Pelot

exteri0r

exteri0r

Vauhtiin päässyt keskustelija
Tammikuunmammat 2015
Mulla on nyt viime aikoina tässä vasta tullut joitakin pelkoja. En oikeestaan missään vaiheessa ennen 11 viikkoa pelännyt edes keskenmenoa, mutta nyt on tullut pari pelkoa, jotka mietityttää vähän koko ajan:

- Viime päivinä olen alkanut miettiä, että entä jos pienokainen onkin elottomana masussa. Kauhea pelko koko ajan, kun varhaisultrastakin on jo yli kuukausi aikaa.

- Tämä kuulostaa ehkä kamalalta, mutta joskus pelottaa, että entä jos en rakastakaan lasta tai en tunne siihen synnytyksen jälkeen sidettä (vaikka olen varma, että tirahtaa onnenitku kun rääpäleen näkee ensimmäistä kertaa).

Onko muilla mitään pelkoja ?
 
Heippa! Muistan kuinka mulla oli samoja pelkoja esikon alkuraskaus aikana, en liioin pelännyt keskenmenoa koska en osannut vielä muodostaa edes voimakasta kiintymystä masuasukkiin, koko raskaus oli niin uusi ja outo asia, vaikka siis todella haluttu ♡ muistan kun anoppi itki mulle sitä että jos kesken menis ja minä mietin että sitten niin olisi tarkoitettu, olen kai niitä ihmisiä jotka ei osaa rakastua ajatukseen...ihan raskauden alussahan se vasta on ajatus se pieni siellä masussa. Sitten seuraavaksi tulikin pelko siitä että entä jos en osaa kiintyä vauvaan syntymän jälkeenkään? Sitä varmaan mietin koko raskauden ajan jossain määrin kunnes neito syntyi ja hänestä tuli mun elämäni aarre♡ enempää ei toista rakastaa voisi♡ nyt pikkukakkosen kohdalla olen pelännyt hurjan paljon enemmän kun tiedän ja osaan kuvitella mitä menetettäs! Toisaalta se on hyväkin että vähitellen kasvetaan, raskaus aikana, olemaan vanhempia ja rakastamaan pientä..ettei kaikki tunteiden mullistukset kaadu päälle heti!

Sent from my GT-I8190N using Vau Foorumi mobile app
 
Joo, on mullakin nyt viime aikoina tullut tosi surullinen mieli kun on edes ajatellut, että nyt selviäisikin jotakin kamalaa ja olisi pakko antaa uuden tähden syttyä taivalle. Toisaalta ei oikein vieläkään tajua, että se on oikeasti pieni ihminen joka on vielä kaiken lisäksi ihan ikioma mukelo. Olen silti nyt hieman varmempi, että rakastun siihen kääröön heti, kun näen sen.
 
Minä olen käynyt noita pelkoja läpi ihan todella kovasti. Pelkäsin aivan hullun lailla, että sikiö kuolee. Raskauden keskivaiheilla en oikeastaan osannut muuta kuin itkeä.

Nyt helpottaa jo vähän, mutta on se vaatinut neuvolapsykologinkin luona käymistä. Pelot kuuluvat raskauteen, mutta jos niihin jumiutuu, on saatava apua päästäkseen edes vähän irti. Pelot eivät saa hallita mieltä. Itse aloin lopulta pelkäämään, etten pysty nauttimaan vauvastakaan ja masennun tms.

MUTTA niiden pelkojen kanssa on mahdollista oppia elämään vaikkei niistä eroon pääsisikään.

Tsemppiä meille kaikille odotukseen ja äitiyteen!
 
Muutama päivä sitten tein positiivisen raskaustestin ja nyt on jo tullut pelkoja. Ei sikiön kuolemisesta vaan siitä, että miten elämä muuttuu. Raskaus oli siis toivottu mutta jotenkin ton plussan jälkeen konkretisoitui se, että me ei olla jatkossa enää kahdestaan. Mulle tuli ihan hirvee pelko meidän parisuhteen puolesta vaikka ollaan oltu jo liki kolme vuotta naimisissa ja suhde on vakaalla pohjalla. Silti pelottaa, en osaa oikein sanoa tarkemmin miksi.
 
Samoilla mennään nykyään. Ei niinkään pelota enään sikiön puolesta juuri koskaan tai nuo aiemmat, mutta parisuhde jostain syystä mietityttää.
 
Takaisin
Top