Pitkään esikoista toivoneet kuumeilijat

Kuinka kauan yritystä on takana

  • 10-12 kk

    Äänet: 1 6.3%

  • 1-1,5 v

    Äänet: 8 50.0%

  • Yli 1,5 v

    Äänet: 7 43.8%
  • Kaikki äänestäjät
    16
  • Poll closed .
Niksu olipa tosi kurjia tuloksia tutkimuksissa teillä. Tuli varmasti isona shokkina molemmille. Toivotaan ettänämä toiset tulokset joita nyt odotatte on parempia.

Kissankulta selittikö lääkäri miksei letroja aloiteta? Kun mä ainakin ovuloin tutkimuksissa normaalista ja silti aloitettiin tukemaan ovista. Ja apuakin sitä selkeesti oli kun raskauduin heti toisesta letrokierrosta.

Mä olin kolmekymppiseks varma et en halua lapsia ikinä, mut sit tapasin sellaisen miehen, joka muutti mieleni. Hänen kanssa ero kuitenkin tuli (onneks), mut vauvakuume jäi. Nykyisen mieheni tapasin 4,5 vuotta sitten ja olisin ollut vaikka heti jättämään ehkäisyn pois. Varmasti myös biologinen kello vaikutti huutamisellaan asiaan. Mieheni on minua 9 vuotta nuorempi eikä ollut vielä valmis, joten kiltisti piti vaan odotella. Hänellä oli myös sellainen ajatus etta raskaaksi tullaan heti. Nyt on huomannut et ei se ihan niin mee. Mut en silti harmittele että odotettiin. Molempien pitää olla valmiita ja toisaalta tää lapsettomuus on niin raastavaa että on hyvä että suhde on vakaalla pohjalla.
 
Jahtu totta turiset! Elämä kuljettaa ja saattaa tulla isojakin muutoksia, joita ei uskonut omalle kohdalle tulevan.
Mulla oli nuorena kanssa "en halua lapsia/musta ei tule äitiä" -fiilis pitkään. Luulen, että silloin esiteini-/teini-iässä jo tunsin kroppani ja tiesin, että jotain häikkää on. Hoivavaisto vei voiton, kun systeri odotti esikoistaan ja oltiin tiiviisti tekemisissä. "Ihana masu, pieni siellä kasvaa. Haluan myös kokea tuon!", alkoi pyöriä päässä. Siksi lähdin selvityksiin epäsäännöllisine menkkoineni ja selvisi se pco.

Mullakin biologinen kello kumajaa kovempaa kuin miehellä, mut hän ymmärtää sen, että naisen ikkuna saada biologisia lapsia pienenee jatkuvasti iän myötä.
En ole uskossa, jotenkin ehkä "fatalistin vikaa" silleen, että asiat menee ja järjestyy niinku kuuluukin :)
 
Mäkin haluaisin liittyä mukaan! Meillä yritys alkaa uudelleen ens kierrossa, tää mennyt vuosi on ollut yhtä taukoilua kesästä lähtien. Meillä ei ole mitään tutkimuksia tehty, ainoastaan mun tiputteluvuodon takia otettu jotai verikokeita, mistä ei selvinnyt mitään. Mut nyt sekin tiputtelu on loppunut.

Kirjottelen paremmalla aikaa enempi :)
 
Elisenda Tervetuloa myös sulle :) mullakin tehty epäsäännöllisten ja pitkien kiertojen takia tutkimuksia jo rapiat 12v sitten, varsinaisia lapsettomuusselvityksiä ei oo siis vielä.
 
Jahtu, ei selittänyt lääkäri sen enempää. Sain siis ohjeet jo muutamaa viikkoa aiemmin puhelinajalla, kun miehen simppatulokset oli selvillä. Sanoi vaan, että tarkistan vaan sit ne verikokeiden tulokset ja jos ovis onkin tapahtunut niin älä aloita letroja.
Joudun nyt tosiaan lääkärin loman takia odottamaan uuden vuoden yli seuraavaa juttutuokiota hänen kanssaan, mutta aion kyllä tivata jotain hoitoa. Hyvä kuulla, että sinulla esimerkiksi on ollut ihan oviksen tukena letrot! Minulla kumminkin ilmeisen epäsäännöllistä tuo ovulointi, niin luulisi että siinäkin voisi tueksi sen ottaa?

Todella toivon kaikille tähän ketjuun sitä ensimmäistä nyyttiä syliin saakka :)
 
Kissankulta Varmasti sulla olisi joku lääkeapu paikallaan. Sekin jo, että edes jotain apua saa, niin rentouttaa. Saa vähän tukea henkisestikin.
Tuo, että sulkujen takia joutuu vielä lisää odottamaan, on ärsyttävää :shifty: saisivat miettiä aina varasuunnitelman, niin asiat etenis jouhevammin.

Minä olin alkuun että sain vaan terolutit, mutta tällä hetkellä oon niihin tyytyväinen :) edellisessä kierrossa ei tullut mitään muuta haittoja, kuin pientä ja siedettävää päänsärkyä - kierto oli lyhyempi (27pv) ja menkat sen normi 4pv. Tiputtelua on, mutta sitä normaalistikin mulla kestää pari-muutaman pv menkkojen jälkeen.

Letroista ei kokemusta - onko jollain ollut molemmat? Mikä niiden ero mahtaa olla?
 
LaraS, Tarkoitatko Lugesteronin ja Terolutin eroa? Mulla ei ole letroista kokemusta(clomeista kylläkin), mutta lugejen ja terojen ero taitaa olla vaan se, että terolut on synteettistä keltarauhashormonia, kun taas lugesteron on enemmänkin sitten samaa kuin mitä ihmiskeho tuottaa. Saatan olla väärässäkin. Joku viisaampi korjatkoon :)

Mulla on ollut molempia käytössä ja kyllä niissä ihan selkeästi eroa on. Lugeja kai yleensä muutenkin määrätään vain loppukierron tueksi, kun taas teroja voidaan käyttää myös kuukautisten käynnistämiseen. Mulle aikoinaan määrättiin terot kiertojen tasoittamiseen, kun on niin pitkä kierto. Myöhemmin totesin, että luteaalivaihe on mulla liian lyhyt (noin 9-11 pv), jolloin kiinnittyminen ei ehtisi tapahtua kunnolla, joten sain luget loppukierron tueksi. Lugeilla luteaalivaihe oli nyt viime kierrossa ihanteelliset 14 päivää :D Eli toimii!
 
Ööö... Eli clomit ja letrot on sit keskenään samantyyppisiä?:think005
Kannattaako tuota lugea kysyä/pyytää, kun on teroille lähdetty? Vai pitääkö siinä ensin labrata keltarauhashormonihommelit tai ovulointi/ovuloimattomuus? Mietiskelen, että jos mulla tuli ekassa terolut-kierrossa viiva r-testiin ja hävisi samantien, niin voisikohan olla sit kyse et ois keltarauhashormonista kapelo. Toki onhan tukku niitä muita syitä, miksi ei lähtenyt itu itämään. Just wondering.
 
Joo clomit ja letrot (Clomifem ja Letrozol) on molemmat samankaltaisia nimenomaan ovulointia auttavia lääkkeitä. Letrot on kai elimistölle kevyempiä ja ns uudemman polven lääke (alunperin rintasyöpään kehitetty). Näitä nappaillaan siis kierron alkupuolella ohjeesta riippuen muutaman päivän ajan.
Nuo terot ja luget kai tasailee sit nimenomaan sitä loppupäätä? En niihin oo liiemmin toistaiseksi perehtynyt..
 
Okei, no nyt vähän selvisi... Mulla kai enemmän kiertoa lyhentämään nuo terot määrättiin. Varmaan sitten keväämmällä tulee kyseeseen clomit/letrot, jos selvittelyjä tarvikkeet tehdä. Aika todennäköistä, että pco takia en ovuloi joka kierrossa tai follit ei kasva riittävästi.

Muuten, ootteko puhuneet lähipiirissä yritysjutuista, raskautumisongelmista ym.? Onko ollut helpottavaa pitää tieto itsellään tai vastaavasti jakaa lähimmille?

Mulla on muutamalle tullut vähän jotain kerrottua. Toki lähimmät ystävät on mun lapsenkaipuusta tienneet jo kauan tätä aiemminkin, mutta nyt tää konkreettinen puoli... Vähän on kaksijakoinen fiilis.. Että tuntuu jotenkin haavoittuvaisemmalle olo, kun asia on tiedossa. Että ne odottaa "uutisia"... Toisaalta saa purkaa omia fiiliksiä myös, tosin pidän pettymykset tai omat sisimmät tunteet salassa myös mieheltäni - jopa itseltäni. Vitsailen tai vähättelen, pusken kohti seuraavaa mahdollisuutta... Etten mieti liikaa ja romahda täysin :sorry:
 
Mä/me ollaan kerrottu viimeisen puolen vuoden aikana tosi monelle, jonka kanssa ollaan tekemisissä.
Enään muutama jonka kanssa on tekemisissä joille ei olla kerrottu.
Alkoi mennä vaikeeks salailu ni helpotti sit sanoa ett. Eipä juhlisteta itsenäisyyspäivää kaveriporukalla kun mies ollut just leikkauksessa koska.......
Suurin osa ei puhu asiasta jos me ei puhuta ja muutama kysyy mikä tilanne on nyt menossa ja mikä vointi noin muuten.
 
LaraS, Mulle määrättiin terot alunperin pitkän kierron lyhentämiseen eli kp 15 eteenpäin sen 10 pv vai mitä ne yleensä määrääkään ja siitä ei ollut mulle ainakaan yhtään apua, koska ovuloin ihan normaalisti kp 20 tietämillä ja kierto vaan jatkui sitten omalla keltarauhasella tuon terokuurin jälkeen :) Mutta sitten kun tajusin sanoa gynelleni, että tuo luteaalivaihe jää hiukan liian lyhyeksi, niin hän määräsi lugeja dpo 3:sta eteenpäin kunnes vuoto alkaa tai rv 10 saakka. Ei siis tarvinnut mitään verikokeita ottaa enää siinä vaiheessa, mutta toki voinee johtua siitä, että aiemmin on jo verikokeilla todettu, että ovuloin ihan normaalisti.

Tuosta kertomisesta vielä. Me ei olla mieheni kanssa pahemmin julkisesti vauvantekopuuhista kellekkään kerrottu. Ei edes meidän perheet tiedä meidän keskenmenoista. Pari meidän kaveria tosin tietää, koska nuo raskaudet on sattunut just sellaisiin aikoihin, että oli pakko paljastaa (polttarit, risteily), niin luonnollisesti sitten on keskenmenoistakin täytynyt kertoa. Itse koen oloni "mukavammaksi" olla kertomatta, mutta toki meillä on kyllä niin hyvä lähipiiri, että varmasti saataisiin paljon tukea myös jos kerrottaisiin. Jos tästä joskus vielä rankempiin hoitoihin lähdetään, niin sitten ehkä vois jo kertoa perheille ja läheisille kavereille asiasta :sorry:
 
Alina Mulla just tuo kp15-24 terokuuri.. Jos bogaan oviksen kivuista, niin joskus alkanut menkat jo pari pv sen jälkeen :eek: Eli pahimmillaan ihan mitätön luteaalivaihe :sad001 saisinkohan näillä tiedoilla dpo: ille tuen o_O

Tuollaset reissut/juhlamat on kyllä pahat, kun niissä jää äkkiä kiinni plussasta tai yrityksestä. Km on varmaan sellanen, et siitä on sit vähän pakko puhuakin. Olisiko susta ollut helpompaa, jos kukaan ei olisi tiennyt raskaudesta ja ei olisi tarvinnut kertoa sit keskenmenostakaan?
 
LaraS, kyllä varmasti saa :)

Näin jälkeenpäin ajateltuna on ihan hyvä, että edes pari tosi hyvää ystävääni tietää meidän yrityksestä, mutta en kuitenkaan uskalla kertoa avoimesti kaikille, vaikka meillä tosi tiiviit välit onkin. Tuntuu, että joudutaan silmätikuiksi muutenkin, kun ollaan kaveriporukassamme ainoita, joilla ei ole vielä lapsia. Ehkä ne ovat jo arvanneet tai sitten luulevat, ettei me haluta lapsia :grin Olen pitänyt vauvakuumeeni visusti omana tietonani :happy:
 
Täällä tänään kp 1.

Me ollaan aika avoimesti puhuttu kyllä lähipiirille, koska meillä ainakin kaikki alkoi jo odottaa vauvauutisia, viimeistään vuosi sitten kun mentiin naimisiin. Tämä on meillä helpottanut kyllä omaa oloa, kun ei tule väkinäisiä tilanteita kun joku on juuri paukauttanut sanoa, että eikö jo jälkikasvua ala tulla? Miehen vanhemmille on sanottu kyselyihin, että tulee kun "niitä meille suodaan", jonka anoppini on ymmärtänyt kyllä, mutta appi kysyy silti joka kerta, että millos se on?
 
Mulla meni eilen ihan ohi, että täälläkin on keskusteltu :sad001

Kissankulta pahoittelut kp1 :sorry: Toivottavasti tulee heti uuden vuoden puolella ++++

Mun kaveriporukassa oon myös ainoa, jolla ei lapsia ole. Muuthan on pariutuneet jo nuorena, osa elää jo ns. uutta kierrosta/elämää. Ja voi hyvänen aika sitä kateellisuuden määrää, kun nämä uuteen elämään siirtyneet alkoi sikiintyä uuden heilan kanssa! Ja mulla ei siinä vaiheessa ollut edes sitä puolisoa. Kaikista pahinta on ollut kuunnella sitä vanhempien valitusvirttä siitä perhe-elämän kiireestä ja "ruuhkavuosista". Napina on loppunut onneksi lyhyeen, kun oon sanonut että vaihtaisin mun sinkkuelämän sun perhe-elämään ihan välittömästi. Ettei se yksinolo ja "vapaus" (jota monet on kadehtineet) enää tässä vaiheessa elämää mitenkään herkkua ole. Kaipa ne prioriteetit on välillä vähän hukassa itse kenelläkin.
No, nyt ajattelisin asiaa niin, että näin "kypsemmällä iällä" pariutuneena parisuhde olisi toivottavasti kestävä ja vahvempi. On nuoruusjuoksut juostu jne. Aika näyttää...

En saanut eilen naistenpolilta lääkäriä kiinni :confused: ystävä soitti mulle, kun olin sinne rimpauttamassa; hänen huoliaan kuuntelin ja yritin olla tukena, niin myöhästyin aamun soittoajasta - pari minuuttia o_O iltapäivällä sit unohdin aivan totaalisesti, kun piti olla tukkaputkella menossa. Ja muiden asioiden takia, jälleen!
Onneksi/toivottavasti kerkiin soitella heti vuoden ekana arkipäivänä (varmaan välipäivinä turha edes yrittää), jos saisin sit alku dpo: ille sen tukilääkityksen. Tai sitten en saa, mutta kokeilen kuitenkin :)

Rauhallista ja levollista joulua kaikille :hug013

LaraS
 
Kai mäkin tuun tänne nyt kun huomasin ketjun. Silti kyllä toivon niin kovasti pysyvää plussaa vuodelle 2017. :)

Meillä siis yritystä vuosi, viime vuoden joulukuusta lähtien. Vauvakuume alkoi kovaa jo puoli vuotta etukäteen. Kaksi raskautta on matkaan mahtunut mutta ovat päätyneet keskeytyneeseen keskenmenoon, maaliskuussa ja lokakuussa. Tutkimuksiin ei pääse kun on kerran raskaaksi tullut ennen kuin on 3 keskenmenoa julkisella ja yksityiseen ei ole varaa.

Suuri osa lähipiiristä tietää meidän viime vuoden koettelemuksista, mutta kaikki meille neuvoivat että pitäkää taukoa ja olettavat että niin teemme. Ei haluta nyt kauheita paineita joka suunnalta että aina kyseltäis joko tärppää. Muutama läheisin ystäväni tietää ja on täysillä kannustamassa :)

Niin ja lokakuussa 2014 todettiin endometrioosi epäily, ei ole sisään menty niin ei voida olla varmoja. Ja lokakuussa käytiin yksityisellä varhaisultrassa niin hän epäili että näyttää siltä että kohdussa on väliseinämä. Julkinen ei näitäkään tutki sen tarkemmin ennen kolmatta keskenmenoa.
 
tiiamariia Tervetuloa, kiva että tulit vaikkakin kurjaa, että oli tarvista.
Pahoittelut keskenmenoista :sorry: tuo on kyllä kurja sääntö, että pitää olla 3 km ennen pääsyä julkiselle :sad001 etenkin, kun se vaadittu vuosi on jo yritystä. Toivotaan, että seuraava plussa olisi pikainen, kyytiläinen kunnon takiainen ja kestää kyydissä syliin saakka :Heartred
 
LaraS, harmi ettet kerennyt soittaa polille! Haluaisitko siis jonkun toisenkin lääkityksen? Yritin etsiä aiemmista posteistasi, jos olisit kirjottanut, vaan en löytänyt..

Pahoittelut Kissankulta :sad001

tiiamariia, ikävää että sulle on keskenmenoja tullut jo kaksi :sad001 eikä siltikään pääse julkisille tutkimuksiin :sad001 samaa toivon kuin LaraS, että seuraava tärppäis pian ja pysyisi kyydissä loppuun asti :Heartred

Me ei olla lapsihaaveista kerrottu kovinkaan monelle, jotkut tietää että ollaan yritetty viime vuonna, mutta sitä, että taas aloitetaan yritys, ei tiedä kukaan laughing7 musta on helpompi ettei tuu kyselyitä että joko joko.. mut varmaankin jos plussa tulis, niin kertoisin heti lähimmille kavereille.

Oon tässä huomannut semmosen asian, että pari päivää oviksen jälkeen mun mieliala laskee huomattavasti :confused: ja kohenee vasta kun menkat alkaa.. onko teillä ollut vastaavaa? Tai tietääkö joku syytä moiseen?
Se on tosi ärsyttävää, kun muutenkin töiden takia on mieli maassa niin sit hormonitkin vaikuttaa :grumpy:

Sitten toinen kysymys, oletteko saaneet julkisesta th:sta jotain tutkimuksia/lääkitystä, vaikka mies ei ole käynyt simppatutkimuksissa?
 
Takaisin
Top