Poksahteleva huhtikuu!

hymykuoppa

Seurustelun sensei
Huhtikuunmammat 2014
Toukokuunmammat 2014
Nyt se kauan odotettu huhtikuu on vihdoin täällä! Tuntuu vähän epätodelliselta. Lasketut ajat on jo ihan käsillä joten tervetuloa loputkin huhtikuiset vauvat :)

Mun vauva on viikon päästä täysaikanen ja laskettuun aikaan on 4 viikkoa. Mä niin toivoisin että vauva ymmärtäis syntyä jo huhtikuun puolella! Eipä tässä vissiin kuitenkaan muu auta kun jatkaa odottelua ja jännittämistä. Perhoset vatsassa on tullu tutuks kun mietin että periaatteessa jopa mun vauva voi tulla millon vaan!

Ihana huhtikuu :Heartred
 
Meidän muksu olisi jo täysaikainen. Laskettu aika on nimittäin kolmen viikon kuluttua. Olemme miehen kanssa naureskelleet, että sopiva aika olisi viikko ennen pääsiäistä niin mies saisi säästettyä isyyslomapäiviä kesällekin. Olemme sopineet, että hän on alkuun viikon meidän kanssa kotona ja kesällä sitten pidemmän pätkän. Itse ehdotin tätä, koska ajattelin, että sitten kesällä saamme siitä ajasta koko perhe enemmän irti.

Toisaalta olisin valmis jo ottamaan tämän kaverin ulos. Illat alkavat olla todella tuskaisia. Päivisin olo on siedettävä, mutta illalla painovoima painaa tuon muksun niin alas, että kivut repivät lantiota ja vatsaakin alkaa särkeä helpommin joissain asennoissa. Onneksi hän on viimeisen kuukauden ollut niin alhaalla, ettei vatsa painaa keuhkoja.

Muakin alkoi eilen suihkussa jännittää, kun huomasin saman asian kuin hymykuoppa. Vauva voi tulla koska vain. Samalla tuli sellainen pieni hetkenkestävä pakokauhu. Se pikkuinen voi tulla koska vain ja sitten elämä ei ole enää ikinä entisenlainen. Suihkuhetki oli epätodellinen kun samaan aikaan kauhistutti ja oli innostunut.
 
Jestas, mahtavaa, hurjaa, ihanaa ja aivan kamalaa!!! Mulla on aivan fiilis, että tätä raskautta saisi jatkua vielä hyvän tovin (laskettu aika kahden viikon päästä). On ollut ylellistä nauttia pyöreästä mahasta ja potkuista kylkiluissa. Koskaan ei tiedä, josko tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, että tämän saa tuntea ja kokea.. OIh, onpa jotenkin haikea olo.
 
Miun puolesta tää sais tulla vaikka heti. En tosiaankaan näe mitään ihanaa pyöreää mahaa tuon perseen takaa :p Jos ens kerralla tulis näyttävämpi maha edes kun on jo kerran venytetty. Onhan tää sillai arjessa kätevää että ei oo kauhean iso, vasta nyt on alkanu tulla oven karmit jne vastaan. Mut kyl jotenki haikailisin sellaisen mahan perään et näyttäisinkin raskaanaolevalta enkä vain läskiltä ja viimeisillään kuitenkin jo periaatteessa ollaan. Kaikki vaan sanoo ettet näytä yhtään siltä et oisit menossa kohta synnyttämään vaikka vauvakin on jo niin alhaalla kuin mahdollista :sad001

Kyl kans toivon ettei tämä ole viimeinen kerta. Vaikka oon ollu sairaslomalla tammikuusta asti enkä käytännössä kykene kotipuuhasteluja kummempia tekemään niin miulla on yleisvointi kuitenkin hyvä. Siis joo sattuu nivusiin laittaa ees lipokkaita jalkaan tai kääntää kylkeä ja tosiaan turvotusta on norsun painon verran. Oon telonu itseäni ja supistellu on joulukuusta asti välillä niin että sattuu ja mahakrampit on tehny niin kipeetä että on itkettäny. Silti oon kokenut et miulla on ollu helppo raskaus ja oon ollu koko ajan hyvillä mielin ja lähinnä naureskellu näille vaivoille :) Kai se auttaa että kipuja ei oo koko ajan ja olin jotenkin odottanut paljon pahempaa ku miulla on jo valmiiks esim. tosi kivuliaat lonkat ja selkä. Ne voi melkein paremmin kuin yleensä, vaikka liikkuminen onkin raskasta. Käsivarret on ainoa kauhukuva mikä on toteutunut, eli tikkuilee ja kipuilee jatkuvasti, kun on ollut niissä kroonisia kipuja jo viimeiset 15 vuotta muutenkin. Mut sekään ei oo yhtään niin paha kuin oisin kuvitellut, jotenkin oon ajatellu etukäteen et nää kivut ois 10-kertaisia verrattuna siihen mitä nää on.

Jos vielä alkuraskaudesta synnytysvideot aiheutti sellaista kauhunsekaista ahdistusta ja pelkoa ni nykyään jos tulee telkkarissa draamasarjassakin synnytys ni pillahdan itkuun kun en itse pääse vielä. Ihan sama kuin paljon se sattuu, en ees pelkää sitä yhtään enää, tahdon vaan synnyttämään jo! Tosin tää on kuulemma ensikertalaisilla tosi yleistä kun ei tiedä yhtään mihin joutuu, toisella kerralla vasta ne pelot jyllää :grin
 
Tuo elmiinan viiminen lause on niin totta. Ekalla kerralla en edes osannut kauheesti jännittää, kun ei tiennyt mitä on tulossa. Nyt sitten jännittää senki eestä et miten siitä taas selviää. Vaikka ei se eka kerta ees jättänyt mitään traumoja, oli vaan aika tuskaisan pitkä synnytys. Jospa nyt sujuis vähän joutuisammin, kun esikoinen on raivannut tietä.
 
Mä toivoisin kovasti ettei vauva päättäis syntyä minkään viikon torstaina, koska miehellä on töitä to, pe ja la yöt. Nyt on vielä noi pääsiäiset ja vaput ja muut tulossa, jolloin töistä ei oikein voi olla poissa kun on kaikki työntekijät tarvitaan! Sunnuntai-tiistai olis aina hyviä päiviä synnyttää :)
 
Minäkin oon jo aivan valmis purkamaan tän mahan ja ottamaan sisällön... Tänään on LA ja niin kovasti toivoin, että yöllä olis käynnistynyt synnytys mutta ei. Oon niin väsynyt tähän, yöt on kaikista raskaimpia, kun ei huvita nukkua kun ei ole kuin kaksi asentoa joissa olla, pissittää ja välillä vaan valvon, kun uni ei tuu. En oikein uskalla lähteä mihinkään yksin, kun jännittää, että synnytys käynnistyy ja ainakaan tänä päivänä en jaksa nähdä ketään tuttuja, ketkä kyselis mun vointia ja naureskelis, että "ei sinne kukaan oo vielä jäänyt"...yks kaveri naureskeli, että odottaminenhan on just parasta, no oottakoot sitten keskenään, minä arvelen, että kahden viikon päästä tätä käynnistellään ja n. kolmen viikon päästä sektiolla saadaan vauva.
 
Miulla ei muuten oo mitää väliä kunhan ei tänään tulis. :) Ei sillä et ois mitään siihen viittaavaa. Sinällään ajatus aprillipilasta on kutkutteleva kyllä, mut miehen nuorimmainen on syntynyt 1. 4. ni olishan se vähän perseestä olla synttärit samana päivänä. Peräkkäisetkin ois parempi vaikka varmaan just juhlien järjestelyviikonloppuja joutuis sit sopimaan. Siltä kantilta ajatellen sais ny reilun viikon vielä ainakin pysyä tuol masussa ni pääsis helpommalla. Muutenkin perseestä et laskettu aika osui näin lähelle ku olis ollu monta kuukautta aiemmin aikaa jo ilmoitella itsestään :)
 
Jännää, jännää, oon niin fiiliksissä täällä! Huhtikuu! Meidän vauvasta tulee huhtivauva! Tuntuu ihan hassulta ajatella, että meillä on laskettu aika ENS VIIKOLLA! Jotenki se on siellä tulevaisuudessa ollu, mut nyt se alkaa oikeesti olla ihan tässä näin kohta pian just! Ihana huhtikuu! Tervetuloa kaikki ihanat huhtivauvat!! :)
 
Tsemppiä Kaisa! Sullakin ois aprillipilaan nyt aihetta jos joku veistelee, että " ei ne oo ennenkää sinne jääny". Pieni jäynä takaisin ois hauska :) Toivotaan, että pääset pian tositoimiin ja onnea toivottelen täysistä viikoista :)
 
voi mää kans vihasin tuota "ei sinne kukaan oo vielä jäänyt" -lausetta, kun toisen pojan kohdalla meni lasketusta ajasta 1,5vk yli. itse en nyt sillaa "malttamattomana" vauvaa odotellut, vointi oli kuitenkin hyvä ja vaivoja ei ollut, silloin ajattelin että meille ei tämän enempää lapsia tule, että nautin nyt raskaudesta ja vauvamahasta viimeiseen asti.
mutta kun tuntui, että jokainen tuttu sanoi niin, kun jossain sattui näkemään. tuli jo sellainen olo, että ei viitsi mihinkään edes lähteä, kun kaikki hokee tuota!
 
Kaisa hei! Eiks ookin hauskoja noi läpät. Mulle noita on kans sanottu toi sama ja sit "kyl se tulee sieltä keinolla millä hyvänsä". Itteä naurattaa kans "odottavan aika on pitkä". Huh huijaa, ja sit kohta ei oikeesti enää tätä loppuajan odotustuskaa tai pikemminkin jännitystä enää muistakaan. :) Eipä tää kyl enää mitää hauskaa oo, ku toi liikkuminen on niin tuskaa. Nyt tuo vauva viel painaa jotenki häntäluutakin...

Mut nyt on siis oikeesti huhtikuu. Ja eka laskettu aika on omalta kohalta mennyt jo (29.3.), niinku terkkakin eilen neuvolassa totesi. Vauveli oli tänään aamulla herätessä tunkenut ittensä kokonaan vasemmalle. Oli aika veikeän näköinen koko masu. Tänäänhän vois vaikka noista vaatteista tehdä vauvalle kivoja asukokonaisuuksia...Ne on niin säälittävän pieniä pikkuotuksen vaatteita. En voi ees uskoa, et nuo sille mahtuis :)
 
Oon myös Kaisan ja Elmiinan tavoin täysin kypsä tähän masuun, sais jo tulla maailmaan! Lauantaina olis laskettu aika, mutta oon satavarma ettei tää tahdo tulla ulos vielä aikoihin :sad001
Lähdin aamulla lenkille taas ja melkein tuli itku kun ei mikään saa aikaan edes supistuksia, ja olo on niin hyvä että vois maratoonii lähtee juoksee, mitään paikkaa ei edes kolota! Toisaalta hyvä niin mutta on vaan niin turhautunu olo tähän odotteluun :D
 
Mä oon nykyään onneks niin erakko ettei kukaan enää pääse kommentoimaan mun raskautta! Eipähän ainakaan ärsytä :D

Mulle taas tuntuu melkeen kaikki aiheuttavan aika paljon supistuksia nykyään. Ja nykyiset supistukset eroo aikasemmista niin että tulee sellanen puristava tunne tonne haaroihin ja tuntuu että siellä paikat puutuu. Viimeyö oli niin vaikee etten nukkunu kun muutaman hassun tunnin ja valvoin välissä pitkiä aikoja närästyksen, supistusten ja nukkumisasennosta johtuvien kipujen kourissa :/ Toivottavasti oon ens yönä niin väsyny että saan nukuttua vaikka kuinka supistelis...
 
Kuulostaa sekä haarovälin tuntemukset että nukkuminen tutulta. Ainoo et miua ei närästä vaan muuten vaan nukun koiranunta, en nuku ollenkaan tai sit herään tuohon et kädet tikkuilee ja sattuu. Supistuksiin en ihme kyllä herää enkä lapsen liikkeisiin vaik ois kipeitäkin, pari kertaa oon noiden käsien takia tai pissalle heränny niin et on supistus päällä ni kyl on tullu yllätyksenä et tulee noinkin kovia yöllä ilman et havahdun.
 
Mä nukun niin kevyttä unta että herään jopa siihen että rapun ulko-ovi aukee niin ei ihmekkään että herään myös vauvan tempauksiin helposti...
 
Mä olen ihmetellyt, että onko tämä meidän kaveri todella tällainen päivävirkku. Se liikkuu vain päivisin ja iltaisin. Joskus illalla se liikkuu paljonkin, mutta ei koskaan niin, etten saisi unta.Yöllä en koskaa herää sen liikkeisiin. Onko kenelläkään muulla tällaista yönukkujaa? Toivon, että tämä peli jatkuisi synnytyksen jälkeenkin.
 
Ei tääkään yöllä paljon riehu, vähän myllää vaan korkeintaan. Aktiivisimpia jaksoja on yleensä kolme päivässä - aamulla joskus seiskan ja kymmenen välillä, iltapäivällä yhden ja viiden välillä ja sit iltakahdeksasta kymmeneen tai puoleen yöhön. Väleissä liikkeet on vähäisempiä mut tuntuu kyl jos niitä tunnustelee.
 
Takaisin
Top