauru :grin Ja ihan sekaisin sen jälkeen, pelkäsin jo että se ajaa pian kolarin ku meni miten sattuu risteyksistä ultran jälkeen :oops::facepalm:
 
Mies ei ole juuri kommentoinut ennen tätä päivää. Heti plussan jälkeen pohti lähinnä autonvaihtoa ja raha-asioita. Tänään esittelin masua, joka on yhtäkkiä pompsahtanut esiin. Kerroin etten pysty enää kauaa töissä peittelemään. Sitten mies alkoikin jo kysellä, että milloinkas se laskettu aika olikaan ja koska jään pois töistä ja milloin ultra on. Eli usein miehet tarvitsee sen visuaalisen tai muun konkreettisen kimmokkeen, jotta asia on todellinen.
 
Me ei olla kerrottu vielä kellekään raskaudesta, odotellaan ensimmäinen ultra(toki jos maha pysyy piilossa).
 
Mä oon jo miettinyt, että miten kerron raskaudesta kaikille. Varsinkin omat vanhemmat ja sisko mietityttää :grin
Viime kerralla laitoin isänpäivänä ultrakuvan mun iskän korttiin mukaan :grin
 
Mää haluaisin kertoa omille vanhemmille jollain kivalla kortilla tällä kertaa. Viimeksi jotenkin vain möläytin asian ja mies jaksaa siitä edelleen kettuilla. :rolleyes: Hirveän ahdistavaa ilmoittaa raskaudesta. Esikoisesta töissäkin lähinnä odotin, että joku huomaa ja siihen meni varmaan 6-7 kuukautta ainakin.... Kun työtakista piti nappeja aukoa mahan tieltä, porukka vasta huomasi.
 
Me ollaan molemmilla kerroilla vaan möläytelty ja laitettu jotain whatsapp-viestiä läheisille. Instagram & FB-kavereille "kerroin" postaamalla kuvan ekasta tytölle ostetusta mekosta joskus rv. 20 jälkeen. Mua huvittaa varsinkin jenkkien harrastamat "announcmentit", kun oikein näyttävästi ja luovasti julistetaan raskautta. Ymmärrän kyllä, jos sen haluaa tehdä just esim. jollain kortilla, kuvalla tms, mutta itelle se on niin vierasta.

Vielä huvittavampaa tosin on ne niiden gender reveal -jutut. Kakut, ilmapallot ja kaikki. Me käytiin edellistä odottaessa jenkeissä ultrassa selvittämässä lapsen sukupuoli, asialle omistautuneella klinikalla. Sieltä olis saanut jotain paketteja, joista sitten hyppää esiin joku sininen tai punainen nalle. Niillä oli vaikka mitä juhlakrääsää sitä suurta paljastusta varten! Kummallisin oheistuote kumminkin oli nalle, johon laitetaan soitin pyörittämään sikiön sykettä. Musta sellanen 150bpm syke nallella olis vaan karmiva, joten jäi ostamatta. :joyful:
 
Mies toppuutteli aluksi, että katsotaan nyt pari päivää. Tein siis testin päivänä jolloin menkkojen olisi pitänyt alkaa. Kesällä oli meinaan menkat muutaman päivän myöhässä, ovat siis todella säännölliset, niin mies sanoi että mitä jos silloinkin olisin tehnyt testin ja se olisi näyttänyt plussaa. Nyt on jo innoissaan.
Muutamalle lähimmälle ystävälle kerroin heti ja ovat onnessan kun tietävät meidän yrittäneen lasta. Perhelle piti kertoa vasta jouluna, koska silloin olisi tullut ilmi joka tapauksessa, mutta äidille oli pakki kertoa aiemmin ja onnessaan oli.

Jouluna sitten kun tarjottiin skumppaa ja sanoin etten ota niin heti arvattiin :) kaikki ovat olleen iloisia. Töissä en ole vielä kertonut kuin eilen työparilleni. Esimiehelle ajattelin kertoa kun on ultrassa käyty vaikka käytiin varhaisultrassa.
 
Meillä raskaus on ollut toivottu pidemmän aikaa, joten mies oli tosi onnellinen, kun plussa tuli. Hän on myös siivonnut, laittanut ruokaa, käynyt kaupassa ja muutenkin ollut tosi huomaavainen.

Muuten oon kertonut mun sisaruksille ja 4:lle ystävälle, kun ollaan oltu yhteisillä reissuilla ja pitänyt sitten kieltäytyä skumpasta. Töissä kerroin esimiehelle, kun oli niin kauhea pahoinvointi ja yhdelle työkaverille, kun piti erikoisruokavaliota liharavintolaan sumplia ja varaus ja hänen suunnittelema erikoisruokavalio oli tietysti hänen nimissään. Kaikki on ollut tosi onnellisia meidän puolesta, toki tietävät, että ollaan käyty lapsettomuustutkimuksissa ja ovat tsempanneet meitä.

Vanhemmille ja muille ystäville kerrotaan vasta NT-ultran jälkeen.
 
Takaisin
Top