Joo meilläkin kyllä elintaso on ehtinyt nousta, että ihan minimeillä ei huvittais elellä [:D] Kyllä sitä varmaan toimeen tulis, mutta ei enää kiinnosta. Nyt on jo tottunut siihen, että kaupasta voi ostaa ruokaa ihan kunnolla, eikä tarvi leipäpaloja laskeskella niin kuin joskus opiskelujen alkuaikoina. Ja näin raskausaikana mulle on ollu tavallista tärkeämpää panostaa terveelliseen ruokavalioon, joka valitettavasti on aika kallista. Vaikka opiskelija olenkin, mies on vuosikaudet jo ollut hyvässä työssä ja itsekin tehnyt töitä koko ajan opiskelun ohessa. Äitiyspäiväraha ei silti tule päätä huimaamaan ja todennäköisesti ekan kolmen kuukauden jälkeen jää minimille. Mutta sekin on enemmän kuin opintoraha! Asumislisiä en ole toviin nähnytkään. Mutta mä en meidän taloustilanteesta huolissani kyllä olekaan, sen kuitenkin sanon, että parin vuoden lapsikeskustelujen aikana siitäkin on ihan oikeasti keskusteltu. Ja paljon. Hankintoja tehdään järjellä, mutta panostetaan laatuun. Ja tuo mitä paapi sanoi, että ihan perheen hyvinvoinninkin kannalta on ihan mukavaa, jos on yksi asia mistä ei tarvi stressata.
Sitten ihan tuosta raskaudesta voisin sen opiskelijoille sanoa, että siinä kohtaa kun plussa pärähtää testiin, voi kaikki suunnitelmat heittää roskiin opiskelujen suhteen. Karrikoidusti sanoen. Opiskeluista on teoriassa helppo ottaa vähän sairaslomaa, mutta käytännössä ei ollenkaan niin helppoa. Stressitason saa aika äkkiä ihan äärimmilleen, jos yrittää väkisin jaksaa "kun kerta olen päättänyt nämä kurssit tehdä". Ja siitä alkaa alamäki. Eli sitä yritän sanoa, että vaikka opintoja pystyy teoriassa jatkamaan vaikka synnytyssaliin asti, niin on hyvä jättää liikkumavaraa suunnitelmiin ja varautua siihen, että raskaus ei ole aina kovin kivaa. Itse olen päässyt todella vähällä, mutta alkuraskauden pahoinvointi ja väsymys kuitenkin vei heti alkuunsa voiton. Silloin oli pakko todeta, että vaikka oli tarkoitus keväällä saada kandi kasaan, niin siitä on nyt pakko joustaa tai muuten lähtee järki. Nyt on sitten tarkoitus syksyllä tehdä nuo kevään rästit, eikä yhtään ylimääräistä, töissäkin kun olen, mutta nyt jo väsymys painaa ja on pitänyt taas valmistautua henkisesti siihen, että voi jäädä tentit taas kesken. Eikä siitä tarvitse potea huonoa omatuntoa. Ja se tosiaan, että vaikka vauva ei olekaan vielä syntynyt, niin yöt ovat jo katkonaisia ja usein unettomia, eli se väsymys voi ennen yösyöttöjäkin olla jo aika hirveä. Vauvan kanssa sentään voi sitten päivisin nukkua, nyt pitäisi vielä päivät jaksaa olla suurin piirtein hereillä ja erityisesti aivot pitäisi olla messissä. Ei muuten ole.
Ihan siksi halusin tämän sanoa, koska opinnoista voi joskus olla vaikea päästää irti, varsinkin jos on vähääkään tunnollinen. Se voi kuitenkin joskus olla tarpeen. Kivuliaat supistukset ja muut ikävät vaivat kertovat siitä, että kehon pitää levätä ja se tarkoittaa myös irtautumista opiskeluista, vaikka sitä sängyssäkin voisi tehdä. Tällaisiin asioihin on hyvä varautua, on sitten helpompi sopeutua tilanteen osuttua kohdalle.
Ja nyt esseen pariin [:)] Paljon onnea ja kärsivällisyyttä yritykseen kaikille!
