Mielellään sairaalassa kiitos! Esikoinen vei kaikkineen 8h, tuli avotarjonnassa joten ponnistus 20min - ei epparia tai repeämiä, sain epiduraalin avautumisvaiheessa mikä oli hyvä. Tokassa en ehtiny saamaan mittään (eikä toinen kätilö ees hanskoja käteen), kun 4h sairaalassa pötköteltyäni kätilö lähti hakemaan epiduraalia mun ollessa 5cm auki ja kahdella (järkyttävän hirveällä) supistuksella avauduin loppuun ja pää näkyi... Soitin sit kelloa paniikissa ja jalat ristissä huusin että tuu ottamaan vastaan tämä!! :D Ponnistusvaiheen kestoksi merkattiin minuutti kun se oli lyhin mahollinen aika. Eli pikkusen kammottaa syöksysynnyttäjää tuleva...
Onko teillä tietty tapa jolla haluatte synnyttää?
- Ketjun aloittaja Mini80
- Aloituspäivämäärä
Kaksi alatiesynnytystä kokeneena haluan tämän kolmannenkin alateitse synnyttää. Esikoinen syntyi ennenaikasesti ja kroppa ei ollu yhtään valmis synnytykseen. Synnytys oli pitkä ja kivulias, mut toivuin nopeasti, kuin myös vauva. Epiduraali auttoi silloin aluksi, ilokaasusta tuli vaan paha olo. Synnytyksessä oli vähän sellanen oli et en oo oikeen mukana tässä ja oma kroppa tuntu siltä kun se ei olis omassa hallinnassa. Mitään traumoja ei kuitenkaan jääny. Kuopuksen synnytys meni nopeesti, olin mahdollisimman pitkään liikkeellä ja koitin hengittää rauhallisesti supistusten ajan, siitä oli apua(esikoisen synnytyksessä jostain syystä pidätin hengitystä kun supistus tuli, en tiiä miks, mut kipeemmäjs se supistukset teki). Epiduraalin otin myös, mut siitä ei ollu apua. Ilokaasu oli sillon tosi hyvä juttu.
Nyt kolmannella kerralla ois kiva päästä ammeeseen, saada ilokaasua ja olla ilman epiduraalia. :D
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Nyt kolmannella kerralla ois kiva päästä ammeeseen, saada ilokaasua ja olla ilman epiduraalia. :D
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Mä en siis pidä "luomusynnytystä" mitenkään parempana vaihtoehtona synnyttää. Mun oma keho tuntuu reagoivan vaan niin voimakkaasti lääkkeisiin, pelottaa että ne pahentaa olotilaa siinä vaiheessa. Mutta tosiaan kun ei ole vielä kokemusta millaista kipua on tiedossa... Ehkä jos toinen lapsi jos joskus tulee niin sitten on jo viisaampi tässäkin asiassa. :)
Liljankukka_
Näppärä viestien naputtelija
Suunniteltu sektio tulee minulle koska esikoisen kanssa meni kaikki niin pahasti pieleen (kun se alakautta tuli) En siis edes sais alakautta enään synnyttää mutta en kyllä tahtoisikaan
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
muumi-mamma
Oman äänensä löytänyt
Toivoin esikon aikana mahdollisimman luomua synnytystä. Kuitenkin jouduttiin ennakkoon käynnistelemään ja laittamaan tippaa ja antureita joka paikkaan niin eipä siinä paljo liikuttu. Kärvistelin kuitenkin viimeseen asti ennen kivunlievitystä. Onneksi täällä on ainaki vielä pystyssä ns. Luomu synnäri. Viimesenä halusin mitää välilihan leikkauksia yms ja siellä on tilastollisesti vähiten niitä tehty. Siellä ei myöskään laiteta puudutteita niin, ettei tuntis mitään tai vois kävelläkkään. Oon kuullu isoista paikoista huonompaa palautetta, että on ns. Tehtailua et vauhditetaan herkästi asioita ja isonnus leikkaukset lähes rutiinia 
Jonsku90
Jostain jotain jo tietävä
Hui.. En halua ajatellakaan synnytystä! Esikoinen on 5,5v ja silti itkettää vieläkin kun synnytys oli niin kamala. Supistuksista en kyllä muista kamalasti kärsineeni mutta ponnistusvaiheessa olin varma että kuolen ja mieskin kuulemma ajatteli niin. Kun sain vauvan syliini, niin olin täysin turta ja niin uupunut etten osannut edes iloita. Itku tuli vasta myöhemmin. Ainut lohtu synnytyksessä oli miehen läsnäolo ja tällä kertaa hänkään ei ole mukana, en tosiaan tiedä miten saan vauvan maailmaan.
Alateitse toivoisin. Ennen olin vähän silleen, että samapa tuo, mutta kun oon nähny pari haavaa sektiosta, ni muutin kyllä mieleni ja se on se ihan vika vaihtoehto mulle. Juu, alakertaan varmaan tuleekin repeemä tai leikkaushaava, ihan sama. Mä en näe sitä ellen väkisin kurkottele. Saa olla siellä :D Ja onhan se luonnollinen tapa, vaikka kivulias ja mulla kipukynnys on todella matala. Mutta en mä aio vastustella, jos siellä sairaalassa sanotaan, että pakko sektiolla ottaa ulos. Mut siis se ei oo toiveissa. Luotan vaan siihen, että siellä osaavat hoitaa sen lapsen mahdollisimman turvallisesti pois masusta (vaikka alatiesynnytyksessä minä sen isoimman homman vissiin teen). Sektiossa pelottaa myös se, että sitten olen yksin, kun sinne ei kuulemma saa ottaa läheisiä mukaan
Mulla tulossa paras ystävä, kun mies ei halua. Oon sanonut miehelle, että ei tartte tulla, mutta jos tulee tilanne, että oisin siellä yksin, että ystävä estyis, ni kyllä mä sitten varmaan anelisin mieheltä, että tulee. En jotenkin vaan halua ainakaan yksin kokea sitä, koska se on uusi ja pelottava tilanne, vaikka onkin positiivinen tapahtuma.
Mulla tulossa paras ystävä, kun mies ei halua. Oon sanonut miehelle, että ei tartte tulla, mutta jos tulee tilanne, että oisin siellä yksin, että ystävä estyis, ni kyllä mä sitten varmaan anelisin mieheltä, että tulee. En jotenkin vaan halua ainakaan yksin kokea sitä, koska se on uusi ja pelottava tilanne, vaikka onkin positiivinen tapahtuma.
Liljankukka_ saako udella mitä tapahtui..?
Enne esikoisen syntymää ajattelin "kaikki lääkkeet mulle vaan, ihan sama tuleeko alakautta vai sektiolla." Nyt kaksi hyvin mennyttä alatiesynnytystä takana ja haluan kolmannenkin syntyvän samalla tavalla.
Esikoisen kohdalla kokeilin suihkua, jumppapalloa, ammetta, aquarakkuloita ja kohdunkaulanpuudutetta. Alussa suihku ja jumppapallo toimivat hyvin, varsinkin kun raahasin sen jumppapallon kotona sinne suihkuun :D aquarakkulat -aivan kamalat, sattui aivan järkyttävästi, eikä mitään apua. No ehkä kivun siirtona korkeintaan toimivat.. Kohdunkaulan puudute - muuten hyvä, mutta vain oikea puoli meni tunnottomaksi, vasemmalla puolella tuntui kaikki supistukset aina hartioissa asti ja joku hermo oli siellä pinteessä. Se kipu oli jotain aivan kamalaa. Esikoisen synnytys oli muutenkin tosi pitkä ja ponnistusvaihe kesti tunnin + väliliha leikattiin.
Kuopus syntyi sitten huomattavasti helpommin ja lähes luomuna. Sain spinaalin(?) mutta se ei muistaakseni ehtinyt vaikuttaan. Pyysin myös epiduraalia, mutta siinä vaiheessa kun anestesialääkäri saapui paikalle, näkyi jo pojan tukka.
Tiedän mitä odottaa ja tiedän kestäväni kivun, kunhan se ei kestä aivan älyttömän ptkään joten omasta puolestani voi mennä vaikka luomuna, mutta tarvittaessa otan puudutteita :)
Enne esikoisen syntymää ajattelin "kaikki lääkkeet mulle vaan, ihan sama tuleeko alakautta vai sektiolla." Nyt kaksi hyvin mennyttä alatiesynnytystä takana ja haluan kolmannenkin syntyvän samalla tavalla.
Esikoisen kohdalla kokeilin suihkua, jumppapalloa, ammetta, aquarakkuloita ja kohdunkaulanpuudutetta. Alussa suihku ja jumppapallo toimivat hyvin, varsinkin kun raahasin sen jumppapallon kotona sinne suihkuun :D aquarakkulat -aivan kamalat, sattui aivan järkyttävästi, eikä mitään apua. No ehkä kivun siirtona korkeintaan toimivat.. Kohdunkaulan puudute - muuten hyvä, mutta vain oikea puoli meni tunnottomaksi, vasemmalla puolella tuntui kaikki supistukset aina hartioissa asti ja joku hermo oli siellä pinteessä. Se kipu oli jotain aivan kamalaa. Esikoisen synnytys oli muutenkin tosi pitkä ja ponnistusvaihe kesti tunnin + väliliha leikattiin.
Kuopus syntyi sitten huomattavasti helpommin ja lähes luomuna. Sain spinaalin(?) mutta se ei muistaakseni ehtinyt vaikuttaan. Pyysin myös epiduraalia, mutta siinä vaiheessa kun anestesialääkäri saapui paikalle, näkyi jo pojan tukka.
Tiedän mitä odottaa ja tiedän kestäväni kivun, kunhan se ei kestä aivan älyttömän ptkään joten omasta puolestani voi mennä vaikka luomuna, mutta tarvittaessa otan puudutteita :)
Liljankukka_
Näppärä viestien naputtelija
Unikko, esikoisen synnytys kesti yli vuorokauden ja ponnistusvaihe 1,5h. Sen jälkeen leikattiin vähän auki ja avustettiin imukupilla maailmaan. Ensimmäinen "kuminen" imukuppi oli yhtä tyhjän kanssa ja käytettiin sit sitä tehokkaampaa metalli härveliä (joka näytti kun jostain kauhuleffasta oli otettu) ja sillä sitten pitkän taistelun (kaksi kätilö veti, yksi painoi mahasta ja lääkäri seurasi varuulta vierestä) jälkeen saatiin vauva maailmaan. Isä käskettiin huoneesta pois kun selvis ettei se tule ulos ensimmäisellä imukupilla ja ilman lisävoimia. Oli aika karua ja pelottavaa jäädä yksin kun kätilöt ja lääkäri huusivat toisilleen ja näki että nekin oli hieman ulapalla. Pää saatiin ulos suht ok, mutta hartioissa kesti kauemmin... Sain siitä pahat repeämät ja jouduin samantien korjausleikkaukseen. Enään en saa synnyttää alakautta koska arpikudosta on niin paljon. Jos kuulemma uudestaan repeis niin voisi olla mahdoton korjata. Ja tosiaan kaksi päivää ennen syntymää kävin kokoarviossa ja se heitti KILOLLA! Oli siis luultua paljon isompi, kätilöt ja lääkäri sanoivat että ehdottomasti olisivat tehneet sektion jos koko olisi ollut tiedossa. No eipä tarvitse enään alakautta synnyttää...
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Olipa Liljankukalla kokemus. Ja tosi tosi tosi erikoista, että painoarvio tuossa vaiheessa voi heittää noin paljon. Itsekin olen molemmissa raskauksissa käynyt ihan loppumetreillä eikä heittoa ole ollut paljonkaan. Muistaakseni kuopus syntyi kuusi päivää arvion jälkeen ja tuossa ajassa arvion ja syntymäpainon välille oli tullut eroa vajaa 200 g.
Itse toivoin esikoisen kohdalla mahdollisimman lääkkeetöntä synnytystä ja uskon että olisin sen kyllä kestänytkin, mutta silti jossain vaiheessa päädyttiin sitten kuitenkin epiduraaliin. Ilokaasut yms. oli mun kohdalla ihan turhia ja itse asiassa aloin voida pahoin siitä molemmilla kerroilla (jälkimmäisellä kerralla pakotettiin silti yrittämään sen kanssa, vaikka sanoin itse ei...). Mun mielestä synnytyskivut (avautumisvaiheen supistukset) on olleet kevyempiä kuin kuukautiskivut pahimmillaan.
Itse toivoin esikoisen kohdalla mahdollisimman lääkkeetöntä synnytystä ja uskon että olisin sen kyllä kestänytkin, mutta silti jossain vaiheessa päädyttiin sitten kuitenkin epiduraaliin. Ilokaasut yms. oli mun kohdalla ihan turhia ja itse asiassa aloin voida pahoin siitä molemmilla kerroilla (jälkimmäisellä kerralla pakotettiin silti yrittämään sen kanssa, vaikka sanoin itse ei...). Mun mielestä synnytyskivut (avautumisvaiheen supistukset) on olleet kevyempiä kuin kuukautiskivut pahimmillaan.
Oi, rankka kokemus sinulla Liljankukka!
Ocean, kyllä käsittääkseni sektioonkin pääsee tukihenkilö mukaan leikkaussaliin - näin ainakin pk-seudulla. Ainakin veljeni oli molemmissa poikiensa synnytyksissä mukana ja kumpainenkin poika tuli siis sektiolla (kättäri ja naistenklinikka).
Serkkullan oli ns. doula molemmissa synnytyksissä mukana ja hän tykkäsi kovasti. Siinä siis vaihtoehto heille, joilla ei tukihenkilöä ole omasta takaa.
Ocean, kyllä käsittääkseni sektioonkin pääsee tukihenkilö mukaan leikkaussaliin - näin ainakin pk-seudulla. Ainakin veljeni oli molemmissa poikiensa synnytyksissä mukana ja kumpainenkin poika tuli siis sektiolla (kättäri ja naistenklinikka).
Serkkullan oli ns. doula molemmissa synnytyksissä mukana ja hän tykkäsi kovasti. Siinä siis vaihtoehto heille, joilla ei tukihenkilöä ole omasta takaa.
Olen itse ollut mukana siskoni sektiossa, joten kyllä vain sinne mukaan pääsee. Suunniteltuun sektioon ainakin. Hätäsektioon päädyttäessä voi olla ettei siinä ehditä miettimään muuta kuin vauvan turvallista saamista maailmaan.
Lilliputtis
Puuhakas puhuja
Niin monien, monien ystävieni erilaisia kokemuksia vuosia seuranneena, olen päättänyt, että en suunnittele tätä asiaa kyllä yhtään mitenkään. Kivunlievitykset aion ottaa kyllä kaikki mitä saan ja tarvin, alateitse toki toivon asian hoituvan mutta katsotaan miten käy... Hyvissä käsissä uskon olevani kuitenkin, ja vauvankin, se riittää mulle.
Haluan ehdottomasti synnyttää alateitse ja todellakin haluan puudutuksen/kivunlievitystä 
Ekassa synnytyksessä sain ensin ilokaasua, josta ei ollut mitään hyötyä, sitten sain spinaalipuudutuksen. Mulle tehtiin toki vielä välilihan puudutus, koska jouduttiin tekemään viilto.
Ekassa synnytyksessä sain ensin ilokaasua, josta ei ollut mitään hyötyä, sitten sain spinaalipuudutuksen. Mulle tehtiin toki vielä välilihan puudutus, koska jouduttiin tekemään viilto.