Painon noususta
- Ketjun aloittaja Lune
- Aloituspäivämäärä
Laitetaas nyt vähän teille pikkuisille lohduketta. Mul on paino noussut 22 kg ja rv 34+6 menossa. Pienin viikkonousu on ollut 400 g ja suurin 1300 g, yleisesti jotain lähemmäs 1 kg. Mut en jaksa hirveästi stressata. Oon ollu koko elämäni hoikka, tai laiha. Eiköhän se oo viel mahdollista tässä elämässä. Enkä kyl enää laihaks haluakaan; lommoposket ei enää 35 (kohta 36) vuotiasta kaunista. Läskillä saa vähän luomuna kasvojenkohotusta [:D]
tinkerbell84
Näppärä viestien naputtelija
Hemuli, sama juttu, eli oon koko elämäni ollut vähän turhankin hoikka. Ei siis syömishäiriötä tai mitään vastaavaa, mutta lievää alipainoa. Olen saanut sukurasitteena nämä geenit, ja en yksinkertaisesti kerrytä painoa tähän kroppaani syömisistäni huolimatta. Ainoita poikkeuksia olleet nämä raskaudet ja edellisestäkään ei ylimääräistä jäänyt. Toivon, että jospa tästä muutama kilo jäisi..pienet muodot olisivat kivempia kuin nämä kanankoivet [:D]
rechaka
Vauhtiin päässyt keskustelija
Hemuli ja Tinkerbell, > joo kaikki ei oo samasta muotista. Meitä on erilaisia ja eri tavoin keho toimii jokaisella. Mulla paino lähtee jos vain näkee vähjän vaivaa ja tulee takaisin herkästi. Mulla vielä se syömishäiriötausta vaikuttaa osaltaan.
Tiedän,että saan laihdutettua kun olen vain kurinalainen syömisten kanssa, mutta toiset taas voi kerryttää painoa ja saada sen alas ilman erityistä vaivannäköä. Toisilla taas tuntuu kertyvän tosi herkästi ja lähtevän huonosti. Mutta joo, tavallaan tajuan sen, että ei ne "kanankoivet" ilahduta. itse taas haaveilen sellaisista.
Mitenkähän sitä oppis näkemään oman itsensä juuri sellaisenaan hyvänä? Koska musta tää "jokapaikankaarevuus" tai paksut reidet ei ole seksikästä . Ja sit taas toisista se on much better kuin kaposet jalat ja suorat linjat.
Kai tärkeintä, että ei pilaa mieltään sen takia, millainen on. :)
Tiedän,että saan laihdutettua kun olen vain kurinalainen syömisten kanssa, mutta toiset taas voi kerryttää painoa ja saada sen alas ilman erityistä vaivannäköä. Toisilla taas tuntuu kertyvän tosi herkästi ja lähtevän huonosti. Mutta joo, tavallaan tajuan sen, että ei ne "kanankoivet" ilahduta. itse taas haaveilen sellaisista.
Mitenkähän sitä oppis näkemään oman itsensä juuri sellaisenaan hyvänä? Koska musta tää "jokapaikankaarevuus" tai paksut reidet ei ole seksikästä . Ja sit taas toisista se on much better kuin kaposet jalat ja suorat linjat.
Kai tärkeintä, että ei pilaa mieltään sen takia, millainen on. :)
On muuten kumma juttu tuo oman kehon näkeminen erilailla eri tilanteissa. Silloin kun halusin toooosi timmin kropan ja treenasin punttia tosissani, tuntui, ettei muhun tartu lihas ollenkaan! Tuntui niin turhalta koko vaivannäkö kun aina oli jotain moitittavaa itessä. Nyt jälkeenpäin kun katsoo sen aikaisia kuvia, on ihan että vau! tollasen kropan kun sais. Silloin sitä ei vain itse huomannut.
Ensimmäisestä raskaudesta (tein silloin eri hommia työkseni) vaikka kiloja ei kauheesti tullut, vatsa kasvoi sitäkin enemmän. Tuntui, että kaikki muut ympärillä vain kutistui ja itsensä tunsi ihan jokinorsuksi. Nyt tästä raskaudesta taas (johtuen varmaan töiden tuomasta lihaksistosta) olen ensimmäisen kerran sinut oman vartalon kanssa. Vaikka vatsa on iso, käsivarret ja jalat näyttävät kerrankin hyville [:D]. Tiedän, pintapuolista pulinaa, mutta kun on viimeiset kymmenen vuotta harrastanut tuota punttia ja nyt tekee sitä myös työkseen, sitä katsoo omaa kehoaan aika kriittisesti.
Yksi asia mulle on myös vaikeeta. Vaatteiden osto! En meinaa tajuta, että entinen koko 38-40 on vaihtunut 36 kooksi. Ei siis nyt raskausaikana tietenkään vaan muuten. Tulee ostettua melkein aina liian isoja vaatteita, kun ei tajua sovittaa tuota pienempää kokoa. Peilistä kun katsoo aina se isompi ihminen mitä todellisuudessa onkaan.
Ensimmäisestä raskaudesta (tein silloin eri hommia työkseni) vaikka kiloja ei kauheesti tullut, vatsa kasvoi sitäkin enemmän. Tuntui, että kaikki muut ympärillä vain kutistui ja itsensä tunsi ihan jokinorsuksi. Nyt tästä raskaudesta taas (johtuen varmaan töiden tuomasta lihaksistosta) olen ensimmäisen kerran sinut oman vartalon kanssa. Vaikka vatsa on iso, käsivarret ja jalat näyttävät kerrankin hyville [:D]. Tiedän, pintapuolista pulinaa, mutta kun on viimeiset kymmenen vuotta harrastanut tuota punttia ja nyt tekee sitä myös työkseen, sitä katsoo omaa kehoaan aika kriittisesti.
Yksi asia mulle on myös vaikeeta. Vaatteiden osto! En meinaa tajuta, että entinen koko 38-40 on vaihtunut 36 kooksi. Ei siis nyt raskausaikana tietenkään vaan muuten. Tulee ostettua melkein aina liian isoja vaatteita, kun ei tajua sovittaa tuota pienempää kokoa. Peilistä kun katsoo aina se isompi ihminen mitä todellisuudessa onkaan.
