Parisuhde

Oletteko olleet jo jossakin miehen kanssa kahdestaan, syömässä tms.? Meillä olisi tarkoitus tässä kuussa mennä leffaan kahdestaan, jännittää jättää vauva mummun luo hoitoon. Vielä kun vauva ei ole mikään hyvä nukkumaan niin toivottavasti viihtyy mummun luona.
 
Myö käytii miehen kanssa ravintolassa pari viikkoa sitten, vauva oli mummolla pari tuntia ja hyvin oli mennyt. Teki kyllä hyvää käydä ihan kahdestaan jossain :)
 
Mekin käytiin ravintolassa syömässä pari vkoa sitten. Poika siskolla hoidossa. Meni niin hyvin, että seuraavalla kerralla mennään varmaan leffaankin. Siskolla neljä lasta, joista kaksi mun kummilapsia ja nuorin jo kahdeksan. Vauvan kaipuu siskolla suuri, ottaisi tuon hoitoon varmaan joka vkloppu :D Oli kyllä tosi helpottavaa huomata, että pojan voi jättää hoitoon ilman huolta. Yritetään kerran kk:ssa käydä kaksistaan jossain.
 
Me ollaan jo pariki kertaa käyty. Eka kerran käytii ravintolassa ja seinäkiipeileen (kun oli lahjakortti) nii just ennen joulua ja oltiin jotain 4-5 h pois. Sit on ollu tammikuussaki yks ravintolakäynti yhdessä nii et neiti ollu muutaman tunnin hoidossa.

Sen jälkeen oon jättäny mummu(i)lle hoitoon aina joksiki 1-3 h kerrallaan et on päässy salille tai oikeen kunnolla koirien kaa metsään. Tämä siis noin 1 krt/vk ehkä tai harvemmin ja siis sillo ku mies töissä. Siten meille on jääny illasta sitte kahdenkeskistä aikaa ku neiti kuitenki alkanu nukkuu hyvissä ajoin jo muutaman viikon ajan. Viikonloppuisin neiti on tietenki mökillä mukana jne ja joskus mummu ja pappa myös samalla mökillä joten päästään saunaan kahdelleen tms.

Ja lisäyksenä siis vielä et meillä mummulat tosi lähellä meitä ja ottvat nii mielellää hoitoon et joutuu välillä toppuuttaa et saa itteki hoitaa omaa lasta :p
 
Me ollaan käyty vain saunassa kahdestaan. Ei ole tehnyt mieli olla erossa vauvasta. Ravintolassa ollaan käyty kolmestaan. Vauva ei vielä siellä mitään vaadi.
 
Me ei olla miehen kanssa käyty kahdestaan kohta 7:ään vuoteen missään. Saunassa käytiin viimeksi kaksin ennen vauvan syntymää. Muutenkin aika vähälle jää tämä yhteinen aika kun mies on viikot muualla töissä ja kun hän tulee kotiin vaatii lapset tietysti oman osansa huomiosta.. Täytyy myöntää että iltaisin on miestä ikävä kun yksin käy nukkumaan. Onneksi tämä tilanne ei ikuisuuksia kestä.
 
Meidänkin kaksistaan olo on rajoittunut vähäisiin yhteisiin suihkuhetkiin. Ja jouluna oltiin kahdestaan saunassa. Ei ole tehnyt mieli jättää tyttöä muille vielä hoitoon ja nyt on se huhtikuun treffi-iltakin alkanut arveluttamaan.. eikä sillä, ettei muut pärjäisi tytön kanssa vaan se, että äidin sydän särkyy, jos tyttö joutuu olemaan vanhemmistaan erossa. Oon ihan pöljä, tiedän. :shy:

Pitäisi pyytää sisko vahtimaan parin viikon päästä tyttöä pariksi tunniksi - ihan vaan sillä, että tottuu muiden hoitoon ja mies haluaisi viedä mut synttärien kunniaksi syömään.. sanoin kyllä jo suoraan, että aiva hyvin voidaan mennä kolmisteenkin. Mutta ehkä se on miehellä tärkeää, niin kai mun on suostuttava.. kun mies niin poloisena sanoi siitäkin, ettei me enää edes nukuta vierekkäin, kun vauva nukkuu aina meidän välissä.. no, onneksi tää pikkuvauva aika on niin lyhyt, että ehkä me joskus vielä maltetaan nukuttaa vauva omaan sänkyynsä. Ehkä. :hilarious:
 
Näillä näkymin elokuussa vauva menee ekaa kertaa illaksi mun äidille hoitoon ja meillä on miehen kanssa oma meno. No voi olla että ennen tuotakin menee joskus hoitoon mutta ei ole suunnitteilla mitään sellaista tällä hetkellä. Miehen kanssa on kahden keskistä aikaa toisinaan iltaisin kun lapset ovat nukkumassa, jos siis mä en itse ole mennyt vauvan kanssa samaan aikaan nukkumaan. Mies kyllä sentään yönsä nukkuu mun vieressä pääsääntöisesti (esim isompien lasten flunssan aikaan mies nukkui niiden kanssa). Toki ollaan ulkona syömässä käyty mutta ollaan yleensä koko perhe yhdessä. Ja se on tuntunut kahden keskiseltä ajalta kun ollaan käyty miehen kanssa esim kaupoilla ilman kahta isompaa lasta.
 
Meillä on välillä miehen kans kahdenkeskistä aikaa kun lapset nukkuu. Mut yleensä jään sänkyyn kun pienempi tankkailee ja alkaa nukkumaan. Mitään sen kummempaa tuskin on luvassa pitkään aikaan. Esikoinenkin oli ekaa kertaa hoidossa vasta puolitoistavuotiaana ja sekin np-ultran takia. En usko että tätä pienempääkään raaskin laittaa hoitoon ellei oo mitään pakottavaa syytä.
 
Mun mies kömpi varhain aamulla meidän viereen makkariin, ja sanoi, että sillä on ikävä mua. Oon vielä niin vauvakuplassa, etten osaa kaivata miestäni sen kummemmin kuin lapsen kanssa vuorovaikutukseen. Hän noin tunnin iltaisin lapselle "olemassa", ennenkuin pieni vetäytyy unille kahdeksan maissa. Meillä alkoi nyt ensimmäinen vierastamisen kausi. Hoitoon ei tule varmasti vietyä vielä pitkiin pitkiin aikoihin johtuen ettei itsellä tunnu olevan kiirettä menoihin, jotka hoitajaa edellyttäisi ja lisäksi meillä ei ole tuttuja ihmisiä arjessa mukana (isovanhempia, meidän sisaruksia...) eli luontevammin onnistuu esim. kummien kanssa sitten kun on vähän isompi. Ennen lastakin kävimme hyvin harvoin treffeillä miehen kanssa. Ehkä tässä kevään mittaan yhteiset lenkit viikonloppuisin ja vauvauinti tulee mukaan kuvioihin. Kahdenkeskistä aikaa kotona olisi tietenkin tarjolla kun ainokainen nukkuu. Meillä on aika paljon työstämistä intiimielämän puolella, koska lapsettomuus hoitoineen vei kyllä aika lailla kaiken intohimon kauas meistä :)
 
Pitkästä aikaa kahestaan ollaan saatu käydä saunassa kun oltiin hiihtolomalla Himoksella ja mökissä oli sisäsauna. Meillä kun ei ole sisäsaunaa..

Kaikki meni hyvin viime sunnuntaihin saakka. Sitten tuli riitaa ja romahdin ihan totaalisesti. Maanantaina oli hilkulla ettei päättynyt meidän yhteinen tie. Sitten itkun keskellä tajusin mistä on kysymys ja pikana psykologille samana päivänä. Ja tänään on lääkäriaika lääkkeitä varten. Löytyi keskivaikea masennus joka lähentelee vaikeaa (muutama vuosi sitten olin todella ahdistunut ja jätinsilloin asian hoitamatta ja ilmeisesti se on muhinut sisällä niin että nyt tuli stoppi). Mies sanoi että kyllä hän on nähnyt minussa jotain tällaista ja yrittänyt hienovaraisesti vihjata asiasta. Totesin että ite pitää näköjään lyödä eka pää seinään ennenkö menee asia kupoliin.
Tänään mennään yhessä perheneuvojalle jos sieltä saisi vähä eväitä tilanteeseen.
Kovasti oma psykologi tsemppasi että asiat järjestyy vielä. Ainakin minulla on motivaatiota saada asiat kuntoon.
 
Me ei olla vielä tehty kahdestaan mitään,en halua olla vauvasta erossa yhtään. Jotenkin niin lyhyt aika kun vauva on noin pieni niin haluan nauttia joka hetkestä.

Miehen kanssa ollut nyt paljon erimielisyyksiä, johtuu oikeastaan kun (varsinkin minä) oon niin väsynyt. Vauva nukkuu öisin vaan 1-2h pätkiä.

Tänään mies ehdotti että menisi käymään omilla vanhemmillaan vauvan kanssa, ilman siis minua koska mä en nyt jaksa lähteä minnekään kun vauva on nukkunut niin huonosti ja molemmat vauvan kanssa ollaan väsyneitä..eikä kyllä pahemmin muutenkaan olisi kiinnostusta anopille mennä :D.
No mähän hermostuin kun edes ehdotti tuollaista!:D mulle ei tulisi pieneen mieleenkään että he lähtisivät ilman mua, etenkin kun vauva on täysimetyksellä..!
Onko kukaan muu samanalainen ku mä?!:D mä en vaan halua että menisivät ilman mua. Tuntuu että vauvakin tarvitsee mua niin paljon.
 
Kaitsu, samoilla linjoilla :D oon vissiin kaksi kokonaista kertaa kiertänyt korttelin kävellen ilman vauvaa... Ehdin/-mme hyvin sitten myöhemminkin! Nytkin meillä on ollut miehen sanoin "lapsivapaata", kun on kolmen sijaan vain yksi lapsi kotona :)
 
Mrs V sanoi:
Kaitsu, samoilla linjoilla :D oon vissiin kaksi kokonaista kertaa kiertänyt korttelin kävellen ilman vauvaa... Ehdin/-mme hyvin sitten myöhemminkin! Nytkin meillä on ollut miehen sanoin "lapsivapaata", kun on kolmen sijaan vain yksi lapsi kotona :)
Click to expand...

Ihanaa kun on muitakin!:grin
Joo mäkin oon pari kertaa käyny lähikaupassa yksin:grinhaha. Mies kyllä ymmärtää onneksi mua :)
 
Pari kertaa käyny isompien lasten kanssa kaupassa ja kirppareilla.Hierojallakin poika mukana.Välillä kaipaisin hetken oman ajan,et sais edes kotitöitä tehdä rauhassa.
 
http://www.kodinkuvalehti.fi/artikk...iisi-kielta-puhutteko-kumppanisi-kanssa-samaa

Rakkaudella on ainakin viisi kieltä - puhutteko kumppanisi kanssa samaa?

Silmiä avaava artikkeli. Me ei puhuta samaa rakkauden kieltä. Minulle tärkeää on myönteisten sanojen kieli, yhteinen aika ja kosketus, kun taas mies näyttää rakkautensa lempeillä palveluksilla ja rakkauden lahjoilla.

Me siis puhutaan ihan eri rakkauden kieliä ja se on hyvä tiedostaa. Ei mikään ihme, että välillä tuntuu, että toinen ei muka välittäisi. Onneksi olen oppinut tunnistamaan mieheni rakkauden kieltä. Eilen hän lähti 3veen kanssa ulos pyöräilemään ja jätti puhelimensa kotiin, jotta minä sain katsoa Netflixistä yhden dokumentin. Meillä on siis Netflix vain hänen puhelimessaan. Muutenkin olen huomannut, että mies antaa mulle aikaa ja rauhaa, jos haluan jonkun jutun katsoa tv:stä. Yleensä kun en oikein tv:tä katsele. Noin niin kuin esimerkkinä tuo juttu. :) Mä taas en osoita rakkauttani tuolla tavalla, vaan vaikkapa yhteisen ajan järjestämisellä, mitä mieheni taas ei tee.

Mites teillä, puhutteko samoja vai eri rakkauden kieliä?
 
Meillä mieheen sopii noista lempeät palvelukset ja kosketus, kun muhun taas yhteinen aika ja myönteisten sanojen kieli. Koen kuitenkin että ollaan molemmat opittu aika hyvin miten toinen näyttää välittämistään ja otetaan se huomioon.

Joskus varmaan pari-kolme vuotta sitten jostain tuli puheeksi se ettei mies kovin helposti sano mitään kehuja, kun mä taas kehun helposti milloin mistäkin. Vähän loukkaannuin kun tajusin asian, mutta sen jälkeen oon huomannut ettei mies vaan oo kehuvaa tyyppiä; mun piti joskus ihan sanoa että kehuisi kun esikoinen oppi uusia asioita ja katsoi isäänsä iloisena siitä. Mun piti selittää miehelle että se vaikuttaa kasvavan lapsen itsetuntoon yms kun saa vanhemmaltaan kehuja. Nykyään hän onneksi kehuu lapsia suht helposti ja mullekkin sanoo välillä jotain erityisen kivasti, muutakin kun kehuu ulkonäköä mikä mulle ei mitenkään suurta iloa tuo :D

Mun taas on pitänyt oppia siihen että mies haluaa halata joskus vaikka mulla olisi joku tekeminen kesken. Ennen mua jostain syystä ärsytti jos olin vaikka laittamassa pyykkejä kuivumaan ja mies tuli halaamaan, koska halusin saada homman valmiiksi. Nykyään halaan ärsyyntymättä (ainakin yleensä :D) kun ymmärrän että se on miehen tapa näyttää välittämistään. Lapsia taas halin, pusuttelen ja otan lähelle varmaan kyllästymiseen asti, en tiedä miksi toimin näissä asioissa niin erilailla.
 
Itseeni noista sopii myönteiset sanat sekä kosketus. Mieheen taas tuo lempeät palvelukset ja kosketus.
Tosin mies ei oo mikään halihalipusipusi-tyyppi, vaan ne on lähinnä pieniä hipaisuja ohimennen. Ite oisin taas enemmän sellanen halihalipusipusikyöhnääjä :grin onneks meidän koirat on sellasia, ni saa niitä halailla ja vuntata :grin
Mielenkiintoinen artikkeli kyllä, lukiskohan mieskin tuon jos "unohdan" sen koneelle auki :grin
 
:) ilmankos mieheni vaikuttaa niin täydelliseltä, kun hän puhuu noita kaikkia kieliä. Lahjoja tosin ei usein osta muuta kuin silloin, kun tarvitsen jotain. Se onkin hyvä, sillä turhien lahjojen ostamista en ymmärrä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top