Pomon reaktio?!

zuvi

Silmät suurina ihmettelijä
Miten teidän muiden pomot ovat reagoineet raskausuutiseen?
Itse kerroin tänään ja pomo oli tosi hiljainen, vaisu ja iloton! (normaalisti juttelee ja nauraa ja on oikein reilu ja mukava.) Ei edes onnitellut! Totesi vain että tulipahan yllätyksenä kun et ole perheen perustamis aikeista kertonu. :/ Inhottavaa kun itselle raskaus on ihana ja iloinen asia ja toivoisi että kaikki reagoivat samoin.. Hieman tuli pahamieli ja tuntuu kun olisin tehnyt kauhean teon. :(
 
Mie kärsin sillon ihan samasta..en uskaltanu kertoa pomolle/esimiehille kun vasta aika lähellä sitä, kun oli pakko.. :( esimiehet oli tosin jo kyliltä kuullu..heh.
mut tuo on ihan hirvee tunne, kun kokee tekevänsä jotain väärää. Ja tuo ettet oo perheenperustamisesta puhunu, no eihän siitä tarvitsekaan puhua... mut sama olo oli tuossakin asiassa miulla..ihankun olis etukäteen pitäny ilmoittaa, et nyt jätimme muuten ehkäisyn pois, nyt saattoi muuten tärpätä jne.

Mut tuon "alkujärkytyksen" jälkeen niin hyvin pomo suhtautu. Oltiin koulutusmatkalla ja naureskeli vaan miulle, mikä "michelin" olen... :)
 
Minua pomo kyllä aikoinaan onnitteli, ja totesi, että tuli vähän puun takaa.. kerroin siis rv 13, eikä masu ollut ollenkaan näkyvissä siinä vaiheessa. Tosin pomo oli myös niin reilu, että kertoi asiasta kaikille muillekin, vaikka ajattelin, että esimiehet eivät yleensä lavertele tuollaisia asioita (pomo oli siis nainen).

Työkavereiden reaktiot olivatkin sitten hassumpia, yksikin soitti toiselle työkaverilleni, ja kyseli, että miten minä reagoin uutiseen, kun eihän minulla ole vakipaikkaakaan.. taisi luulla, että vauva oli suuremman luokan vanhinko. Työkaveri kertoi siitä minulle, ja nauroi, kun hänen olisi tehnyt mieli sanoa tälle uteilijalle, että minä istun päivät pitkät pöydän alla itkemässä kurjaa kohtaloani :-D

Ehkä pomollesi tuli ensimmäisenä mieleen, että voi ei, nyt pitää löytää jostain tuuraaja ym. hänen työhönsä vaikuttavat asiat? Eiköhän hän vielä iloitse kanssasi vauvasta. Ja jos ei iloitse, niin oma on häpeänsä ;-)
 
Kiitoksia! :) Itsellä kävi sama mielessä että jos pomoni ajatteli vaan rahaa.. Kovan luokan bisnesnainen kun hän on. Onneksi sain tänään juteltua työkavereiden kanssa ja he ovat innoissaan ja kannustavia. Ihanaa kun jotkui ihmisen jaksavat ymmärtää tätä onnea.
Huomenna on inhottava päivä tiedossa koska meillä on firman juhlat illalla. Pelottaa että pomoni pitää jonkui hirveän saarnaan tai kyselyn tms.. :S
 
Minulla pomo otti kyllä asian ihan hyvin ja iloisena, kerroin jo rv 9.
Näin asian niin että reilumpaa kertoa heti alkuvaiheessa, kun meillä on tulossa töihin syksyllä muutoksia joita silloin pohdittiin ja jään kuitenkin syksystä pois.
 
Mä en esikoisesta ehtinyt edes itse pomolle kertomaan...  Olin kertonut työpisteen vastaavalle kun piti ekaan neuvolaan päästä kesken työpäivän.  Pomolle olin ajatellut kertoa vasta ekan ultran jälkeen.  Noooo, sillon oli tää sikainfluenssahysteria justiinsa ylimmillään ja tää vastaava oli sitten pomolle infonnut ettei mua mihinkään tauti pesäkkeeseen laitettaisi kun olin siunatussa tilassa.  Näin ollen en pomon reaktiosta tiedä mitään, hänen kanssaan asiasta tuli keskusteltua lähinnä siinä vaiheessa kun oli ajankohtaista miettiä äitiyslomalle jäämistä.

Tän pikkukakkosen kohdalla mulla oli ehtinyt pomo jo vaihtua ja hänen reaktionsa oli (kun kerroin etten palaakaan vielä töihin) että "No sehän sattu hyvään rakoon kun ei mulla ois ollu sulle just nyt töitäkään".  Että näin mun töissä :D
 
Vähänkö ikävä asenne pomolla, luulis nyt jokaisen ymmärtävän että kun lapsi päättää tulla maailmaan niin sehän tulee :) Ei se niin helppoa ole ennakoida ja "perustaa perhettä" nappia painamalla, vaikka se varmaan pomolle ihanne oiskin.. Mut pomon tehtävä onkin ajatella ensimmäisenä raha-asioita :P

Mut nauti sää vaan raskaudesta, ja kyllä pomoski varmasti tajuaa tilanteen pian sun kantilta ja on ymmärtäväisempi :)
 
Pomon reaktio oli ihana! Lämmin karhunhalaus, iloista naurua ja onnitteluja. Pomo tosin tiesi jo etukäteen meidän haaveilevan perheen perustamisesta. Onnittelujen jälkeen tuumattiin työkuviot kuntoon tulevan kesän osalta ja sovittiin miten ja koska paikkaani ryhdytään hakemaan sijaista yms... Salaisuus on pysynyt pomolla, ei oo vienyt tietoa eteenpäin työyhteisössä. Hyvillä mielen jäämässä kotiin.
 
Pomon reaktio oli ihana! Lämmin karhunhalaus, iloista naurua ja onnitteluja. Pomo tosin tiesi jo etukäteen meidän haaveilevan perheen perustamisesta. Onnittelujen jälkeen tuumattiin työkuviot kuntoon tulevan kesän osalta ja sovittiin miten ja koska paikkaani ryhdytään hakemaan sijaista yms... Salaisuus on pysynyt pomolla, ei oo vienyt tietoa eteenpäin työyhteisössä. Hyvillä mielen jäämässä kotiin.
 
Kiitoksia kaikille! :) Raskaudesta olen nauttinut täysillä ja vaikka kuka sanoo mitä niin tätä onnea ja vauvaa ei minulta enään pois viedä. :D Ekaa ultraa odotellassa jotta pääsee näkemaan pikkuisen, siellä se kait möllöttää vaikka ei ole mitään oireita minulle aiheuttanut, paitsi mahan kasvamisen. :D Kiltti vauva.. :)
 
Mä en ees oo uskaltanut vielä kertoa, oon just muutama viikko sit alottanu uudessa työpaikassa, pelkään ihan kauheesti pomon reaktioo. Lokakuun 6 päivään asti ois koeaikaa, ja pelkään et saan potkut ku kerron asiasta. 

Muoks. Eipä tarvinu sit kertoa ollenkaan, sain sitten alkuviikosta jo potkut ilman mitään kunnon syytä. :/ Saapa ainakin ottaa rennosti ja nauttia raskaudesta :)
 
Meillä pomo vaan onnitteli ja totesi, että on tätä jo vähän odottanutkin. Vähän yllättävä kommentti mun mielestä, kun en oo mitenkään lapsirakas muuten yms. Mutta viime kesänä mentiin naimisiin, niin kai se on sitten normaalia...

Työkavereista taas suurin osa meni ihan höpöksi. Mä olen meidän nuoremmasta porukasta ensimmäinen, ja kyselijöitä ja onnittelijoita on riittänyt :)
 
Mä kerroin raskaudesta ns. kehityskeskustelussa, jossa oli läsnä oma esimieheni sekä toimitusjohtajamme. Olin jo rv 18, mutta raskaus ei vielä juurikaan näkynyt (ainakaan vaatteiden läpi). Ensin molemmat olivat ihan hiljaa ja vain tuijottivat mua. Ehdin ajatella monta tuskaista ajatusta ja todeta itsekseni että "eipä tainnut olla kovin iloinen uutinen heille", mutta sitten toimarimme sai onneksi koottua itsensä ja totesi että "no, sehän on mukavaa" ja alkoi sitten puhua käytännön asioista, kuten äitiysloman aloitusajankohdasta, sijaisesta jne. Omalla esimiehelläni meni vähän pidempään kerätä itsensä ja hän olikin pitkään hiljaa, onnitteli vasta kehityskeskustelun jälkeen. Kai se oli molemmille vain niin suuri yllätys, etteivät ensin osanneet oikein reagoida mitenkään. Miehiä molemmat, ehkä sekin vaikutti asiaan... ;)
 
Hei! 

Minulla kävi aika ikävästi. Toimin vuokrahuoneella yrittäjänä kun sain tietää olevani raskaana. Pidättelin tietoa pitkään sisälläni koska tulokas tuli itsellenikin yllätyksenä ja halusin varmistaa asian ensin kunnolla ennen kuin kerron muille. Kun pomoni/vuokranantajani/hyvä ystäväni sai tietää asiasta hän samantien kylmän viileästi irtisanoi minut. Hän oli vielä nainen ja hyvä ystäväni ja kuvittelin hänen ymmärtävän. Tein töitä kotona äitiyslomaan saakka ja nyt vuoden alusta aloitan toisessa vuokrahuoneessa työt. En vieläkään voi olla tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa.
 
Mun lähin esimies otti asian tosi hyvin mutta sitten osastopäälliköstä kuoriutui itse saatana tuon ilmoituksen jälkeen. Kaikki, mitä oon sen jälkeen tehnyt on ollut väärin/huonosti/liian aikaisin/myöhään/täyttä p*skaa...Olen ollut testaamassa uutta ohjelmaa ja tämän pomon mukaan "korvaamaton" kunnes sitten viime aikoina olen saanut kuulla, etten osaa edes käyttää koko ohjelmaa...

Vedin pelin poikki viikko sitten ja ilmoitin jääväni sairauslomalle, kunnes työsuojeluvaltuutetun kanssa järjestetään jonkinlainen keskustelu. Kyykyttäminen, mitä pomo on harrastanut tämän mun ilmoituksen jälkeen, muistuttaa sota-ajan saksalaisia tai neuvostoliittolaisia periaatteita ja täysin perusteetta...En oikein keksi mikä muu olisi muuttunut kuin se, että jään kohta töistä pois ainakin vuodeksi.

 
Takaisin
Top