Pelot ja huolet

Emilialainen

Satasella mukana keskusteluissa
Syysmammat 2016
Tammikuun äidit 2019
Moi! Avaan tälle oman keskustelun, niin ei tarvitse sellaisten lukea, jotka eivät näitä halua ajatella :) Enpä tänne vielä ole kirjoitellut. Mulla kuukautisista laskien nyt 4+5 menossa.

Ja otsikon mukaan en osaa vielä kun huolehtia ja pelätä. Miten te muut saatte pidettyä pään kasassa?

Mulla ei edes henkilökohtaisesti ole aiempia huonoja kokemuksia. Yksi hyvin mennyt raskaus, synnytys ja 1,5vuotias ihana lapsi siitä tuloksena. Silti olen ihan paniikissa tästä. En edes tajunnut kuinka paljon kaipaan toista lasta, ennen kun ne kaksi viivaa testiin ilmestyi. Nyt en osaa kun murehtia ja googlata riskejä. Pelottaa, että on kemiallinen, tuulimuna, kohdun ulkopuolinen, keskenmenot.. Vähän kaikki. Lähipiirissä on kyllä ollut paljonkin keskenmenoja, tuulimunia yms.

Mä luulin, että toisesta lapsesta osais jotenkin ottaa rennommin. Varsinkin kun olen aina toivonut, että saan lapsen, mutta en ole koskaan ajatellut, että välttämättä haluaisin useamman..

Varasin ultran 4.6. Tuntuu, että sinne on tosi pitkä aika. En uskalla aiemmin mennä, että varmasti näkyy jotain jos on näkyäkseen..

Noh, siinä esittely samalla. Eli panikoiva yhden lapsen äiti tässä hei. Olisiko kellään hyviä neuvoja siihen, miten sitä osaisi vaan nauttia elämästä ja mahdollinen raskaus nyt tässä vaan kulkisi mukana.. :anyone
 
Sama juttu, pelkään ihan hirveesti ettei siellä mahassa olekaan ketään tai jos on, niin keskenmenoa. Itselläni on takana lähes kahden vuoden lapsettomuus ja puoli vuotta sitten koettu kemiallinen raskaus/varhainen keskenmeno.
Pääsemme varhaisultraan rv7+3 lapsettomuushoitojen vuoksi eli ensi viikon torstaina. Jännittää niiiiiin paljon!
Verikokeessakin olin heti plussan saatuani mutta nekään (hyvät) arvot ei mieltä hirveästi kohentaneet...
Mies yrittää piristää ja hokea että kaikki on hyvin, verta ei tule ja kipujakaan ei ole. Itse olen vain aivan hermoheikko varsinkin tuohon ekaan ultraan asti :sad001
 
Tsemppiä @mansikkamehu ! Niinhän sen pitäis yrittää, että kun ei ole mitään mikä vihjaisi ongelmista niin luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Ja onhan ne todennäköisyydet oikeasti meidän puolella tässä! Onneksi on pian sulla varhaisultra.
 
Juu täälläkin toisen lapsen odottaja.. en vissiin osannut esikoisen aikaan pelätä, kun nyt olen paniikissa ihan kaikesta:sorry: toisaalta nyt takana pidempi yritysaika ja kemiallinen raskaus.. menettämisen pelko on kova.

Ylihuomenna menossa ar-ultraan rv7+2 (neuvolan mukaan 7+5) ja suoraan sanottuna olen kauhuissani, kun pelkään vain että todetaan tuulimuna tai muuta..
 
Jännät päivät menossa sulla @Vaiana ! Toivon mukana, että kaikki hyvin ja pieni sydän siellä sykkii :Heartred

Mä huolenhdin paljon ekassa raskaudessa myös, mutta nyt se on ihan lamaannuttavan suurta tämä pelko.:sorry:
 
Hep! Yksi pelokas lisää ilmoittautuu. Ensimmäinen raskaus kyseessä ja tein vaan yhden raskaustestin, johon tuli vahva viiva. Oireista huolimatta on jotenkin ihan epäuskoinen olo. Ens viikolla on neuvola ja sitä seuraavalla viikolla kontrollikäynti kystan ja endometrioosin vuoksi, joten siellä varmasti ultrataan. Tuntuu vaan, että tarkkailen jotenkin koko ajan kehoani ja oireitani, että onkohan tällainen mahakipu ok jne. Mies ottaa vaan coolisti ja sanoo vaan aina, että kaikki on hyvin. :)
 
Niin ja 1,5 viikkoa sitten tuli muutama tippa verta vessassa käydessä. Kätilö toppuutteli, että se on varmasti ihan normaalia, mutta mä olin siitäkin heti huolissani.
 
Tämähän on kuin minua varten tehty ketju, kiitos siitä emiliainen :rolleyes: ja harmillista kuulla toisaalta, että olet noin peloissasi. Näitä asioitahan ei voi hallita mitenkään, se käy mikä on käydäkseen, mutta eihän se poista sitä ikävää tunnetta takaraivolta... :sorry:

Mulla on lähinnä vaan jo luovutusolo. Koko ajan ootan, että no joko se vuoto taas alkaa. Testiviivat ei tummu mihinkään, ihan yhtä vaaleat kuin ekasta testistä. On vähän sellanen fiilis että liekö oonkaan raskaana. Tympäisee ja itkettää ja harmittaa. :banghead: kaikki mahatuntemuksetkin tuntuu siltä kuin menkat alkais tai vastaavaa. Muut oireet voi kuitata mielikuvitukseksi tai normaaliksi kehon reaktioiksi.

Haluaisin niin kovasti päästä vihdoin iloitsemaan raskaudesta, eka keskenmeno nosti sen pelon ja huolen ja toinen jätti pessimismin.

Tämmönen purkaus tällä kertaa, huomaa varmaan mitkä fiilikset täällä :facepalm:
 
Nyt tuli kyllä toisaalta sellainen olo, että mun huoli ja pelko tuo jo niin paljon negatiivisuutta tänne, että pidän taukoa kirjoittelusta. Ainakin siihen asti, että tiedän missä mennään. Kiitos kaikille myötäelämisestä. :Heartred
 
Mua pelottaa kun ei ole mitään oireita, päässä on koko aika ei kahta ilman kolmatta ja tosiaan 2 keskenmenoa takana..
 
Oireiden vähyys myös huolettaa. Mulla ei ole mitään muistikuvaa edellisten raskauksien alkuajoista, joten mitään vertailu pohjaa ei löydy. Rinnat on kyllä kasvaneet ja olleet hieman kipeät. Tänään aamulla heräsin ajoissa ja rupesin murehtimaan kun ei tuntunut missään. Ku mieskin siinä heräs, purskahdin itkuun ku ei ole muka oireita. Eniten pelottaa että on uudelleen tm-raskaus, mikä oli syksyllä. Vielä pitäis reilu 2vkoa jaksaa odottaa ar-ultraan. Mies reissaa työkseen paljon, tuo oli aikasin ajankohta kun sopii aikatauluihin :sorry:

Mielestäni se on niin että tieto luo tuskaa, kun vajaa 12-vuotta sitten odotin esikoistani ei ollut huolen häivää... voi kun saisi tuon asenteen takaisin!
 
Mullakin on hyvin vähän oireita ja sama juttu esikoisen kohdalla :) Eli ihan normaalia niinkin päin vaikka myönnän kyllä että välillä sitä olis kiva saada joku merkki et siellä ollaan ja kasvetaan. Toisaalta yritän ajatella niin että olen onnekas kun pystyn nauttimaan raskaudesta kun ei tarvitse koko ajan pelätä huonoa oloa.
 
Ei mitään oireita kuukautisten poisjäännin lisäksi, vaikka neuvolaan aikaa varatessa rauhoiteltiin että se on normaalia.
En uskalla lisätä itseäni laskettujen aikojen listaan edes. :D
 
Tämähän on kuin minua varten tehty ketju, kiitos siitä emiliainen :rolleyes: ja harmillista kuulla toisaalta, että olet noin peloissasi. Näitä asioitahan ei voi hallita mitenkään, se käy mikä on käydäkseen, mutta eihän se poista sitä ikävää tunnetta takaraivolta... :sorry:

Mulla on lähinnä vaan jo luovutusolo. Koko ajan ootan, että no joko se vuoto taas alkaa. Testiviivat ei tummu mihinkään, ihan yhtä vaaleat kuin ekasta testistä. On vähän sellanen fiilis että liekö oonkaan raskaana. Tympäisee ja itkettää ja harmittaa. :banghead: kaikki mahatuntemuksetkin tuntuu siltä kuin menkat alkais tai vastaavaa. Muut oireet voi kuitata mielikuvitukseksi tai normaaliksi kehon reaktioiksi.

Haluaisin niin kovasti päästä vihdoin iloitsemaan raskaudesta, eka keskenmeno nosti sen pelon ja huolen ja toinen jätti pessimismin.

Tämmönen purkaus tällä kertaa, huomaa varmaan mitkä fiilikset täällä :facepalm:
Minä ees viitsi yhtään testata enää, jottei siitä tuu stressiä. Sitten en kato vessassa, onko verta tullut. Joskus jos hirveen huolestunut oon niin saatan vilkasta. Tää on kyllä hirveen stressaavaa aikaa! Itse nautin eniten silloin tästä kun ei oo mitään oireita, niin ei tarvitse pelätä.
 
Itselläni hermostusta aiheuttaa myös odotellessa papa-kokeen tuloksia ja kolmen poistetun luomen tuloksia... Että voihan kääk! Pelottaa, että on jotain ikäviä muutoksia niissä! Ja että sitten käy jotain tälle kasvavalle tapaukselle tms. Argh :nailbiting:

Miten sitä nyt saisi sellaisen zeeeen-mielen?
 
Mulla on enemmänkin epätodellinen olo :nailbiting:
Olen ollut monet vuodet siinä uskossa, että en välttämättä saa lapsia koskaan, ikää kuitenkin jo 39v ja hups kuinkas kävikään... nyt en taas uskalla iloita kun en tiedä varmasti onko mahassa kaikki hyvin, mutta en kyllä osaa panikoidakaan, kait se on pakko ottaa vastaan mitä tulee :rolleyes:
 
Itselläni hermostusta aiheuttaa myös odotellessa papa-kokeen tuloksia ja kolmen poistetun luomen tuloksia... Että voihan kääk! Pelottaa, että on jotain ikäviä muutoksia niissä! Ja että sitten käy jotain tälle kasvavalle tapaukselle tms. Argh :nailbiting:

Miten sitä nyt saisi sellaisen zeeeen-mielen?

Jos keksit mistä sen zen- mielentilan saa niin tule jakamaan :oops: Mä oon nyt koko viikon töissä vaan palloillu ympäriinsä. Mulla ois ihan sikana töitä. Mä niin toivoisin, että voisin kohta alkaa odottaa sitä tammikuuta ja äitiyslomaa! Nyt tuntuu, että huijaisi itseään jos sitä miettisi. Ei yhtään todelliselta tunnu raskaus. Varmaan tehtävä taas aamulla testi, jos se ainakin nyt jo varmistais, että ei ainakaan kemiallinen olisi...? :sorry:
 
Jos keksit mistä sen zen- mielentilan saa niin tule jakamaan :oops: Mä oon nyt koko viikon töissä vaan palloillu ympäriinsä. Mulla ois ihan sikana töitä. Mä niin toivoisin, että voisin kohta alkaa odottaa sitä tammikuuta ja äitiyslomaa! Nyt tuntuu, että huijaisi itseään jos sitä miettisi. Ei yhtään todelliselta tunnu raskaus. Varmaan tehtävä taas aamulla testi, jos se ainakin nyt jo varmistais, että ei ainakaan kemiallinen olisi...? :sorry:

Jos malttaisi meditoida, auttaisi varmasti ahdistukseen. Ja jotenkin ottaa sellainen mielentila, että:

:HeartbigredKaikki on hyvin, kunnes toisin todetaan:Heartbigred
 
Tänään kans alkoi pelot vaikka eilen vasta plussasin vahvasti... Mistä tiedän, että raskaus jatkuu ja onko siellä edes mitään... Nyt vasta 4+4.. Ja huomaanko jos menee kesken.. Varasin varhaisultran 7 viikolle, mutta siihen on ikuisuus... Viikko myöhemmin olis ollut varmaan parempi, mutta ei pää kestä odottaa sinne saakka...

Samat oireet siis jatkuu (etovaa oloa, hetkelliset menkkamaiset kivut, rinnat kipeät), mutta pelottaa että ne loppuukin...
 
Tekis mieli varata kans oma kustanteinen ultra jo mutta jos malttais kattella mille päivälle se kunnallinen tulee.
Viime keskenmenossa 2vkoa oli kerenny olemaan ilman sykettä kun menin kontrolli ultraan..
Pelottaa kyl hurjast tää oireettomusss :nailbiting:
 
Takaisin
Top