Å
åke
Vieras
-
Last edited by a moderator:
CranberryLips
Piirimestaruustason postaaja
Mä oon ite niin ahistunu siitä kun käy lääkäris tai neuvolas ja pitäis ihan kaikki kertoa ! Kyselevät peräpukamista lähtien kaiken. Eikös ihmiset saa odottaa rauhassa ilman suurempaa hälinää asiasta ? Itse jätin mahdolllisimman myöhäseks kertomiset kun en halunnut et kaikki vahtaavat. Esikoista kun ootin kuuntelin joka kerta anoppilassa neuvot sun muut ja anopin äitihän kerto vaikka mitä tarinaa ja miten pitää sit hoitaa ja miten synnytetää. Töissä kun oli nais voittoista niin puhuttiin vaan monta kuukautta synnytys ja raskaus juttuja vaikka mä vaan niin toivoin ettei asiasta tehdä haloota. Nyt tän toisen kanssa päätin et vain esimiehille infoon ettei vaan joudu samaa kuuntelemaan. 
Minun on yhä, vielä näin puolessa välissäkin, vaikea nähdä itseäni tulevana äitinä, ja on vähän vaikea puhua raskaudesta kenellekään (paitsi miehelle). Kavereille ja tuleville isovanhemmille mainitsen yleensä vain jos on käyty ultrassa tms, mutta muuten olen kyllä asiasta hyvin hiljaa. Mutta onneksi kukaan ei paljoa kyselekään! Edes minun vanhempani. Miehen porukat välillä jotain pientä, mutta ollaan hyvin kyllä saatu olla rauhassa ilman että kukaan ulkopuolinen häärää asiasta.
Eilen oli taas hyvä esimerkki mistä sain melkein paniikin aikaan, kun miehen porukoille oli kerääntynyt kaikki miehen sisarukset lapsineen, ja miehen veljen vaimolla olis kuulemma ollut jotkut vanhat vaunut jotka me oltas saatu ja mies oli että "kysy nyt millaset ne vaunut on että jos kävis meille", niin minä menen ihan lukkoon että "eieieieiei sillä oo kiire, lähetään nyt vaan!!". Ei todellakaan olis ollut mukavaa jos siinä kohtaa kaikki olis kääntyny kattoon meitä ja odottaan et aletaan jauhaan vauvajuttuja... huh.
Eilen oli taas hyvä esimerkki mistä sain melkein paniikin aikaan, kun miehen porukoille oli kerääntynyt kaikki miehen sisarukset lapsineen, ja miehen veljen vaimolla olis kuulemma ollut jotkut vanhat vaunut jotka me oltas saatu ja mies oli että "kysy nyt millaset ne vaunut on että jos kävis meille", niin minä menen ihan lukkoon että "eieieieiei sillä oo kiire, lähetään nyt vaan!!". Ei todellakaan olis ollut mukavaa jos siinä kohtaa kaikki olis kääntyny kattoon meitä ja odottaan et aletaan jauhaan vauvajuttuja... huh.
Å
åke
Vieras
-
Last edited by a moderator:
Etsijä
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Pelkään tällaista jo valmiiksi. Alussa siis ollaan mutta tykkään pitää asiat omana tietonani. En ole antanut lupaa kertoa kenellekään, yksi ystäväpariskunta tietää, kukaan muu ei. Ahdistaa jo valmiiksi kertoa vanhemmille kun pelkään että ne kertoo eteenpäin vasten tahtoani. Hyih. Siksipä panttaan tietoa itselläni mahdollisimman pitkään.
En halua että lähipiirissä raskaana olevat ihmiset joiden kanssa en muutenkaan ole tekemisissä niin täytyisi nyt samassa tilassa ollessamme asiasta keskustella, ei ei ei.
Täällä on kiva keskustella, ilman paineita. Ystävälle on mukava puhua koska toivon mukaan hän on samassa tilassa pian
Eli mieluusti jaan asioita juuri niiden ihmisten kanssa keneen uskon ja luota, omasta tahdostani.
En halua että lähipiirissä raskaana olevat ihmiset joiden kanssa en muutenkaan ole tekemisissä niin täytyisi nyt samassa tilassa ollessamme asiasta keskustella, ei ei ei.
Täällä on kiva keskustella, ilman paineita. Ystävälle on mukava puhua koska toivon mukaan hän on samassa tilassa pian
Eli mieluusti jaan asioita juuri niiden ihmisten kanssa keneen uskon ja luota, omasta tahdostani.
Mulla ei onneksi kauhean vahvasti ole sellaisia kokemuksia ja tuntemuksia, että muut puuttuisivat liikaa.
Mun vanhemmat lähinnä sopivan liikuttavasti ovat mukana tässä odotuksessa, miehen vanhemmat tosi vähän kyselevät, mutta se on ok. Masua ei ole kovin moni tullut onneksi taputtelemaan, se kyllä olisi inhottavaa...
Sukulaiset, kaverit ja työkaverit tietävät, että ollaan oltu ultrassa ja sukupuoli on selvillä, mutta kaikille se on ollut ok että ei sitä muille kerrota, vain minä, mieheni ja miehen kaksi tytärtä sen tietävät.
Niin ja silloin alkuraskaudessa kaikki ne, joille raskaudesta kerrottiin, osasivat pitää sen omana tietonaan eivätkä levitelleet eteenpäin. Vasta kun ihmiset muutenkin alkoivat raskauden näkemään ja arvaamaan, ja "maaginen" 12 viikon raja oli ylitetty, alkoi tieto olla ns. yleinen.
En mä puolitutuille ja tuntemattomille halua kauheasti raskaudesta jutella, mutta perheejäsenten ja ystävien kanssa on kiva jutustella tästä asiasta, se on kuitenkin niin suuri juttu meille, kauan toivottu
Mun vanhemmat lähinnä sopivan liikuttavasti ovat mukana tässä odotuksessa, miehen vanhemmat tosi vähän kyselevät, mutta se on ok. Masua ei ole kovin moni tullut onneksi taputtelemaan, se kyllä olisi inhottavaa...
Sukulaiset, kaverit ja työkaverit tietävät, että ollaan oltu ultrassa ja sukupuoli on selvillä, mutta kaikille se on ollut ok että ei sitä muille kerrota, vain minä, mieheni ja miehen kaksi tytärtä sen tietävät.
Niin ja silloin alkuraskaudessa kaikki ne, joille raskaudesta kerrottiin, osasivat pitää sen omana tietonaan eivätkä levitelleet eteenpäin. Vasta kun ihmiset muutenkin alkoivat raskauden näkemään ja arvaamaan, ja "maaginen" 12 viikon raja oli ylitetty, alkoi tieto olla ns. yleinen.
En mä puolitutuille ja tuntemattomille halua kauheasti raskaudesta jutella, mutta perheejäsenten ja ystävien kanssa on kiva jutustella tästä asiasta, se on kuitenkin niin suuri juttu meille, kauan toivottu
Å
åke
Vieras
-
Last edited by a moderator:
Kultashiini
Piirimestaruustason postaaja
Voin varoittaa, ettei se lopu senkään jälkeen, ku vauva on maailmassa. Mun pitää edelleen raportoida kaikille neuvolakuulumiset. No onkos se nyt kasvanu ja mitäs nyt syödään, joko on sitä ja tätä ja tota.
Å
åke
Vieras
-
Last edited by a moderator:
Kultashiini
Piirimestaruustason postaaja
No se on miten kukakin sen ottaa. Sama tyyppi se siellä mahassa oli, ku ulkopuolellakin. Tarkotin vaan sitä, et kun ultrien jälkeen piti raportoida koko, ni ei se muuttunu siitä ulostulon jälkeen mihinkään :)
Kaikista eniten kyllä ärsytti se, et lasketun ajan lähestyessä kaikki rupes ahistelee. Oisin varmaan räjähtäny, jos ykskin ois vielä kysyny, et onko jo tuntemuksia, joko se tulee :D
Kaikista eniten kyllä ärsytti se, et lasketun ajan lähestyessä kaikki rupes ahistelee. Oisin varmaan räjähtäny, jos ykskin ois vielä kysyny, et onko jo tuntemuksia, joko se tulee :D
Oonkohaa mä jotenkii poikkeus; ku must se oli niin ihanaa ku sai kaiken huomion raskauden suhteen itselleen. Ja kyllä joka neuvolakäynnistä soitin äidilleni ja myös miehen siskolle, ja kerroin kaiken mitä puhuttii ja sanottii siel neuvolas 
Ei multa kukaa väkisin mitää kyselly/tentannu, vaa ite omasta halusta näin tein. Esikon kohal kerrottii myös sukupuoli heti, ja eka aateltii et tehää täst nuoremmast samoin. Vaan Tyynepä ei paljastanu vielä rakenneultras kumpi on, ja ei vielä sitä seuraavassakaa ultras. Sitte me päätettiiki et jos selviää ennen synnytystä kumpi on tulossa, ni ei kerrota muille, selvishän se. Äiti yritti kyl kovasti udella kumpi sieltä tulee, ja tais se salaa olla vähän pettyny ku ei kerrottu, mut mun mielestä se vaan oli hauskaa kierrellä ja kaarrella sen aiheen ympärillä ja hymyillä "salaperäisesti" et eipäs kerrota 
Ainoo mikä vähän ärsytti, oli se että naapuri kyseli jo ennen rv30 että etkö sä vieläkään oo synnyttäny
Mut se ihminen tuntuu olevan vähän tyhmänlainen, joten varmaa siks se kyselikii.
Ei multa kukaa väkisin mitää kyselly/tentannu, vaa ite omasta halusta näin tein. Esikon kohal kerrottii myös sukupuoli heti, ja eka aateltii et tehää täst nuoremmast samoin. Vaan Tyynepä ei paljastanu vielä rakenneultras kumpi on, ja ei vielä sitä seuraavassakaa ultras. Sitte me päätettiiki et jos selviää ennen synnytystä kumpi on tulossa, ni ei kerrota muille, selvishän se. Äiti yritti kyl kovasti udella kumpi sieltä tulee, ja tais se salaa olla vähän pettyny ku ei kerrottu, mut mun mielestä se vaan oli hauskaa kierrellä ja kaarrella sen aiheen ympärillä ja hymyillä "salaperäisesti" et eipäs kerrota Ainoo mikä vähän ärsytti, oli se että naapuri kyseli jo ennen rv30 että etkö sä vieläkään oo synnyttäny
Mut se ihminen tuntuu olevan vähän tyhmänlainen, joten varmaa siks se kyselikii.
Anoppisiko?
Å
åke
Vieras
.
Last edited by a moderator:
Etsijä
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Minua ilmeisesti ahdistaa jotenkin tämä salailu, öisin tulee nähtyä unta kertomisesta ja sen välttelystä, mutta kun kuitenkin ollaan niin alussa niin ei oikein uskaltaisi monelle kertoakaan. Mies toki haluaisi kertoa jo vanhemmilleen, mutta minä junnaan vielä. 
Helpoin olisi tosiaan pitää vain itsellään. Lapsi on kyllä toivottu, mutta eihän kukaan muu tiedä että se toivottu on ja sellainen on tilaukseen edes laitettu joten joten.. .tarviiko niiden nyt muutakaan tietää?
hihi
Helpoin olisi tosiaan pitää vain itsellään. Lapsi on kyllä toivottu, mutta eihän kukaan muu tiedä että se toivottu on ja sellainen on tilaukseen edes laitettu joten joten.. .tarviiko niiden nyt muutakaan tietää?
hihi
Å
åke
Vieras
.
Last edited by a moderator:
Mä olen aika avoin ihminen, enkä ole kovasti häiriintynyt kyselyistä ja kaiken maailman uteluista. Vastaan niin laajasti kuin itsestä tuntuu miellyttävältä. Välillä kuitenkin toivoisin, että pidettäisiin aikuisena ihmisenä, jonka kanssa voi keskustella kuten ennenkin, eikä vaan raskaana olevana naisena. Mulla voi edelleen olla täysin rationaalista sanottavaa, vaikka elänkin viimeisiä viikkoja raskaana ja siksi ehkä vähän enemmän hormonien vietävänä!
Tuosta raskauden paljastamisesta muille: muistan sen olleen yllättävänkin mutkikas asia juuri siksi, että aavistelin sen vaikuttavan ihmisten suhtautumisen niin paljon. Isoille uutisille ei myöskään aina tunnu löytävän sopivaa aikaa ja tilannetta. Itse voi olla jo vähän tottunut raskausajatukseen eikä ole valmis kääntämään puheenaihetta siihen asiaan ihan joka hetki. Kertominen esim. töissä kevensi oloa kuitenkin tosi paljon!
Nyt sitten täällä elellään jo niitä hetkiä, jolloin voin alkaa odotella niitä "joko se syntyy" ja "ei sinne mahaan oo toistaiseksi vielä kukaan jääny" -kommentteja...
Tuosta raskauden paljastamisesta muille: muistan sen olleen yllättävänkin mutkikas asia juuri siksi, että aavistelin sen vaikuttavan ihmisten suhtautumisen niin paljon. Isoille uutisille ei myöskään aina tunnu löytävän sopivaa aikaa ja tilannetta. Itse voi olla jo vähän tottunut raskausajatukseen eikä ole valmis kääntämään puheenaihetta siihen asiaan ihan joka hetki. Kertominen esim. töissä kevensi oloa kuitenkin tosi paljon!
Nyt sitten täällä elellään jo niitä hetkiä, jolloin voin alkaa odotella niitä "joko se syntyy" ja "ei sinne mahaan oo toistaiseksi vielä kukaan jääny" -kommentteja...
Mä kerroin heti plussattuani kolmelle parhaalle ystävälleni, mies samoin kertoi kahdelle parhaalle ystävälleen. Ovat tienneet että yritetään.
Joskus rv 9 tienoilla kerrottiin molempien vanhemmille ja sisaruksille. Lähinnä siis kaikille sellaisille, joiden kanssa jakaa muutenkin kaikki ilot, ja myös mahdolliset surut, jos kaikki ei hyvin menisikään...
Töissä jouduin pomolle kertomaan ekalla kolmanneksella, koska jouduin yhden viikon olemaan sairaslomalla tosi pahan pahoinvoinnin takia, jouduin käymään nesteytyksessäkin.
Muille sitten töissä kerroin rv 12 jälkeen, tai no, siellä oli moni jo arvannutkin...
Ja nykyään on siis ihan "yleistä ja julkista" tietoa tämä raskaus :)
Joskus rv 9 tienoilla kerrottiin molempien vanhemmille ja sisaruksille. Lähinnä siis kaikille sellaisille, joiden kanssa jakaa muutenkin kaikki ilot, ja myös mahdolliset surut, jos kaikki ei hyvin menisikään...
Töissä jouduin pomolle kertomaan ekalla kolmanneksella, koska jouduin yhden viikon olemaan sairaslomalla tosi pahan pahoinvoinnin takia, jouduin käymään nesteytyksessäkin.
Muille sitten töissä kerroin rv 12 jälkeen, tai no, siellä oli moni jo arvannutkin...
Ja nykyään on siis ihan "yleistä ja julkista" tietoa tämä raskaus :)
Voisin avautua tästä aiheesta vaikka kuinka, vieläkin näin viikko synnytyksen jälkeen!
Töissä jouduin kertomaan aikaisemmin, kuinka olisin halunnut, koska pahoinvointi veti yhdistettynä fyysisesti rankkaan hoitotyöhön ja helteeseen yhdistettynä aika huonolle hapelle. Se nyt oli kuitenkin ihan ok... mutta kun sitten kerrottiin np-ultran jälkeen suvulle ja menin paljastamaan vielä sen pahoinvoinnin, alkoi se älytön hyysäys ja kysely. Ymmärrän kyllä, kun omille vanhemmilleni ensimmäinen lapsenlapsi jne ja hyvällähän he vaan, mutta kyllä sitä toivoisi, että ymmrretään kun kysymyksiä väistelee tai kieltäytyy vastaamasta, että aiheen voisi antaa olla!
Omat vanhemmat sitten tosiaan yltyivät niin rasittaviksi, että päätin olla kertomatta melkein kaikista raskauteen liittyvistä vaivoista. Muutenkin sain 'mitä kuuluu?'-kyselyiden sijasta 'onko kaikki hyvin?'-kysymyksiä ja hermo oli mennä, kun tuntui ettei ihmiset erota raskautta sairaudesta!
Anopin miesystävä veti pohjat, kun oltiin aivan selvästi ja suoraan hänenkin kuullen sanottu, että sukupuolta ei tulla paljastamaan ennen syntymää, ja silti hänen piti todella törkeästi painostaa asiassa!
Muutenkaan en tykkää kyseisestä juoposta, mutta silloin kyllä oikeasti olin haljeta raivosta!
Sitten on tietysti nämä lukuisat ohjeet ja neuvot ja kauhutarinat, joita sai kuulla. Ja on se jännä, kun yhtäkkiä saa kysellä aivan suoraan kiloista ja ties mistä!
Mutta eipä ole kyllä paljoa helpottanut synnytyksen jälkeenkään!
Pitäisi olla valmiina puhumaan tisseistä ja toosasta kaikkien kuullen! Joko nousee maitoa ja onko nännit kipeänä? Montako tikkiä ja menikö koko karvaloota pilalle?
Kiitos vaan, eikö voida antaa itse puhua niistä asioista, jotka tunnen haluavani kertoa? Kohta rupan kyselemään takaisin... Katsotaan miten menee tätien naamat kun täräytän takaisin 'Kiitos, mun p*llulle kuuluu hyvää, entäs sun ikälopulle lootalle? Vaivaako kuivuus?'
Töissä jouduin kertomaan aikaisemmin, kuinka olisin halunnut, koska pahoinvointi veti yhdistettynä fyysisesti rankkaan hoitotyöhön ja helteeseen yhdistettynä aika huonolle hapelle. Se nyt oli kuitenkin ihan ok... mutta kun sitten kerrottiin np-ultran jälkeen suvulle ja menin paljastamaan vielä sen pahoinvoinnin, alkoi se älytön hyysäys ja kysely. Ymmärrän kyllä, kun omille vanhemmilleni ensimmäinen lapsenlapsi jne ja hyvällähän he vaan, mutta kyllä sitä toivoisi, että ymmrretään kun kysymyksiä väistelee tai kieltäytyy vastaamasta, että aiheen voisi antaa olla!
Omat vanhemmat sitten tosiaan yltyivät niin rasittaviksi, että päätin olla kertomatta melkein kaikista raskauteen liittyvistä vaivoista. Muutenkin sain 'mitä kuuluu?'-kyselyiden sijasta 'onko kaikki hyvin?'-kysymyksiä ja hermo oli mennä, kun tuntui ettei ihmiset erota raskautta sairaudesta!
Anopin miesystävä veti pohjat, kun oltiin aivan selvästi ja suoraan hänenkin kuullen sanottu, että sukupuolta ei tulla paljastamaan ennen syntymää, ja silti hänen piti todella törkeästi painostaa asiassa!
Muutenkaan en tykkää kyseisestä juoposta, mutta silloin kyllä oikeasti olin haljeta raivosta!Sitten on tietysti nämä lukuisat ohjeet ja neuvot ja kauhutarinat, joita sai kuulla. Ja on se jännä, kun yhtäkkiä saa kysellä aivan suoraan kiloista ja ties mistä!
Mutta eipä ole kyllä paljoa helpottanut synnytyksen jälkeenkään!
Pitäisi olla valmiina puhumaan tisseistä ja toosasta kaikkien kuullen! Joko nousee maitoa ja onko nännit kipeänä? Montako tikkiä ja menikö koko karvaloota pilalle?
Kiitos vaan, eikö voida antaa itse puhua niistä asioista, jotka tunnen haluavani kertoa? Kohta rupan kyselemään takaisin... Katsotaan miten menee tätien naamat kun täräytän takaisin 'Kiitos, mun p*llulle kuuluu hyvää, entäs sun ikälopulle lootalle? Vaivaako kuivuus?'
