Parisuhde valivali

parisuhde pelit on mukavia! Meilllä on yks.
 
Mikä tuo peli on ? Joku uusi?[:)]
 
Siinä meidän parisuhde pelissä on hauskoja kysymyksiä; se on sellanen missä pitää tietää toisesta.[:)][:)]
 
Eiköhän toi oo vähän samantyylinen kyselypeli. Se on joku väestöliiton tekemä... En tiiä siitä sen enempää, mutta innolla odotan... 
 
Tää ei nyt oikeestaa oo parisuhteesee liittyvää mut valivali kuitenkii :D
Pakko johku purkaa ku käy välil kiehuttaa...
Oon siis muuttaas pojan kans omaa asuntoo (tuli mitta täyteen miestä), ja aika monelle ennen eroo puhuin mein
tilanteest jne, ja yks sun toinen lupas et joo sanot vaa sitte ni tullaa auttaa muutos ja lapsenhoidos ja vaik missä...
Nyt sit tiistain ois muutto, ja just tänää kaveri ilmotti et ei pysty tulee sillon koska on jo sopinu muuta, et enkö vois vaihtaa
muuttopäivää..! emoticon  Auto varattuna ja muu apu sovittu. Ja aikasemmin ku ilmotin et iltasel ois sit se muutto, niin oli sekin
vähän huono juttu kun kaveri joutuis YKSIN laittaa muksun nukkumaa jos mies tulee auttaa...
Sit tänää oon menos siivoo sit uutta kämppää ja pyysin kaverii et tulis vahtii poikaa pariks tuntii tähä meille. Nyt sit soitti et
enkö mitenkää vois tuua poikaa heille ku hänel on sit niin tylsää istuu täs meillä emoticon  Oon kuitenki ottaas mukaa muuttotavaroita j a
imurii ja siivousvälineit eli auto aika täys, plus sit pitäs miettii kaikki pojan tavarat mukaa, pukee, roudaa jne. Oisha se joo ihan
mahollista, mut oon jo valmiiks ihan poikki etten ees jaksais mennä siivoo mut pakkohan se on, eikä se homma todellakaan mul
viel siihen lopu, pitäs viel jossaa välis täl viikol koittaa levätäki et jaksaa sit sen ekan viikon siel uudel kämpil ennenku kaikki
tavarat on saatu paikoillee.
Mut se mikä ketuttaa on et aina kaikki lupailee vaikka mitä mut sit ku oikeesti pyydät apuu ni on niin saakelin vaikeeta...
 
Piti vaan Ciralle toivottaa hirmusesti voimia ja jaksamisia, ei varmasti oo helppo tilanneemoticon

Sen oon kans karvaasti huomannu et tää lapsentulo on näyttäny ketkä on oikeasti ystäviä.. pari hyvää ystävää on jotenkin täysin pyyhkiny mut pois elämästään ja sit on tietenki ollu ihania yllätyksiä, esim.yks mun miespuolinen kaveri josta viimisenä uskoin että se ois tukena ja ymmärtäis miten mun elämä muuttuu, onkin sit ollu oikeesti apuna.

Me muutettiin kun olin aika viimesilläni ja olin ihan tyrmistyny kun kävi kans niin et kummasti kaikki feidas auttamisessa...miehen kaveri joka asu ihan vieressä ja oli etukäteen luvannu tulla jeesaan muuttamisessa tuli 3 h myöhässä krapulaisena ja kehtas viel naureskella et kai te ootte kaikki painavat jo kantanu! olin niin täynnä vihaa(ja oon vieläkin) sitä tyyppiä kohtaan!!
 
Toi on niin huomattu, että kun lapsi syntyy niin vain ne oikeesti hyvät ystävät jää. Mulla oli parikin tosi hyvää ystävää, joiden kanssa näin oikeestaan joka päivä ennen kun aloin Jeminaa odottaa, mut nyt ei olla missään tekemisissä.
Yhden ex parhaan kaverin kanssa ollaan oikeestaan riidoissa kun se haukku mut sen takia että näin nuorena sain lapsen. Se oli kyllä alunperin vastaan meidän naimisiin menoakin. Johtunee kai kateudesta kun tää kaveri oli myös aikoinaan ihastunut Jarkkoon. Miks joku ei vaan voi ymmärtää että joku toinen voi haluta ja olla valmis äidiksi vaikka itse ei vielä ole?!

Ehkä paras kommentti oli kun se laitto mulle viestin (olinkohan sillon jotain rv 30+) että "onneks lahdessa keskustassa ehkäisyneuvola ja äitiysneuvola on samoissa tiloissa. Kun menee käymään ehkäisyneuvolassa niin saa samalla aina 10 hyvää syytä uusia pilleriresepti!" WTF?! Oli tosi hauska viesti, kiitos tästä :D

Toinen hyvä. Varattiin toi meidän joulun Thaimaan matka alkuraskaudessa ja jo ennen sitä puhuin tälle kaverille siitä, että ollaan varaamassa matka ens jouluksi. Tää kaveri sitten sanoi mulle ettei oo mitään järkee kun jos kerran lapsia tekee niin sillon saa kyllä pysyä kotonaan. Sanoin, ettei me muutenkaan olla sellasia että lähetään matkalle vaan ryyppäämään vaan ainahan meidän ulkomaanmatkan on ollu selviä ja jos joskus halutaan mennä käymään jossain ulkona illalla niin lähteehän sinne mukaan sit Jarkon porukat ja ne voi olla vauvan kanssa sen hetken. Siihen kommentti oli, että no pilaatkaa vaan sitten muidenkin matka :D

Ja oli muuten paras matka ikinä!
 
Vittu justiin tyypillistä!!
Tääläkin moni kaveri ja jopa YSTÄVÄ jääny raskauden myötä. Mulle järjestettiin jopa vauva kutsut ja sen jälkeen ei näistä "kavereista" oo mitään kuulunu ! Eikä tarvii kyllä enään kuuluakkaaan.... ei tullut edes onnitteluja kun T-E syntyi. Onneksi tullut paljon parempia ystäviä tilalle joilla sama elämäntilanne ym. [:
Ja mä en ymmärrä miksi se yhteys katekaa ja miksi ihmiset luulee, että kun on äiti ja isä niin ei ole muuta elämää enään ja voi tehä niitä asioita joita ennen teki? Ei meidän elämä ole ainakaan sillätavalla muuttunut, yhtälailla tehdään samoja asioita, nyt vain lapsi on mukana ! ja mikä sen ihanempaa<3
 
Kiitos skallo <3

Ja toi LauraElinan kaverin kommentti "jos kerran lapsia tekee niin sillon saa kyllä pysyä kotonaan" oli kyl ihan "mainio",
emoticon  Jollai keskiajallaks se sun kaveri elelee... Ei luoja.
 
ei voi kun ihmetellä näitä juttuja! emoticon

no mutta, oli mullakin paras kaveri, jonka kanssa ei olla oltu tekemisissä vuosiin. meidän välit meni siinä, että kun mä rupesin ton miehen kanssa seurustelemaan ja sitä lasta yrittään aika äkkiä niin mun olis pitäny käydä sen kanssa baareis ISKEMÄS MIEHIÄ!! eikä se voinu meidän vauva intoa käsittää. sen mielestä pitäis olla melkeinpä 10v yhdessä että lapsia sitten vasta.

Noh, nyt tämä ex- kaveri on muutaman kerran ottanu yhteyttä. ettei vaan olis syynä se että on itse raskaana! ja se siitä sen pitkän parisuhteen paasauksesta, itse tuli raskaaks ns.seksisuhteessa, eikä se mies aio osallistua mitenkään muuten lapsen hoitoon kun maksamalla elarit.

Itsehän en aio lämmetä enää tolle kaverille ja korjata välejä. Eipä edes onnitellu mun pojan syntymästä niin miks ihmeessä mun pitäs nyt sitä onnitella ja kysellä kaiken maailman asiat raskaudesta kun se on raskaana?? voi huoh.

Mutta, olen saanut toisen hyvän ystäväni takaisin, meidän välit ei koskaan katkolla ole ollukkaan vaikka välissä oli 10v ettei nähty ollenkaan! Ja hän muuttaa nyt tänne samaan kaupunkiin asumaan kuukauden päästä. Ja on oikeasti onnellinen meidän puolesta, vauvasta ja kaikesta. Että kyllä sen huomaa loppujen lopuks ketkä niitä todellisia ystäviä on :)

Pointti oli se, että tuo kyrsii kaikista eniten että ensin lopetetaan ystävyys kun toinen saa vauvan ja sitten kun itte on saamassa niin pitäis taas leikkiä ystävää.
 
summerwine; mulla on ihan sama juttu! Siis  mun yks kaveri lopetti täysin yhteyden pidon kun seinään kun olin jollain  30 viikolla; ei onnitellut kun Turo-Eemil syntyi vaikka varsin hyvin tiesi. Se asui meidän naapurissa ja ei tervehtinyt kun tuli vastaan yms. Nyt sillä on 5 päivää myöhemmin LA kun meidän pikkukakkosella ja nyt se yrittää olla  ystävää taas ! HAH!  Hei voin sanoa, kun vastaan tulee siinä se.
 
Juu no mulla ei ollu muutenkaa ystäviä täällä päin (kaikki 3 koulua käyny 3 eri kaupungissa joista 2ssa oli laajalti ympäri suomen porukkaa muutenkin), mutta sellasia ns. postikorttiystäviä kyl että joulut synttärit ja ystävänpäivät lähetetään kortti puolin ja toisin ja oli se ihanaa kun kortteja sateli myös ONNEA TYTÖN JOHDOSTA :)
Mutta on tossa nyt muutamaa suht samanikästä (ja samanikäsiä lapsia) uusia tuttuja nykyään ja sekin tän foorumin avulla. Nyt kun mietitään niitä hääjärjestelyjä jne niin kaasoks tod.näkösesti pyydän sitä yhtä ja ainoota vanhempaa ystävää jonka kans oon yhteyksiä pitäny yläasteelta ja joka selvästi ei tajua tai niin välitä lapsesta, mutta silti pitäny aina tärkeenä mun kuulumisia.
 
taitaa olla tosi tyypillistä toi mitä monelle on (valitettavasti) käyny, et sit kun ite ollaan samas tilantees niin sit se vertaistuki kelpaa, jotenki niin halpamaistaemoticon näistä positiivisista ylläreistä vielä tuli mieleen ehkä "paras" juttu; seurustelin exän kans 4 & puol vuotta, oltiin oltu erossa jo vuos ennenkun tapasin tän nykysen, oltiin kuitenki siin vuoden aikana tosi tiiviisti tekemisissä vaikka asuttiin eri paikkakunnilla, oltiin niin bestiksiä oltu, ja exä ois halunnu palata yhteen yms. Sille oli sit tosi kova pala ku kerroin tästä uudesta ja meni vähän välit sit poikki(ylläri! ku tulin viel melkeen heti raskaaks...) mutta sit joulun alla posti toi sellasen Liekki-rekkarin ja exältä toivotukset; "hyvää joulua koko perheelle!" tää vaan muistutukseks et joskus ihmiset yllättää hyvälläkin tavallaemoticon
 
Muutto on kyllä niin ihmeellinen asia, että jotkut muka sen "unohtaa" just samana päivänä! Ei pitäis luvata ollenkaaan tulemaan! Just keväällä muutettiin ja ite, kun ei voinu oikein mitään tehdä ja jotkut peruu niin argh!!!
Onneksi ei ole lapsi vaikuttanut ystäväsuhteisiini, muutama hyvä ystävä ollut niin pitkään, että on jo kerennyt karsiutua "ei ystävät".
Jos olen menossa kaverin luo kylään ajattelen,että nyt otan hetken omaa-aikaa ilman tyttöä, mutta eikun kaverit on sitä mieltä, että tyttö pitää otta mukaan:) No ystävänpäivänä sentään mennään syömään ihan vaan kavereiden kesken. NIin ja ensimmäinen olin ja olen kavereistani kelle tuli lapsi.

Olen aina ollut sitä mieltä, että kavereista pitää pitää kiinni vaikka miehen löytäisikin. Ei jää yksin vaikka ero miehestä tulisikin.
Yks entinen hyvä kaveri tuli tuossa jokin aika sitten baarissa ihan innoissaan halailemaan, mut en jääny siihen sitten "hempeilemään" niin oli sitten niin kauheeta! Hah ihteensä ei ole minun tekemiset kiinnostaneet vuosiin niin miks esittäisin jotain ystävää yht´äkkiä! Nou nou nou.

Tämä tyyppi hylkäsi kaikki ystävänsä miehen takia, niin ihan oma valintansa. Kyllä sitten kaverit alkaa kiinnostaa, kun ei enää "onni kukoista". Sitä saa mitä tilaa...
EI voi ymmärtää, mutta näitä tapuaksia tosiaankin tuntuun riittävän.
 
Hyvät kaverit ja ystävät on kyllä kiven alla.
Me muutettiin myös tähän meijän uuteen asuntoon kun olin viimeisilläni, kyseltiin sit etukäteen muutto apua ja muutama lupautu, mutta kun muutto aamukoittii niin kappas me miehen kanssa yksin sit hilattiin kamoja autoon ja uudelle talolle.. Sai mies sit onneks yhen kaverin auttamaan sohvien ja muitten painavempien ja isompien kannossa ja sillekin tuli kiire heti kun oli ne kantanu sisää... Onneks mulla ei nii järin isomaha sillo ollu nii pystyin kantelemaan, potkimaan ja tönimään tavaroita. :D

Tuossa yks ilta miehen kanssa juteltiinkin kavereista ja sanoinkii et välillä tunnen ihteni nii yksinäiseks kun ei mulla täällä oo yhtään kaveria, yrittäny tytön kanssa käyä perhekerhossa juttelemassa toisten kanssa, mut jotenkii tuntuu et kaikilla on joku jonka kanssa jutella ym.. ja jos johonkii välii yrittää mennä ihan ystävällisesti juttelemaan nii kohta huomaa et istuukin yksin ja nää henkilöt leikkii lasten kanssa muualla.. :/
Eipä tuo niin ota enää hattuun kun tottunu olemaan ilman ystäviä nii eipä niitä osaa nii kaivata kun pärjää yksinkin vaikka moni asia olis kiva jakaa/puhua jonkun toisen kanssa.
 
monella samoja kokemuksia... on se jännä....
En mä oikee tiedä mitä sanoos, tekis mieli sanoa niin paljo kaikkia!! Vihaksi pistää ja vois melkeen sanoa, että vituttamaaan...
 
Mulla ei oo kyllä vauva vaikuttanu ystävyysuhteisiin, muuta kun korkeintaan lähentävästi. En sitten tiedä, johtuuko siitä, että ikääkin alkaa olemaan jo enemmän, niin kuin kavereillakin. Tai enemmän ja enemmän, 29 täytän tänä vuonna, ja suurin osa ystävistäni myös. Ja lapsen hankkiminen on ajankohtaista monille ystävistäni, joten luonnollisesti he mielellään jakavat myös meidän kuulumisia ja haluavat nähdä meitä. Lisäksi olen kyllä saanut myös uusia ystäviä vauvan mytä, mikä on tietysti kiva, kun ovat samassa elämäntilanteessa.

Mutta kaveripiirissäni on myös niitä, jotka saivat ensimmäisen lapsen jo silloin 20-vuotiaina. Ja kyllä siinä vaiheessa herkästi kävi niin, että väheni yhteydenpito, mutta en voi sanoa, että olisi johtunut pelkästään itsestäni, vaan kyllä syytä oli myös näissä lapsen saaneissa. Vaikka lapsen tulo muuttaakin elämän arvojärjestyksen kokonaan, niin ei voi olettaa, että nämä ystävät, jotka elävät omaa biletys tms. vaihettaan, olisivat ainoat, jotka joustaisivat ja kävisivät aina kyläilemässä tms, vaan täytyy tietenkin itse myös panostaa ja joskus vaikka lähteä ilman vauvaa liikenteeseen, jotta jonkunlainen yhteys ja yhdessä tekemisen muistot syntyy. Vaikea olla ystävä, jos ei osaa jakaa toisen elämäntilannetta tai ei tehdä yhdessä mitään.

Ja olen myöskin kokenut toisin päin tätä ns. elämäntilanteen takia ystäväksi hakeutumista. Jotkut juurikin tällaiset 20-vuotiaana vauvan saaneet jättivät kokonaan yhteydenpidon ja muun ystävuuden ylläpidon vauvan synnyttyä, mutta nyt kun itsellänikin on lapsi, ovat taas yhtäkkiä enemmän kiinnostuneita elämästäni ja taas niin ystävää että. Ei siinä mitään sinällään, ihan ok, huvittaa vaan.

No joo... meni taas otsikon vierestä ehkä...
 
Meillä on toivottavasti tulossa hyvä muuttoporukka viikon päästä meidän kanssa kantaa tavaraa, ainakin kovasti on lupailtu, saa nyt nähä kuin käy emoticon
Mutta mua niin ärsyttää kun joidenkin pitää olla ilonpilaajia. Mä ite oon niin innoissani tästä muutosta ja tykkään paikasta jonne ollaan muuttamassa (vaikka alueella vähän huono maine onkin) mutta sitten tässä nyt muutamalta tullut kommenttia että miksi sinne pitää muuttaa ja että ihan tyhmä juttu. Mä luulin että ollaan aikuisia ja saadaan itse päättää elämästämme mutta hitto näköjään pitää lupaa kysyä että saadaanko muuttaa muutaman kilsan kauemmas emoticon  Miehen isä oli ekana että miksi pitää muuttaa kauas pois kun hän ei pääse enää niin helposti kylään. No joo käy meillä hyvällä tuurilla kerran kuussa piipahtaa jos sattuu koiran kanssa täälläpäin liikkumaan. Äijä on just ostanut uuden auton joten ei luulis olevan kovin vaikeeta ajaa sillä pari kilsaa pidemmälle.. Sitten mun ystävä ja Iidan kummitäti oli ihan kauhuissaan että miksi sun pitää raahata MUN kummityttöni jonnekkin korpeen jossa asuu vaan spurguja ja nistejä?? Joo vittu me asutaan nyt tässä puksun ja malmin välissä, täälläkö niitä ei sitten muka ole??? Mieluummin mä siellä vähän syrjemmällä asun lasten kanssa kun tässä kahden juna-aseman vieressä jossa liikkuu vähän enemmänkin hämärää porukkaa.. Sitten vielä miehen isän avokki tulee jotain mussuttaa että ihan tyhmää muuttaa jonnekkin syrjään kun eihän sieltä pääse ees liikkumaan minnekkään, vaikka kyllä sieltä busseja menee joka suuntaan.. Tää nainen nyt on viimenen jolle mun pitää meidän tekemisiä perustella, olis tehny mieli sanoa että ei nyt vielä tällä kertaa päästy kauemmas susta! En viittiny emoticon 
Tuli vähän pitkä sepustus mutta kun ottaa niin päähän emoticon  emoticon
 
Voisin valittaaa nyyt miljoonasta asiasta !
 1) Mua ärsyttää se kun mua ärsyttää!  Oikeesti oon nykyään tämän raskauden myötä ihan kauheee nipo ! Joka asiasta mä vaan valitan miehelleni. Ja sittehän miehellä menee hermo, ymmärrettävästikkin...
2) Sitten mua ärsyttää kun en voi sietää hellyyttä! Siis halaukset, pussailu, läheisyys saati seksi, niin ei voisi vähempää kiinnostaaa.  Ei mulla viime raskaudessa halut kadonneet näin totaalisesti.... Mutta voiskohan syy olla sekin, että seksiä kartan sen takia, kun aktin jälkeen paikat olleeet nyt niiin kipeät. Hyvä,, että kävellä pystyy.
3) Sitte mua ärsyttää kun oon kirjotellu tuonne  heinäkuiset 2011 ja menee ihan fiilikset sinne mitään kirjottaa kun sielä kirjottelee entinen ystävä joka j'tti yhteyden pidon ihan täysin kun Turo-Eemiliä odotin jollain 30 viikolla.  Sen jälkeen oon kuullu että on paskaa meistä jauhanu. Jätin sen ihan omaan arvoonsa kun teki mitä teki. 
No sitten kun se kyseinen ihminen sai tietää että odottaa, niin se pyysi anteeksi multa, jauhoi lisää paskaa jos jostakin ym. No ajattelin, että ok, aivan sama. Mutta tekemisssä en halua olla. Ja en halua, että näkee T-E:tä, saati sen kuvia jne.  Enkä halua että tietää meidän elämästä mitään.  Koska kyseinen ihminen on niin kaksinaamainen kun voi olla...... 

Olis niin kiva kirjotella kaikkia meidän kuulumisia tuonne heinäkuisiin, mutta kun tiedän, että se vain kyylää sielä ja jos jotain kirjotakin, saan takaisin vaan piikittelyä tai tylyä kommenttia.....

Mua ottaa niin kupoliin, että tais tekstistäki tulla aikamoisen sekava; mutta :D
 
mistähän sitä alottais..

Ensin pitää sanoo,että hiton hyvä, kun miehellä on joku järkevä harrastus : kalastus ja siihen liittyvä oheistoiminta.. itekin hää on sanonu,että eikö oo parempi että hän touhuaa tollasen parissa,kun mitä nuohois joka vkl baareissa. ON!

vaan nyt on alkanu kyrpimään kun koko miestä ei meinaa enää kotona näkyä! aina kun tulee iltapäivällä kotiin,nii menee kunnostaan venettään,tekemään vaappuja tai jotain muuta "TÄRKEÄÄ"...ihan kun aika mun ja Jamin kanssa ei olis tärkeetä...varsinkin kun jami jää itkeen isinsä perään ja selvästi kaipaa ajanviettoo hänenki kanssa..
eilen sain hirveet raivarit kun tuntuu taas että mut otetaan ihan täysin itsestään selvyytenä..aina löytyy puhtaat vaatteet puhtaat astiat ruokaa on kaapissa jne jne jne..okei,kyllä mä hoidan oman osuuteni,kerta kotona olen,enkä käy töissä..mut joskus olis kiva kun saisin itekin vaan olla,ja joku muu tyhjentäs astianpesukoneen tai tekis ruuan tai hoitas jamia..ees jollain tapaa kun mies osallistuis kodin kunnossa pitoon,nii ihan mahtavaa!
 mä oon ihan loppupoikkirikki tällä hetkellä ja sen huomaa ilmapiirissä kotona..ei jaksa kun tiuskia ja olla inhottava :( enkä haluais jamin takia,että olis sellanen ilmapiiri kotona..vaan minkäs teet jos ei toinen tajua.. ja asiasta kun sanoo,nii j muistaa sen ehkä seuraavat puol tuntia ja sit ollaan taas entisessä..
en tiiä,ehkä tää on taas vaihe ja hetki kun kaikki ärsyttää niin paljon,että tekis mieli luovuttaa :/ argh...
 
Minäki tuun nyt pitkästä aikaa valittaan :D Mua on nyt ärsyttäny se että kun toi mies ei halua koskaan lähteä mun äidin luona käymään, tai ei se oo sitä suoraan sanonut mutta aina lähteminen sinne on niin pirun hankalaa. Ja sitten kun mennään niin hirveä kiire pois, aina tyyliin aamusta pitää lähteä ajelemaan kotiin. Ja 2 yötä on maksimi, enemmän jos ollaan niin mököttää vaan niin suosiolla ollaan aina vaan tuo 2 yötä siellä. Toisaalta jos miehen vanhemmilla ollaan niin sieltä aina lähdetään vasta 9:n jälkeen illalla ajelee pois. käy sääliks mun äippää kun se näkee samulia muutaman kerran vuodessa ja miehen vanhemmat sentäs näkee usean kerran viikossa. Toinen on tuo että kun sanoo ettei oo rahaa sinne ikinä lähteä, toisaalta sillä on kumminkin aina rahaa parikin kertaa viikossa ajella sinne porukoilleen jonne on kuitenkin se melkein kahden tunnin matka ( mun äidin luo ois 3 tunnin matka).  Tänään se oli siellä taas kerran samulin kanssa ja kun tuli kotiin niin kertoi miten oli sanonut siellä että vois tuoda samulin sinne yökylään jos me lähdettäis vaikka kuopioon viinijuhlille. Tuosta kun sitten sanoin että miksei mun äipälle vois viedä hoitoon, tyhmäähän se olis viedä toista hoitoon eri puolelle suomea kun kuopiosta olis mun äidin luo paaaaaljon lyhempi matka. Kehtas sitten sanoa että siellä se olis sitten pinnasängyssä kokoajan kun mun äiti ei sitä muka hoitais. Että pisti vituttaa suoraan sanottuna. Musta tää on vaan niiiiiin epäreilua kun olla vaan voi, jotenkin muka miehen vanhemmat on aina etusijalla eikä sillä oo mitään väliä etten mä ikinä näe mun äitiä, veljeä ja muita sukulaisia jotka siellä asuu. Ja olishan se kiva jos samulikin näkis toista mummoaan enemmän. Tekis mieli pakata kamat ja muuttaa jonnekkin mun äidin lähettyville, tuli mies sitten mukaan tai ei :D!
 
aha, tääl on taas muuttunu käytäntö ku yrittää jotaa kirjottaa, ei nää tekstei.
Noh, tulee nyt sit varmaa lyhykäisyydessää:
summerwinen puolest tuli harmitus :( ja aika ikäväst miehes sanonu et ei äitis kuitenka hoitas! ohhoh... Etkö sit vois lähtee sinne joskus kahestaa samulin kaa? jos se miehes vaik heittäs teidät ja hakis tai jot... joku tois takas.

ja henniville et varmaa joku kaus niinku kirjotit, menee varmast ohi. talvel ei ainaka voi kalastaa ellei pilkille mee ;) meil nyt oli exän kaa muutenki ongelmii, mut varma oli aina et kesäsin katos KOKONAA.
 
Takaisin
Top