Plussanneita
- Ketjun aloittaja aiansi89
- Aloituspäivämäärä
Liityin sitten minäkin. Fiilistelin jo alle viikko ovulaation jälkeen, että nyt on tuntemuksia ja mieskin totesi että rinnat on kasvanut. 10 päivää oviksen jälkeen tuli teelusikallinen verta kertaluontoisesti ja olin varma että tämä oli tässä, mutta seuraavana aamuna testasin digillä ja näytti 2-3 vkoa raskaana. Nyt tosiaan viikot 5 ja jotain, ei ole vuotanut sen jälkeen ja hyvältä tuntuu. Tämä olis meille toinen lapsi, eka syntyi 5/15 ja molemmat nappasi kertalaakista. Eka raskaus ikinä oli tuulimuna vuotta aiemmin joka vuosi pois viikolla 11 eli vähän jännittää nämä ekat viikot, mutta on ollut niin vahva fiilis alusta asti että haluan uskoa että joku siellä on. Ehkä se vuoto oli vaan kyytiläinen, joka porautui tiukasti kiinni että pysyy kyydissä loppuun asti :)
Mulla oli myös kiinnittymisvuotoa. Teelusikallinen. Siitä itseasiassa arvasin, että raskaana ollaan. Toisesta lapsesta vuosin ihan reippaasti viikon ajan joskus viikolla 9. Keskenmenoa tietysti epäilin, mutta neuvolassa kuuluikin sydänäänet. Syy ei selvinnyt. Eli aina se vuoto ei meinaa keskenmenoa.
Tällainen viiva piirtyi tänä aamuna testiin, lauantai-iltana näkyi jo haamu. Tiesin jo viime viikolla torstaina, että nyt on käynyt tärppi, tissejä alkoi kihelmöidä ja kivistää ja oli iltaisin kuvotuksen tunnetta. Ja hengästyin jo pelkästä sohvalta nousemisesta 
Ekasta yrityskierrosta plussasin.Tarkkoja viikkoja en tiedä, nyt on kp 25, ovulaatio oli n. kp 8-11 välillä. Oireet alkoi siis kp 21 ja haamun testasin kp 23. Kierto 27-28 päivää. Kai se sit ultrassa tarkentuu. Veikkaisin et laskettu aika vois olla 9.9. Pitää huomenna soitella neuvolaan.
Kotoa löytyy ennestään 2/16 syntynyt ipana
, eli ikäeroa tulis aika lähelle 2,5v.
Orvokki1990
Oman äänensä löytänyt
Täältä yksi plussannut liittyy joukkoon :) tein testin viime torstaina ja ihan selkeä viiva oli. Ollaan miehen kanssa vuoden verran yritetty ja lapsettomuustutkimuksiin piti minun osaltani mennä tammikuussa mutta nyt ei onneksi tarvitsekaan. Vaun laskurin mukaan laskettu aika on 2.9. Rinnat todella arat ja menkkamaisia kipuja. Onko muilla ollut sellaista, että vesi maistuu metalliselle / ruosteiselle? Mulla ollut viikon verran ja miehen mukaan vedessä ei ole mitään vikaa :D
Kirveli
Näppärä viestien naputtelija
Ei omakohtaista kokemusta, mutta monethan valittaa metallin mausta suussa. Viime raskaudessa itselle pahinta oli yllättäen ilmastointilaitteen puhaltama raikas ilma. Se tuntui jotenkin "liian raikkaalta" ja tuntui inhottavalta nenään.
Nyt ei pitäisi olla sitä ongelmaa, kun keskellä talvea eka kolmannes.
Heippa, varovaisesti minäkin tänne kirjoitan.
Pakko vähän purkaa jonnekin, toivottavasti en pahasti loukkaa ketään. Tein nimittäin äsken haalean plussan, mutta en ole ollenkaan varma kuinka hyvä juttu tämä on. Taustana siis meillä on miehen kanssa jo kolme lasta, 09/13 ja 12/14 ja 09/16. Alunperin puheissa oli neljä lasta. Kulunut vuosi on kuitenkin ollut melko rankka 3v, 2v ja vauva kanssa. Mä olen itse ollut yhtäjaksoisesti joko raskaana tai imettänyt tai tehnyt molempia yhtäaikaa viisi vuotta eli 12/-12 lähtien... Juuri ennen joulua imetin nuorimmaista viimeisen kerran ja ehdin iloitsemaan tästä "omasta" kropasta (vaikka siis uusi raskaus oli varmaan just silloin saanut alkunsaeli käytännössä tää putki jatkuu...).
E-pillerit mulla oli, mutta resepti ehti mennä vanhaksi ja joulun tohinoissa siirsin asiaa. Sitten oli ne kaksi vai kolme kertaa ilman ehkäisyä... Sanoin miehelle että jos tätä jatketaan, niin kohta oon vielä raskaana. Sovittiin sitten että varaan lääkärin reseptiä varten ja kumi käyttöön muuten. No, tuosta on aikaa vajaa 2 viikkoa ja haamuplussaa näytti. Aloin epäilemään raskautta kun iski hiiva päälle.
Omat jaksaminen tässä mietityttää, niin fyysinen kuin henkinen....
Vai minkälaiseksi plussaksi laskette tuon kuvan testin? Tehty iltapissasta ja kuva otettu noin 15 min testin jälkeen.
Lisätään vielä että tarkoitus oli vielä neljäs lapsi, mutta olin ajatellut aikasintaan ensi kesää raskaudelle ja mieluummin ikäeroa kolmannen ja neljännen väliin lähemmäs 3 vuotta kuin nyt tämä mahdollinen 2 v (aika tarkalleen)....
Pakko vähän purkaa jonnekin, toivottavasti en pahasti loukkaa ketään. Tein nimittäin äsken haalean plussan, mutta en ole ollenkaan varma kuinka hyvä juttu tämä on. Taustana siis meillä on miehen kanssa jo kolme lasta, 09/13 ja 12/14 ja 09/16. Alunperin puheissa oli neljä lasta. Kulunut vuosi on kuitenkin ollut melko rankka 3v, 2v ja vauva kanssa. Mä olen itse ollut yhtäjaksoisesti joko raskaana tai imettänyt tai tehnyt molempia yhtäaikaa viisi vuotta eli 12/-12 lähtien... Juuri ennen joulua imetin nuorimmaista viimeisen kerran ja ehdin iloitsemaan tästä "omasta" kropasta (vaikka siis uusi raskaus oli varmaan just silloin saanut alkunsaeli käytännössä tää putki jatkuu...).
E-pillerit mulla oli, mutta resepti ehti mennä vanhaksi ja joulun tohinoissa siirsin asiaa. Sitten oli ne kaksi vai kolme kertaa ilman ehkäisyä... Sanoin miehelle että jos tätä jatketaan, niin kohta oon vielä raskaana. Sovittiin sitten että varaan lääkärin reseptiä varten ja kumi käyttöön muuten. No, tuosta on aikaa vajaa 2 viikkoa ja haamuplussaa näytti. Aloin epäilemään raskautta kun iski hiiva päälle.
Omat jaksaminen tässä mietityttää, niin fyysinen kuin henkinen....
Vai minkälaiseksi plussaksi laskette tuon kuvan testin? Tehty iltapissasta ja kuva otettu noin 15 min testin jälkeen.
Lisätään vielä että tarkoitus oli vielä neljäs lapsi, mutta olin ajatellut aikasintaan ensi kesää raskaudelle ja mieluummin ikäeroa kolmannen ja neljännen väliin lähemmäs 3 vuotta kuin nyt tämä mahdollinen 2 v (aika tarkalleen)....
Liitteet
Kirveli
Näppärä viestien naputtelija
Kyllähän tuo selvä plussa on, ei mikään haamu ollenkaan. Ikävää, että tilanteenne on ristiriitainen. Ainoa neuvo, jonka osaan antaa on, että puhu vakavasti miehesi kanssa ja punnitkaa voimavaranne tarkkaan. Neljä lasta noin pienillä ikäeroilla on taatusti raskasta, toki myös palkitsevaa.
Tsemppiä asian ratkaisuun!
Onneksi ihmisen plastiset aivot sopeutuvat mihin tahansa uuteen tilanteeseen, myös neljään lapseen pienellä ikäerolla. Toki myönnän, että itselleni kolme lasta himpun yli neljässä vuodessa oli rankkaa. Tosin ei enää, kun kuopuskin on jo neljä. Lopulta ne ensimmäiset vuodet menevät tosi nopeasti ja sitten on kaikki helpompaa ja ilostuttavampaa (haasteisiin verrattuna). Mua jännittää bähän tää hirveän iso ikäero, kun nykyiseen kuoukseen tulee melkein 5 v. eroa. Nyt tosiaan on niin hirveän mukavaa ollut jo isojen poikien ja oman vartalonkin kanssa, niin jotenkin hassua alkaa uudestaan kaikki. Toisaalta nälkä kasvaa syödessä, eli olen aivan innoissani isosta perheestä. Ruokapöydän ääreen mahtuisi vielä useampikin lapsi, ja muutama lemmikki. ;P Tai no ei niitä eläimiä kuitenkaan pöydän ääreen. :D
Tervetuloa mukaan Sandy. Ymmärrän epävarmuutesi. Ja hyvä kun tulit jakamaan mietteitäsi meidän muiden kanssa.
Minulla tulee myös 4,5 vuotta ikäeroa nykyiseen kuopukseen ja samat fiilikset kuin Tintti83 tuosta alusta aloittamisesta. On ehditty matkustella ja elämä on ollut jo aika helppoa näiden "isojen lasten kanssa". Pienempi ikäero ei kuitenkaan olisi tullut kysymykseen oman jaksamisen vuoksi.
Toisaalta olen hyvin innoissani raskaudesta, mutta toisaalta kauhuissani. Olen miettinyt, että mitä jos kaikki ei menekään tällä kertaa hyvin. Olen saanut kaksi tervettä lasta ja synnytykset ovat menneet hienosti. Olen palautunut hyvin ja on saatu elämä mallilleen...mitä jos nyt ei menekään samalla tavalla, oliko tässä mitään järkeä jne. Tällaista sitä kelailen niinä pieninä pakokauhun hetkinä. Mutta onhan tässä aikaa prosessoida asiaa. Ja kuten Tintti83 sanoi, niin loppujen lopuksi aika menee aivan älyttömän nopeasti.
Minulla tulee myös 4,5 vuotta ikäeroa nykyiseen kuopukseen ja samat fiilikset kuin Tintti83 tuosta alusta aloittamisesta. On ehditty matkustella ja elämä on ollut jo aika helppoa näiden "isojen lasten kanssa". Pienempi ikäero ei kuitenkaan olisi tullut kysymykseen oman jaksamisen vuoksi.
Toisaalta olen hyvin innoissani raskaudesta, mutta toisaalta kauhuissani. Olen miettinyt, että mitä jos kaikki ei menekään tällä kertaa hyvin. Olen saanut kaksi tervettä lasta ja synnytykset ovat menneet hienosti. Olen palautunut hyvin ja on saatu elämä mallilleen...mitä jos nyt ei menekään samalla tavalla, oliko tässä mitään järkeä jne. Tällaista sitä kelailen niinä pieninä pakokauhun hetkinä. Mutta onhan tässä aikaa prosessoida asiaa. Ja kuten Tintti83 sanoi, niin loppujen lopuksi aika menee aivan älyttömän nopeasti.
Sandy kyllä tuo on selvä plussa! Sain samanlaisen tänään. Nyt lähinnä itse mietin miten selviän ensi syksynä kahden pienen kanssa, vaikka raskaus olikin todella toivottu. Todellakin sympatiseeraan sua vaikka mun tilanne ei olekaan sama. Kyllä se mietityttää kaikkia perheenlisäystä odottavia miten oman elämän, kropan ja noh, kaiken käy. Ja juuri kun luulee tietävänsä miten asiat menee niin totuus ja käytäntö yllättää kuitenkin. Kaikki tosiaan kannattaa punnita tarkkaan ja miettiä onko asioille välttämättä ikinä "oikeaa" ajoitusta... kaikkeen tottuu vaikka varmasti on rankat ajat edessä. Asioilla on tapana järjestyä, kävi miten vain. Tsemppiä! Jos fiilis on sellainen niin kerrothan mihin hankalassa tilanteessasi päädyitte.
Tutuuh, todella hyvin kirjoitit. Ihana, ettei ole yksin näiden epävarmuuksien kanssa. Muistan samat pelot myös toista odottaessani.
Joo vertaistuki on parasta ja ei tuo mies jaksa 24/7 höpötystä kuunnella Mieluummin juttelee ja jakaa asioita täällä
Samaa mieltä! :) Ihanaa, kun tänne voi höpöttää ihan mistä vaan ja niin paljon kun jaksaa :D
Kiitos teille kommenteista 
Kerroin miehelle, pikkasen järkyttynyt, mutta ei kuulemma kuulosta niin pahalta kun miettii että vasta syyskuussa. Hänen kun ei tarvi tätä raskausaikaa kokea....
Abortti ei ole mitenkään päin vaihtoehto. Pakko se on vaan tässä asennoitua uuteen. Järjestää asiat niin että jaksaa. Neuvolasta keskusteluapua, konkreettista tukea. Esim jos olisi mahdollista syksyllä saada isommille lapsille virikepäiväkotipaikka. Ja nyt neljännellä kierroksella on pakko olla itsekkäämpi, ei olla se itsensä uhraava, ylikuormittunut äiti.
Kyllä tää tästä Odotellaan miten viivat vahvistuu
Kerroin miehelle, pikkasen järkyttynyt, mutta ei kuulemma kuulosta niin pahalta kun miettii että vasta syyskuussa. Hänen kun ei tarvi tätä raskausaikaa kokea....Abortti ei ole mitenkään päin vaihtoehto. Pakko se on vaan tässä asennoitua uuteen. Järjestää asiat niin että jaksaa. Neuvolasta keskusteluapua, konkreettista tukea. Esim jos olisi mahdollista syksyllä saada isommille lapsille virikepäiväkotipaikka. Ja nyt neljännellä kierroksella on pakko olla itsekkäämpi, ei olla se itsensä uhraava, ylikuormittunut äiti.
Kyllä tää tästä
Odotellaan miten viivat vahvistuu
Ehdottomasti isommille virikehoitoa ja muuta mahdollista apua perheelle. Äidin jaksaminen on tärkeä koko perheelle! Kiitos rohkeudesta, kun näin vaikean aiheen uskalsit ottaa esille.Kiitos teille kommenteista
Abortti ei ole mitenkään päin vaihtoehto. Pakko se on vaan tässä asennoitua uuteen. Järjestää asiat niin että jaksaa. Neuvolasta keskusteluapua, konkreettista tukea. Esim jos olisi mahdollista syksyllä saada isommille lapsille virikepäiväkotipaikka. Ja nyt neljännellä kierroksella on pakko olla itsekkäämpi, ei olla se itsensä uhraava, ylikuormittunut äiti.
Kyllä tää tästä