Moi! Avaan tälle oman keskustelun, niin ei tarvitse sellaisten lukea, jotka eivät näitä halua ajatella :) Enpä tänne vielä ole kirjoitellut. Mulla kuukautisista laskien nyt 4+5 menossa.
Ja otsikon mukaan en osaa vielä kun huolehtia ja pelätä. Miten te muut saatte pidettyä pään kasassa?
Mulla ei edes henkilökohtaisesti ole aiempia huonoja kokemuksia. Yksi hyvin mennyt raskaus, synnytys ja 1,5vuotias ihana lapsi siitä tuloksena. Silti olen ihan paniikissa tästä. En edes tajunnut kuinka paljon kaipaan toista lasta, ennen kun ne kaksi viivaa testiin ilmestyi. Nyt en osaa kun murehtia ja googlata riskejä. Pelottaa, että on kemiallinen, tuulimuna, kohdun ulkopuolinen, keskenmenot.. Vähän kaikki. Lähipiirissä on kyllä ollut paljonkin keskenmenoja, tuulimunia yms.
Mä luulin, että toisesta lapsesta osais jotenkin ottaa rennommin. Varsinkin kun olen aina toivonut, että saan lapsen, mutta en ole koskaan ajatellut, että välttämättä haluaisin useamman..
Varasin ultran 4.6. Tuntuu, että sinne on tosi pitkä aika. En uskalla aiemmin mennä, että varmasti näkyy jotain jos on näkyäkseen..
Noh, siinä esittely samalla. Eli panikoiva yhden lapsen äiti tässä hei. Olisiko kellään hyviä neuvoja siihen, miten sitä osaisi vaan nauttia elämästä ja mahdollinen raskaus nyt tässä vaan kulkisi mukana..
Ja otsikon mukaan en osaa vielä kun huolehtia ja pelätä. Miten te muut saatte pidettyä pään kasassa?
Mulla ei edes henkilökohtaisesti ole aiempia huonoja kokemuksia. Yksi hyvin mennyt raskaus, synnytys ja 1,5vuotias ihana lapsi siitä tuloksena. Silti olen ihan paniikissa tästä. En edes tajunnut kuinka paljon kaipaan toista lasta, ennen kun ne kaksi viivaa testiin ilmestyi. Nyt en osaa kun murehtia ja googlata riskejä. Pelottaa, että on kemiallinen, tuulimuna, kohdun ulkopuolinen, keskenmenot.. Vähän kaikki. Lähipiirissä on kyllä ollut paljonkin keskenmenoja, tuulimunia yms.
Mä luulin, että toisesta lapsesta osais jotenkin ottaa rennommin. Varsinkin kun olen aina toivonut, että saan lapsen, mutta en ole koskaan ajatellut, että välttämättä haluaisin useamman..
Varasin ultran 4.6. Tuntuu, että sinne on tosi pitkä aika. En uskalla aiemmin mennä, että varmasti näkyy jotain jos on näkyäkseen..
Noh, siinä esittely samalla. Eli panikoiva yhden lapsen äiti tässä hei. Olisiko kellään hyviä neuvoja siihen, miten sitä osaisi vaan nauttia elämästä ja mahdollinen raskaus nyt tässä vaan kulkisi mukana..