Parisuhde valivali

mohomaha

Kommentoinnin ninja
Tällästä ketjua ehdottelin aikasemmin ja kun nyt kerran muillakin on tänne asiaa nii ei muutaku valittaa! 
 
Ärsyttävää nyt kun miehellä kerrankin on vapaa päivä ja vois oikeesti porukalla käydä jossain (vaikka edes kaupassa tai jätskillä) niin toinen sanoo -Mä haluun olla nyt himas. MITÄS MÄ OON TEHNY KOKO VIIKON!!!! Seinät kaatuu päälle... =( Joo, voinhan mä yksin tehdä jotain... Ja kävinkin... Peseen auton.
 
meillä meinas mennä toisiimme hermot kun tyttö oli niin levoton yöllä ja heräili tunnin parin tunnin välein siitä ku ite päästiin nukkuu, minä niin vihasena tökin miestä heräämään ja sit aamulla se jo heräili ja se tuli lopulta mulle aamulla sanoo että hän haluaa tulla mun viereen nukkumaan mutta tyttö ei suostu millää nukkuu ja lähti pois. No nousin, puin ja keitettiin kahvit... Sit ehdotin että viedään tyttö mummille hoitoon ja mennään piknikille ottaa arskaa sellaselle suihkulähdealueelle/puistoon missä ollaan edellisinä kesinäkin käyty. Sit hain kaupasta 5L herneitä ja 1L mansikoita, limpparia ja pienen sipsipussin, tyttö hoitoon ja pyyhkeet maahan. Sit saatiin rentouduttua ja vietettyä laatuaikaa kahdestaan puistossa. Mun selkä ja jalat kärvähti auringossa, mutta kyllä kannatti [:D] Ja mies tykkäs kun söin herneitä sen vartaloo pitkin [;)]

joten hermoilu selätetty päinvastasesti laatuajalla 
 
Hmm... meillä oli eilen ristiäiset, järjestettiin äidilläni (omakotitalo). Koko viikon siivosin sisällä, leivoin ja laitoin pihaa. En jaksa luetella, mutta työtä oli PALJON... mies ei pistänyt tikkua ristiin. Eilen aamulla pyysin vaihtamaan edes vaipan että olisi auttanut jotain, koska itsellä oli edelleen hirveä kiire sillä työtä oli jäljellä ihan liikaa. Ei voinut tehdä edes sitä, "anna mun viel vähän aikaa nukkua". Menin äidilleni ja perheeni voimin tehtiin loput järjestelyt, mies tuli myöhemmin paikalle mutta istui vain ulkona puvussaan [8|] Kaiken huipuksi lähti juhlista ennenkuin kaikki vieraat poistuivat...
Tänään aamulla olin edelleen ihan poikki, koska viikko oli todella rankka... Pyysin 7am että vaihtaisi pojan vaipan... Lopputulos oli se että suurinpiirtein pakotin vaihtamaan sen (ihan periaatteesta. en ole yksin vastuussa, piste.). Mies suutuspäissään rupesi vaihtamaan vaippaa ja selitteli pojalle kuinka "äiti ei jaksa vaihtaa vaippaa ku äitillä on niin rankkaa..." Enkä siis ollut edes valittanut miehelle mitään tuosta viikosta ja että aika rankkaa oikeasti oli tehdä kaikki... Ei ollut äitinikään kovin tyytyväinen vävypoikaan, ottaen huomioon että veljeni ja sisarenikin auttoivat juhlajärjestelyissä minkä kerkesivät ja välillä oli oma mummonikin hoitamassa poikaa että itse ehdin tehdä.. Meinasi kyllä kyynel tulla kun kuulin mitä mies selitteli pojalle... [:(]

Muuten mies kyllä vaihtaa vaipan kerta pyynnöstä, mutta aamuisin tulee aina riitaa jos erehdyn kysymään...haluaisi siis nukkua. Eikä auta selitykset että miettisi kuinka minä taas herään useammankin kerran yöllä syöttämään poikaa vaikka kuinka nukuttaisi!
Plus on aina kova neuvomaan... ja huomauttaa heti jos vaippa on jäänyt vähän kiinni "koskas tää vaippa on taas viimeks vaihdettu???!!" libero vaipoissa se verkko systeemin tarttuu... no enhän mä mitään sille voi jos poika on vaikka pieraissut unissaan ja se vähä kuivunut ja tarttunut kiiinni, herätän sen takia uniltaan vai??? [8|]  ...sen verran siis että mies on suurinpiirtein koko päivän töissä aamusta iltaan, ja hoidan yksin vaavin ja siksi särähtää jos tulee neuvomaan jotain.

Plaah.. toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos :)
 
Pitänee jotain tänne nyt sit kirjoittaa kun itse tätä ketjua toivoinkin [:D]

Kommentoin nyt kuitenkin tällä kertaa vaan omaa käyttäytymistäni eilen kun valmistuduttiin ristiäisiä varten... huomasin nimittäin nyt itsekin, että joka kerta kun meillä on ollut jotkut juhlat, niin muutun ihan hirviöks kun pitää alkaa pukea lapsia tai laittamaan itseään kuntoon... huudan ja tiuskin, en saa tukkaani mitenkään (mulla on ihan joka päivä bad hair day), eikä mulle saa puhua, mua ei saa neuvoa missään jne jne. lista on loputon... [:o]

Ja eilinen ei poikennut tietenkään aiemmista juhlapäivistä. Onneks meillä pojat ja mies ovat kuitenkin tottuneet tohon mun "äiti saa aina kamalan raivarin ennen juhlia"-käytökseen, mutta ei se silti oikeuta mua huutamaan ja kiroilemaan, varsinkin kun vaadin muilta kunnollista käytöstä.

Onkohan muilla täällä samaa ongelmaa? Eli siis ihan olematonta pinnaa? [:D]

Ja pakko sitten vähän miestäkin haukkua, että tilit menee tasan... [;)] Ärsytti eilen siellä kirkolla kun tultiin sinne ja alettiin laittamaan paikkoja valmiiks, niin sit huomattiin, että kahvikerma puuttuu. No, värvättiin isäni hakemaan kerma, niin eikös tämä mun mieheni lähde taas kerran "seuraneidiks" ja Onni jäi yksin huutamaan sitteriinsä. Äidin kanssa siinä sit manattiin että appiukko ja vävypoika on vuosi toisensa jälkeen aina vaan pahempi kaksikko, joka ikiseen paikkaan pitää mennä yhdessä, ovat kuin majakka ja perävaunu... Oltais tarvittu toisen apua siellä juhlapaikalla, lapsen hoitoon mutta ei... [:@] ja sit kokoajan pitää juosta tupakalla, aina sillon kun olis jotain hommaa...ja tottakai: appi ja vävy yhdessä! Jumalauta, kas kun eivät kulje käsi kädessä!!!!!

Ugh, olen puhunut!
 
Hei vaan!
Tuun huutelemaan tuolta toukokuisista...
CIRA:
Kirjotin sulle tonne toiseen paikkaan tän saman asian mut laitan tännekin ku huomasin et kirjottelit tänään tänne... Tää kyl poikkeaa aiheesta mut...
sä taisit sitten olla mun ja Babaytoyn kanssa yhtäaikaa koksissa..?? Mä olin alkuunsa huoneessa 8 ja sitte leikkauksen jälkee Babaytoyn kanssa huoneessa 5...
 
Täh, ei voi olla totta! Voi perskules... Lueskelin kyl jossaa kohtaa myös toukokuisii ja heinäkuisii ni muistan ton babaytoyn tilanteen, en vaa huomannu et oli samalt suunnalt! On maailma pieni... [:D][:D][:D]

Mihin kirjotit? Ku luen oikeestaa nykyää vaa ton vauvantuoksua kohdan täält kesäkuisist..
Nii joo olin kutoses eli ihan siin seinän takaan viel [:D][:D][:D]
 
Olen ihan uusi täällä, mutta pakko oli kommentoida tuota Tyttö Koon kirjoitusta. Kuulosti liian tutulle! Ainoa vaan, että mulla tuota olematonta pinnaa esiintyy muulloinkin, kun ennen juhlia. Esim. jos ollaan mihin tahansa lähdössä tai tilanne on jollain tapaa kiireinen ja stressaava. Ennen en tunnusta hiiltyneeni niin helposti, alkanut vasta vauvan synnyttyä (5.6). Tiedostan itsekkin tilanteessa olevani aivan kohtuuton, mutta mikään ei sillä hetkellä auta. Onneksi menevät melko nopeasti ohi ja sitten on taas rauha maassa. Voikohan tää liittyä jotenkin synnytyksen jälkeiseen hormoonitoimintaan?  Onneksi mies on aika hyvä noita kestämään, vaikka tokihan sitä ei voi toiselta vaatia. Pitäis vaan osata hillitä itsensä, mutta kun se sillon ei vain onnistu!

Mun mielestä ainakin parisuhteen hoitaminen on ollut aika haastavaa näin vauvan tultua taloon. Kun aivoihin ei oikein vauvan lisäksi meinaa muuta mahtua. Joutuu oikein kestkittymään, että muistaa välillä miehenkin olemassa olon. Vaikka tuo osallistuukin tosi aktiivisesti vauvan hoitoon ja arkeen muutenkin. Miehen vuorotyön ansiosta olen aina muutamia päiviä vauvan kanssa kahdestaan ja sitten ollan kolmisen päivää koko perhe koossa. Sekin on tuntunut haastavalta sillä tavalla, että kun kerkeän tottua siihen, että itse hoidan kaiken, on vaikea antaa taas miehelle tilaa. On se kyllä onnistunut kun olen siihen kiinnittänyt huomiota, en halua riistää lapselta suhdetta isäänsä. Mutta luonnostaan se ei kyllä multa tule. Toki edelleenkin miestä rakastan, mutta se ei vaan oo nyt se päällimäisin asia mielessä. Onko muilla vastaavaa vai onko vauva vain tiivistänyt suhdetta? Meillä siis vauva on nyt 2kk.

Tais mennä vähän asian vierestäkin, pahoittelen!
 
haikaraiselle vastaisin että meillä on kyllä tiivistynyt suhde vauvan myötä. Ainakin olettaisin? No ei ainakaan ole meitä erillee ajanut [:D] Tai sit ollaan aika samoissa kun ennen vauvaa...
Mies kysy haluanko lähteä tuulettumaan kaupoille. Mitäs mä sielä pyörisin kun ei kuitenkaan ole vielä vartalo sen kokonen että viittis uusia vaatteita ostella jossei ne parin kuukauden päästä ookkaa enää sopivia. Vauvalle en tosiaan osta enää yhtää vaatetta kun niitä riittää... Mut sit jos mä käyttäisin mun omaa aikaa nukkumiseen niin mies tulee herättää ja kysyy haluanko vielä nukkua [:@][:@]
Kai sitä sit pitäis mennä kauppaa nukkuu nii päästäis yhteisymmärrykseen tässä asiassa [:D]
 
mrrmrrmrr. meillä tuo mies alkaa erkaantua töihin menon myötä pojasta ja sen hoidosta. aamut,päivät ja jopa illat hoidan minä kun mies ei jaksa enää raskaan työpäivän päälle tehdä mitään. se vähänenki mitä jaksaa istuu sitten tietokoneella "rentoutumassa" ja ottamassa "omaa-aikaa".. jepjep.
tänään sitte sanoin asiasta napakasti ja mies sanoi että no pakkokait se on sitte vaippa vaihtaa ja syöttää. joo,pakko ja pakko, luulis että ite tahtois. hitto.
no ei sitte varmaan auta asiaa kun minä roikun vieressä että ei nuin vaan näin ja elä tee noin ja miks sää  nyt nuin teit [:D][:D] tollo se minäki oon,he. mutta kun mies ei oo ajantasalla (oma mokani kun oon päästäny asian tohon pisteeseen) miten pojan kansa toimitaan, paljon syö, mitkä vaipat käytössä, misä laatikossa on mitäki ym ym.
oijoi kylläpäs heti helpotti kun sai purkautua. jospa se tästä [:D]
 
Pakkohan se on tämäkin tänne laittaa... eilenillalla pyysin miestä (taas!) että laittais jo pukunsa kaappiin olohuoneen nojatuolin selkänojalta (puku oli sunnuntaina päällä ristiäisissä). Ja mitä tekee mies!!!!! Sanoo ETTEI HÄNTÄ SAA HOPUTTAA!!!! [:@][:@][:@][:D]
Siis anteeks mitä? Onko se hoputtamista jos pyydän vuorokausi kotiintulon jälkeen häntä laittamaan vaattet kaappiin... vissiin kai sitten on... Voi jeesus että taas ärsytti... [:@]
 
Pakko myöntää että vähäsen oon kyllä kade teille joilla miehet osallistuu arkeen ja joiden suhde on vaan parantunut vauvan tulon jälkeen. Tällä hetkellä tuntuu että meillä taas menee ihan päinvastoin ja en tiedä kauanko tälläistä jaksan vielä katella..
Meillä miestä ei tunnu kiinnostavan yhtään vauva taikka muukaan perhe-elämä. Mies on työttömänä, ollut jo jonkin aikaa, ja hänen päivänsä kuluu tietokoneella jotain tyhmää peliä pelatessa, voisi siis hänen kohdallaan jo puhua peliriippuvuudesta kun pelin pelaaminen vaikuttaa jo muuhunkin elämään. Esikoista hoitaa vielä jonkun verran, leikkimään hänen kanssaan ei kuitenkaan ehdi kun peli on tärkeämpi. Vauvasta ei näytä olevan pahemmin kiinnostunut.. Minä hoidan kaiken, joka päivä, yksin. Ruokaa saattaa mieskin tehdä jos sille päälle sattuu ja kaupassa käy, tosin kaljaa ostamassa itselleen. Kaljaa pitää sitten juoda joka päivä / ilta, tai jos ei jokapäivä niin ainakin joka toinen päivä. Ja peleihin pitää eläytyä niin täysin että herra on sitten kun perseeseen ammuttu karhu lopun iltaa jos peli ei satukkaan sujumaan niin hyvin kuin toivoisi [&:][:@] Tää äiti alkaisi olemaan aika väsynyt ja voimat lopussa.. Varmaan nyt moni ajattelee että miksi ollaan vielä yhdessä.. sitäkun en tällä hetkellä tiedä itekkään. Varmaan lasten takia, tai sitten mua pelottaa jäädä kokonaan yksin.. Oon vaan odottanut koko ajan että mies saisi töitä ja kaikki kääntyisi taas normaaliin ja niinkuin ennen oli, mutta nyt on alkanut tuntumaan ettei sitä enää edes kiinnosta etsiä töitä tai yrittää..
 
Sori, vähän piti tulla purkamaan, tänään ollut tosi huono päivä ja vauvan kanssa ollaan itkeskelty koko päivän, vauva mahaansa ja minä tätä tilannetta.. Alan oleen aika väsynyt ja ei oo kaukana ennenkuin mulla lopullisesti pinna katkeaa, sitä kai mä oon odottanutkin, voimaa jostain tehdä jonkinlainen päätös tälle. [8|][:o][&:][:'(][:@]
 
Petupapu et sä ole ainut. Toi mitä aikasemmin kirjotin oli vaan osa jäävuoren huippua... :)
Meinasinkin laittaa tänne melkein kyselyn onko vauva lähentänyt vai loitontanut pareja. Meillä siis loitontanut, mies valittaa että olen siirtänyt kaiken rakkauden vauvaan eikä hänelle jää mitään... Luulin jopa että on normaalia että rakkaus miestä kohtaan vähenee väliaikaisesti, mutta aloin miettimään uudelleen kun niin moni täällä laittanut että käynyt juuri päinvastoin, eli rakkaus on vaan kasvanut ja syventynyt.
 
Petupapulle tosiaankin voimia jonkinlaisen ratkaisun tekemiseen! Tuskin ihan yksin jäisit vaikka miehen kanssa poikki menisikin, ystävät ja perhe (myös miehesi perhe)??

Täytynee myöntää, että myös täällä mies viihtyy (mun mielestä) välillä turhankin paljon äkspoksinsa kanssa, mutta riippuvuudesta ei vielä puhuta, osallistuu kuitenkin vauvan hoitoon, ruoan laittoon, kaupassa käyntiin ja siivoukseen, niin ja koiran lenkittää eevri dei töidensä jälkeen.. Nyttemmin vauvan synnyttyä vieläpä pyytämättä tenyt kotihommia!! Vähän sitten niinkun "palkaks" antanut pelata [:)] Ukko oli toki lomallakin, niin vähän senkin takia antanu pelailla, mut väheni kerta laakista puolella pelaaminen, kun kerran vauvan itkiessä (itse olin suihkusta tulossa) isukki nosti poikansa syliin ja sanoi "äiti tulee lohduttamaan kohta, isi ei nyt ehdi kun isi pelaa" [:@][:@][:@][:@][:@] Pari valittua sanaa "sä et vittu enää ikinä ole kiireinen pelin takia lapses vaatiessa hoitoa ja hellyyttä" ja niin vähensi pelaamista.. [:D]

Muuten ihana mies <3<3
 
meil kans ehkä hieman loitontanut,tai no ei ehkä.mahdollisesti johtuu vaan väsymyksestä kun ei ole aikaa tai ei jaksa enää iltaisi mitään.joskus koettaa aina panostaa toisiimme ja mies ollut hieman äksy ja allapäi kun ei oo töitä ollut,mut nyt sai töitä.joten nähtäväksi jää miten sitten jakaantuu kotihommat.mies kyll siivoo ja kokkaa ja hoitaa todella paljon esikoista kun on kotona.itselle yleesä jää tytön huolehtiminen.toki jos yksin on koton lasten kans sillo hoitaa molemmat. mut kyl ittee ottaa aina pattiin kun mies mulle aina jostain valittaa,ja tuntuu etten ite oo ollenkaa hyvä ja kaikki mitä teen on huonosti tehty tai ei ollenkaa oikein.ja tai mä vaan päiväll lepäilen koko ajan ettei päiväl yksin kahden alle 2v lapsen kans ole rankkaa. ja tuntuu et mies on se joka tarvitsee enemmä omaa aikaa ja unta. ts.mies on se täydellinen.[:@]
ja kans koettanu ehottaa jtn kahdenkeskeist lomaa mut eipä tuo siihenkää innostunu ku sano et nähäänhä me kotonaki koko ajan,ja mitä me muka tehdää erilailla jos ollaan muualla ku kotona. noh eipä sitä väkisin. mut ollaan toki koetettu puhuu aina asioist.tavalla tai toisell,joskus jopa itkuen kera..

mut tsemppiä teille kaikille joilla on nyt hieman vaikeaa. jospa se viel kääntyisi parempaan suuntaan.[:)] ja kyl mä tota miestä silti rakastan. [:)] ja mieskin sanonu et täl hetkel on vaikeempaa.mut kyl se helpottaa. et sinäsä mieski jollain tasol tietää et ny ei ole se helppoin hetki. mut ei kai täst ny niin valivali tullut.tai tuliko ollenkaa.noh pahoitteluni.[8|]
 
Cira: kirjotin tonne synnytyskertomuksiin mistä luin sun lähteneen Kotkaan... Oletko siis ihan täältä Kotkasta vai jostain lähiympäristöstä?? Mä ite asustelen täällä Kotkassa... Niin elikkäs meillä oli keittiö siinä välissä ku 8 huone oli yksin siellä perällä[&:]..
 
Tää nyt vähän poikkee mutta meillä meni pienenä niin että jos pelattii liikaa tai katottii telkkaria niin ettei voitu tulla esim syömään niin äiti vetäs töpselin pois ja komensi että NYT. Et voisko tätäkin kokeilla mieheen?
 
Mies teki mulle eilen illalla niin ku katoin telkkaria, tyttö nukku jo, niin ojensi mulle käden ja kysy tulenko sen kanssa nukkumaan vai jäänkö mielummin kattomaan telkkaria? Menin kyl vähän sanattomaks miten se tollasta voi kysyä mutta heti siitä tajus että hän nyt todellakin haluaa että valitsen hänet.
 
Viirukhan Kiitos, ehdotin miehelle tuota ammattiapua mutta hänen mielestään pelaaminen ei ole ongelma ja voi kuulemma lopettaa koska vain [8|] Eli tuskin saan häntä minnekkään raahattua ennenkuin myöntää ongelman itselleen..
 
Saatiin vähäsen juteltua asioita eilen kun lapset oli saatu nukkumaan. Kun olin tänne kirjoittanut niin tuli vähän hölmö olo että mitäs mä täällä ulisen kun miehen kanssahan mun tästä pitäisi jutella [8|][:)] Myönsi että työnhaku on vähän jäänyt, masentaa kuulemma kun vaikka kuinka lähettää hakemuksia niin kukaan ei ota yhteyttä. Lupasi taas vähän tsempata sen kanssa, ja lupasi myös auttaa enemmän esikoisen kanssa.
 
Tiedän esikoisen vauva-ajalta että noi vauvat ei ole mun miehen juttu. Toki hän lapsiaan rakastaa mutta ei vain oikein osaa olla vauvan kanssa, ei se mua haittaa koska tiedän että kun vauva kasvaa ja tulee taaperoksi miehestä tulee ihan loistava isä (kunhan vain peleiltään kerkiää [&o]). Hänellä vain kestää vähän kauemmin oppia tuntemaan tuo uusi pieni ihminen..
Kyllä mä pärjään vauvan kanssa ja saan kotihommat hoidettua ilman miehen apua mutta esikoiselle ei pahemmin jää aikaa / huomiota mikä surettaa ja ahdistaa mua, mutta nyt ainakin mies lupasi huomioida poikaa enemmän, pitää katsoa että myös pitää lupauksensa.
 
hmm.. ite jään todella helposti peleihin koukkuun. Ehdota sille miehelles, että jos sitä kerta pystyy lopettaamaan sen pelaamisen noin vain, että sitten lopettaa sen. Eli pistätte viikoks sen koneen kiinni, ja sitten viikon taas annat toisen pelata? Tai mikäli toi pelaaminen on päivittäistä, niin joka toinen pv pelaa ja joka toinen ei. Näin meillä mä tein. Ja kyllä mä ymmärrän ton, että työttömänä käy masentamaan, ja varsinkin jos joutuu hakemusten kanssa pelaamaan. Mitä miehes tekee työkseen? Ihan perus duunarihommia taitaa ainakin saada parhaiten, jos soittelee firmoihin. Näin ainakin meillä, eikä kumpikaan olla oltu kuukautta kauemmin työttömänä.
 
(((pahoittelut nyt kaikille muille ku ei kuulu tälle sivulle, mutta Kerttuli: niin etkö laittanut että olit myös huoneessa 5 sen kasin jälkee vai miten se meni... sitä tarkotin et seinän takaan. Ite oon kouvolast. )))
 
Takaisin
Top