Paskamutsifiilikset

[Hellis]

Ketju, jossa voi tunnustaa oman paskamutsiutensa, velloa itsesäälissä ja mahdollisesti saada kanssamutseilta lohtua ja vertaistukea.

 

[Hellis]

Ja minäpä aloitan tämän päivän paskamutsihetkelläni...

Lapseni melkein tippui tänään pää edellä vessan kaakelilattialle. Onneksi vain melkein, sillä jotenkin käsittämättömällä tavalla ninjailin ja sain lapsen puolivälissä kiinni. Oikeasti ei mitään mielikuvaa, mutta lapsi roikkui pää edelle reiteni ja kuivaajan välillä (jonka päällä hoitoalusta on) erittäin hölmistynyt ilme kasvoillaan. Ihan oma syy, käänsin selkäni. Pidin kyllä kädestä kiinni, mutta käänsin selkäni kastellakseni pesulappua ja tadaa! Miten pahasti siinäkin olisi voinut käydä...

Ei käynyt kuinkaan, mutta pakkoko se on lapsensa hengellä leikkiä ja toista hoitotasolla pitää? En tietty normaalisti enää vaihtelekaan vaippoja muualla kuin lattiatasolla, mutta nyt kakan pesujen jälkeen jäinkin sitten touhuamaan ja heti meina käydä hullusti!

 

[Etsijä]

Itkuhälytin oli väärällä taajuudella ja karjunta oli valtaisa kun huomasin! Olin onneksi vasta käynyt kuuntelemassa sillä en luota niihin mutta silti Meillä on aina taajuus A ja nyt laitoin vain hälärin vaunuihin katsomatta, oman päädyn katsoin että jaahas taajuudella B (eli tälläkertaa oikea) ja säädin aahan. PRKL!!!!

 

[suvitus]

Mä voin lohduttaa hellistä: meidän poika todella tippui pesukoneen päällä olevalta hoitotasolta. Oli 4kk ja juuri oppinut kääntymään ja luulin ettei edes pääse tippumaan tasolta, kun pesukone on kahden seinän välissä kolossa. Käänsin selkäni sekunniksi ja oli ehtinyt kääntymään ja ryömimään alemmas tasolla ja etupuolelta alas kylppärin lattialle. Peppu edellä ja kiepsahti siitä selälleen. Huuto kesti vain hetkeksi ja kiikutettiin heti lääkäriin, joka lohdutteli että lähes joka päivä vastaanotolle tuodaan tipahtaneita vauvoja, ja hyvin hyvin harvoin niissä mitään käy. Ei siis tiettykään kannata varomaton olla, mutta vauvat on kovinkin kestäviä, eikä kovin helposti pääse pahasti käymään, vaikka täydellisen erehtymättömät vanhemmat välillä leikkisivätkin ihmisiä virheineen. Ja paskamutsifiiliskin menee aikanaan ohi, vaikka muistan kyllä sen kuvottavan pahan olon..

 

[LMK]

Meillä neiti oli tänään kiivennyt tv-tasolle. Olin sen verran kääntänyt selkäni, että hain keittiöstä kahvia... No sieltähän se tuli naama edellä alas. Verta tuli suusta ihan hulluna, mutta hampaat oli paikallaan eivätkä heiluneet. Päättelin, että oli purassut kieleensä. Nopeasti itku laantu, mutta kyllähän se veri säikäyttää aina...
Tuli myös pienempänä meidän sängystä alas niin, että pää kolahti matkalla patteriin. Sairaalareissu ja säikähdyksellä selvittiin. Ton jälkeen on ollut supersuper erityistarkka, mutta tän päivänen todisti, että silmät pitäisi olla selässäkin :-( Äitiyden huippuhetkiä sanoisinkos!

 

[Etsijä]

Eikö täällä oo muita paskoja mutseja???

No meillä kävi se kauhein, pää edellä sängystä lattialle, siis aivan hirveää, huuto ei lakannut millään. Teekooreissu ja mehän asutaan täällä syrjäkylillä. Ei onneksi mitään hätää. Tarvii silmät sivuillekin, olin ihan vieressä, otin matkarattaat sängyn vierestä ihan, vilkaisin, kaikki hyvin, avasin rattaat ja tsäm lapsi lattialla Jeesus mikä olo ja vielä kun kaikki tapahtui niin mies sättimään minua, vaikka ymmärrän joo että se säikäytti hänetkin niin ettei muuten osannut reagoida

 

[kuukiurustakesään]

Hui, odotan kauhulla sitä päivää, kun meille käy noin... Ja on noita paska mutsi -fiiliksiä ollut aina välillä, mutta ei lähipäivinä, eikä menneitä enää muista. :P

 

[Salme]

Meillä poikanen putosi sängystä lattialle loppukesällä, kun oli meidän sängyssä nukkumassa aamulla ja kierähti mahalleen. Itse olin keittämässä tytölle aamupuuroa kun alkoi kuulua äkisti hirmuinen huuto, juoksin makkariin ja poika oli lattialla. Huuto loppui kyllä nopsaan js säikähdyksellä selvittiin. Tuosta muutaman viikon sisään heräsin yöllä huutoon, kun poika tipahti vierestä lattialle. Karmea herätys umpiunesta tajuta, että vauva on tippunut lattialle.. Säikähdykseĺlä kuitenkin jälleen selvittiin. Sen jälkeen pinnasänky siirtyi kiinni meidän sänkyyn.

 

[iltatähti2015]

Sama minulla, eiköhän niitä sattune ja entisiä ei muista nyt äkkiä Aika yleistähän tuo lienee, sängystä tippuminen. Muistelen että näin on käynyt edellistenkin kanssa! Tuskinpa siitä säästytään nytkään!

 

[Hellis]

Paskamutsifiilikset saa kyllä revittyä aika pienestäkin... nyt oikeasti jo naurattaa, mutta olin tässä melkein itkun partaalla paskamutsifiiliksissäni, kun kerran en jaksanut laulaa itse pojalle tuutulaulua päiväunille nukuttaessa, vaan laitoin itkuhälyttimestä soimaan jotain biisejä! Siis oikeesti, hei haloo

 

[kuukiurustakesään]

Hellis, mä oon varmaan sitten tosi paska mutsi kun en ikinä laula ennen päiväunia, pelkästään ennen yöunia. :D

 

[Salme]

Minä en laula koskaan, kun poikasella loppuu syöminen siihen paikkaan ja katse nauliutuu meikäläiseen. Laululla ei siis ole nukuttavaa vaikutusta, vaan päin vastoin oikein terästyy.

 

[iltatähti2015]

Minäkin laulan silloin kun huvittaa, voi joskus jopa virkistää meilläkin, onkohan niin kaunis lauluääni mulla

 

[Salme]

Muuten kyllä siis laulelemme, mutta tuutulaulut ei kuulu ohjelmistoon. Kaikki muu kyllä. :)

 

[Lamppis]

Paskamutsifiilis huipussaan.. Tuntuu, että joka puolelta saan syytöksiä siitä, että tyttömme joutuu hoitoon heti äititsloman jälkeen. Tiedän itsekin, että lapsi on vielä tosi pieni hoitoon, mutta meillä ei ollut muita mahdollisuuksia minun oli palattava arkeen ja miehellä ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin. Viimeksi eilen kuulin anopilta, kuinka tytön pitäisi saada olla kotona eikä mennä hoitoon. Tämä alkaa raastaa itseäni, vaikka aluksi olin ihan ok asian kanssa (vaikka tietenkin harmitti). Nyt en enää olekaan niin varma ajatuksistani ja olen antanut itselleni paskamutsi -leiman. Onko täällä muita joiden vauva menee hoitoon alle vuoden ikäisenä? Vai olenko tosiaan kylmä ja tunteeton äiti? :'( tämä on ihan kauheeta..

 

[enough]

Höpön pöpön! Jutteleppa tuntemiesi aikuisten kanssa ja tee galluppia kuinka moni on mennyt alle vuoden ikäisenä hoitoon ja kokevatko saaneensa kauheat henkiset vammat siitä. Pienen hoitoon laittaminen on varmasti sulle (ja pienelle) alkuun rankkaa, mutta ei ihmiset ole siitä menneet henkisesti rikki. Mun äidinäiti meni töihin, kun mun äiti oli 3 kk. Ihan täyspäisiä ja henkisesti tasapainoisia ihmisiä kasvaa riippumatta siitä minkä ikäisenä on hoitoon laitettu!

 

[enough]

Niin ja itseasiassa mun nuorempi velipuolikin meni hoitoon 9 kk. Ihan normaali teinipoika sekin on. Nenä kännykässä kiinni niinkuin kaikki teinit nykyään

 

[suvitus]

Minäkin menin 10kk tarhaan, ja ihan superläheinen äitin kanssa :) Jos olisi aukottomasti todistettu, että lapsen pitää olla kotona, perhevapaiden pidentämistä advokoitaisiin paljon enemmän politiikassa. Tärkeintä kaikissa ratkaisuissa on perustella ne itselleen tarpeeksi hyvin, käypä vielä kerran keskustelu läpi pääsi sisällä (miksi menet töihin, miksi lapsi menee tarhaan), ja totea että "aijuu, meillähän oli tähän hyvät perusteet" ja tao ne päähäsi niin hyvin, että muistat ne silloinkin, kun ulkopuoliset ihmettelee. Ihan joka asiassa lapsenkasvatuksessa on näin, pitää muistaa, että on ihan oikeasti tehnyt ne ratkaisut johonkin perustuen, vaikka ulkopuoliset ei sitä aina ymmärrä. Ja yleisesti ottaen: teet niin tai näin, niin aina jonkun mielestä väärin. Eli ei kannata välittää muista tippaakaan!

Ja huonoja syitä esimerkiksi töihinpaluulle ei ole. Jos perhe voi kokonaisuutena paremmin (johtui se sitten siitä, että äiti nauttii työstä tai siitä että on varaa matkoihin tai isoon taloon), niin silloin se on ainoa oikea ratkaisu. Eikä mitään paskamutsifiiliksiä! Paskamutsi menisi töihin ja jättäisi lapsen huutamaan pinnasänkyyn siksi aikaa :D

 

[suvitus]

Jatkan vielä vähän verrannollisesta aiheesta, josta juuri puhuin eilen miehelle. Täysimetin lastamme neljä kuukautta, jonka jälkeen maisteluannoksia ja viisikuisesta eteenpäin enemmänkin kiinteitä. Teimme näin, koska a) mikäli aikaisempi aloitus ehkäisee allergioita, b) poika on hirmuvauhdikas ja tuntui todella tarvitsevan muutakin ruokaa, c) edelliseen liittyen, tahdoimme aloittaa ajoissa, että saa edetä rauhallisesti ja silti poika alkaa saamaan energiaakin ruuasta ajoissa, d) yöt olivat/ovat huonoja ja toivoimme niihin helpotusta. Aivan hyvät perusteet, ja tiedän hyvin, että teimme oikean ratkaisun. Ja silti, silti! Onnistun pahoittamaan mieleni, kun luen kokemuksia 6kk täysimetyksestä ja kuinka se onnistuu vain harvoilta. Miten voi kokea epäonnistuneensa jossain, mitä ei edes yrittänyt? Vähän kuin harmittelisin ja kokisin epäonnistuneeni, kun en päässyt lääkikseen, kun en edes tahtonut lääkäriksi enkä siksi pyrkinyt. Voi jestas mikä logiikka. Mutta yritän käydä itseni kanssa tätä samaa keskustelua aina kun tuollaiset pöhköfiilikset iskee päälle: "muista mihin perustit ratkaisusi!"

 

[iltatähti2015]

Nyt on Lamppista turhaat sätitty asian tiimoilta! Kyllä se vaan meidänkin tyttö menee alle vuoden iässä hoitoon ja voin sanoa että aamut ovat aikaisia välillä. Molemmat ollaan vuorotyössä, ei tukiverkostoa ympärillä, noin reilu sadan kilsan päässä ja lisäksi meillä on talolainaa autolainaa, jotenka tienattava on muutakin kuin kodinhoidontukea! Se on vaan pakko, enkä tätä viimeistä hankkiessa miettinyt että " voinko tehdä lapsen kun minulla ei ole mahdollisuutta olla hänen kanssaan kotosalla sinne 3-vuotiaaksi saakka" Itse aloitan työt reilun kuukauden päästä ja mies jää 6 viikoksi tytön kanssa kotiin, näin saamme hieman venytettyä hoitoon menoa ja aion sitten jäädä joustavalle että saadaan hoito jutut rullaamaan :) Että ole Lamppis huoletta, eiköhän meidän lapsista kasva normaaleja täysipäisiä :)
Paskamutsifiilis tuli mullakin silloin kun jouduin luopumaan imetyksestä, mutta onneksi pääsin siitä tunteesta yli ihanan lähipiirin ja ihanan neuvolatädin kanssa! Vaikkakin kaivelee vielä toisinaan tuolla yläkerrassa