Pelot ja huolet
- Ketjun aloittaja Emilialainen
- Aloituspäivämäärä
Edellisessä raskaudessa keskenmeno oli rv 8+6.. nyt ollaanrv 8+1... kyllä tämä pelottaa, miten käy tällä kertaa. Mutta tuntuu jotenkin erilaiselta. Edellisen raskauden aikana minä jotenkin tunsin alusta asti, että ei ole samanlainen raskaus kuin kahden pojan aikana, ja en soittanut heti plussan saatuani neuvolaan jne. Minusta tuntuu että tiesin jollain tasolla ettei se raskaus jatku pitkään.. 
Muokattu viimeksi:
Välillä yllättää ihan karmiva nälkä!
Sitä ei jotenkin anna itsensä liikaa suunnitella koska pelko on koko ajan että jos jokin menee pieleen. Mulla kanssa ekassa raskaudessa oli luottavaisempi olo. Ja mietin että olenko ansainnut tämän onnen että yksi raskaus meni niin sujuvasti ja mun poika on kaikinpuolin ihana ja terve että ei kai tälläistä onnea suoda kahta kertaa. Varmaan ihan hassuja ajatuksia mutta ei näille mitään voi
Mä tänää taas itkin sitä et miks mä en rakasta tätä vauvaa!? Esikon raskausaikana rakastuin pikkutyyppiin jo heti ekan haamu plussan jälkeen!! Mut miksei se tunne oo tullu nyt? Ei tunnu et oisin raskaana. Ahistaa vaa. Mut vissiin en oo vaa uskaltanu kiintyä tähän pieneen vielä kun koko ajan on tunne että joku on pahasti pielessä
Tuttuja tunteita. Esikoista odottaessa aloin vasta rakenneultran jälkeen ajattelemaan, että okei se vauva ehkä sieltä tulee. Nytkin vauvauutisia kertoessa huomaan alottavani sanoilla jos kaikki menee hyvin... Tavaroita uskallan alkaa tutkimaan varmaan vasta syksyllä. Yritän kuitenkin muistuttaa itseäni, että nyt ollaan jo sellaisilla viikoilla, että on huomattavan suuri todennäkösyys, että se vauva sieltä tulee ja jos jotain sattuisi niin en itse voi sille yhtään mitään. Mikä teitä muita auttaa edes hetkellisesti lievittämään pelkoja?
Auttaiskohan jos kävisit varhaisultrassa ja näkisit itse että kaikki on hyvin? Mulla oli samanlaiset fiilikset edellisestä raskaudesta ja se oli sitten kohdun ulkoinen. Tässä raskaudessa kävin heti ultrassa ja kiintyminen tuli samantien. Pelkoa se ei silti poistanut, koska on niin monta huonosti mennyttä raskautta takana. Toivottavasti pääset pian noista tunteista eroon ja pääset nauttimaan raskaudestaMä tänää taas itkin sitä et miks mä en rakasta tätä vauvaa!? Esikon raskausaikana rakastuin pikkutyyppiin jo heti ekan haamu plussan jälkeen!! Mut miksei se tunne oo tullu nyt? Ei tunnu et oisin raskaana. Ahistaa vaa. Mut vissiin en oo vaa uskaltanu kiintyä tähän pieneen vielä kun koko ajan on tunne että joku on pahasti pielessä
Ei tuosta kannata ottaa huolta. Mulla oli edellisessä raskaudessa samanlainen ongelma. Vasta rakenneultrassa rakkaus roihahti todella palavasti. Siellä vielä kun selvisi että vauva on terve poika joten todella, todella hartaasti toivoin, tajusin vihdoin että niiden kaikkien keskenmenojen ja yritysajan murheiden jälkeen todella voi käydä niin hyvä tuuri, että saa kaiken toivomansa, mikä oli erittäin vaikea uskoa ennen sitä. Raskaudesta kerrottiinkin vasta rakenneultran jälkeen, koska ennen sitä vaan odotti että kohta menee kesken, jotain tapahtuu aivan varmasti.
Esikoisesta rakkaus ja syvä kiintymys syntyi vasta kolme päivää _SYNNYTYKSEN JÄLKEEN_. Ennen sitä oli vaan että jeejee, vauva jee, mutta mitään sen hassumpaa kiintymyssuhdetta ei vielä ollut. Enkä tiennyt todellakaan mitä äidinrakkaus on. Kuopuksesta ehkä siksikin syttyi jo puolessa välissä rakkaus, kun tiesi mitä se rakkaus jo on.
Tiedän, että on vaikea ottaa iisisti, mutta ei se rakkaus ja kiintymys ole mikään itsestäänselvyys. Tärkeää se on, mutta antakaa itsellenne aikaa. Hormonit hoitaa kyllä homman, joillain se käy heti kun tikkuun pärähtää plussa, joidenkin täytyy eka puskea se vauva ulos ja hetken ihmetellä. :)
Esikoisesta rakkaus ja syvä kiintymys syntyi vasta kolme päivää _SYNNYTYKSEN JÄLKEEN_. Ennen sitä oli vaan että jeejee, vauva jee, mutta mitään sen hassumpaa kiintymyssuhdetta ei vielä ollut. Enkä tiennyt todellakaan mitä äidinrakkaus on. Kuopuksesta ehkä siksikin syttyi jo puolessa välissä rakkaus, kun tiesi mitä se rakkaus jo on.
Tiedän, että on vaikea ottaa iisisti, mutta ei se rakkaus ja kiintymys ole mikään itsestäänselvyys. Tärkeää se on, mutta antakaa itsellenne aikaa. Hormonit hoitaa kyllä homman, joillain se käy heti kun tikkuun pärähtää plussa, joidenkin täytyy eka puskea se vauva ulos ja hetken ihmetellä. :)
Ja lisään vielä, että en oikeen ajattele edes koko vauvaa. Epätodellinen olo ja varautunut vielä, vaikka keskenmenon riski on jo pieni. Raskautta ajattelen enemmänkin, esim. lasken mahdollisia viikkoja, mutta jotenkin se ajatus ei yllä vielä ihan vauvaan asti. Välillä innostun ja selailen jotain vauvakamaa, mutta äkkiä lopetan ja ajattelen, että ei nyt vielä. Ei siis kiintymystä tälläkään kertaa tässä kohtaa.
Auttaiskohan jos kävisit varhaisultrassa ja näkisit itse että kaikki on hyvin? Mulla oli samanlaiset fiilikset edellisestä raskaudesta ja se oli sitten kohdun ulkoinen. Tässä raskaudessa kävin heti ultrassa ja kiintyminen tuli samantien. Pelkoa se ei silti poistanut, koska on niin monta huonosti mennyttä raskautta takana. Toivottavasti pääset pian noista tunteista eroon ja pääset nauttimaan raskaudesta
Menisin heti ultraan jos mulla vaa ois ylimäärästä sen verran.. Mutku nyt kaikki raha mitä tulee menee myös..
En minäkään koe olevani mitenkään kiintynyt vauvaan. Miten voisin olla kun en tiedä kuka siellä mahassa edes on. Esikoisen kanssa oli sama juttu, raskausaika oli vaan odottelua että pääsee tapaamaan pienen. Ja heti kun se pieni rääpäle syliin nostettiin, tiesin että se on minun rakas lapsi jolle haluan olla turvana ja suojella kaikelta pahalta 
Embo
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulla sama. Töitä on niin paljon ja ne on niin vaikeita, että aivan kaikki energia (ja sitä ei ole paljon!) menee töissä. Tuntuu aivan oudolta lampata neuvolassa tms kun ei osaa vielä ajatella odottavansa. Ja kun neuvolassa kysyttiin, aionko imettää, olin aivan että häh?! :D Pikkuisen aikaista puhua imettämisestä, kun en oo vielä tajunnu ees odottavani LASTA.
Uskon että odotusaika todella tekee tehtävänsä tässä suhteessa ja syksyn mittaan mieli pääsee enemmän mukaan :)
Sitä ei jotenkin anna itsensä liikaa suunnitella koska pelko on koko ajan että jos jokin menee pieleen. Mulla kanssa ekassa raskaudessa oli luottavaisempi olo. Ja mietin että olenko ansainnut tämän onnen että yksi raskaus meni niin sujuvasti ja mun poika on kaikinpuolin ihana ja terve että ei kai tälläistä onnea suoda kahta kertaa. Varmaan ihan hassuja ajatuksia mutta ei näille mitään voi
Täsmälleen mun ajatukset. On todella vaikea uskoa, että kaikki voisi mennä kaksi kertaa yhtä hyvin. Tuli raskaaksi heti kun oli mahdollista jne. Nyt tosin oli hematooma, joka vuosi niin paljon, että olin varma keskenmenosta. Esikoisen raskauden aikana ei kertaakaan tullut mitään vuotoja. Se nyt lisäsi pelkoja vielä entisestään. Pessimismistä on vaikea päästä eroon. Vaikka kuinka tietää, että se ei auta, jos nyt jo murehtii ne kaikki mahdolliset huonot vaihtoehdot! Ne tilanteet joutuisi kuitenkin käsittelemään jos ne tapahtuu...
Mä en tiiä missä ketjussa oli juttua joskus näistä raskauden verenvuodoista, mutta tulin nyt tänne huoli-osastolle, kun ne kyllä pelottaa ja huolettaa. Mulla siis ekan kerran tuli vuotoa maanantaina aamuyöstä, alushousut ihan veressä ja pönttö lurahti myös punaiseksi. Kävin sit hädissäni samana päivänä heti yksityisellä gynellä ultrassa ja siellä näkyi kaikki olevan hyvin.
No, muutama päivä tässä päästiin taas rauhallisissa tunnelmissa kunnes taas eilen aamuyöstä ja vielä tänään aamulla sama juttu. Ensin punaista vuotoa pikkuhousun suojassa ja sitten vessassa käydessä lurahti pönttö punaiseksi. Tää on niin stressaavaa. Lievää alaselkäkipua ollut. Pelottaa miten tässä käy.
Viime raskaudessa mulla oli myös runsaita verenvuotoja ajoittain noin raskauden puoliväliin saakka. Silloin syynä oli kohdussa oleva hematooma. Nyt ei oo hematoomaa näkynyt eli selittämätöntä tämä vuotelu. Istukkakin pitäis olla niin ylhäällä ettei voi vuotaa. Oon kyllä käynyt lapsettomuushoidot läpi, että kuulemma niissä yleisempää vuotelu, kun on korkeilla hormoniannoksilla kasvateltu limakalvoja jne, niin kuulemma enemmän vuotavia verisuoniakin sitten.
Ei voi kun toivoa, että vuotelusta huolimatta tää raskaus jatkuis normisti... eikä tää nyt enteilis mitään keskenmenoa.
rv 10+3
No, muutama päivä tässä päästiin taas rauhallisissa tunnelmissa kunnes taas eilen aamuyöstä ja vielä tänään aamulla sama juttu. Ensin punaista vuotoa pikkuhousun suojassa ja sitten vessassa käydessä lurahti pönttö punaiseksi. Tää on niin stressaavaa. Lievää alaselkäkipua ollut. Pelottaa miten tässä käy.
Viime raskaudessa mulla oli myös runsaita verenvuotoja ajoittain noin raskauden puoliväliin saakka. Silloin syynä oli kohdussa oleva hematooma. Nyt ei oo hematoomaa näkynyt eli selittämätöntä tämä vuotelu. Istukkakin pitäis olla niin ylhäällä ettei voi vuotaa. Oon kyllä käynyt lapsettomuushoidot läpi, että kuulemma niissä yleisempää vuotelu, kun on korkeilla hormoniannoksilla kasvateltu limakalvoja jne, niin kuulemma enemmän vuotavia verisuoniakin sitten.
Ei voi kun toivoa, että vuotelusta huolimatta tää raskaus jatkuis normisti... eikä tää nyt enteilis mitään keskenmenoa.
rv 10+3
Sulla ei vissiin ole ollut mitään klönttejä eikä mahakipuja vuodon aikaan? Kyllähän ne paljon säikäyttää. Toivotaan että ne on niitä verisuonien vuoteluita.Tsemppiä kovasti!
Ei oo ollu klönttejä ja ei varsinaisia vatsakipujakaan. Tai kyllä nytkin joku pieni kipu tai pisto mahassa, mutta jotenkin aattelisin et keskenmenossa olis ihan kunnon selvät kivut, että tarttis jo miettiä särkylääkettä tms. Tosin keskenmenojakin on niin monenlaisia..
Siinä ekassa raskaudessa, jossa oli hematooma tuli kyllä välillä ihan reiluja verihyytymiäkin mukana ettei ne klöntitkään aina kerro totuutta. Oon silti vahdannut aina vessassa käydessä pönttöön ettei oo ainakaan vielä tullut hyytymiä.
Mun äiti oli meillä aamupäivällä apuna ja kun se lähti niin meinasin alkaa vollottamaan kun alkoi pelottaa että miten tän raskauden kanssa nyt käy.
Siinä ekassa raskaudessa, jossa oli hematooma tuli kyllä välillä ihan reiluja verihyytymiäkin mukana ettei ne klöntitkään aina kerro totuutta. Oon silti vahdannut aina vessassa käydessä pönttöön ettei oo ainakaan vielä tullut hyytymiä.
Mun äiti oli meillä aamupäivällä apuna ja kun se lähti niin meinasin alkaa vollottamaan kun alkoi pelottaa että miten tän raskauden kanssa nyt käy.
Mulla joo koski kyllä ihan reippaasti mahaan kun oli tammikuulla km ja kumartelu koski myös.