Pikkusisaruksen odottajat

Harhauttaminen toimi aiemmin juu, mutta nykyään enää harvoin. Huoh. Ja meillä näitä harmituksia tulee myös enempi väsyneenä ja nälkäsenä, mut sit välillä muutenkin vaan.

Ja jos on nälkä ja sitä ruokaa tarjolla, mutta ei saa syöttää eikä itse haluakaan (tai pysty) syödä niin mitäs teet. Ei se ruoka maagisesti sinne mahaan mene ja nälkä ohitse... sitä luolamies puhetta myös koetettu, mutta välillä siitäkin vedetään pultit. Eli jos sanoo(raivokohtauksen laannuttua,sen aikana ei mitään kuunnella), että äiti ymmärtää, että se ja se harmitti ja saa harmittaa, mutta äitiä ei saa silti purra/potkia/lyödä, kun äitiin sattuu, niin jo on uusi raivokohtaus päällä. En tiedä onko sitten siitä, että on kielletty lyömästä/potkimasta/puremasta vai onko siitä, että ylipäätään oli se raivokohtaus.

Mutta joo, temperamenttia löytyy ja sitä on löytynyt jo ihan vastasyntyneestä asti eli odotettavissa tää on ollut. Ja kun koskaan ei anna periksi. Toivon, että tuo eka ois saanu suurimman osan tän tokankin temperamentista. Muuten oon kyl helisemässä parin vuoden päästä :hilarious:

Täytyy sekin sanoa, että silloin kun tyttö on hyvällä päällä niin on sitten tosi hyvällä päällä ja iloinen. Ja on perhanan vieraskorea. Monet sanoo, että tuskinpa tuo edes osaa kiukutella. Niinpä niin :rolleyes:
 
Kiva. Mikähän meiän esikoisen herätti 4.50 viime yönä? Normisti jnta vedetään yli seiskaan tai jopa lähelle kasia. Valvottiin reilu puoltoista tuntia ja nukuttiin siihen päälle sylikkäin lapsen sängyssä noin puoltoista tuntia. Itte vielä tyhmänä menin illalla nukkumaan vasta puolen yön jälkeen. Onneks on takana pari kunnollista yötä, ja onneks mies on tänään etänä, nii ei oo tunnetta et pitäs kaksistaan jaksaa tahtoikäsen kanssa. Iltapäivällä voin vielä ottaa matkaunet autossa matkalla synnytystapa-arvioon :)
 
Onko muilla pikkusisaruksen saapuminen sekoittanut pakkaa? Meidän 3v, joka on edelleen innoissaan itse vauvasta ja auttaa mielellään, on alkanut kiukuttelemaan aivan järjettömästi. Nyt ollaan viikko oltu kotona ja käytännössä jokainen pienikin vastoinkäyminen saa aikaan huudon ja itkun. Siis tyyliin tänä aamuna isä vaihtoi lapsen juomapulloon veden jota seurasi raivokohtaus koska "haluan että vesi on likaista!!!!" jne. Ollaan otettu lapsi mukaan vauvan hoitoon, ollaan puuhattu kahdestaan, ollaan keskusteltu suoraan että vauvan tulo ehkä huolettaa ja harmittaa mutta rakastamme häntä edelleen yhtä paljon kuin ennenkin. Äidillä alkaa hermo mennä kun sitten kiukuttelun lisäksi naama virneessä kiusataan vanhempia eikä totella, ei mennä nukkumaan ja sitten aamulla ollaan yliväsyneitä jne.

Sanokaa että tämä on vaihe ja menee pian ohi!! No, neuvolassakin totesivat että tämä on suoraan oppikirjasta reagointia vauvaan ja menee varmaan pian ohi, hyvää on ettei kiukku kohdistu vauvaan vaan vanhempiin, vauvaa edelleen paijataan ja pussaillaan hellästi :)
 
Tips kyllä uskon että toi on nyt vaan joku nopsaan ohimenevä vaihe! Osoitatte vaan että edelleen hän on teille rakas ja annatte positiivista huomiota:wink rajat on nyt tässä kohtaa tärkeät ja muutenkin pidätte arjen samana kuin aina ennenkin, hän kyllä huomaa että mikään ei ole muuttunut (muuta kuin vauva) ja käytös paranee:wink tsempit sinne mustiksen kanssa... jospa menisi nopsaan ohi:Heartred
 
Meillä kans aika hurjaa menoa 3v:n taholta. Kiukkuaa ihan mitättömistä ja huutaa suoraa huutoa. Vauva onneks ei uniaan tästä menetä (tais tottua jo mahan läpi kuunteleen isoveikan meuhkausta). Vanhemmat ei jaksettas kuunnella. Toivotaan, et menee ohi joskus. Mulla on sellanen olo, että oon pilannut esikoisen elämän täysin. Vaikka hälle on terveellistä joutua jakamaan asioita.
 
Meidän pikkuneiti 1v4kk on suhtautunut vauvaan yllättävän hyvin. Haluaa auttaa vauva hoidossa ja suuttuu jos jätetään oven toiselle puolelle vaipan vaihdossa. Ainoa mistä on hieman mustasukkainen on tuttipullo, mutta siitäkin selvitty kun annetaan oma ”tuttipullo” samaan aikaan.
 
Me tultiin tänään kotiin sairaalasta vauvan kanssa ja isoveli 1v 9kk on aika hurjana. Mua suoraan sanottuna pelottaa, miten tulen selviytymään arkipäivistä yksin näiden kahden kanssa. Vauva on selvästi kiinnostava ja kiva, mutta silittäminen on raisua ja sitten jos ohjataan hellemmin alkaa lyöminen ja repiminen. Tai siis niiden yritys, oman käden toki saa siihen väliin. En oikein tiedä mihin laittaisin tuon vauvan esim nukkuessaan turvaan, kun en koko ajan voi olla vauva sylissä. Enkä haluais pitää toisessa huoneessakaan jatkuvasti. Joku kantoliinaviritelmä täytyy varmaan keksiä, mutta voiko sellaiseen laittaa jo noin pienen?
 
Mangusti, kantoliinaan voi sitoa vauvan heti sairaalassa, jos vaan äidin vointi sallii. Paras varmasti olisi trikooliina, mutta kannattaa harkita myös vauvatuellista kantoreppua. Osa tykkää ottaa vauvan myös rengasliinaan, sillä siinä "sidonta" on ainakin nopea ja helppo. Toki helppoa sidonta on myös trikooliinan kanssa, kun vain pääsee asian kanssa tutuksi :)

Toivottavasti isoveli kohta alkaisi oppia hieman hellempiä otteita. Oletteko pohtineet Vaavi-sängyn tilaamista? Siinä on renkaat, joten vauvan siirtely huoneesta toiseen olisi helppoa. Lisäksi olen ymmärtänyt, että sänky on suht jykevä ja korkea, jolloin isommat sisarukset ei helposti kaada sänkyä tai pääse vauvaan käsiksi.

Edit. Ihana, että pääsitte kotiutumaan näin nopeasti!
 
Imme, sain lainaksi kaverilta tuollaisen rengasliinan ja mietinkin, että se olis varmaan alkuviikoille passeli juuri nopeutensa vuoksi. Pelkään vaan, että vauva lysähtää ihan rullalle sinne, mutta täytyy tosiaan tutkia tekniikoita. Meillä on esikoisen ajalta olemassa Tulan kantoreppu vauvatuella, mutta se oli muistaakseni vasta noin 4 viikon ikäisestä eteenpäin. Vaavia olen myöskin miettinyt, mutta harmi kun siinä ei ole jarruja, tuo yksi nimittäin vetää sitten rallia sen kanssa täällä ja kaverilla oli myös onnistunut saman ikäinen taapero kaatamaan vaavin, onneksi ei ollut vauva kyydissä :nailbiting: Löysin tosin toisen vuokrattavan sängyn, jossa on pyörät ja jarrut, ehkä sellainen sitten.

Juu, nopea kotiutuminen ja vauvan hyvät sokeriarvot oli mukava lisäbonus! Sairaalassa oli hiljaista kun menin käynnistykseen ja sain olla kolmen hengen huoneessa aikalailla kahden vauvan kanssa. Kotiin lähtiessä olikin sitten kaikki salit täynnä synnyttäjiä...
 
Itse ostin varta vasten tälle kakkoselle rengasliinan juuri sen nopeuden ja helppouden vuoksi. On ollut kätevää rynnätä nykyään huonosti käyttäytyvän 3-vuotiaan perään esim kaupassa kun vauva nukkuu autuaan tietämättömänä kyydissä, samoin pihaleikeissä on kätevä. Vauva asettuu liinaan aika luontevasti selkä kaarelle ja ihan pienellä jalat voi jättää myttyyn liinan sisään.
 
Mulla oli Mangusti samaa ongelmaa edellisten pienten lasten kanssa. Ikäeroa oli reilu vuosi ja itse pidin vauvaa kärryissä sisällä. Isoveli osoitti liian rajua rakkautta.
 
Toukokuisista pakko häiriköidä tähänväliin että meille tuli myös reilun vuoden ikäero näille nuoremmille ja tämä oran haikarapussi oli kyllä ensimmäiset kuukaudet tosi kovassa käytössä :)

http://www.orashop.fi/www/popupcard.php?id=779

Itse laitoin vielä semmoisen nk babynestin sinne sisään että vastasyntyneellä oli oikein lokoisat oltavat.
 
Meillä myös vauva hengailee rattaissa sisällä jos en kykene olemaan vieressä muuten. Rattaat on niin pienet että voin siirrellä pitkin poikin asuntoa. Esikoinen alkanut nyt hiljalleen oppimaan olemaan hellempi silityksissä, haleissa ja pusuissa mutta ne kyllä selkää käännä jos on vauvan lähellä, saattaa ihan vahingossa sattua asioita.
 
Onko Mangusti tilanne esikoisen kanssa helpottanut?

No ei varsinaisesti, sanotaanko, että ollaan paremmin onnistuttu luovimaan ja ennakoimaan tilanteita. Käytiin myös ekan kerran eilen vauvan kanssa pikaisesti ulkona ja otin tuplarattaat mukaan; esikoinen oli onnesta soikeana kun pääsi kyytiin ja ihailemaan vauvaa lähietäisyydeltä, mutta rattaissa ei onneksi yletä vauvaan joten tilanne on turvallinen. Rengasliinaa testasin, mutta hiukan vielä vierastan noin pienen kanssa. Varmasti helpottaa parin viikon päästä kun voi laittaa vauvan siihen kyytiin.
 
Meillä on nyt pari päivää ollut ihan mahdottomia esikoisen kanssa! Vauvaa se paijaa ja hoitaa mutta vanhempiaan kiusaa ehtimiseen, puree isää, pyyhkii kätensä sohvaan ym kiellettyjä juttuja. Pari kertaa olen jo räjähtänyt, tänään enemmän itkenyt. Huomenna vaihdetaan taktiikkaa ja hukutetaan tyttö rakkautee ja empatiaan vaikka tekisi mitä. Tunteitahan se purkaa kun ei osaa käsitellä niitä. Minä hormonihöyryissäni en vaan ole parhaassa vireessä kiusantekoa käsittelemään, mies vielä osaa heittää tunnelman leikiksi. Hoen itselleni: tämä on vain vaihe.
 
Tips, tutulta kuulostaa. Tuntuu että lapsi on kauhee riiviö ja minä hirviö. Sorrun huutamaan. Välillä tulee itku. Kivat hormoonit, voi apua :grin
 
Meillä ihan samaa! 2,5v tekee kaiken mahdollisen kielletyn ja hirveää uhmaa meitä vanhempia kohtaan. Pikkuveljeä kyllä onneks hoitaa tosi nätisti! Omat hermot ihan lopussa, helposti menee huudoksi ja sitten itkuksi. Kai tää on vaan vaihe, parempi ois loppua ennen ku miehen isyysloma loppuu...
 
Täällä mennyt pelottavan hyvin. Silittää vauvaa ja kutittaa varpaita. On kyllä saanuy paljon uusia leluja ja lellimistä sekä isänsä 100% huomion. Mummot ja papat lellii. Pelottaa miten käy kun mies palaa töihin....
 
Pus, meillä kans just 2,5v.
Ja vauvaa just pussaa ja hoitaa mutta vanhempia kohtaan ihan rontti. Mut tää alko meillä kesällä jo, et veikkaan jotain uhmaa. On kyllä hermot kireellä. Lisäksi tää huono omatunto siitä kun ei kerkee olemaan lapsen kanssa niin kuin ennen ja sit tää vauva on ihan jäätävä tissimonsteri.
 
Takaisin
Top