Parisuhde vauvan syntymän jälkeen

syysmami

syysmami

Näppärä viestien naputtelija
Tätä aihetta on jonkin verran jo käsiteltykin joissain aihealueissa mut halusin kuitenkin nostaa tämän omaksi topicseen.
Mulla on aivan todella kultainen mies, auttaa vauvan kanssa iltaisin ja tekee mitä pyydän. Nyt kun vauva on itkuinen ja kiukkuinen ja kun olen itse ymmärrettävästi väsynyt niin mies on alkanut ärsyttää minua olemassaolollaan.. Toisaalta haluaisin että se ois enemmän kotona mutta toisaalta taas tuntuu että sitten kun se on kotona niin tuntuu että ois sittenkin itsellä helpompi tehdä kaikki. Jotenkin vauvan itkuakin on helpompi sietää kun vauva itkee itselle eikä miehelle kun tuntuu että miestä ärsyttää se vauvan itku ja minun pitäisi sitten pitää vauva hiljaisena että mies ois tyytyväinen. Ja iltaisin kun laitetaan vauva nukkumaan ja jos vauva alkaa itkeä sängyssä niin mies hermostuu kun ei saa sitä rauhoittumaan. Ymmärrän kyllä että hänkin on turhautunut ja hämillään vauvan itkusta mutta ärsyttää se että minä joudun kuuntelemaan kuitenkin vauvan itkua 24/7 ja mies ei siedä vauvan itkua hermostunutta edes muutamaa tuntia illassa..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Onpas kurjaa, syysmami. Varmaan miehesi(kin) tuntee avuttomuutta vauvan itkun takia, eikä ehkä osaa suhtautua siihen ja hermostuu siksikin.

Minua ärsytti alkuun ihan valtavasti, kun itse olin kovin tunteellinen hormonienkin takia, ja hämilläni kun en ymmärtänyt vauvaa ollenkaan, kun isäntä vaan aina totesi että sellaisia ne vauvat on. Lapsellista, mutta nyt on ollut ns. kiva, kun olen päässyt toteamaan saman isännälle, kun ihmettelee mahanpuruitkuja ja muita raivareita, että niin, tällaisia nämä vauvat ja meidän päivät on.
Enimmäkseen kuitenkin olen isännän olemiseen ja vauvan kanssa tekemiseen tosi tyytyväinen. Kovasti aina kyselee ettei vaan käy liian rankaksi jne. Ja hoitaa siis vauvan syöttöjä viikonloppuöisin ja mahdollistaa että pääsen välillä ratsastamaan. Eli, jos ei seksielämää lasketa, niin meidän parisuhde on oikein hyvä tällä hetkellä! ja tuo maininta seksielämästä siis sen takia, että itseäni ei kamalasti kiinnosta, kun on väsynyt ja kaikkea.. josko tämä osa-alue vielä normalisoituisi?
 
Meillä on Syysmami aika samanlainen tilanne. Eniten mua ehkä ärsyttää, kun jos lapsi itkee niin kuin vaikka eilen illalla ollessaan miehen kainalossa sängyssä, niin mies vaan yrittää saada sen rauhoittumaan siinä paikoillaan maatessaan eikä nouse ylös hyssyttämään vaikka se on ainoa mikä auttaa. Ja sit mä joudun kuitenkin nousemaan ja ottamaan vauvan. Eikä mies tietysti ymmärrettävästikään tajua millaista mulla on päivät täällä. Kerran ihmetteli miksi on kuiva teepussi puhtaassa lukossa kun tuli kotiin, johon mä vaan totesin etten ole ehtinyt tai päässyt sitä teetäni tekemään vaikka aamusta asti oon yrittänyt. Ja tänään tyttö on itkenyt sitä rokotustaan koko päivän ja mies kun tuli kotiin niin totesi että onpa hän tänään kiukkuinen. Jep, ja mä oon kuunnellut sitä kiukkua jo kolme päivää...

Muutoin kyllä yrittää auttaa minkä pystyy, mutta on ehkä vielä hieman liian itsekäs... Esim ei laita vauvan tarpeita aina itsensä edelle tai ehkä ei tajuakaan. Me saatetaan olla tytön kanssa ulkovaatteet päällä valmiina lähtöön kun mies vielä haahuilee omiaan. Tai tyttö huutaa kuin syötävä autossa ja rauhoittuisi heti kun auto liikkuu mutta miehen on PAKKO räplätä kännykkää ennen kuin lähtee ajamaan. Pikku juttuja mutta kun itse yrität aina ajatella lasta ensin ja tehdä asiat niin että hänen on hyvä olla niin joskus menee hermot kun mies ei tee samoin.
 
Joo Kuulostaapa tutulta tuiti. Meilläkin on just tuota että mies yrittää saada tytön hiljaiseksi esim sohvalla istuen kun telkkarista näkyy hyvä ohjelma eikä voi lähteä kävelemään sen kanssa. Tai sitten kun se tulee töistä kotiin ja minä suurin piirtein tuherran itkua sohvalla kun on ollut niin raskas päivä niin mies vaan toteaa että voi kurja, hän käy äkkiä olemassa tunnin salilla ja tulee sitten kaveriksi! Joo eihän se miehen elämässä se tunti ole mitään mut jos olet itse ollut kahdeksan tuntia yksin sen kiljuvan lapsen kanssa niin kyllä se tunti minun elämässä on pitkä aika! Eikä ole voimavaroja rueta valittamaan asiasta koska se aiheuttaa vaan riitaa ja entistä paskemman olon. Ja sitten kun olen illan hiljaa enkä puhu mitään (kun en jaksa tai ei huvita) niin sitten ihmetellään että mikä on...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Niin ja juuri tuo päivittely että miten et muka ehdi tehdä päivällä sitä tai tätä, esim eilen lämmitin uunia samaan aikaan kun yritin nukuttaa tyttöä ulos ja kun tyttö ei sitten ilman vaunulenkkiä nukahtanutkaan niin tuntuipa hurjalta jättää uuni itsekseen siksi aikaa että kävin lenkin heittämässä. Ja sitten kun sanoin illalla miehelle että on viimeinen kerta kun lämmitän päivällä uunia kun olen yksin kotona niin mies totesi oikein veemäisesti että lämmitetään sitten sähköllä tätä taloa.. Sanoinkin että kyllä mulle on tärkeämpää että lapsi nukkuu kuin se että lämmitetäänkö taloa aamulla vai illalla!!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Syysmami ja Tuiti, ihan täysin samoilla fiiliksillä mennään täälläkin! Ette siis tosiaan ole yksin. On vaan siskojen kanssa tultu niiiiiin miljoonat kerrat todettua että ei noi äijät mitään tajua. Koitan vaan purra hammasta yhteen ja puran fiiliksiäni sitten siskoille... mulla tosi pahat jännetuppitulehdukset molemmissa ranteissa ja lääkärikin määräs et pitäs vältellä nosteluja jne. Se tuntuu olevan täysin yhdentekevä asia ja silti voidaan juosta harrastuksissa ja muissa. Eilen mies tuli aikaisemmin töistä kotiin kun oli vatsa kipeä ja nukkui koko päivän ja illan. Mietinpähän vaan että mä en ole kolmeen kuukauteen saanu nukkua kokonaista yötä, saati puolikasta sellasta, mun rannesäryt ja kivut on ollut täysin yhdentekeviä ja mitäs sitten jos mä olen kipeä?!?! En varmana voi ite silloin nukkua!! Kun asiasta sanoin tänään niin eikös siitä saatu sota aikaan... että joo, oon vaan hiljaa, jaksa taistella näistä asioista kun ihan tarpeeks tässä lapsenhoidossa. Muuten kyllä on tosi ihana ja kultainen mut välillä vaan leikkaa kiinni...
 
Miehet on miehiä. Mä vänisin, että miten uskallan mennä huomenna vauvauintiin kun tunnen itseni niin rumaksi ja lihavaksi. Mitä sanoo mies? No, sehän sanoo "No, ei sun ulkonäöllä ole siellä väliä. Eihän se uimiseen vaikuta, minkä näkönen on." Ja mä kun kuvittelin, että oon viidessä ja puolessa vuodessa onnistunu kouluttamaan mieheni ja kitkemään tämmöset typeryydet..! Tästä paisui ihan kunnon riita, ja kun olin kaks tuntia huutanu ja raivonnu, miten tuntuu et kaikki seinät kaatuu päälle, tää toteaa hölmistyneenä, että "Mä en oikein nyt ymmärrä, mikä tässä on ongelmana, kun mun mielestä sä olet kaunis?" Voi *%¤&, miksei se voinu sanoa noin sillon kaks tuntia sitten, se ois ollu kaikki, mitä halusin kuulla, eikä ois tarvinu riidellä ollenkaan.
 
Muokattu viimeksi:
Meillä menee ihan hyvin, miehellä ei juuri ole harrastuksia, kuin änärin pelaaminen pleikkarilla, kitaran soittelu aina välillä ja nyt aloitettiin yhdessä toi tapout. Aina kotiin tullessaan mies alkaa hoitamaan ipanaa ja antaa mun syödä rauhassa, käydä saunassa tai mitä nyt haluankaan tehdä.

MUTTA. On niitäkin hetkiä kun molemmat on tosi väsyneitä ja jos mies yrittää vauvaa saada rauhoittumaan ja istuu vain sohvalla katsomassa telkkaria niin kyllä mullakin keittää päässä siinä vaiheessa :D Niin on käynyt nyt pari kertaa. Ja vauvan nukuttamisessa meillä oli eripuraa ensimmäisen kuukauden aikana. Nyt on ollut helpompaa kun ollaan saatu rutiinit selviksi. Tänään teki mieli viskata miestä tyynyllä aamulla, kun olin juuri imettänyt ipanan ja laittanut pinnikseen niin varovasti että PLIIIIS nuku vielä kulta pari tuntia äitiä väsyttää, niin eiköhän se mies tule hakemaan työpaitaa makuuhuoneesta (se paita KAHISEE ihan hirveesti) ja alko siinä sitten jotain kuiskailemaan mulle jotain ku hokas että mä oon hereillä. Noh. sepä alkoi sitte pukemaan sitä paitaakin siinä päälle. Mä hampaita kiristellen sihisin että "MENE NYT MUUALLE SIITÄ SÖSSÖTTÄMÄÄN JA PUE SE PAITA HUONEEN ULKOPUOLELLA!" :D Ja heräshän se ipana siihen. MUR!

Just tollaset typerät ajattelemattomat asiat ärsyttää maailman eniten. Tänään saatiin riita aikaiseksi kun oltiin ajamassa kauppaan ja mietin itsekseni että "Hei jee käydää sitten joskus ostamassa pulkka mutta ei se kyllä vielä oo aiheellista" mies siihen että "no eihän meillä nyt ole rahaakaan mihinkään ylimääräiseen" No enhän mä just sanonut kun että JOSKUS sitten! Mä lähen nyt tyhjentää koko kaupan kun meillä on niin pirusti sitä massia!

(puhumattakaan siitä ensimmäisten viikkojen vauvan vatsanpuruista kun mies keksi että vaippa olis se ilmavaivoja aiheuttava tekijä ja vaippa kannattaa laittaa löysälle kiinni, kukahan niitä paskoja pesi pinnasängyn patjasta seuraavana päivänä?)

MIEHET!
 
Niin tuttuja juttuja! Meilläkin mies istua tönöttää huutava vauva sylissään ja kun sanon, että voisiko häntä vähän rauhoitella, niin sanoo, että eihän vauva ole yksin....

Tämä nyt ei liity parisuhteeseen, mutta perhetilanteeseen ylipäätänsä. Miten teillä muilla on omaa aikaa? Mulla kun ei tässä tilanteessa ole yhtään sitä. Tai no, kerran -pari viikkoa sitten - kävin varttitunnin pyörällä Siwassa ostamassa maitopurkin, mutta siinäpä se, mitä olen synnytyksen jälkeen yksin ollut. Meidän kaksi vanhempaa lastakin ovat niin pieniä, että hommaa riittää eikä sitä paitsi typy syö ollenkaan pullosta. Omia vanhempiani en todellakaan halua pyytää meille hoitamaan vauvaa siksi aikaa, että kävisin vaikka lenkillä. Mulla nimittäin tulee heidän läsnäolostaan aivan kamala olo.
 
OnnelinenHelmi, niin teillä tais olla enemmän kun yks lapsi?

Itellä omaa aikaa 2,5kk aikana on ollut 3 x 15 min Siwa -reissu ja viimelauantaina pääsin käyttämään kaks kuukautta sitten saadun lahjakortin jalkahoitoon. Eli ne on ne ajat mitä oon vauvasta ollut erossa...
 
Valitin tosta omasta ajasta miehelle, kun se käy töissä ja sitten on harrastuksen parissa kokonaisen illan viikossa (4 tuntia) ja mulla ei oo mitään. Tää vastaa siihen, et justhan se oli vauvan kanssa sen aikaa, et mä kävin suihkussa. Voi jes, mitä omaa aikaa. Harrastukseni nykyään on kai sitten peseytyminen ja p*skalla käynti. Ymmärsi, kun sanoin asian näin.
 
Meillä menee oikein hienosti. Mies on työnsä puolesta aina kolme päivää kotona ja sitten yhden kokonaisen vuorokauden töissä joten saan todella paljon apua häneltä. Mies hoitaa innokkaasti vauvaa ja oikein patistelee minua ottamaan omaa aikaa, menemään jumppaan tai vaikka vain kaupungille. Arvostan myös suuresti hänen oma-aloitteisuutaan vauvan hoidon ja muutenkin kotitöiden suhteen. Nyt myöskään kun en enää imetä, mies osallistuu vielä enemmän myös vauvan ruokailuun. Mies hoitaa myös kotona ollessaan aina toisen yösyötöistä ja joskus molemmatkin jos oon väsynyt. Ihana mies <3

Ja vaikka kaikki on oikeasti tosi hyvin ja arki rullaa paremmin kuin hyvin niin kyllä meilläkin kinataan. Vasta otin hepulit kun mies suihkutti dödöä vessan ovella ja haku leijaili mun sillä hetkellä kovin herkkään nenäni niin siitähän piti sitten vähän sanailla ;) riidellä me ei koskaan, kinastellaan vaan, kunnes molemmat kilpaa pyytelee anteeksi.




Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mä olen ihan kivasti saanut halutessani sitä omaa aikaa. Pääsääntöisesti koitan aina hoitaa tallin päivällä kun Elli nukkuu päikkareitä, mutta mikään ongelma ei ole mennä talliin illallakaan. Ja joka toinen viikonloppu, kun isännän isommat tytöt on meillä, niin on helppi lähteä ratsastamaan ja ottaa sitä kautta omaa aikaa. kun isäntä joka tapauksessa on tyttärissä kiinni. =) eli silläkin saralla meillä on oikein hyvä tilanne.
 
Kunusiini, repesin, sori. Munkin harrastuksia ovat suihkussa ja paskalla käynti. Ja koska on niin paha ummetus synnytyksen jäljiltä, niin tuota jälkimmäistäkään ei tarvitse usein harrastaa.

Anna_, Meillä on siis kolme lasta. Esikoinen täytti kuukausi sitten kolme ja keskimmäinen on vuosi ja 10 kuukautta. Kyllä mies siis lapsia todellakin hoitaa. Mutta kun en minä viitsi hänelle kaikkia kolmea lykätä. Pitäisi myös alkaa tuota typyä pulloon alkaa opettaa. Ihan senkin vuoksi, että mies voisi yöllä joskus syöttää. Alan nimittäin olla aikamoisen puhki. Pelkään vain, että vauva alkaa saamaan samanlaisia rintaraivareita kuin veljensä, kun oppivat pullon perään.
 
Mä mietin että kehtaanko edes kirjottaa tähän väsyneenä kun varmaan onnistun vaan kuulostaan siltä että mies on kamala, mä oon kamala ja meiän elämä on kamalaa... Ymmärrän hyvin miks monet eroo vauva-aikana vaikka ei meillä mun mielestä vauvan tulo oo aiheuttanu uusia ongelmia vaan on ne samat riidanaiheet vieläkin. Onneks meillä kuitenkin on paljon hyviä ja ihania hetkiä ja ihanaa kun vauvakin on jo "niin iso" että voidaan kaikki hupsutella yhdessä ja muutenkin huumori auttaa monesti. Helposti tulee vaan valitettua huonoista asioista vaikka pitäis muistaa huomioida niitä hyviä hetkiä.

No mutta lässytys sikseen ja asiaan :mad: Meillä mies ei tällä hetkellä käy töissä ollenkaan, joten ollaan kumpikin kotona mutta silti tuntuu että hoidan vauvaa välillä koko päivän yksin ja monesti toivon että mies olis töissä koska sitä yksin olemista olis helpompi kestää kun toinen tekis jotain järkevää eikä nukkuis viereisessä huoneessa. Inhottaa kun oon joka päivä heti huonolla tuulella kun se herää mutta ei kauheesti löydy lämpimiä ajatuksia kun ite nousee kitisevän vauvan kanssa kuudelta heräiltyää läpi yön ja toinen vaan kääntää kylkee vaikka oon monesti pyytäny että myös mies vois joskus olla se joka nousee ja antaa mun nukkua vähän pidempään. Maanantaina meinas räjähtää pää kun mies herättyään ilmotti että äitinsä tulee parin tunnin päästä käymään ja voisin siivota sillä välin kun poika vielä nukkuu ja ite istahti sohvalle kattoon leffaa...

Ehkä eniten mua alkaa monesti ärsyttää kun miehestä tulee välillä täysin kykenemätön tekeen mitään muuta kun on vauva sylissä. Tuo vettä, vaihda dvd, laita peitto paremmin, ota tää kun pitää päästä vessaan... Sillon tulee kyllä monesti tiuskastua että tajuaako se kuinka paljon oon vauvan kanssa kaksin eikä mua kukaan täällä passaa vaan teen sen minkä pystyn oli kyse sit omasta syömisestä tai vaikka suihkussa käynnistä. Tai kun pyydän sitä hetkeks oleen vauvan kanssa että saan tehtyä jonkun asian niin sillon todella haluaisin tehdä sen asiani enkä juosta palvelemassa miestä kun oon koko päivän jo "palvellu" vauvaa. Ja meillä on kans tota että mies ei jaksa nousta ylös vauvan kanssa jos on vaikka joku tv-ohjelma kesken vaan lykkää sen mulle ja sanoo että sillä on nälkä vaikka vauva on vaan huomioo vailla tai tahtoo olla liikkeessä.

Ja oma aika... Miehellä on monesti iltasin bänditreenit ja ne on eniten sen aikaa vievä juttu ja alkuun mua ahdisti illat ihan älyttömästi kun ne tuntu niin kaoottisilta. Koira haluaa ulos ja kissat huutaa ruokaa ja vauva roikkuu kolmatta tuntia tissillä, itellä on nälkä ja hampaatkin pitäis jossain välissä pestä ja välillä mun ainoo ajatus oli että saispa tän vauvan pauselle niin saisin hetken nukkua. Nyt illat jo sujuu mutta tuntuu tosi tosi pitkiltä yksin kun vauva ei nuku päikkäreitä enkä halua että se joutuu kaiken hereilläoloaikansa vaan nyhjään itekseen sitterissä/lattialla joten en ite oikeestaan saa mitään tehtyä. Syömään sentään jo ehdin :) Mä nyt en muutenkaan pääse oikein missään käymään kun poika ei huoli pulloa, pari kertaa oon kävässy kaupassa ja iltasin käyn koiran kanssa lenkillä jos saan vauvan ajoissa yöunille. Joskus harmittaa kun mies on koko päivän menossa eikä ymmärrä että mäkin haluaisin joskus viettää sen kanssa aikaa...


Sent from my GT-S7560 using Vau Foorumi mobile app
 
Kunusiini, joo! Meillä melkolailla sama homma. Ja sitten kun ollaan pari tuntia vietetty aikaa vauvan kanssa, niin siitä jaksetaan muistutella vielä viikkokin sen jälkeen ja pitäs varmaan joku mitali siitä antaa!

Mulla tulee kans toisaalta jotenkin hirvee olo, kun täällä oon 'haukkumassa' ja tiuskimassa kuinka toi ukko ei tajua mitään eikä tee mitään. Ja kyllä se kuitenkin tekee ja koittaa auttaa ja on vauvan kanssa - sen minkä kerkiää... Mutta kun yks on 12 h päivässä matkalla töihin/töissä/tulossa töistä ja viikonloput aamusta iltaan harrastuksensa parissa, niin kyllä tässä vähemmästäkin hermot kiristyy kun ite oot hyssytellyt vauvaa aamusta iltaan ja koittanut keksiä virikkeitä. Kello on ehkä neljä päivällä ennen kun kerkee omat hampaansa pesemään..

Mäkin täysimetän että ei tässä nyt muutenkaan pääse mihinkään sillälailla. Ja en mä todellakaan kaipaa mitään illanistujaisia, pikkujouluja tai shoppailureissua itekseni! Kaipaisin sitä, että voisin hetken olla täällä kotona sillä tavalla että mun ei tarttis kokoajan olla valmiuksissa viihdyttämään, nostamaan, syöttämään, hyssyttämään, heräämään tai keksimässä muuta aktiviteettia. Esim. tänään vaikka mies on ollut kotona niin kertaakaan en ole saanut syödä rauhassa! Aamupala meni vauva sylissä, lounas vauva tissillä ja päivällinen taas vauva sylissä... Ja hieman kurjalta tuntuu kun seinäkalenteriin ilmestyy vain teksti "firman pikkujoulut", eikä miehen tartte käydä edes keskustelua mun kanssani siitä, voiko hän mennä vai ei.
 
Kunusiini, nauroin ihan vedet silmissä! Vauva nukkuu vieressä yöuniaan. Onneksi ei herännyt! Äitien "uudet harrastukset"! Pitääkö niihin lisätä pyykin levittäminen (yksin parvekkella, pihalla tai kylppärissä)?

Minäkin olen ollut yksin 20 min, sitten vauvan syntymän. Kävin autolla pikaisesti Prismassa ostamassa vauvakirjan joskus 15.10 tienoilla. Viime viikolla käytiin kaksi kertaa miehen kanssa kaupungilla minun työasioissa ja jätettiin vauva anopin ja apen hoiviin n. 2 tunniksi kummallakin kerralla. Oli sekin hassu olo, mutta tuota ihan yksinoloa kaipaan! Ehkä se on sitä, että saa mielen vapaaksi - ei tarvitse koko ajan kuunnella puolella korvalla, jos vauva jotain tarvitsee. Olen kuitenkin pystynyt tekemään juttuja tietokoneella ja olemaan netissa tytön maatessa sohvalla vieressä aivan tyytyväisenä. Kuitenkaan se ei ole sama asia, kuin 1 h aivojen nollaus ilman vauvan ja/tai miehen seuraa.

Mies kyllä hoitaa vauvaa ja ensimmäiset kuukaudet nukutti huutavaa tyttöä. Kanteli sitä pari tuntiakin öisin ja antoi minun nukkua. Pari kertaa myös syötti tyttöä yöllä (olin pumpannut tuttipulloon) ja minä sain nukkua. Oli ihan luksusta! Olimme molemmat ihan väsyneitä ja vauva-arkea jaettiin jotenkuten. Tosin mies edelleen kävi kuntosalilla ja muutenkin sillä oli vähän omia menoja. Olin kuitenkin suhteellisen tyytyväinen.

MUTTA! NYT kun kaikki on jotenkin helpompaa. Tyttö nukkuu pitempään, syö lyhyempiä aikoja ja jaksaa seurustella. Rutiinejakin on tullut eikä tytön kräänämistä tarvitse niin paljon arvailla, niin nyt mies ei sitten ole yhtä paljon mukana. Minä olen päivisin lapsen kanssa ja iltaisin miehellä on niin paljon muuta (ihan hänestä riippumattomia, perheestään johtuvia menoja, joita kyllä myös oikein hyvin ymmärrän). Kaikkein eniten minua ärsyttää, että heti tytön vähänkin kitistessä mies tuo tytön minulle ja sanoo, että tytöllä on nälkä ja minun pitäitsi syöttää sitä. Tämä on ihan yleinen tapa miehen kotimaassa, joten tähänkin juttuun mies on syytön. No minun on sitten pitänyt aika tiukasti, moneen kertaan sanoa (huutaa ja ärhennellä), että tytöllä ei todellakaan ole nälkä, ja että pitää vain itse tyttöä sylissään. No on mies nyt tätäkin jo oppinut. Nykyisin selittää sitten omalle perheelleen, että ei sillä vauvalla ole nälkä, ei.

Täytyy yhtyä muihin täällä kommentoineisiin, että miehet eivät osaa ajatella asioita loppuun asti. Jos ollaan lähdössä, niin lasta ei ole kiva huudattaa autossa, kun isää odotellaan lähtövalmiiksi, vaan lapsi pitää pukea ja laittaa vasta viimeisenä. Ja miten mies ei pysty katsomaan jalkapallopeliä telkkarista ja pitämään tyttöä samaan aikaan sylissä, vaan kiikutaa tytön minulle, kun vihdoin koko päivän jälkeen saan kädet ja mielen tytöstä vapaaksi? EI käsitä, ei! Muutenkin lähtiessä johonkin, minä olen aina se, joka huoltaa tytön ja tarvittaessa pakkaa tytön tavarat. Täytyypä muistaa lykättä tuotakin vastuuta miehelle tulevaisuudessa lisää.

No meidän tyttö on aika helppo tapaus. Hän viihtyy yksinään, syö ja nukkuu hyvin, eikä kitise paljoa. Minunkin univelat on ihan itse aiheutettuja, kun kukun öisin (YKSIN!) muiden nukkuessa. Mies myös oikeasti sekä tekee että yrittää edes, vaikka aina ei ihan 100% onnistu.
 
Stranger, kyllä mua vituttaisi ja rankasti tuollainen! Silmät pyöreinä luin tuota siivoamiskohtaa, kun anoppisi oli tulossa käymään.

Samoin kuin sinä, Anna_, minäkään en kaipaa mitään juhlimista. En ole ennen vauvaakaan sellaista harjoittanut, mutta ihan joitain pieniä juttuja. Nyt kun suihkun ja vessassa käynnin lisäksi omaa aikaa on se, että hirveällä kiireellä laittaa kaappeihin viiden hengen pyykit. Jos mahdollista, kuuntelen kuulokkeet korvissa musiikkia tämän operaation ajan, ettei tarvitse kuulla musiikin lisäksi muuta kuin omat ajatuksensa.

Äsken, kun heräsin, sanoin miehelle, että voisiko hän ottaa vauvan, jos tämä herää, jotta saisin syötyä aamupalan. Mies sanoi, että ei voi, sillä hänellä on kiire töihin. Nuokkui tämän sanoessaan sohvalla. Näytti kyllä tosi kiireiseltä....
 
No meillä parisuhteeseen kupruja aiheittaa isommat lapset, ei niinkän vauva.

Mä olen varmaan jotenkin päävammanen, mutten kaipaa mitään "omaa aikaa". Mä saisin omaa aikaa niinpaljon kuin haluaisin, mies on sanonut sata kertaa, että senkus menet, kyllä hän hoitaa.. Mut ei mua huvita mihinkään mennä..
Uimahalliin lupailin tällä viikolla joku ilta mennä, jos sais saunoa ihan rauhassa ja lutrata :-)

Mä olen aina ollut itse sitä mieltä, että jos lapsia tekee, niistä pitää itse myös huolehtia. Mä olen luonteeltani niin selviytyjä tyyppiä,että pusken vaikka läpi sen harmaan kiven jos niin päätän. Mun on pakko jaksaa vauvan kanssa ihan yksin, mun on pakko ajatella mun ja vauvan aikaa ainutlaatuisena aikana ja mun on pakko nauttia siitä. Eikä vielä ole kyllästyttänyt.

Kyllä tuo mies osaa nykyään hyssyttää vauvan, olen ihan suoraan karjassu sille että ylös siitä, pitäiskö kattoo vaippa tms tms jos näyttää että se jäis sohvalle huutavan vauvan kanssa. Mä oon niin huonolla tuulella sille nykyään niin paljon, että se joutuu ikävä kyllä olemaan hyvinkin varpaillaan ja huolehtii siis vauvasta välillä ärsyttävänkin paljon :-) Tämä siis sen jälkeen kun "keskusteltiin" siitä kun hän ei koskaan hoida vauvaa. Mutta vitsi onkin siinä, että mä tottusin JO tekemään kaiken yksin ja pärjäämään, hän teki JO itse itsestään "hyödyttömän". Mä saan vauvan kanssa tehtyä kaikki kotihommat, kaupassa käynnit ja koiranlenkityksen.
 
Täytyy sanoa että meillä on tosi "helppo" lapsi kun hän nukkuu nykyisin koko yön, ei huuda paitsi silloin kun on nälkä ja hän hymyilee melkein koko ajan. Mutta silti meillä on ollut miehen kanssa riitoja siitä että kun mulla ei oo yhtään omaa aikaa (vaikka en kyllä paljon tarvitse mutta joskus ainakin vähän). Tuntui siltä että mies ei ymmärtänyt ollenkaan että vauvan hoitaminen on kuitenkin työlästä kun on "kiinni" koko vuorokauden ympäri. Mun mies oli tosi reipas alussa ja hoiti jopa yösyötöt kun itse olin niin loppu kun imetin ja imetin mut ei kuitenkaan tullut tarpeeksi maitoa.. Mut sitten kun meille tuli rutiinit ja kaikki alkoi sujumaan hienosti niin silloin hän otti etäisyyttä ja "antoi" mun hoitaa vauvaa koko ajan.. No siitä tuli sitten riita kun mun mielestä hänen pitäis haluta olla vauvan kanssa ja hoitaa häntä. Ja mua ärsytti kauheesti se kun mies tuli kotiin niin sitten hän söi ja meni sohvalle makamaan kun hän "oli niin loppu" ja sitten tunnin päästä hän meni treeneihin ja mä sain taas kerran hoitaa vauvaa.. Niin sitten keskusteltiin asiasta ja kerroin miltä minusta tuntui ja hän onneksi ymmärsi asian tosi hienosti ja tehtiin semmoinen suunnitelma että joka toinen ilta hän sai rauhassa mennä treenailee ja minä hoidan vauvaa ja sitten joka toinen ilta minä saan mennä treenailee, tai minä kyllä treenailen kotona mutta saan ainakin treenailla rauhassa kun hän hoitaa vauvaa. Ja me myös sovittiin että jos haluan tehdä jotain rauhassa niin silloin pyydän häntä hoitamaan vauvaa koska hän kertoi että hän ei aina ymmärrä että haluaisin että hän hoitaisi vauvaa jos en pyydä (ja mulla on se ärsyttävä tapa että oletan että hän ymmärtää vaikka en sano mitään ja sitten mökötän kun hän ei ymmärrä :D ). Ja nyt meillä on mennyt tosi hyvin :) vauva on nyt myös alkanut mennä nukkumaan aikaisemmin joten saamme viettää enemmän aikaa yhdessä :) Ja seksielämäkin on alkanut palautua ennalleen (meillä oli pitkää aikaa vaan kerran viikossa mut nyt meil on jo 2 kertaa viikossa ;) )
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top