Peräpukamat

Nia

Puuhakas puhuja
Kerronpa peräpukamista, koska kukaan ei ollut minulle kertonut.

Sain synnyttäessä ikäviä peräpukamia. Muutama pieni pehmeä ja yksi iso pikkurillin pään kokoinen kova. Kotiin päästyä oli hiukan kipeä ja pehmensin ulostetta jauheella ja hain apteekista voidetta. Pukama alkoi rauhoittua, mutta ärtyi sitten uudestaan, en tiedä miksi. Yhdellä vessa reissulla sitten kova pukamani rupesi vuotamaan kovasti verta, ihan siis pönttö täyteen ja ruuuunsaasti enemmän kuin jälkivuoto. Ei se auttanut kuin päivystykseen lähteä.

Päivystyksessä minut tutki ihana lääkäri, mies, joka otti hyvin minut huomioon ja teki oloni mukavaksi. Peräpukamani oli trombosoitunut, eli siellä oli hyytynyttä verta sisällä ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin puhkaista se. Lääkäri sanoi, että puuduttaminen käy yhtä kipeää kuin itsetoimenpide ja kipulääkettä ei vaikuta antaa, koska se toimii niin hitaasti, siispä mentiin ilman kivunlievitystä. Peräpukamaan tehtiin n. 1cm viilto ja verihyytymät puristeltiin sieltä ulos. Kipeäähän se teki, mutta kun synnytys oli vielä niin vahvasti mielessä, niin kipu oli erittäin pientä siihen verrattuna. Sain ohjeeksi suihkutella ja laittaa peräpukamavoidetta aina ulostamisen yhteydessä. Kotiin päästyä haava vuosi kuin seula. Suihkussa kylppärin lattialainehti verta. Sitten vuoto helpottui ja pystyin nukkumaan yön yli. Peräaukko ei puhkaisun jälkeen ollut enää kipeä.

No eipä mitään, seuraavana aamuna heräsin ja peräaukossani oli UUSI YHTÄ ISO KOVA PUKAMA?! Päivän sitä suihkuttelin ja rasvailin ja kun kipeytyi kovin, niin ei auttanut, kuin lähteä uudestaan päivystykseen. Päivystyksessä lääkäri totesi, että pukamassa on viilto, että se on se sama mikä eilenkin, että siellä on uusi hyytymä sisällä. Ei auttanut muu kuin tehdä uusi viilto ja puristella taas klöntit ulos. Tämä toinen kerta teki paljon kipeämpää kuin ensimmäinen kerta, varmasti juuri sen takia, että samaa aluetta oli kopeloitu jo edellisenä päivänä. Nyt muutama tunti puhkaisusta olen vieläkin erittäin kipeä ja toivon vain, ettei tuo sama pukama TAAS uusiudu aamuun mennessä. Pelkään mennä käymään vessassa ja yritän pidätellä molempia hätiä mahdollisimman pitkään. 

Että niin, kuulemma hyvin yleinen vaiva, että suunnilleen kaikille synnyttäjille noita tulee. Toivottavasti ette pitäneet tätä juttuä ällönä. Minä olisin arvostanut, jos joku olisi minulle kertonut, että tällaista voi olla odotettavissa. Kivuliainta koko sektiosta paranemisessa ovat olleet nimenomaan nämä pukamat ja valtava suolistomahakipu, sekä ripuli. Haavan kanssa kyllä pärjää.
 
Tuollaistahan se tuppaa olemaan. Minullakin vatsa ollut kovalla melkein alkuraskaudesta asti. Paljon olen huomannut erilaisia voiteita ja valmisteita äidelle mainostettavan, mutta eipä siitä sen kummemmin puhuttu. Onneksi mieheni ( huom :)) tajusi sanoa kovasta vatsastani np-ultrassa n. kuukausi sitten ja neuvolan täti käski heti mennä apteekkiin ostamaan esim. levolacia, että saadaan maha kuntoon. Pelästyin ihan, mutta onneksi sanoi. Nyt olen käyttänyt tuota levolacia (muitakin on) ensin muutamat viikot joka aamu ja nyt tilanteen helpottaessa joka toinen aamu. Eli kaikki mammat, jotka lukee tätä. Jos vatta on vähääkään kovalla niin heti apteekkiin. Peräpukamat tulee muuten aivan varmasti. 
 
Tottahan toki kannattaa raskausaikana ummetusta hoitaa mahdollisesti erilaisilla valmisteilla, mutta uskoisin, että varsinkaan noille synnytyksessä tulleille peräpukamille ei voi mitään.. muutakun, että hoitaa niitä sitten jälkeenpäin.
Ikävä kuulla Nia, että sinulla meni noin pahaksi :/ ei varmastikkaan hääviä. Toivottavasti alkavat siitä parantua!
 
Lääkäri meinasi, että peräpukamille pahinta on ummetus ja kova ripuli. Pitäs päästä siihen välimaaston pehmeään kakkaan. Ja mulla nyt ei raskaana ollessa ollut kakan kanssa mitään ongelmaa, että synnytyksessähän nuo tuli. Saapa nähdä miten lähtee nyt parantumaan, eilen tosiaan kävin siellä uudelleen puhkaisussa, niin näkee nyt tämän päivän aikana meneekö taas yhtä pahaksi vai joko se rauhoittuu. Ei kauheasti ole luottamusta kyllä. Jos jaksais sinnitellä huomiseen, niin pääsis sitten terveyskeskukseen, eikä tarvis päivystyksessä jonottaa. Onneksi itse pääsin hoitoon hyvin vähäisellä odotuksella, kiireellisyysluokka oli korkein ja vedin teatraaliset itkut ilmoittautumisluukulla. Ekalla kerralla pääsin suoraan ja eilen jouduin tunnin jonottamaan.
 
Eipä kuulosta kivalta nuo pukamat! Kauhulla ootan synnytyksen jälkitilaa ku mulle on jo raskausaikana ollu pukamista vaivaa. Nyt varsinki viime viikkojen aikana maha on toiminu sen verran tiheeseen tahtiin, että pukamia on koko ajan 1-3 kpl peräaukon suulla. Osa isoja ja suht oireettomia, osa taas pieniä, kovia ja kipeitä. Aina ison hädän jälkeen oon suihkutellu ja laittanu Ac3-voidetta, mutta oon näköjään saanu niistä uskollisia ystäviä... Huh, kuinkahan ikävä tilanne on synnytyksen jälkeen... :(
 
Niin, nuo peräpukamat. Mulla ei ollut niitä ekassa raskaudessa, mutta kun tyttö syntyi, niin puristi oikein kunnon pukamat esiin - en mä edes tiennyt että niitä voi silloin tulla! Hoidin niitä silloin synnytyksen jälkeen apteekin voiteilla, mutta hoidot jäi kesken kun sain tosi pahan rintatulehduksen. Ja arvatkaas mitä, mulla on ne pukamat edelleen. En ole saanut aikaiseksi hoitaa/hoidattaa pois, kun eivät ole kipeitä eikä haittaa muuta kuin kakatessa kun ne puristuu ulos, ja puhdistus on tavallista työläämpää. (Anteeksi kuvaus). Ja sit kun tulin uudelleen raskaaksi niin tuumasin että turhaa niitä on nyt leikkauttaa, kun tulee kuitenkin taas uudet synnytyksessä. Silloin aion kyllä pyytää lääkäriltä kunnon lääkkeet, joilla yritän saada ne itse pois. Viimeksi Ruotsista muuttanut hoitaja kehui jotain lääkettä, jonka piti olla reseptivapaa, muttei ollutkaan, eikä niistä apteekin töhnistä sanottavammin ollut apua...
 
Juupa juu, mä en ole päässyt edes synnyttämään vielä ja peräpukamat tupsahti iloisesti koristamaan takapuolta.... Argh!
 
Takaisin
Top