Hihi, mä muistan kun joskus pahimmassa heppatyttöiässä siinä 9-10-vuotiaana halusin kauheasti oman hevosen ja into piukassa lueskelin kaikkia aiheeseen liittyviä kirjoja ja lehtiä. :D Vanhempien onneksi lopulta tyydyin omiin marsuihin ja "minulle nimettyyn" koiraan (ja koiriahan lapsuudenkodissani on ollut aina paljon). Ei ihan tainnut tuolloin olla selvänä mielessä kuinka paljon se hevoslysti vaatii ja kustantaa...
Hassua miten sitä tuon ikäisenä kuvitteli olevansa niiiiin kypsä ja fiksu ja olevansa täysin valmis aivan yksin esim. vastuunottoon ikioman koiran hoidosta ja kouluttamisesta. Muitan ihan ääneen päivitelleeni ja huutaneeni tuohtumustani joskus 8-vuotiaana, kun jossain koiraoppaissa kyseenalaistettiin ala-asteikäisten touhuilut yksin koiran kanssa. Jälkikäteen ei voi kuin päätänsä pyöritellä kuinka kehittymättömiä tuonikäiset vielä ovat...
Menipäs nyt OT, sori. :D