Parisuhdeaika - onko sitä?

[Vargynja]

Onko teillä kumppanin kanssa kahdenkeskistä aikaa? Mitä teette jos sitä on?

Meillä sitä on tällä hetkellä harmittavan vähän. Lähinnä viikonloppuiltaisin ja silloinkin se jää turhauttavan lyhyeksi. Osittain koska kumpikin kaipaa hetken omaa aikaa, osittain koska sänkykin on varsin houkutteleva. Arkena on sitten satunnaisesti.

 

[elaffy]

Hyvin harvoin oikeasti kahdenkeskistä aikaa. Vauva 6kk on yleensä vähintään mukana, mutta toki on melko vaivaton kolmaspyörä ja hänen kuulleen voi vielä puhua melkein mitä vain. Ehkä noin kerran kuussa käydään yhdessä kaupassa ilman isompia lapsia, juodaan kahvit rauhassa tai jotain muuta vastaavaa. Iltaisin jää tunti pari yhteistä aikaa, jos mies on ollut aamussa töissä. Syödään iltapalaa ja katsotaan ehkä telkkaria.

 

[Enni]

Ei ole kahdenkeskistä aikaa. Ehkä sitä järjestyy, kun vauva kasvaa, että hänet voi antaa hoitoon.

 

[twisted]

Ei olla oltu kahdestaan missään sen jälkeen kun kuopus syntyi ja hän on tänään 1v 4kk. Iltaisin kahdestaan aikaa kun lapset nukkuu, se on riittänyt pitkälle. :) Nyt mennään parin viikon päästä kaksin ulos syömään, kun kummitäti hoitaa poikaa :) parisuhde pelaa, seksiä on ja pelataan yhdessä tai katsotaan sarjoja tai jumpataan. Kumpikin koskettaa ja suukottaa toista arjessa ja puhuu helliä. Kun riidellään, niin sovitaan. Kyllä kerkee olla kaksin sit kun lapset on isoja, tätä pikkulapsiaikaa ei kestä kauaa kuitenkaan :)

 

[Zeni]

No ei ole ei... Nuorin viidestä on nyt 1v1kk ja tänä aikana on päästy kerran kahdestaan jonnekin muutamaksi tunniksi. Kukaan ei vaan jaksa ottaa kaikkia hoitoon kerralla Aiemmin meillä oli aikaa toisillemme lasten mentyä nukkumaan (klo 20), mutta kuopus nukkuu, tai "nukkuu", niin huonosti, että hyvä jos kaksin ehditään saunassa käydä. Olen kyllä asennoitunut siihen, että tämä on vain vaihe ja lapset kasvavat koko ajan ja pian voidaan nauttia toisistamme paljon enemmän, mutta toisinaan tuntuu kyllä kovin raskaalta.

 

[*Nappi*]

On parisuhdeaikaa, nyt kun nuorimmainenkin on jo 3 vuotias. Kauppaan, lenkille ja syömäänkin voi lähteä, kun teini katsoo pieniä. Yön yli onnistuu, kun koululaiset voi mennä kavereille ja mummon tarvitsee ottaa vain 2 nuorinta.

Mutta tuossa lasten välillä rajoittui juurikin noihin iltoihin. Jos molemmat jaksoivat valvoa siihen asti, että kaikki muksut sai nukkumaan. Toisinaan parin tunnin kauppareissuja, joskus jopa oltiin nopeasti yö jossain, jos saatiin delegoitua kaikki lapset yöksi yhtäaikaa. Ei tosin kaikkien lasten välillä, nelonen oli ekan kerran yökylässä 3-vuotiaana, kun mentiin synnyttämään vitosta. Parisuhdeaikaa siis sekin, ennenkuin vauva tupsahti maailmaan

Mutta kyllä se sitten helpottaa, kun jaksaa sinnitellä ja lapset kasvavat! Siihen asti pitää vain pitää kipinää yllä ja muistaa, että tämä on vain vaihe, Twistedin malliin. Joskus vielä tulee näitäkin aikoja ikävä, niin ainakin vanhemmat äidit on mulle kertoneet

 

[Jezzita94]

Ei meillä ei ole oikein aikaa vain toisten kanssa. Kotoa lähtökin on ongelma, kun on eläimiä. Ensin hommata lapsille hoitajat ja sen jälkeen eläimille, joten paljon helpompi on ollut sitten vain jäädä kotiin :)

Kuopus kun syntyy niin taitaa ne vähäisemmätkin ajat unohtua :) Onneksi on ymmärrystä puolin ja toisin. Mies töissä aamu 5 - ilta 7 joten vähäinen aika mitä on hereillä oloa on lasten kanssa. Tärkeintä on saada hänet, joka yö nukkumaan viereen